Etusivu Kuka
olen
Kunta-
politiikka
Eduskunta-
työ
Ajan-
kohtaista
Blogi Artikkelit
 
Valtiopäivätoimet Arja Juvonen

Puheet eduskunnassa Arja Juvonen

 Arja Juvonen ammattikuva
Vuosi: 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008

31.12.2013 Verosuunnittelu ei ole tavallisen kansalaisen juttu



Keskustelu veroparatiiseista ja verosuunnittelusta sai uutta potkua, kun paljastui, että kuntien ja valtion työntekijöiden eläkkeistä vastaava Keva on käyttänyt 150 000 euroa verosuunnitteluun vuosina 2008-2013. Vaikka verosuunnittelu on laillista toimintaa, Kevan verosuunnitteluun käyttämää rahasummaa voidaan pitää suurena ja tekoa moraalisesti arvelluttavana, sillä verosuunnittelun tarkoituksena on verojen maksamisen välttely. Verosuunnittelu on osa siirtohinnoittelua, jota myös väärinkäytetään. Verohallinnon arvion mukaan pelkästään väärinkäytösten takia Suomelle syntyy vuosittain 320 miljoonan euron verovaje. Tähän verrattuna laillisen suunnittelun seurauksena menetetyt verotulot ovat moninkertaisia. Helsingin Sanomien verottajalta keräämien tietojen mukaan Suomen yhdeksän suurinta pörssiyhtiötä maksoi vuonna 2010 yhteisö- eli yritysveroja yhteensä 448 miljoonaa euroa (Hs. 14.9.2012 Suuret yhtiöt maksavat vähän veroja Suomeen). Samana vuonna yhtiöt tekivät yhteensä 8,3 miljardin euron voitot ennen veroja. Nykytaloutta kuvaavana valtavirtailmiönä verosuunnittelu ja siirtohinnoittelu herättävät vakavia kysymyksiä sekä yritysten toiminnan että verolainsäädännön eettisyydestä. Tällaista toimintaa tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää saati saada tietoonsa. Kun Suomen valtio varautuu mittaviin säästötalkoisiin pääasiassa verottamalla yhä enemmän kulutusta tasaveroilla, vahvistaa se juuri niitä rakenteita, jotka rasittavat pienituloisia ja suosivat varallisuuden ja hyvinvoinnin keskittymistä. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat ja se jos joku voidaan nähdä oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian ihanteiden vastaisena. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen toivoi keskustelua veroparaatiseista ( Hs 28.12.13 Urpilainen toivoo keskustelua veroparatiiseista). Keskustelunavaus on hyvä liike ministeri Urpilaiselta ja se on myös vuonna 2012 eduskunnassa puhemiehelle jättämäni keskustelualoitteen myötäinen. Keskustelualoitteessa esitetään, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun verosuunnittelusta ja verolainsäädännön oikeudenmukaisuudesta. Verotuksen oikeudenmukaisuudesta ja tavoitteista käyty keskustelu on siis myös tärkeää, sillä hyvinvointia ei voida edesauttaa veropolitiikalla, jossa tehdyt valinnat esitetään välttämättöminä ja ainoina mahdollisina ratkaisuina talouden ongelmiin. Kansalaisten hyvinvoinnin kasvaminen ja ymmärrys kun lähtee kuitenkin sieltä tavallisen arjen tasolta, eli miksi käydään töissä ja miksi maksetaan veroja ja että miksi meillä on vaikkapa ruoan arvonlisävero, joka kohtuuttomana tasaverona tuntuu eniten juuri siellä pienituloisen kukkarossa.




24.12.2013 Joulu, syntymä ja sotetietäjä



Joulu on kiirettä saada vuosi pakettiin. Jouluviikko huipentui eduskunnassa budjettikeskusteluun ja talousarvioaloitteiden äänestykseen. Kansanedustajat esittivät rahaa erilaisille hankkeille. Kadunpätkää, siltaa, koulutusta, kulttuuria. vanhustenhoitoa ja nuorisoa. Tärkeitä hankkeita tekijöilleen kaikki. Ja eritoten niille, joita asia koskettaa. Talousarvioaloitteet ovat kauniita, mutta läpi ne eivät kylläkään mene. Mistä löytyisi ylimääräiset miljoonat?

Kulunut vuosi on ollut suomalaisille haasteellinen. Olemme joutuneet tilanteeseen, jossa itsestäänselvyyksiä ei enää ole. Talouskasvu on pysähtynyt ja työpaikat ovat vähentyneet. Kuinka luoda uskoa tulevaan?

Suomalaiset elävät muutosten aikaa. Kunta- ja soteuudistus on ollut keskiössä koko vuoden. Hallituskausi lähenee loppuaan, mutta valmista soteuudistusta ei ole vielä kyetty tuomaan. Esityksiä on tosin annettu ja viimeisin syntyi juuri joulun alla. Sotesynnytystä varjosti kuitenkin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin toteamus soten ja perustuslain yhteensopimattomuudesta.

Soteuudistuksessa on muitakin mutkia. Hinnasta ei kukaan puhu, sillä rahoituslaskelmia kuluista tai säästöistä ei ole tehty. Vaikutusarviot puuttuvat, eikä selvää visiota Suomen tilanteesta ole rakennettu. Väestön vanheneminen ja syntyvyyden lasku on tilastokeskuksen suunnalta arvioitu tapahtuvaksi vuonna 2030, kasvukeskusten vetovoima ja maaseudun hiljeneminen tulevat siinä rinnalla. Maahanmuutto lisääntyy, korvaa syntyvyyttä ja tuo mukanaan siihen liittyvät haasteet. Suomella itsellään on ikäneidon tulevaisuus ja pellon laidalta mökin ikkunasta katsoo yksinäinen vanhus.

Hallituksen syksyllä julkaisema rakennepaketti antaa tekohengitystä, mutta toimii myös leikkurina. Perheille ja lapsille kotihoidontuen keston leikkaaminen merkitsee tarhaelämän varhentumista ja äideille työelämään pikaista palaamista. Vanhustenhoidon laitospaikkojen vähentäminen taasen vanhuksille vanhustenhoidon vaikeutumista ja jopa viivästymistä.

Rakennepaketti vähentää vanhustenhoidon laitospaikkoja määrätietoisesti. Suunnitellut toimet näyttäytyvät kohtuuttomina. Keskustelu, jossa vanhustenhoidon laitospaikka mielletään "vanhuksen makuuttamiseksi" karahtaa vanhustenhoitajan korvaan. Tähän suuntaa viety keskustelu vie pohjaa siltä laadukkaalta vanhustenhoidolta, johon Suomessa on panostettu vuosikymmeniä. Se työ on ollut vanhuksen kuntouttamista vuodepotilaan roolista ympäristön seuraajaksi ja tarkkailijaksi, muutaman kävelyaskeleen ottajaksi ja muutaman tunnin verran vuoteesta ylösnousijaksi ja istujaksi. Mitä muuta voimme olettaa vanhukselta, joka on kenties muistisairauden ja katkokävelyn jäykistämä vuoteeseen, halvaantunut tai muuten hauras ja sairas? Kuntoutuksellakin on rajansa, eikä kaikki vanhukset kykene elämään elämäänsä loppuun liikkuvina, toimivina ja terveinä.

Vuodesta 2000 vuoteen 2014 laitospaikkojen vähennykset ovat liki 65 prosenttia. Minne huonokuntoiset vanhukset katoavat? Korvaavia hoitomuotoja mietitään ja kodinomaisuutta kehitetään. Ympärivuorokautiseen hoivapaikkaan tai palveluasumiseen tarvitaan asianmukaiset tilat, hoitotarvikkeet ja hoitohenkilökunta. Koulutettu, vastuunsa tietävä ja tunteva hoitaja on vanhustenhoidon ydinhenkilö.

