Etusivu Kuka
olen
Kunta-
politiikka
Eduskunta-
työ
Ajan-
kohtaista
Blogi Artikkelit
 
Valtiopäivätoimet Arja Juvonen

Puheet eduskunnassa Arja Juvonen

 Arja Juvonen ammattikuva
Vuosi: 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008

22.03.2019 Eduskuntavaaleihin teemalla: Keskitytään suomalaisten hyvinvointiin



Hyvinvointi
Oma maa ensin - hyvinvointia maamme rakentajille!
Eläkkeellä pärjättävä - pienet työeläkkeet ylös!
Työtä ja koulutusta - tulevaisuutta!
Verotus kannustavaksi - työnteko houkuttelevaksi!


Vanhuus
Hoitajamitoitus 0,7 kirjattava lakiin - ohjeistukset romukoppaan!
Hyvä saattohoito kuuluu kaikille - saattohoitolaki säädettävä!
Omaishoitajille arvostusta - oikeus jäädä hoitamaan!

Turvallisuus
Koskemattomuus kaikille - rikoksista rangaistukset!
Laittomasti maassa oleskelevat - palautukset heti!
Maailman rauha - viisaita päätöksiä!
Potilasturvallisuus - lääkärille päästävä heti!




20.03.2019 Tämän eduskuntakauteni viimeinen lakialoitteeni pyrkii parantamaan työntekijän mahdollisuutta omaishoitoon



Olen jättänyt eduskunnassa eduskuntakauteni päätteeksi vielä lakialoitteen, jossa esitetään työntekijälle oikeutta jäädä omaishoidon vapaalle työstään läheisensä omaishoidon, saattohoidon tai vakavan sairastumisen ajaksi. Nykyisen työsopimuslain mukaan työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi hoitamaan läheistään. Pelkkä pyrkimys ei kuitenkaan riitä, vaan oikeus omaishoidonvapaaseen on kirjattava lakiin. Eduskuntakausi on nyt ohi, mutta toivon, että seuraava eduskunta ja hallitus vie tätäkin tärkeää asiaa eteenpäin. Omaishoitajuus on ymmärrettävä merkittäväksi ja asiaksi, joka koskettaa liki meitä kaikkia jossakin vaiheessa elämää.

Tämän hetkinen laki mahdollistaa omaishoidon vapaan, mutta todellisuudessa se jää liian usein toteutumatta. Työntekijä joutuu irtisanoutumaan, sillä hänelle ei myönnetä työstään vapaata omaishoidon ajaksi. Myös äkillinen läheisen sairastuminen ja esimerkiksi saattohoitotilanne tulee huomioida siten, että työntekijällä on oikeus jäädä omaishoidonvapaalle.

Vanhustenhoidon pitkäaikaisten laitoshoivapaikkojen vähentäminen on johtanut siihen,
että yhä huonokuntoisempia vanhuksia kotiutetaan kotihoitoon. Laitoshoivapaikkojen alasajo on ollut yhteiskunnassamme systemaattista ja se on tapahtunut hallituskaudesta toiseen. Hoivapaikkojen vähentäminen on ollut kohtuutonta.

Vuoden 2019 valtiontalouden talousarvion mukaan laitoshoivapaikkoja on vähennetty vuodesta 2014 siten, että kun vuonna 2014 3,9 prosenttia 80 vuotta täyttäneistä vanhuksista oli laitoshoivassa, niin vuonna 2019 heitä arvioidaan olevan vain 1,5 prosenttia. Vanhusten lyhytaikaisen akuutin hoivan tarve on kuitenkin Suomessa suuri, mutta hoivapaikan sijaan vanhus lähetetään kotiin. Tämä on todellista heitteillejättöä ja potilasturvallisuutta heikentävää toimintaa. Se merkitsee myös sitä, että yhä useampi huonokuntoinen ikääntynyt ihminen hoidetaan kotihoidon piirissä tai hän viettää muutoin vanhuuttaan kotona.

Kotihoidon tilanne taasen nousee toistuvasti Suomessa esiin huolestuttavana, sillä siihen ei ole kohdennettu riittävästi hoitohenkilöstön resurssia. Kun vanhukselle ei myönnetä ympärivuorokautista hoivapaikkaa, niin yhtälö ikääntyneen kotona pärjäämisen kannalta on mahdoton. Seurauksena on, että yhä useampi omainen huolehtii läheisestään, mutta työelämässä olevan henkilön osallistuminen läheisensä hoivaan on usein erittäin hankalaa. Kesken työpäivän voi tulla tarvetta lähetä katsomaan läheisen tilannetta tämän kotiin, osallistua perushoidollisiin tehtäviin, viedä läheistä lääkäriin tai kuntoutukseen tai viettää muutoin aikaa yksinäisen läheisen luona. Myös parantumattomasti sairaan ja saattohoidossa olevan läheisen omaisella on usein edessä tilanteita, jossa hän toivoisi voivansa olla läheisensä vierellä, mutta se ei välttämättä ole työn ja työaikojen vuoksi mahdollista. On siis erittäin tärkeää, että näissä tilanteissa työntekijällä on oikeus jäädä työstään omaishoitajaksi tai olla muutoin poissa perheenjäsenen tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten.