Laitospaikkojen vähentäminen on ratkaisuna raju ja uskon sen tulevan eteemme vielä vakavana ongelmana. Kotihoidolla ja kotiin vietävillä palveluilla on nimittäin aukkonsa. Tämän ymmärsivät ainakin ne päättäjät, joita haastattelin geronominopintojeni päättötyöhön vuonna 2011. Päättäjät eivät halunneetkaan asua vanhuuttaan yksinäisessä kodissaan vaan vanhainkodissa. Päättäjät ymmärsivät, että koti on hyvä paikka, mutta vain silloin kun sinne saa riittävän tarvitsemansa avun ja tuen.

Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Jouluna Betlehemissä syntyi lapsi, syttyi tähti ja viisaat tietäjät löysivät seimen. Joulu on syntymää ja valoa, joulu on hyvästejä menneelle vuodelle.

Yhdeksän vuotta sitten odottelin kuopukseni syntymää. Aika kului, mutta mitään ei kuulunut. Äitinä en hätäillyt vaan ajattelin, että syntyy kun on valmis. Ja sieltä se syntyikin: joulun jälkeen kaksi viikkoa yli lasketun ajan.

Kannatti olla kärsivällinen. Olisipa sotenkin vanhemmat malttaneet odottaa. Turha kiirehtiä, sillä ilta saapuu kuitenkin. Ja viisaus. Ja ehkäpä vielä ne viisaat sotetietäjätkin.

Hyvää ja toivorikasta joulua kaikille!






04.12.2013 Rapapaperi ja kuravettä päälle



Vanhusten asiat eivät ehdi vanheta. Kun yksi asia saadaan kuntoon, on toinen jo odottamassa. Rakennepaketti tulee, mutta ei viisaudella vaan viekkaudella. Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma on rapapaperi, jolla se yrittää pyyhkiä epäonnistumisensa pärskeitä ottamalla köyhiltä, sairailta ja vanhoilta. Ne jotka uskoivat vanhuslain turvaan joutuvat pettymään, sillä vanhuslaki ei ole onnistunut laittamaan vanhusten asioita kuntoon. Kotihoidosta puuttuu resursseja, eikä hoivapaikkoja ole tarpeeksi. Mutta mitä tekee hallitus? Ensin minimoi hoitajamäärät uusilla laatusuosituksilla, sitten vähentää hoivapaikat entisestään. Ja kuravettä päälle!

Hallituksen rakennepaketti esittää 300 miljoonan säästöjä vanhusten laitoshoidosta. Säästön tukikeppiä haetaan vanhuslaista, jonka ideana on kotona tapahtuva hoito, kotiin vietävät palvelut ja kodinomaiset yksiköt. Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa annetaan vain silloin, jos sille on olemassa lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Perusteet laitoshoidon oikeudesta ovat kauniit, mutta todellisuudessa toteutumattomat. Kuka voi oikeasti olla sitä mieltä, että huonosti liikkuva liki satavuotias vanhus on edelleen itsenäinen ja omillaan toimeentuleva ja kotikuntoinen? Silloinkin, kun hän itse varta vasten pyytää pääsevänsä laitoshoitoon. Näitä yksinäisissä kodeissa asuvia, odottavia ja riutuvia vanhuksia meillä riittää. Olemmeko me päättäjät tietoisia asiasta?

Olen työskennellyt 20 vuotta vanhusten pitkäaikaishoitoa tarjoavissa hoivayksiköissä. Työpaikat ovat olleet mielekkäitä, vaikka hoidettavat ovat olleet hyvin pitkälle vuoteeseen hoidettavia huonokuntoisia vanhuksia. Työ on ollut fyysisesti ja henkisesti raskasta, mutta oikealla ymmärryksellä, työskentelytavalla ja otteella vanhustenhoitoon on syttynyt palo, joka ei sammu. Vanhus on ihminen, jota tulee hoitaa ja hoivata pehmeillä ja lämpimillä käsillä, inhimillisellä ja viipyvällä ajatuksella sekä suurella ja sallivalla sydämellä. Vanhuksen hoitaminen saa maksaa rahaa, saa kuluttaa hoitotarvikkeita ja saa käyttää hoitajaresursseja.

Vanhusten laitoshoivapaikkoja on vähennetty tasaiseen tahtiin vuodesta 2000. Silloiset hallitukset ja ministerit ovat lähteneet seuraamaan hokemaa, että kotihoito on vanhukselle se paras. Vuoteen 2014 mennessä laitospaikkoja on vähennetty liki 65 prosenttia. Mihin ihmeeseen kaikki huonokuntoiset vanhukset ovat Suomessa joutuneet? Mihin he joutuvat? Ei halvaantumiset, kaatumiset, muistisairaiden päätymiset vuoteisiin hoidettaviksi ole miksikään muuttuneet.

Laitospaikkojen vähentäminen tulee kasvattamaan yksityisen hoivasektorin kasvua. Ostopalvelut kunnissa lisääntyvät, sillä kunnan hoivapaikkoja ei enää kohta ole. Ostopalveluissa saattaa olla kuitenkin rajoituksia, joita kodinomaisten yksiköiden ideologiaa tuntematon ei voi ymmärtää. Kodinomaisessa yksikössä jalaton ja vuoteenomaksi joutuva vanhus ei välttämättä saa tarvitsemaansa hoivaa. Puuttuu ergonomisia sairaalavuoteita, nostolaitteita ja suihkulavereita. Puuttuu henkilökuntaa, jota on mitoitettu vain omatoimisille ja vähän apua tarvitseville asukkaille. Kodinomaisista hoivayksiköistä saattaa myös puuttua hoivatarvikkeita vaikkapa happi-ja hengitystä helpottavia imulaitteita. Mikäli kodinomainen tai tehostettu asumispalvelumuoto lupaa hoitaa vanhuksen tämän elämän loppuun saakka, tulisi palvelunostajan pysyä kartalla myös hoivapaikan hoivan sisällöstä.

Mutta unohtaa ei saa julkistakaan. Vaikka meillä onkin vanhuslaki, ei valvontaa ole koskaan liikaa. Päätäjien tehtäväksi jääkin tietoisuuden kasvattaminen sekä todellisuuden tunteminen ja tunnustaminen. Vanhus itse lienee sen kertojaksi liian hauras, eikäpä häntä taitaisi kukaan edes kuunnella saati uskoa.

Vanhene tässä sitten Suomessa arvokkaasti ja luottavaisin mielin. Ja kuravettä päälle!





12.11.2013 Saattohoidon laadun parantamiseen liittyviä valtiopäivätoimia eduskunnassa v.2011-2012



1.
Kirjallinen kysymys 5.12.2012
Saattohoidon järjestäminen lainsäädännöllä
Eduskunnan puhemiehelle
Oulun yliopistosairaalan anestesiologi Voitto Järvimäen mukaan saatto- ja palliatiivisen hoidon tila on Suomessa Euroopan kehnoimmin järjestetty. Julkisuudessa pitkään jatkuneen saattohoitokeskustelun ja vanhuspalvelulain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on tullut selväksi, että saattohoidon puutteet eivät ole vain potilaiden ja heidän omaistensa esiintuoma kokemus. Myös lääkärikunnassa tiedostetaan varsin yleisesti se, että saatto- ja palliatiiviselta hoidolta puuttuu taustaorganisaatio ja hoito on hajanaista ja kirjavaa. Saattohoitokodit eivät riitä tarpeeseen eikä julkinen terveydenhuolto ole ottanut ministeriön suosituksia hoitovastuusta tosissaan. Puolet sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungeista on laiminlyönyt hoidon eikä kaikilla ole edes alkusuunnitelmia. Sosiaali- ja terveysministeriön suositus yhtenäisestä kolmiportaisesta järjestelmästä olisi asiantuntijalääkäreiden mukaan hyvä, mutta suositukset eivät ole johtaneet riittäviin käytännön toimenpiteisiin. Saattohoitoon erikoistuneita lääkäreitä on vasta kuutisenkymmentä ja yksityiskohtainen saattohoitosuunnitelma on laadittu vain HYKSin alueella. Koko maassa kipua ja kärsimystä lievittävän palliatiivisen hoidon tarpeessa on noin 300 000 potilasta, heistä saattohoitoa vaativia noin 15 000. Lääkärikunnassa on laaja kannatus sille, että hyvän saatto- ja palliatiivisen hoidon järjestäminen vaatii lainsäädäntöä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin saattohoidon järjestämiseksi lainsäädännöllä?
Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2012

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 959/2012 vp:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin saattohoidon järjestämiseksi lainsäädännöllä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Saattohoito on vaikeasti sairaan ihmisen hoitoa tilanteessa, jossa parantavasta hoidosta on luovuttu ja sairauden etenemiseen ei enää kyetä vaikuttamaan. Hyvään saattohoitoon pitää kuulua potilaan toiveiden huomioon ottaminen, mahdollisimman hyvä oireiden hoito, lähestyvään kuolemaan valmistaminen ja potilaan läheisten huomioiminen ja tukeminen.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut saattohoitosuosituksen vuonna 2010. Valtakunnallisen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) on käsitellyt asiaa useasti ja julkaissut työryhmäraportin sekä muun muassa vuonna 2012 selvityksen sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmista.

Terveydenhuoltolaissa säädetään, että kunnan on järjestettävä alueensa asukkaille sairaanhoitopalvelut. Sairauden hoitoon määritellään kuuluvaksi sairauksien ehkäisemisen ja parantamisen lisäksi kärsimyksen lievittäminen. Tämä sisältää lähtökohtaisesti myös saattohoidon järjestämisen. Terveydenhuoltolaki velvoittaa kunkin sairaanhoitopiirin kunnat laatimaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman, jossa muun muassa sovitaan yhteistyötä alueellisista hoitoketjuista. Lain mukaisesti vastuu potilaan kokonaishoidosta on perusterveydenhuollolla. Sen pitää osallistua koko hoitoprosessiin esimerkiksi syöpähoidossa siten, että erikoissairaanhoidon hoitokeinojen loputtua se tarjoaa kärsimyksiä lievittävän hoidon.

Sosiaali- ja terveysministeriö on siis nykyisellään sisällyttänyt saattohoitoon liittyvää säädöspohjaa olemassa olevaan lainsäädäntöön. Myös saatto- ja palliatiivisen hoidon turvaaminen yksityiskohtaisemmalla lainsäädännöllä on yksi vaihtoehto lähestyä asiaa. Asia vaatii kuitenkin lisäselvityksiä ennen kuin siinä voidaan edetä.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

2.
Toimenpidealoite 29.11.2012
Saattohoitolain aikaansaaminen
Eduskunnalle
Saatto- ja palliatiivisen hoidon tila on Suomessa Euroopan heikointa tasoa. Sekä julkisuudessa pitkään jatkuneen saattohoitokeskustelun että vanhuspalvelulain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on tullut selvästi esille, että saatto- ja palliatiiviselta hoidolta puuttuu taustaorganisaatio ja hoito on hajanaista ja kirjavaa. Saattohoitokodit eivät riitä tarpeeseen, eikä julkinen terveydenhuolto ole ottanut ministeriön suosituksia hoitovastuusta tosissaan. Puolet sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungeista on laiminlyönyt hoidon, eikä kaikilla ole edes alkusuunnitelmia.

Sosiaali- ja terveysministeriön suositus yhtenäisestä kolmiportaisesta järjestelmästä olisi asiantuntijalääkäreiden mukaan hyvä, mutta suositukset eivät ole johtaneet riittäviin käytännön toimenpiteisiin. Saattohoitoon erikoistuneita lääkäreitä on vasta kuutisenkymmentä, ja yksityiskohtainen saattohoitosuunnitelma on laadittu vain HYKSin alueella. Koko maassa kipua ja kärsimystä lievittävän palliatiivisen hoidon tarpeessa on noin 300 000 potilasta, joista saattohoitoa vaativia noin 15 000. Lääkärikunnassa on laaja kannatus sille, että hyvän saatto- ja palliatiivisen hoidon järjestäminen vaatii lainsäädäntöä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saattohoitolain aikaansaamiseksi.
Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2012

Arja Juvonen /ps ym.


3.
Keskustelualoite 10.10.2012
Saattohoidon kehittäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Maaliskuussa 2009 peruspalveluministeri Paula Risikon koolle kutsuma asiantuntijaryhmä ehdotti, että saattohoidon koordinaatiotehtävä annettaisiin sairaanhoitopiireille ja osittain suurille kaupungeille. Samalla ryhdyttiin päivittämään hyvän saattohoidon kriteereitä sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä työnjakoa sujuvan ja laadukkaan saattohoitopolun varmistamiseksi.

Asiantuntijaryhmän ehdotuksesta Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) selvitti kevään 2009 aikana sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmien nykytilannetta (Sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmat, Heini Turkia, Etene 2009). Selvitykseen osallistuneista 19 sairaanhoitopiiristä ja 18 suuresta kaupungista noin puolella oli joko valmis saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet. Hieman yli kolmasosalla kyselyyn vastanneista saattohoidon alueellisen hoitoketjun selvittäminen ja saattohoitosuunnitelman laatiminen oli vireillä. Neljäsosa vastanneista ilmoitti, että saattohoitosuunnitelman laatimista ei ollut valmisteltu lainkaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaiseman saattohoitosuosituksen (Hyvä saattohoito Suomessa, STM:n julkaisuja 2010:6) mukaan kolmella neljästä sairaanhoitopiiristä ja suuresta kaupungista oli saattohoitosuunnitelma. Suosituksessa korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Hoitohenkilökunnalle, saattohoidossa oleville ja heidän omaisilleen saattohoidon epäkohdat, kuten riittämätön kipulääkitys ja potilaan tahdosta piittaamaton kohtelu, ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä.

Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemista sekä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevan lain valmistelussa on sivuttu saattohoitoa vain pinnallisesti. Saattohoitoon on viitattu henkilöstön ja hoitotilojen riittävyyden yhteydessä. Tämä ei riitä saattohoidon tason parantamiseksi. Näyttää siltä, että saattohoito on jäämässä kokonaan pois vanhuspalvelulaista. On erittäin tärkeää saada koko maan kattava yhtenäinen saattohoidon polku sekä saattohoitosuunnitelmat ja -ohjeistukset jokaisen kunnan käyttöön viipymättä. Tämän pitäisi näkyä myös vanhuspalvelulaissa.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun saattohoidon kehittämisestä.
Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2012

Arja Juvonen /ps

4.
Toimenpidealoite 28.9.2012
Tarkistettu versio 2.0 TPA 32/2012 vp - Arja Juvonen /ps
Kuntakohtaisen saattohoitosuunnitelman ja -ohjeistuksen laatimisvelvoitteen kirjaaminen vanhuspalvelulakiin
Eduskunnalle
Peruspalveluministeri Paula Risikon koolle kutsuma asiantuntijaryhmä ehdotti maaliskuussa 2009, että saattohoidon koordinaatiotehtävä annettaisiin sairaanhoitopiireille ja osittain suurille kaupungeille. Samalla ryhdyttiin päivittämään hyvän saattohoidon kriteereitä sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä työnjakoa sujuvan ja laadukkaan saattohoitopolun varmistamiseksi.

Asiantuntijaryhmän ehdotuksesta Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) selvitti kevään 2009 aikana sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmien nykytilannetta (Sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmat, Heini Turkia, Etene 2009). Selvitykseen osallistuneista 19 sairaanhoitopiiristä ja 18 suuresta kaupungista noin puolella oli joko valmis saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet. Hieman yli kolmasosalla kyselyyn vastanneista saattohoidon alueellisen hoitoketjun selvittäminen ja saattohoitosuunnitelman laatiminen oli vireillä. Neljäsosa vastanneista ilmoitti, että saattohoitosuunnitelman laatimista ei ollut valmisteltu lainkaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaiseman saattohoitosuosituksen (Hyvä saattohoito Suomessa, STM:n julkaisuja 2010:6) mukaan kolmella neljästä sairaanhoitopiiristä ja suuresta kaupungista oli saattohoitosuunnitelma. Suosituksessa korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Hoitohenkilökunnalle, saattohoidossa oleville ja heidän omaisilleen saattohoidon epäkohdat, kuten riittämätön kipulääkitys ja potilaan tahdosta piittaamaton kohtelu, ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä.