Omaishoitajien työ on äärettömän merkityksellistä ja on tärkeää ja työn, perhe-elämän ja omaishoidon yhteensovittamisen tulee voida olla mahdollista. Lakialoitteessa ehdotetulla lakimuutoksella pyrkimyksenä on myös lisätä inhimillisyyttä ja ymmärrystä kansalaisten erilaisiin elämäntilanteisiin. Keskusteluun tulee nostaa myös omaishoidontuen riittävyys ja tuen verovapaus. Vuoden 2019 omaishoidontuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on 399,91 euroa kuukaudessa ja enimmäismäärä 799,81 euroa kuukaudessa (https://stm.fi/omaishoito). Omaishoidontuen tulisi turvata myös taloudellinen pärjääminen omaishoidon aikana, mutta nykyisellään tuen määrä on liian pieni.





05.03.2019 Oikaisu Antti Lindmanin lausuntoon: perussuomalaiset eivät ole hyväksyneet hoitajamitoituksen heikennystä - sdp heikensi sen vuonna 2013



Antti Lindman kertoi virheellisesti Savon Sanomissa haastattelussa (Eduskuntavaalit: Hoidetaan ensin omat asiat, se on raaka peli 3.3.2019), että perussuomalaiset olisivat olleet hyväksymässä vanhustenhoidon hoitajamitoituksen heikentämistä. Lindman viitannee lausunnollaan vuoden 2015 hallituksen aikomukseen heikentää hoitajamitoitusta, mutta jota ei kuitenkaan tehty. Tähän vaikutti perussuomalaisten kanta asiaan, sillä mielestämme kyseessä oli kohtuuton ja väärä säästötoimi.

Toimin jo silloin perussuomalaisten sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntavastaavana ja ilmoitin hallituspuolueiden edustajille, että hallituksen linjaus heikentää hoitajamitoitusta ei käy perussuomalaisille. Laadin eduskuntatyöni ohessa hoitajamitoituksen heikentämisestä SWOT analyysin, eli riskikartoituksen siitä, mitä vaikutuksia hoitajamitoituksen heikentämisellä olisi. Kun sain faktat pöytään, esittelin analyysin Eduskunnan Pikku Parlamentin Kansalaisinfossa avoimessa yleisötilaisuudessa. Sen jälkeen välitin analyysin tulokset muun muassa Juha Sipilän ja Petteri Orpon ministeriöön. Olikin hieno tunne, kun pääministeri Juha Sipilä kysyi minulta asiasta ja kehoitti minua keskustelemaan asiasta silloisen ministeri Juha Rehulan kanssa. Rehula oli asiaan perehtynyt ministeri ja kuunteli tarkalla korvalla huoleni. Lisäksi Rehula oli ministerinä koko ajan myös aktiivinen kuuntelija liittyen saattohoitoteemaan, johon liittyvää lainsäädäntöä olin ajanut vuosia eduskunnassa.

Lindman syyllistää perussuomalaisia hoitajamitoituksen heikentämisestä, vaikka totuus itseasiassa on toinen. SDP:n n ollessa hallituksessa vuonna 2013 ja heidän pitäessään myös sosiaali- ja terveysministeriön salkkua, Ikäihmisten palvelujen laatusuositusta heikennettiin vuoden 2008 suosituksen tasosta niin, että ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen haitaria 0,5 - 0,8 laskettiin pohjalukemaan eli 0,5:n.
Hoitajamitoituksen luku 0,5 juontaa siis juurensa vuoteen 2013. Tätä lukua ei siis nykyinen istuva hallitus, eikä siinä hetken mukana olleet perussuomalaisetkaan ole heikentäneet, vaan silloinen hallitus.

Vuoden 2013 hoitajamitoituksen heikennyksestä johtuen tein välittömästi vuonna 2014 lakialoitteen, jossa esitin, että hoitajamitoitus 0,7 kirjattaisiin lakiin.

Hoitajana olen vahvasti sitä mieltä, että juuri tuo heikennys pohjalukuun 0.5 on aiheuttanut vanhustenhoidon tason romahtamisen. Tämä on johtunut siitä, että hyvän hoitajamitoituksen lukuja 0.6 - 0,8 ympärivuorokautiseen hoivaan ei ole enää ollut suosituspohjassa ja toimijat eivät siis ole enää pitäneet niitä suositeltavina.