Lakiluonnos ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista sivuaa saattohoitoa vain pinnallisesti. Saattohoitoon viitataan henkilöstön ja hoitotilojen riittävyyden yhteydessä. Tämä ei vielä riitä saattohoidon tason parantamiseksi. On ensiarvoisen tärkeää, että kunnan velvollisuus saattohoitosuunnitelman ja -ohjeistuksen laatimisesta kirjataan valmisteilla olevaan vanhuspalvelulakiin.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus sisällyttää vanhuspalvelulakiin kirjauksen kuntien velvollisuudesta laatia omat kuntakohtaiset saattohoitosuunnitelmat ja -ohjeistukset.
Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2012

Arja Juvonen /ps

5.
Toimenpidealoite 28.9.2012
Tarkistettu versio 2.0 TPA 31/2012 vp - Arja Juvonen /ps
Saattohoitosuunnitelmien laatiminen kunnille
Eduskunnalle
Peruspalveluministeri Paula Risikon koolle kutsuma asiantuntijaryhmä ehdotti maaliskuussa 2009, että saattohoidon koordinaatiotehtävä annettaisiin sairaanhoitopiireille ja osittain suurille kaupungeille. Samalla ryhdyttiin päivittämään hyvän saattohoidon kriteereitä sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä työnjakoa sujuvan ja laadukkaan saattohoitopolun varmistamiseksi.

Asiantuntijaryhmän ehdotuksesta Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) selvitti kevään 2009 aikana sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmien nykytilannetta (Sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmat, Heini Turkia, Etene 2009). Selvitykseen osallistuneista 19 sairaanhoitopiiristä ja 18 suuresta kaupungista noin puolella oli joko valmis saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet. Hieman yli kolmasosalla kyselyyn vastanneista saattohoidon alueellisen hoitoketjun selvittäminen ja saattohoitosuunnitelman laatiminen oli vireillä. Neljäsosa vastanneista ilmoitti, että saattohoitosuunnitelman laatimista ei ollut valmisteltu lainkaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaiseman saattohoitosuosituksen (Hyvä saattohoito Suomessa, STM:n julkaisuja 2010:6) mukaan kolmella neljästä sairaanhoitopiiristä ja suuresta kaupungista oli saattohoitosuunnitelma. Suosituksessa korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemäärämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Hoitohenkilökunnalle, saattohoidossa oleville ja heidän omaisilleen saattohoidon epäkohdat, kuten riittämätön kipulääkitys ja potilaan tahdosta piittaamaton kohtelu, ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä. On ensiarvoisen tärkeää, että hyvän saattohoidon ja saattohoitosuunnitelmien merkitys nostetaan esille myös tulevassa vanhuspalvelulaissa.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saattohoitosuunnitelmien laatimiseksi jokaisen kunnan käyttöön.
Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2012

Arja Juvonen /ps

6.
Lisätalousarvioaloite 28.5.2012
Tarkistettu versio 2.0 LTA 30/2012 vp - Arja Juvonen /ps
Määrärahan osoittaminen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamiseen ammatillisessa koulutuksessa
Eduskunnalle
Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan tutkimuksessa (2009) sekä sosiaali- ja terveysministeriön saattohoitosuosituksessa (2010) saattohoidon puutteet tuotiin virallisesti esille jo kolme vuotta sitten. Saattohoidon koulutuksen kehittäminen on todettu kiireelliseksi ja keskeiseksi saattohoidon laadun parantamisen välineeksi.

Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämisen tarve on tullut julkisuudessa esille hyvin konkreettisella tavalla. Saattohoidosta, palliatiivisesta hoidosta ja eutanasiasta virinnyt laaja keskustelu keväällä 2012 kertoo hoidettavien ja heidän omaistensa todellisesta hädästä.

Opetushallituksen käynnistämä suunnittelutyö saattohoidon liittämiseksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon osaksi ansaitsee mahdollisimman vankan tuen, mutta saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistaminen on ulotettava koskemaan myös sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruskoulutusta sekä lisäkoulutusta.Välittömänä toimenpiteenä ammattikoulujen opiskelijamäärälisäyksessä on annettava kouluille mahdollisuus vahvistaa saattohoidollista ja palliatiivista osaamista.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012 toiseen lisätalousarvioon momentille 29.20.30 lisäyksenä 200 000 euroa saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamiseen sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruskoulutuksessa.
Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2012

Arja Juvonen /ps


7.
Lisätalousarvioaloite 17.10.2011
Tarkistettu versio 2.0 TAA 102/2011 vp - Arja Juvonen /ps ym.
Määrärahan osoittaminen Puolarmetsän sairaalan saattohoitoyksikön toiminnan käynnistämiseen
Eduskunnalle
Espoon sairaalassa on seitsemän vuodeosastoa (kolme akuuttiosastoa Jorvissa, neljä kuntoutusosastoa Puolarmetsän sairaalassa). Saattohoitoa koskevan selvitystyön seurauksena yhdelle Puolarmetsän sairaalan kuntoutusosastoista on pyritty erityisesti keskittämään saattohoito-osaamista ja tilat on remontoitu saattohoitoa silmällä pitäen. Taloudellisten resurssien puutteen vuoksi erillistä saattohoitoyksikköä ei kuitenkaan ole pystytty ko. osastolla aloittamaan.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012 talousarvioon momentille 33.60.31 lisäyksenä 1 000 000 euroa Puolarmetsän saattohoitoyksikön toiminnan käynnistämiseen.
Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2011
Saattohoitoon osallistuvan ammattihenkilöstön koulutus

8.
Kirjallinen kysymys 2.9.2011
Eduskunnan puhemiehelle
Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan sairaanhoitopiireille ja suurille kaupungeille tekemän kyselytutkimuksen seurauksena todettiin kiireellinen tarve saattohoitoon osallistuvien lääkäreiden, hoitajien ja muun ammattihenkilöstön saattohoitokoulutukselle. Kyselytutkimus suoritettiin kevään 2009 aikana.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaisemassa saattohoitosuosituksessa (Hyvä saattohoito Suomessa, STM:n julkaisuja 2010:6) hoitohenkilökunnan asianmukainen koulutus nähdään keskeisenä ja kiireellisenä saattohoidon laadun parantamisen välineenä. Suosituksen mukaan sairaanhoitajien ja lähihoitajien saattohoidon erikoistumiskoulutus aloitetaan kiireellisesti. Lisäksi sairaanhoitopiirien tulisi järjestää terveyskeskuksille erikoissairaanhoidon konsultointiapua.

Seuranneissa asiantuntijapuheenvuoroissa on korostettu palliatiivisen ja saattohoidon erikoiskoulutuksen käynnistämistä siten, että saattohoito-osaaminen varmistetaan kattavasti eri puolilla maata. Ongelmina on nähty saattohoitoa koskevan opetuksen vähäisyys esimerkiksi perustutkintoon johtavassa sairaanhoitajakoulutuksessa sekä täydennyskoulutuksen puutteellisuus ja lyhytkestoisuus silloinkin, kun sitä on järjestetty.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on saattohoidon erikoistumiskoulutuksen tila Suomessa tällä hetkellä ja
mitä hallitus aikoo tehdä, että saattohoitokoulutus saadaan osaksi lähi- ja sairaanhoitajien tutkintokoulutusta sekä saattohoitotyötä?
Helsingissä 2 päivänä syyskuuta 2011

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 66/2011 vp:

Mikä on saattohoidon erikoistumiskoulutuksen tila Suomessa tällä hetkellä ja
mitä hallitus aikoo tehdä, että saattohoitokoulutus saadaan osaksi lähi- ja sairaanhoitajien tutkintokoulutusta sekä saattohoitotyötä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Terveydenhuoltolaki (1326/2010 ) ohjaa saattohoidon toteuttamista hoidon tarpeen ja yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti. Terveydenhuoltolailla säädetään myös kunnan ja sairaanhoitopiirin velvoitteesta huolehtia terveydenhuoltohenkilöstön riittävästä täydennyskoulutuksesta. Erityisvastuualueiden sairaanhoitopiirit ja perusterveydenhuollon yksiköt velvoitetaan sovittamaan yhteen henkilöstön täydennyskoulutusta alueillaan ja tekemään yhteistyötä alueiden koulutusviranomaisten kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2010 saattohoidon suositukset. Niiden mukaan sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset ovat vastuussa saattohoitopotilaiden hyvän hoidon toteuttamisesta. Tämä edellyttää, että saattohoitopalvelut tarjotaan mahdollisuuksien mukaan siellä, missä potilas on hoidossa tai asuu ja elää. Lisäksi on turvattava omaisten ja läheisten mahdollisuus osallistua loppuvaiheen hoitoon potilaan toivomalla tavalla. Hyvä saattohoito perustuu hoitohenkilöstön osaamiseen ja edellyttää työhyvinvoinnista huolehtimista. Saattohoidon laadukasta toteuttamista ohjataan saattohoitosuunnitelmilla. Vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan tällaiset suunnitelmat tai ohjeet on laadittu valtaosassa sairaanhoitopiirejä ja suuria kaupunkeja.

Ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona suoritettavaa lähihoitajakoulutusta ohjataan sosiaali- ja terveysalan ammatillisen perustutkinnon perusteilla. Kyseinen asiakirja on Opetuksenhallituksen määräys (17/011/2010), joka sitoo koulutuksen järjestäjiä. Vuonna 2010 uudistettujen perusteiden mukaan lähihoitajakoulutukseen sisältyvien sairaanhoidon ja huolenpidon sekä vanhustyön koulutusohjelmat antavat valmiudet työskentelyyn saattohoidon periaatteiden mukaisesti, kuolevan kohtaamiseen ja hänen hoitoonsa osallistumiseen työryhmän jäsenenä sekä kuolevan läheisten tukemiseen.

Ammattikorkeakoululain (351/2003 ) mukaan ammattikorkeakoulussa annetaan sille määrätyn koulutustehtävän rajoissa korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta, ammatillisia erikoistumisopintoja ja muuta aikuiskoulutusta sekä avointa ammattikorkeakouluopetusta. Opetusministeriö päättää koulutusohjelmista ammattikorkeakoulun esityksestä, ja ammattikorkeakoulu päättää koulutusohjelmien opetussuunnitelmista ammattikorkeakoulun tutkintosäännön mukaisesti. Ammattikorkeakouluista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (352/2003 ) säädetään ammattikorkeakoulujen velvoitteesta suunnitella ja järjestää koulutusohjelmat siten, että ne suuntautuvat johonkin työelämän ammatillista asiantuntemusta edellyttävään tehtäväalueeseen ja sen kehittämiseen. Sairaanhoitajakoulutuksen tulee täyttää myös Euroopan unionin lainsäädännön asettamat vaatimukset.

Saattohoidon osaamista kehitetään myös lisäkoulutuksena. Opetushallitus käynnistää syksyllä 2011 suunnittelutyön saattohoidon liittämiseksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon osaksi. Ammatilliset oppilaitokset ovat käynnistäneet aiheesta lisäkoulutusta lähihoitajille, ja ammattikorkeakoulut suunnittelevat lisäkoulutusta sairaanhoitajille. Myös terveydenhuollon ammatilliset järjestöt järjestävät saattohoitokoulutusta sairaanhoitajille ja lähihoitajille. Opinnoista, kuten esimerkiksi ammattikorkeakoulun ammatillisista erikoistumisopinnoista, jotka eivät johda tutkintoon, ei ole saatavissa valtakunnallisesti kattavaa seurantatietoa. Saattohoito ei ole erillinen lääketieteen erikoisala. Suomen Lääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmään sisältyy palliatiivisen hoidon erityispätevyys, jonka Lääkäriliitto myöntää hakemuksesta lääkärin suoritettua palliatiivisen hoidon erityispätevyysohjelman. Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistys järjestää palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyden teoriakoulutusta, joka kestää kaksi vuotta. Tällä hetkellä noin 60:llä Suomen Lääkäriliittoon kuuluvalla eri erikoisalan lääkärillä on palliatiivisen hoidon erityispätevyys.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama Hoitotyön kehittämisen ohjausryhmä on valmistellut ehdotuksen ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman sekä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon kehittämiseksi terveydenhuollon ammatillisen toiminnan edellyttämän kliinisen asiantuntemuksen vahvistamiseksi. Ehdotus koskee muiden ohella saattohoidon ja palliatiivisen hoidon edellyttämää osaamista sairaanhoitajan ja lähihoitajan koulutuksissa sekä osaamisen vahvistamista lisäkoulutuksella. Sairaanhoitajakoulutuksen tulee antaa valmiudet palliatiivisen hoidon ja saattohoidon asiantuntijan tehtäviin kivun ja muiden oireiden lievityksessä sekä ihmisen psykososiaalisista, hengellisistä ja elämänkatsomuksellisista tarpeista huolehtimisessa. Vastaavasti lähihoitaja tarvitsee erityisosaamista palliatiivisessa hoitotyössä ja saattohoidossa. Lisäksi ehdotetaan palliatiivisen ja saattohoidon edellyttämän erityisosaamisen kehittämistä ammattikorkeakoulututkinnon jälkeisellä laajalla osaamiskokonaisuudella.

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että saattohoidon koulutustarjontaa on lisätty. Koulutustarjonnan kattavuudesta ei ole seurantatietoa, eikä koulutuksen sisällön yhtenäisyyttä ohjata kaikilla koulutusasteilla. Lähihoitajakoulutuksessa saattohoidon osaamisvaatimuksia ohjataan koulutuksen järjestäjiä sitovalla Opetushallituksen määräyksellä. Ammattikorkeakoulut päättävät sairaanhoitajakoulutuksen sisällöstä ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EY), terveydenhuollon erityislainsäädännön ja työelämän osaamisvaatimusten pohjalta sekä lisäkoulutuksen sisällöstä alueellisen koulutuskysynnän mukaisesti. Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyskoulutuksesta vastaa Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistys. ETENEn käynnistämä tutkijoiden saattohoitofoorumi selvittää parhaillaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden saattohoito-osaamista. Selvityksen tuloksia voidaan odottaa viimeistään vuonna 2012.

Terveydenhuoltolailla säädetään saattohoidon toteuttamisesta ja terveydenhuoltohenkilöstön täydennyskoulutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa saattohoidon toteuttamista myös suosituksin sekä käy vuosittain keskustelut ammattikorkeakoulutuksen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa sosiaali- ja terveysalan koulutuksen sisällöllisestä kehittämisestä uusien osaamisvaatimusten pohjalta. Saattohoitoon ja palliatiiviseen hoitoon liittyvät osaamisen kehittämistarpeet käsitellään loppuvuodesta 2011 järjestettävässä ministeriön ja koulutuksen järjestäjien työneuvottelussa.

9.
Kirjallinen kysymys 2.9.2011
Eduskunnan puhemiehelle
Peruspalveluministeri Paula Risikon koolle kutsuma asiantuntijaryhmä ehdotti maaliskuussa 2009, että saattohoidon koordinaatiotehtävä annettaisiin sairaanhoitopiireille ja osittain suurille kaupungeille. Samalla ryhdyttiin päivittämään hyvän saattohoidon kriteereitä sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä työnjakoa sujuvan ja laadukkaan saattohoitopolun varmistamiseksi.