22.02.2019 Soteuudistusta viedään nyt kiireellä ja väsyttämällä - edessä kovat viikot - notifiointi, asiakassuunnitelma ja rahoitus- siinäpä pähkinät purtavaksi



Notifioinnista annettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnalle varsinainen pähkinä purtavaksi ja tuo tulee olemaan varmasti yksi vaikein ja haasteellisin asia valiokunnassa.

Notifiointia ei pidetty tarpeeksi merkittävänä saati edes huolestuttavana asiana hallituksen taholta aikaisemmin, vaan sen merkitystä on kuin yritetty lieventää ja pehmentää. Näinhän se sitten nähtiin, että bumerangina tuli takaisin sotevaliokuntaan tämäkin asia. Me tulemme ottamaan tähän nyt sitten kannan mitä tulee tehdä. Sotevaliokunnan on kyettävä varmistamaan valinnanvapausjärjestelmän laillisuus EU oikeuden näkökulmasta, tämä on hyvin merkittävä asia.

Asiakassuunnitelman velvoittavuus poistettiin alkuperäisestä lakipaketista ja tämä oli kerrassaan uskomatonta. Nyt nähdään, että ei tuokaan asia niin yksiselitteinen ole. Asiakassuunnitelman tehtävä on koota asiakkaan palvelut yhtenäiseen pakettiin ja olla näin myös ohjaamassa ja turvaamassa asiakkaan palvelujen toteutumista. Asiakassuunnitelman puutteellisuudesta tulee voida valittaa eteenpäin ja sen tulee olla velvoittava asiakirja, aivan kuten se alunperinkin hallituksen esityksessä oli. On aivan käsittämätöntä, että asiakkaan eli potilaan valitusoikeus haluttiin viedä. Vai onko kyseessä vain se, että hallintotuomioistuimien työtaakkaa halutaan näin vähentää eli toisin sanoen tehdä säästöjä. Asiakassuunnitelman tulee olla muutoksenhakukelpoinen ja turvata potilaan oikeusturvaa.

Kun valinnanvapausmalli on osoittautunutkin sellaiseksi, että hoivapalveluntuottaja, esimerkiksi vanhusten tai vammaisten hoivaa tarjoava toimija, voikin itse ”valita ” eli jättää asiakas ”odottamaan hoivapaikkaa asiakasjonoon” ja ilmoittaa ettei paikkaa juuri nyt ole tarjolla, tarkoittaa se sitä, että raskashoitoinen ja paljon palveluja tarvitseva asiakas jääkin maakunnan hoidettavaksi. Maakunnan on siis turvattava sotepalvelujen saatavuus ja korvaava palvelu. Tämä tarkoittaa, että rahoituksessa on potilaiden mentäviä aukkoja ja rahaa on siis löydyttävä lisää valtiolta. Ihmisen hoidon on toteuduttava.

Sotevaliokunnan aikataulu tulee olemaan hyvin kiireinen, eikä näin suuria muutoksia tähän lakikokonaisuuteen tehdä muutoin kuin kokoustamalla aamusta iltaan ja laittamalla koko soteministeriö toimimaan valtavan paineen alaisena. Pelkään todellakin, että tässä yritetään viedä tämä hallituksen lempilapsi sote läpi vaikka harmaan kiven. Jos ei muutoin niin kiireellä tai väsyttämällä. Erittäin huolestuttavana pidän seuraavia viikkoja, ja olen huolissani Suomen ja sen kansan puolesta, että mitähän tästä oikein tulee. Nyt on kovia pähkinöitä purtavaksi ja kovat viikot edessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.



19.02.2019 Vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuvat seksuaalirikokset törkeyksien törkeyksiä - Rikoslakiin kirjattava myös vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuvat seksuaalirikokset



Helsingin Sanomat uutisoi eilen, kuinka muistisairas palvelutalossa asuva ikääntynyt henkilö oli joutunut seksuaalisen teon kohteeksi omassa asunnossaan. Rangaistukseksi tekijä sai 60 päivän ehdollisen tuomion. (Palvelutalon työntekijä pakotti Alzheimeria sairastavan vanhuksen seksuaaliseen tekoon - sai 60 päivän ehdollisen tuomion).

Vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat törkeyksien törkeyksiä, joiden tekijöiden rangaistusten on oltava tuntuvia. Puolustuskyvyttömään ja sairaaseen ihmiseen kohdistuvat teot ovat anteeksiantamattomia. Kun tuomioksi tällaisesta raukkamaisesti teosta tulee 60 päivää ehdollista vankeutta, tarkoittaa se kansantajuisesti sitä, että tuomiota ei tullut lainkaan.