Asiantuntijaryhmän ehdotuksesta Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) selvitti kevään 2009 aikana sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmien nykytilannetta (Sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmat, Heini Turkia, Etene 2009). Selvitykseen osallistuneista 19 sairaanhoitopiiristä ja 18 suuresta kaupungista noin puolella oli joko valmis saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet. Hieman yli kolmasosalla kyselyyn vastanneista saattohoidon alueellisen hoitoketjun selvittäminen ja saattohoitosuunnitelman laatiminen oli vireillä. Neljäsosa vastanneista ilmoitti, että saattohoitosuunnitelman laatimista ei ollut valmisteltu lainkaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaiseman saattohoitosuosituksen (Hyvä saattohoito Suomessa, STM:n julkaisuja 2010:6) mukaan kolmella neljästä sairaanhoitopiiristä ja suuresta kaupungista oli saattohoitosuunnitelma. Suosituksessa korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemäärämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Hoitohenkilökunnalle, saattohoidossa oleville ja heidän omaisilleen saattohoidon epäkohdat, kuten riittämätön kipulääkitys ja potilaan tahdosta piittaamaton kohtelu, ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten uudet saattohoitosuositukset on otettu vastaan valtakunnallisella tasolla ja
onko saattohoitosuunnitelmia ryhdytty laatimaan niissä sairaanhoitopiireissä ja terveyskeskuksissa, joista ne puuttuvat?
Helsingissä 2 päivänä syyskuuta 2011

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 65/2011 vp:

Miten uudet saattohoitosuositukset on otettu vastaan valtakunnallisella tasolla ja
onko saattohoitosuunnitelmia ryhdytty laatimaan niissä sairaanhoitopiireissäja terveyskeskuksissa, joista ne puuttuvat?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sosiaali- ja terveysministeriön saattohoitosuositukset on laadittu vuonna 2010. Valmisteluvaiheessa kuultiin laajasti asiantuntijoita ja terveydenhuollon organisaatioita sekä tehtiin selvityksiä olemassa olevista saattohoitosuunnitelmista. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE pyysi keväällä 2010 lausunnot sairaanhoitopiireiltä ja suurilta kaupungeilta sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemasta selvityksestä ja suosituksista. Saattohoitosuositusten vastaanotto oli lausuntojen perusteella myönteinen, ja niiden katsottiin edistävän alueellisesti yhteneväisiä ja tasa-arvoisia hoitokäytäntöjä. Lausuntojen mukaan Käypä hoito- suositusten perusteella on jo kehitetty saattohoitoa ja luotu hyviä käytäntöjä.

Saattohoitopalveluissa on kuitenkin edelleen havaittu ongelmia. Saattohoitopalvelut toteutuvat eri hoitopaikoissa vaihtelevasti ja eritasoisesti. Kivunlievitys on toteutettava niin, että kärsimyksiltä vältytään sekä kuolemaan liittyvien potilaan ja omaisten pelkojen kohtaamiseen tulee tarjota ammattimaista apua ja turvallinen sekä kiireetön ympäristö.

Terveydenhuoltolain (1326/2011 ) 24 §:ssä säädetään, että kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut. Sairaanhoitopalveluihin määritellään kuuluvaksi sairauksien ehkäisemisen ja parantamisen lisäksi myös kärsimysten lievittäminen. Tämä sisältää myös saattohoidon. Terveydenhuoltolaki velvoittaa saman sairaanhoitopiirin kunnat laatimaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman, ja erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien on tehtävä erikoissairaanhoidon järjestämissopimus. Valtioneuvoston asetuksessa terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta (337/2011 ) edellytetään, että terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa sovitaan, miten hoitoketjut tai alueelliset hoitosuunnitelmat laaditaan yhteistyössä ja miten niiden toteutumista tuetaan ja seurataan. Lisäksi suunnitelmassa edellytetään sovittaviksi riittävistä jatko- ja täydennyskoulutuksen edellytyksistä ja siitä, kuinka henkilöstön täydennyskoulutus sairaanhoitopiirin alueella toteutetaan. Erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta asetuksessa edellytetään sovittavaksi, miten erityisvastuualueella toteutetaan perusterveydenhuollon ja kuntien peruspalvelujen tarvitsema erityisosaamista vaativa tuki ja neuvonta.

Saattohoitosuositus ei sinänsä ole kuntia sitova. Terveydenhuoltolain hengen mukaan saattohoitosuunnitelma kuuluu kuitenkin terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa suunniteltavaksi ja sovittavaksi. Kuntien ja sairaanhoitopiirien saattohoitosuunnitelmien laatimista ja niiden toimeenpanoa voidaan arvioida terveydenhuoltolain toimeenpanon seurannan yhteydessä. Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti keväällä 2011 kuntien luottamushenkilöille ja johtaville viranhaltijoille terveydenhuoltolain toimeenpanon tueksi useita koulutustilaisuuksia eri puolilla maata. Näissä koulutuksissa mainittiin erityisesti esimerkkinä järjestämissuunnitelman ja järjestämissopimuksen yhteydessä saattohoito.

Sosiaali- ja terveysministeriöön tulleiden yhteydenottojen perusteella joissakin sairaanhoitopiireissä ja kunnissa on käynnistynyt saattohoidon kehittämishankkeita, kuten saattohoitopotilaan hoitopolun selkiinnyttäminen ja saattohoitosuunnitelmien tarkistaminen, uudistaminen tai laadinta. ETENEstä on viimeisen vuoden aikana käyty lukuisissa seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa esittelemässä saattohoitosuosituksia. Samoin saattohoitosuosituksista laadittua esitettä on tilattu eri puolille Suomea työyhteisöihin ja kouluihin.

Pääministeri Kataisen hallitusohjelma sisältää myös saattohoitopalveluiden riittävyyden ja laadun parantamisen hoitopaikasta riippumatta. Keväällä 2012 Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE tulee selvittämään saattohoitosuositusten toimeenpanon kattavasti koko maassa. Syksyllä 2012 ETENE tulee järjestämään valtakunnallisen seminaarin, jossa käsitellään sekä ko. selvityksen ja myös muiden selvitysten tuloksia saattohoidon tilanteesta Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa aktiivisesti alueellisten saattohoitosuunnitelmien tilannetta ja saattohoitosuositusten käyttöönottoa.






22.10.2013 Pissivaippa ja hoitajan käsikynkkä



Ajankohtaisohjelma esitti maanantaina, kuinka asiat voivat mennä pieleen. Hämeenlinnalaiset vanhukset olivat joutuneet kustantamaan itse lain mukaan kunnan korvattaviksi kuuluneet vaipat. Virhe huomattiin muistisairaan omaisen puututtua asiaan. Vaippa-asioista vastaava virkamies kertoi televisiossa, ettei hän voi tietää vaipoista kaupungille syntyneiden rahallisten säästöjen määrää. Ei osannut edes arvioida. Huh hellettä, vai tulisiko sanoa hui kosteutta!

Vaippakulutus lasketaan seuraavasti. Vanhusten määrä x vaippojen arvioitu määrä vuorokaudessa. Vaippoja kuluu keskimääräisesti 4-6 kappaletta vuorokaudessa. Vaipat on valmistettu vuorokauden tarpeen mukaan. Päivä-, ilta ja yövaipoilla on omat omainaisuutensa. Vanhan yöhoitajan kanta vaippa-asioihin on se, että vaipoissa ei saa säästää, mutta niissä saattaa onnistua säästämään. Kun vanhus pääsee säännöllisesti toimintakykynsä ja vointinsa mukaan vessaan, vaippoja säästyy. Kyse on siis myös riittävästä henkilökunnasta ja hoitajien auttavista käsipareista.

Vanhuslaki ei ole onnistunut parantamaan vanhusten tilannetta Suomessa. Kotipalvelut eivät ole riittäviä. Vanhus joutuu odottamaan pitkiä aikoja hoitajan apua. Odottaminen on tuskaista, vaikka suomalainen ikääntynyt omaakin kärsivällisyyttä ja sisua. Omin voimin halutaan mennä eteenpäin, eikä riesaksi muille toivota. Ihanat ja vahvat vanhukset, vaatimattomat, viisaat ja nöyrät.

Sosiaali- ja terveysministeriö suoltaa jos jonkinlaista opasta, ohjeistusta ja suositusta. Hyvä saattohoito Suomessa, Ikäihmisten liikuntasuositukset, Ikäihmisten ravitsemus ja vaikkapa Vanhustenhoidon laatusuositukset. Kuka tai ketkä vievät kaiken tuon ohjeistuksen kuntiin ja toimipaikkoihin? Kuka toimeenpanee kunnissa, kuka organisoi? Ohjeistukset saattavat jäädä pöytälaatikkoon, eivätkä ne johda toimiin.