Esitin viime joulukuussa eduskunnan täysistuntoon keskustelualoitteella ajankohtaista keskustelua seksuaalirikollisuudesta Suomessa. Olisi ollut merkittävää, että hallitus olisi tuonut tietoomme linjauksia, joilla seksuaalirikollisuutta torjutaan. Hallitus ei kuitenkaan pitänyt asiaa tärkeänä, mitä pidän välinpitämättömyyden huippuna. Hallitus päättää kautensa siihen, että se lakaisee maton alle kansalaisia vakavasti koskettavan asian. Oulun tapaukset ja epäilyt lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ovat osa tätä käsittömättömän rikollisuuden sarjaa ja toisessa ääripäässä ovat taasen vanhukset ja vammaiset, jotka eivät välttämättä kykene edes tuomaan julki kokemaansa. Nyt on tullut taas yksi vanhukseen kohdistunut tapaus julki - onko näitä enemmänkin?

Meillä on rikoslaissa erikseen lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten pykälät. Olen tehnyt kaksi lakialoitetta, joissa molemmissa esitetään lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistusasteikon korottamista ja on hyvä, jos tämä vihdoinkin toteutuu. Rikoslaissa olisi syytä olla kuitenkin myös vahvasti kirjattuna vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Heidän joutuessa törkeiden seksuaalitekojen kohteeksi, niistä tulisi tuomita sen mukaan. Niistä tulisi tuomita ehdotonta vankeutta eikä ehdollista. Yhteiskunnan on annettava singnaali, että tällaiset teot ovat kaikin tavoin syvästi tuomittuja. Toivoisin, että oikeusministeri Häkkänen voisi kommentoida tätä asiaa.

Vuonna 2011 oikeusministeriö julkaisi selvityksen Ikääntyneisiin kohdistuvat rikokset ja niiden ehkäiseminen. Vuonna 2009 käynnistettiin myös toimenpideohjelman valmistelu ikääntyneiden kohtaaman rikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi (Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä 26.11.2009). Yhtenä toimenpiteenä oli valvonnan kehittäminen ja tiedonvaihdon esteiden poistaminen. Siihen kuului muun muassa vanhustyöhön hakevan rikostaustan selvittäminen. Suomessa on myös kampanjoita Kätketyt äänet- kampanjalla, jossa on haluttu tuoda esiin ikääntyneiden kohtaamaa kaltoinkohtelua (Ikääntyneisiin kohdistuvat rikokset ja niiden ehkäiseminen, OM, selvityksiä ja ohjeita, 2011)

Miten oikeusministeriön toimenpideohjelmat ovat onnistuneet tavoitteissaan? Onko ne huomioitu ja jalkautettu kunnissa, palvelutaloissa ja muussa hoivassa? Nyt on kiireen vilkkaa ryhdyttävä tiedottamaan, mutta myös päivittämään, nämä ohjelmat nykyhetken tasolle, johon liittyy seksuaalirikosten ja kaltoinkohtelun lisäksi myös ikääntyneiden ja vammaisten kohtaama muu rikollisuus kuten omaisuusrikokset, varkaudet, petokset, kavallukset, vapauden riisto ja heitteillepano.

Olen tehnyt myös jo vuonna 2016 toimenpidealoitteen liittyen sisäisen turvallisuuden strategian päivittämiseen ikääntyneiden turvallisuuteen liittyvien teemojen osalta eli ei tämä asia ole mikään uusi.





17.02.2019 On eettisesti väärin tuoda ulkomailta hoitajia tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä - filippiiniläisistä sairaanhoitajista tuli hoiva-avustajia pienellä palkalla



Ulkoministeri Timo Soini esitti 15.2. 2019 vanhustenhoidon ongelmien ratkaisemiseksi filippiiniläisten hoitajien rekrytointia. Soinin mielestä filippiiniläiset hoitajat ovat työteliäitä ja hyvää väkeä, jotka tekevät työnsä korkealla moraalilla (Mtv 15.2.2019).

Ulkomailta tuodut hoitajat eivät ole ratkaisu suomalaisen vanhustenhoidon ongelmiin. Sen sijaan hoitajien rekrytointi ulkomailta rikkoo vahvasti eettisyyden ja kestävän kehityksen periaatteita varsinkin, kun koulutettu hoitajat saapuvat Suomeen tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä. Kun palkkaus tehdystä työstä on vielä matalin mahdollinen, Suomi rikkoo myös Agenda 2030 periaatteita olla mukana poistamassa köyhyyttä Euroopasta. Rekrytoijat hakevat ulkomailta ammattiosaajia, sairaanhoitajia, mutta palkkaavat heitä hoiva-avustajaksi tai jopa siivoojiksi. Kyseessä on maksimoitu tuotto ja kikkailu, joka tekee esimerkiksi filippiinihoitajasta vain pienen pelinappulan hoivabisneksen ja kansainvälisen talouden kentällä. Tällainen toiminta ei ole oikein, eikä sellaista tule edistää.

Filippiiniläisten sairaanhoitajien rekrytointi Suomeen ei ole uusi asia. Raportti Sairaanhoitajia Filippiineiltä- Näkökulmia kestävään kansaninväliseen rekrytointiin (Päivi Vartiainen, Marja Koskela ja Pirkko Pitkänen, 2018) kertoo asiasta seuraavaa. Neljän vuoden sairaanhoitajan pääopinnot ja vuoden laillistamisopinnot omassa maassaan suorittaneet filippiiniläiset sairaanhoitajat saapuivat aikoinaan vanhustenhoidon työkentälle tilanteeseen, jossa heidän sairaanhoitajan tutkintoa ei hyväksytty lailliseksi tutkinnoksi. He eivät voineet toimia sairaanhoitajan tai lähihoitajan tehtävissä vaan heidät kelpuutettiin ainoastaan hoiva-avustajiksi. Osa filippiiniläisistä sairaanhoitajista opiskeli Suomessa oppisopimuksella lähihoitajiksi, mutta sai edelleen hoiva-avustajan palkkaa. Valmistumisensa jälkeen hänelle ei myöskään saattanut löytyä lähihoitajan toimenkuvaa vaan työskentely jatkui hoiva-avustajana. Myös suomen kieli tuotti monille vaikeuksia.

Hoitajat lähtevät pakoon oman maan köyhyyttä tienatakseen rahaa ja voidakseen auttaa myös läheisiä kotimaissaan. He siirtyvät ulkomaille tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä pienellä palkalla. Se että filippiiniläiset ovat työteliäitä ja hyvää väkeä tai että heidän moraalinsa on korkea ei voi käyttää perusteluna tällaiselle hyväksikäytölle. Sen sijaan tulee ihmetellä, että oman maamme tekemiä suuria virheitä riittävän hoivahenkilöstön ylläpitämisessä ei kukaan hallituksen jäsenistä ole vielä myöntänyt.

Meidän tulee sen sijaan houkutella hoitoalalta poistuneet Suomihoitajat takaisin koulutus- ja palkkapolitiikkaa kehittämällä. Sujuvia opintopolkuja ja mahdollisuuksia päivittää osaamista kuin myös mahdollisuuksia opiskella lisätutkintoja, jotta alalla on koko ajan eri alojen osaajia. Pääkaupunki seutu tarvitsee niin hoitajia kuin myöskin osaavia esimiehiä, joten hoitotyön johtamiskoulutuksella on myös kiire.

Vanhustenhoito on ala, joka liian pienillä resursseilla varustettuna viime kädessä uuvuttaa sen työteliäimmänkin taakkansa alle ja kärsijänä on aina silloin potilas. Suomalaisia hoitajia on valtavasti, mutta työstämme on tehty mahdotonta tehdä. Ei kukaan jaksa, kun joutuu hutiloimaan ja juoksemaan koko ajan hoitotyötä tehdessään. Kun hoitajan sydän menee rikki, hän vaihtaa alaa. Kutsumustaan vastaan ei voi toimia. Niin yksinkertaista se on.






10.02.2019 Suomeen perustettava valtakunnallinen ja riippumaton auditointiryhmä tarkastamaan ja valvomaan vanhustenhoidon laatua



Suomeen tulisi perustetaan vanhustenhoidon laatua valvova riippumaton auditointiyksikkö, jonka tehtävänä olisi suorittaa auditointia hoivapaikoissa säännöllisesti, ja jopa ennalta ilmoittamatta.

Auditoinnin merkitys laatujärjestelmää kehitettäessä ja laadun ylläpitämisessä ja varmistamisessa on valtavan suuri. Teollisuudessa ja tietohallinnossa ja kaikilla muillakin merkittävillä aloilla auditointi on arkipäivää. Suuret tehtaat, ydinvoimalat, voimalaitokset ja tuotantolaitokset pohjaavat turvallisuutta ja laatua auditoinneilla ja kehittäminen, riskien ja vaarojen havaitseminen tapahtuu juuri tätä kautta. On aivan uskomatonta, että meidän terveydenhuollon yksiköissä vanhustenhoivan saralla vastaavaa menetelmää ei ole. Toki auditointia voi olla ja onkin pienimuotoisena, mutta nyt peräänkuulutan riippumatonta, laajaa ja valtakunnallista auditointijärjestelmää, joka olisi aukoton ja jolla varmistettaisiin laadukas vanhustenhoidon järjestelmä koko Suomeen.

Nyt täytyy tehdä esityksiä ja uusia avauksia. Kaikki kevyet keinot vanhustenhoidon parantamiseksi on jo tehty. Hankkeita on laadittu ja puheita pidetty. Laatusuositus on paperi, joka on kadonnut kuin savuna ilmaan. Mitoitussuosituksilla on pyyhitty pöytää ja vanhuksia on kaltoinkohdeltu säännöllisesti. Olemme saaneet kuulla, että selvityksessä on tapahtumia, joissa epäillään vakavia potilasvahinkoja ja jopa kuolemia.