Kuka vastaa siitä, että paperille kirjoitetut sanat jalkautuvat hoivakentille, sillä lain painoarvoa ei ministeriön kaikilla papereilla ole. Lakipapereiden jakamisessa ja tavaamisessa siinäkin näyttää olevan tulevaisuudessa tähdennettävää. Hämeenlinnan tapaus, jossa sairaat vanhukset maksoivat itse vaippansa on nolo ja kertoo, että ministeriön papereita ei kunnassa ole luettu.

Pissi- tai kakkahätä ja se, että tavara löytyy loppujen lopuksi sitten sieltä housusta on meillä jokaisella edessä. Missä vessa- huuto ei riitä, jos saattoapua vessaan ei kuulu. Hädän osuminen vessanpönttöön kruunaa apua tarvitsevan vanhuksen päivän, joten sillä asialla olisi kuitenkin suurta merkitystä. Tuosta osumasta syntyneitä säästöjä sekä hyviä mielialoja tulisi siis pohtia vanhusten vaippakeskustelun keskiössä: mikä vaipoissa voitaisiin säästää, se hoitajissa ja hyvässä olossa voitaisiin voittaa ja päinvastoin.

Hoitajan käsikynkkää siis tarvitaan pissivaippojen rinnalle.





20.10.2013 Toimia rakennusalan elvyttämiseen ja työttömyyden torjuntaan kaivataan



Rakennusalan työttömyys on nousemassa 1990-luvun laman tasolle. Rakennusliiton arvion mukaan tilanne on kehittymässä kahta edeltävää vuotta paljon huonommaksi. Näkymiä heikentää edelleen hallituksen kyvyttömyys rakennusalaa tukevaan päätöksentekoon, vaikka sekä uutta että korjausrakentamista tarvittaisiin monin paikoin kipeästi. Hankkeisiin ei ole löydetty rahoitusta, eikä säädöksiä ole onnistuttu muuttamaan esimerkiksi sosiaalisen asumisen rakentamisen virkistämiseksi.

Pääkaupunkiseudulla epäonnistunut asuntopolitiikka on kokonaan oma lukunsa. Koko maan taloudelle elintärkeällä pääkaupunkiseudulla asuntopula ja asumisen kalleus pahentavat työvoiman kohtaanto-ongelmaa etenkin matalapalkka-aloilla, kun korkeat asumiskustannukset tekevät työn perässä muuttamisen mahdottomaksi. Pääkaupunkiseudun asuntopula on kasvamassa merkittäväksi koko maan talouden jarruksi. Rakennusalan työttömyys ruokkii myös katkeruutta ulkomaalaisia työntekijöitä kohtaan, joita on tullut viime vuosina alalle runsaasti toisista EU-maista, mutta myös niiden ulkopuolelta. Kotimaisten työntekijöiden komennukset etelän työmailta ovat vähentyneet ja tuntuvat ymmärrettävästi sielussa ja rahakukkarossa.

Rakentajan tyttärenä olen nähnyt rakennusalan nousua ja laskua. Asuntoja on tarvittu aina ja tähän tarpeeseen vastaa edelleenkin myös tämänpäivän rakentaja. Asuntokaupan ollessa hiljaista rakennusurakoitsija isäni ruukkasi sanoa, että aika tavaran kaupitsee. Vanhan viisauden voimalla kannattaa siis sitkutella, mutta totisia toimiakin tarvitaan. Asuntokaavoitusta tulee sujuvoittaa, rakennuslupakäytäntöjä nopeuttaa ja selkeyttää. Tarvitsemme myös vanhanajan rakennuskulttuurin elävöittämistä, perinnerakentamistaitoja ja ajalla rakentamista. Kiireellä tekemiseen tulisi saada tolkkua.

Vai mitä sanoo hallitus? Jätin aiheesta lokakuussa kirjallisen kysymyksen kysyen, mitä hallitus aikoo tehdä rakennusalan elvyttämiseksi ja työttömyyden torjumiseksi.

Olen viettänyt lapsuuteni valetun betonin, puhtaan puun ja vastamaalatun pinnan tuoksuissa. Kantanut tiiliä, lakannut listoja ja siivonnut vastavalmistuneita rakennuskohteita. Rakennustyömaalle astuessani ihailin aina rakentajamestari isäni taitoa tehdä taloja. Oli hienoa nähdä, kuinka raudoitusten ja lattiavalujen jälkeen nousi seinää ja kattoa.

Ihailuni rakentajaa kohtaan ei ole hävinnyt mihinkään. Suomalainen rakentaja rakentaa edelleenkin taloja rakkaudella.

Niistä tulee sitten koteja joissa asutaan. Ihan meille jokaiselle.






15.10.2013 Tyydyn vähään, vaadin paljon eli laki Lasten ja nuorten kanssa vapaaehtoistyössä toimivien taustojen selvittämisestä



Tein edustajakauteni ensimmäisen lakialoitteen vuonna 2011. Se liittyi lasten ja nuorten kanssa vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustojen selvittämiseen. Aloite oli tehtävä, sillä julkisuuteen nousi toistuvasti tapauksia, joissa lasten seksuaalinen hyväksikäyttö oli tapahtunut vapaaehtoistyön merkeissä. Tilanne oli sietämätön ja ajatus lainsäädännön kehittämisestä lasta suojelevaan suuntaan ei jättänyt rauhaan. Oli ihan pakko toimia.

Uudenmaan eräässä sanomalehdessä sain "Kukkahattutädin" maineen ja minun uskottiin haluavan vain vaikeuttaa vapaaehtoistyötä sekä seuratoimintaa. Epäiltiin, että tällainen laki veisi viimeisetkin toimijat vapaaehtoistyöstä. Minua harmitti, sillä en voinut ymmärtää rikosrekisteriotteen toimittamiseen liittyvää vaikeutta, ongelmaa tai häpeää. Kuinka olisin voinutkaan: rikosrekisteriotteen toimittaminen hoitajan työssä toimiessa oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kynnys lakialoitteen allekirjoittamiselle oli korkea, enkä onnistunut saamaan aloitteeseen muiden puolueiden kansanedustajien allekirjoituksia. Sain vain perussuomalaisten, mutta hyvä niin! Perussuomalaiset näkivät pidemmälle, kuten politiikan vainulla kuuluukin nähdä. Vaikka elämme tänään, teemme tulevaisuuden asioita.

Mutta allekirjoituksista viis. Tänään olemme kaikki yhtä suurta perhettä ja iloitsemme tämän lakialoitteen etenemisestä. Perussuomalaiset tulivat eduskuntaan tekemään asioita ja asioita olemme myös tehneet. Vaikka olemmekin oppositiossa olemme onnistuneet myös vaikuttamaan ja vakuuttamaan.

Hallituksen esitys lasten ja nuorten kanssa vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustojen tarkistamisesta lähtee lausuntokierrokselle lakivaliokuntaan. Tulemme kuulemaan asiantuntijoita ja keskustelemaan esityksen sisällöstä. Yksi merkittävä teema liittynee rikosrekisteriotteen toimittamiseen. Tulisiko sen toimittaminen olla vapaaehtoista vaiko pakollista? Lakialoitteeni määritteli toimen pakolliseksi, mutta hallituksen esityksessä tyydytään vapaaehtoisuuteen.

Tarkkaan harkittuani minäkin saatan ehkä lopulta tyytyä vähään. Tyydyn vähään, mutta vain silloin, jos onnistumme saamaan tulevaisuudessa paljon. Jos rikostaustan selvittämisen vapaaehtoisuus on riittävä pelote lapsiin sekaantuville rikollisille ja lapsiin kohdistuvat hyväksikäyttö- ja seksuaalirikokset vähenevät, jopa katoavat, olen valmis tinkimään ja tyytymään. Mutta vain silloin ja siksi.