Suomi on kääntynyt päälaelleen. Vanhuksen arvostus on kadonnut ja bisnes vanhustenhoivassa on ohittanut kaiken hoitotyön etiikan. On tullut ihmisbisnestä. Tilanne on katastrofaalinen. Valvonta on ontuvaa ja vanhusten omaiset eivät tiedä, minne valittaa kohtaamistaan epäkohdista. Tilanne ei voi jatkua tällaisena.

Valtakunnallinen ja riippumaton laadunvalvonta ja auditointi olisi yksi keino puuttua ja pysäyttää vanhustenhoivan alennusmyynnin tila. Laatuprosesseissa on valtavasti kehitettävää.




05.02.2019 Tässä lakialoitteeni hoitajamitoituksesta jo vuodelta 2014, kannattaa tutustua. Asia ei siis ole uusi vaan vanha.



Lisätietoa >>



28.01.2019 Hoivayhtiöissä omistuksen pitäisi olla suomalaisissa käsissä- bisnes ei tunne armoa vaan säästöt nyhdetään säälittä vanhuksista.



Tiedote 28.1. 2019

Brittiläinen pääomasijoittaja Intermediate Capital Group (ICG) maksoi velattomana kauppahintana Esperi Caresta noin 220 miljoonaa euroa vuonna 2016. Myyjänä oli suomalainen sijoitusyhtiö Capman (Iltalehti 28.1. 2019).

Esperi Caren hoivayksikössä todettiin vakavia laiminlyöntejä ja Valvira sulki yksikön. Yksikössä havaittiin hoitajapuutoksia ja vanhusten laiminlyöntejä. Myös yhden asiakkaan epäillään kuolleen hoitovirheen takia (Savon Sanomat 25.1. 2019).

Tässä nähdään, miten käy, kun bisnes tulee vanhustenhoitoon. Säästöt nyhdetään säälittä suomalaisista vanhuksista ja hoitajista, eikä kovat kannattavuustavoitteet asettanut ulkomainen omistajapohja tunne armoa näin tehdessään. Sijoitetulle pääomalle halutaan takoa tuottoa, eikä rahan maailmassa välitetä siitä, mikä on toiminnan eettinen arvopohja, tämä on hävytöntä eikä suomalaisten tule tällaista sallia.

Mitä hallitus aikoo tehdä tälle asialle, jatkuuko vanhusten kurjuuttaminen ja huono hoito vai aikooko hallitus puuttua tähän asiaan mitenkään?

Hoivayhtiöissä pääomaomistuksen pitäisi olla suomalaisissa käsissä. Kun toiminta tapahtuu meidän verorahoillamme ja meidän maassamme, on itsestäänselvää, että myös verotuottojen tulisi jäädä Suomeen. Kun omistukset myydään ulkomaille, verosuunnittelun ovet avataan ja tilanne karkaa käsistä. Bisnes ei hoida ihmistä eikä välitä siitä, mitä vanhuksen ruokalistalla tarjotaan, kuinka usein hän pääsee pesulle tai ulkoilemaan tai kauanko hän joutuu odottamaan märissä vaipoissa ja housuissa. Tämäkö on suomalaisten tahtotila? Ei varmasti ole.

Ulkomaalaisille omistajille tulee lähettää pikapostilla suomalaisen vanhustenhoidon kaikki ohjeistukset, mutta antaa heille myös tukiopetusta säännöksiin liittyen. Laatusuositus, vanhuslaki ja muut suomen lakipohjat, jotka liittyvät ihmisen hoitamiseen. Saattohoito Suomessa ja Parannetaan potilasturvallisuutta yhdessä ohjeistukset luonnollisesti on laitettava mukaan. Esperi Care on omalla toiminnallaan osoittanut, että ohjeistukset eivät ole hallussa. Tässä myös huomataan, miten vanhustenhoitoon jalkautettu hieno ”omavalvonta” toimii. Esperi Care on näyttänyt suomalaisille ihmisille laiminlyönnin kasvot ja ne ovat suomalaisen vanhuksen kasvot. Toivottavasti yrityksen johto ymmärtää edes kantaa vastuunsa asiasta ja tehdä siihen liittyviä johtopäätöksiä. Miettikää, miten kauan tilanne hoivakodissa onkaan kestänyt ja miten pitkiä ovatkaan olleet hoitajaa ja hoitoa odottavien vanhusten tunnit. Tällainen ei ole ollut hoitolaitoksen toimintaa vaan kidututuslaitoksen.

Esperi Caren työssänsä venyneitä hoitajia ei tule syyllistää. He ovat yrityksen voiman edessä voimattomia. Hoitajia olisi pitänyt kuulla, mutta yritys sulki heiltäkin korvansa. Välinpitämättömyyden huippua.

Lähetetty iPadista



25.01.2019 Kokoomus huolissaan laittomasti maassa oleskelevista Suomessa - huoli ja teot räikeässä ristiriidassa keskenään



Vihdoinkin kokoomus ja oikeusministeri Antti Häkkänen esittävät myös huolensa Suomessa oleskelevista laittomista, paperittomista ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista henkilöistä. Kokoomuksen ja hallituksen huoli ja teot asian eteen ovat kuitenkin räikeästi ristiriidassa keskenään.

Oikeusministeri Antti Häkkänen vieraili tänä aamuna Ylen aamu tvssä todeten, että ”yhä useampi” turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen ja jää sen jälkeen laittomasti oleskelemaan Suomeen. Häkkänen totesi, että tällaisessa tapauksessa ei ole ihmisen itsensä eikä suomalaisen yhteiskunnan kannalta järkevää, että henkilö jotenkin painuu maan alle tai viranomaisten tietämättömiin. Viranomaisella pitää olla tarkka kontrolli, ketä tässä maassa on. Myös sen takia, että pystytään palauttamaan henkilö.

Häkkäsen mukaan Suomella ei ole varaa siihen, että Suomeen syntyisi tuhansien laittomasti maassa olevien joukko, joiden toimeentulosta, päivittäisistä rutiineista tai elämänpiiristä ei ole kenelläkään mitään tietoa. Tällaisessa tapauksessa on vaara rikollisuuteen, tällaisessa tapauksessa on vaara jopa tietynlaisiin ääritekoihin, Häkkänen toteaa. (Yle Aamutv, Iltalehti 25.1.2019)

-Hallitus on omilla toimillaan edistänyt ja luonut kannustimia laittomasti maassa oleskeleville henkilöille. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa jo vuonna 2017 tehdyt ja vuoden 2018 voimaan tulleet sosiaalihuoltolain muutokset, jossa Kela kustantaa laittomasti maassa oleskelevien asumisen, ruoan ja lääkkeet ovat juuri sellaisia kannustimia. Myös terveydenhuollon palvelut kuuluvat siihen. Kun yhteiskunta avaa palvelunsa näin laajalla ikkunalla, syntyy tilanne, joka ei kannusta maasta poistumiseen vaan maahan jäämiseen. Hallitus on kohdentanut tähän toimintaan nyt kahtena peräkkäisenä vuotena 5,4 miljoonaa euroa. Hallituksen omat toimet ovat siis aiheuttaneet tämän tilanteen, josta ministeri Häkkänen on nyt huolissaan.

Perussuomalaiset ovat kantaneet huolta tästäkin asiasta jo vuosia ja tehneet myös monia toimia asian ratkaisemiseksi. Olemme esittäneet laittomasti maassa oleskelevien säilöönottoa, maasta poistamisen nopeuttamista, mutta myös laittomasti maassa oleskelevien rekisteröintiä, jotta meillä Suomessa olisi käsitys siitä, että kuka, ketkä ja missä päin Suomea laittomasti maassa oleskelevat sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja hakevat. Kyllä meidän tulisi saada nämä tiedot.





24.01.2019 Yleisen turvallisuuden lisääminen sairaaloissa, palvelutaloissa ja hoivayksiköissä tärkeää - sairaalavartijoita ja valvontakameroita lisää



Suomalaisiin sairaaloihin ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän sairaalavartijoita ja ja sairaaloiden, palvelutalojen ja erilaisten hoivayksiköiden turvallisuutta on ryhdyttävä entisestäänkin parantamaan. Myös erilaisiin yllättäviin turvallisuusriskeihin tulisi ryhtyä varautumaan paremmin.

Oulun yliopistollisessa sairaalan yhteispäivystyksessä tapahtui marraskuussa 2018 tapaus, jossa potilas joutui kahden miehen raiskauksen uhriksi. Tapaus on nyt edennyt syyteharkintaan Oulun syyttäjänvirastoon. Miehiä epäillään lisäksi varkauden yrityksestä. (YLE 23.1. 2019)

Olemme tottuneet siihen, että sairaaloissa ja päivystyksessä on avoimet ovet. Sairaala on avoin kaikille. Mutta voiko se enää olla sitä? Sairaalarakennuksissa pääsee kulkemaan hyvinkin sujuvasti. Oulun tapaus on esimerkki siitä, millaista rikollisuutta kohti Suomessa ollaan menossa. Potilaat voidaan nähdä heikkoina ja helppona ryhmänä varkauksille tai mulle rikolliselle toiminnalle. Vanhusten ja vammaisten hoivapaikat, ryhmäkodit, asumisyksiköt ja palvelutalot ovat myös paikkoja, joissa tulisi tehdä turvallisuutta parantavia toimia.

Kulunvalvonnassa oleva kameravalvonta, mutta toki myös se, että yksiköissä on laadittu asianmukaiset riskikartoitukset turvallisuussuunnitelmat. Vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuvat omaisuusrikokset ja varkaudet jopa heidän omissa kodeissaan, esimerkiksi palvelutalossa, nousevat usein esiin julkisuudessa. Näitä tekoja vastaan on lähdettävä toimimaa.

Sairaalavartijat luovat turvallisuutta potilaille, mutta myös sairaalan ja hoivayksiköiden hoitohenkilökunnalle. Erityistä sairaalavartijoiden koulutusta tulisikin Suomessa lisätä. Alalla tarvitaan myös erityisosaamista liittyen sosiaali- ja terveydenhuollon teemoista. Juttelin tovi sitten erään sairaalavartijan kanssa, joka kertoi, että hänen toimenkuvansa on ollut muun muassa levottomien potilaiden esimerkiksi muistisairaiden vanhusten valvominen, jotta vanhus ei karkaisi hoivayksiköstä. On tietysti hienoa, että vanhusta vahditaan, mutta miten muutoin voisimme ratkaista nämä haasteelliset tilanteet päivystys tai hoivayksiköissä, jotta sairaalavartijoilla olisi myös mahdollisuus tehdä laajaa vartiointia auloissa ja kulkureiteillä. Hoitohenkilöstöä tulee olla riittävästi niin kiireisessä päivystyksessä kuin myös hoivayksiköissä,






11.01.2019 Meillä kaikilla on jo melkein omaishoitajan hanskat käsissä



Kehittämispäällikkö Riitta Kuismanen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla siitä, miten omaishoitajan tilanteeseen työelämässä (2.1. 2018 Omaishoitaja kohtaakannustinloukkuja..)

Nykyinen työsopimuslaki mahdollistaa työntekijän tilapäisen poissaolon töistä pakottavista perhesyistä esimerkiksi sairauden takia. Kun kyseessä on poissaolo erityistä pidempiaikaista läheisen hoitoa varten, niin työnantajan on pyrittävä järjestämään mahdollisuus poissaoloon töistä. Laki mahdollistaa vapaaseen, mutta ei velvoita työnantajaa sellaista antamaan. Vapaa on myös palkatonta.

Vapaata omaishoitajuuteen haetaan ja sovitaan suomalaisessa työelämässä vähän. Syynä voi olla taloudelliset syyt, sillä omaishoidontuki ei vastaa palkkatuloa. Työelämässä voi olla myös tilanteita, joissa työtekijän ei ole mahdollista saada vapaata työstä tai että mahdollisuutta vapaaseen ei tunneta hyvin. Nämä vastaukset sain omaishoidon ja työelämän yhteensovittamisesta jättämääni kirjalliseen kysymykseen eduskunnassa vuonna 2016.

Hallituksen linja on ollut omaishoitoon kannustava. Monet ihmiset hoitavat työnsä ohessa läheistään hyvinkin pitkiä aikoja ja työn pitäisi joustaa myös näissä tilanteissa. Yhteiskunnnassa tulisi myös tajuta, mihin Suomi on matkalla. Ikääntyneiden määrä lisääntyy entisestään ja yhä useampi työikäinen tarttuu jossakin vaiheessa omaishoitajan hanskoihin hoitaakseen läheistään.
Syynä tähän on sydämen tahto ja inhimillisyys , mutta vanhustenhoidon tilanne herättää myös ihmisissä pelkoa. Hallitus tavoittelee soteuudistuksella kolmen miljardin kustannussäästöä sosiaali- ja terveydenhuollon ja vanhustenhoidon sektorilta. Kuitenkin juuri vanhustenhoidon ja erityisesti kotihoidon epäkohdat ja resurssien vähyys nousevat toistuvasti julkisuudessa esiin. Mistä sieltä enää voidaan säästää?

Ihmiset haluavat toisenlaista vanhustenhoitoa ja omaishoito voisi olla juuri sitä. Omaishoitajuus ei ole kuitenkaan mikään kevyt toimi, eikä sitä sellaisena saisi kaupitella. Hallituksen tulisikin ottaa kantaa myös konkreettisiin asioihin kuten esimerkiksi omaishoidon ja työn yhteensovittamiseen. Konkreettiset ja vaikuttavat toimet olisivat todellista omaishoidon linjausta.Tulisiko työnantajan velvollisuuden antaa vapaata omaishoito tilanteessa olla kirjattuna lakiin suositusten sijaan? Entäpä omaishoitovapaan aikana maksettavat korvaukset? Omaishoidontuen korottaminen ja tuen vapauttaminen verotukselta olisivat linjauksia, jotka tukisivat myös työelämässä olevan mahdollisuutta jäädä omaishoitajaksi. Omaishoitosopimus- ja tukiasiat tulisi myös käsitellä ja myöntää nopeasti ilman viivytyksiä hakijoiden erilaiset tilanteet huomioiden. Joskus on tilanteita, että aikaa ei ole tuhlattavaksi kuten läheisen äkillinen, vakava sairastuminen tai saattohoito. Omaishoitajien tekemä työ on äärettömän merkityksellistä. Suomalainen työelämä tarvitsee myös sydäntä ymmärtääkseen sen.





 
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060, , www.eduskunta.fi