Tässä vuoden 2011 lakialoite:
Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Lakialoitteessa esitetään, että lasten ja nuorten kanssa vapaaehtoistyötä tekevät saatetaan lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain soveltamisalan piiriin. Aloitteessa ehdotetaan, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002 ) 2 ja 3 §:ää muutetaan asian edellyttämällä tavalla.


PERUSTELUT
Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä velvoittaa työnantajan selvittämään lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustan ennen työsopimuksen tekemistä tai virkaan nimittämistä. Tämän velvollisuuden laiminlyönti on rangaistavaa. Henkilön rikostausta selvitetään siten, että tehtävään valittu työntekijä hankkii itsestään rikosrekisteriotteen ja esittää sen työnantajalle nähtäväksi tämän pyynnöstä.

Työ- ja virkasuhteessa tehtävän työn lisäksi voimassa olevan lain soveltamisala kattaa siviilipalvelusvelvollisen työpalveluksen, työvoimaviranomaisen järjestämän työharjoittelun, työelämävalmennuksen ja työkokeilun. Lakia sovelletaan myös perhehoitotyöhön, yksityisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajiin sekä lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan palvelujen hankkimiseen. Lain soveltamisalassa ei ole kuitenkaan huomioitu lainkaan lasten ja nuorten kanssa vapaaehtoistyötä tekeviä henkilöitä eli henkilöitä, jotka olematta työ- tai virkasuhteessa tai lain 2 §:n 2 momentin tarkoittamassa oikeussuhteessa tekevät alaikäisten parissa 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun kaltaista työtä vapaaehtoisuuden pohjalta. Heidän vapaaehtoistoimintansa tapahtuu useimmiten jonkin seuran, kerhon tai muun sellaisen yhdistyksen puitteissa. Viime aikoina esiin tulleet tapaukset ovat osoittaneet, että jopa aiemmin lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä tuomitut voivat päästä tällaiseen vapaaehtoistyöhön lasten ja nuorten parissa ja jatkaa seksuaalista hyväksikäyttöä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki


lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002 ) 3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1449/2007 ja

lisätään 2 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1138/2003 , 1449/2007 ja 932/2011 , uusi 9 kohta seuraavasti:

2 §
Soveltamisala


- - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Lakia sovelletaan 12 momentissa säädetyin edellytyksin myös:


- - - - - - - - - - - - - - - - - - -


9) vapaaehtoistyöksi katsottavaan toimintaan yhdistyksen tai muun sellaisen yhteisön piirissä.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - -


3 §
Työnantajan velvollisuus pyytää rikosrekisteriote nähtäväksi
Työnantajan tulee pyytää henkilöltä nähtäväksi rikosrekisterilain (770/1993 ) 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä, kun henkilö ensi kerran otetaan tai nimitetään sellaiseen työ- tai virkasuhteeseen taikka tämän lain 2 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettuun vapaaehtoistyöhön, johon kuuluu 2 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä taikka annettaessa henkilölle näitä tehtäviä ensi kerran. Työnantajalla tarkoitetaan tässä laissa myös siviilipalveluslain 8 §:ssä tarkoitettua siviilipalveluskeskusta sekä työvoimaviranomaista, joka tekee työharjoittelua, työelämävalmennusta ja työkokeilua koskevan sopimuksen, sekä sellaista yhdistystä tai muuta sellaista yhteisöä, joka ottaa tämän lain 2 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettuun vapaaehtoistyöhön.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -


_______________


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

_______________
Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 2011

Arja Juvonen /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Pentti Kettunen /ps
Osmo Kokko /ps
Ismo Soukola /ps
Reijo Tossavainen /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Kaj Turunen /ps
Jari Lindström /ps
Anssi Joutsenlahti /ps
Ari Jalonen /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Lauri Heikkilä /ps
Mika Niikko /ps
Lea Mäkipää /ps
Martti Mölsä /ps
Juha Väätäinen /ps
Kauko Tuupainen /ps
James Hirvisaari /ps
Jussi Niinistö /ps
Laila Koskela /ps
Anne Louhelainen /ps
Maria Tolppanen /ps
Tom Packalén /ps
Pentti Oinonen /ps
Hanna Mäntylä /ps
Olli Immonen /ps
Jussi Halla-aho /ps
Reijo Hongisto /ps
Kimmo Kivelä /ps
Pauliina Viitamies /sd
Ritva Elomaa /ps
Pirkko Mattila /ps
Timo Soini /ps






01.10.2013 Hallitukselta vaaditaan välittömiä toimia vanhusten kotihoidon tilanteen parantamiseksi



Tiedote 1.10.2013

Kansanedustaja Arja Juvonen (ps) vaatii Suomen hallitukselta toimia vanhusten kotihoidon tilanteen selvittämiseksi ja parantamiseksi.

-Hallituksen on ryhdyttävä heti toimiin ja selvitettävä valtakunnallisesti vanhusten kotihoidon todellinen hoitajamäärä. Lisäksi vanhustenhoidon laitospaikkojen alasajon on loputtava, sillä huonokuntoiselle vanhukselle on löydyttävä hoivapaikka, Juvonen sanoo.

Juvonen jättää tänään asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen, sekä toimenpidealoitteen.

-Vanhustenhoidon ongelmista ja epäkohdista on tullut postia kautta vuosien. On ollut laiminlyöntejä hoidossa, puutteita kotihoidon resursseissa ja vanhuksen suoranaista heitteellejättöä. Vanhus on kotiutettu yksinäiseen kotiinsa vaikkapa virtsatietulehduksessa ilman jatkoseurantaa, Juvonen muistuttaa.

-Vanhuksen turvaksi on nyt tehty vanhuslaki, mutta mitä se on auttanut? Samat ongelmat seuraavat edelleen ja vanhus joutuu jopa anelemaan itsellen apua, Juvonen kertoo.

-A-Studion ajankohtaisohjelma on sinnikkäästi kertonut kahdessa peräkkäisessä lähetyksessä vanhusten hädän, yksinäisyyden ja hoidon vajeen. Tv-kameran kautta nämä pöyristyttävät uutiset menevät meidän kaikkien tajuntaan, mutta meneekö hallitukselle? Mikä kumma hallitusta vaivaa, ettei se sinnittele laittaakseen näitä vanhustenhoidon puutteita kuntoon, Juvonen kysyy.

- Hoitajamitoitus ei ole kotihoidossa kohdallaan, jos vanhus ei saa apua. Kotihoidon hoitajamitoitus tulee määritellä realistisesti vanhuksen hoivan tarpeen mukaan ja sitä täytyy lisätä välittömästi, jos ja kun puutteita havaitaan, Juvonen vaatii.

Lisätiedot
Arja Juvonen
Kansanedustaja (ps)
050-5311108





27.09.2013 Kirjallinen kysymys kotona asuvien muistisairaiden vanhusten turvallisuuden parantamisesta



Kotona asuvien muistisairaiden vanhusten turvallisuuden parantaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Muistiliiton mukaan Suomessa on noin 130 000 etenevää muistisairautta sairastavaa, ja muistivaikeuksista kärsiviä on yli 250 000. Väestön nopean ikääntymisen seurauksena muistisairauksien on arvioitu kolminkertaistuvan seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana. Helsingin Sanomien mukaan lisääntyneet muistisairaudet näkyvät selvästi jo nyt poliisin saamissa katoamisilmoituksissa. Helsingissä ikäihmisten katoamisista aiheutuneet poliisitehtävät ovat viime vuosina lisääntyneet räjähdysmäisesti. Poliisi saa nyt lähes kymmenen kertaa enemmän katoamisilmoituksia muistamattomista vanhuksista tai vammaisista kuin vuonna 2006, vaikka vain pieni osa tapauksista ilmoitetaan poliisille.

Vaeltelu on muistisairauden tyypillinen piirre, joka johtuu inhimillisestä toiminnallisuuden tarpeesta ja mielekkään tekemisen puutteesta. Vastauksessa aiempaan kirjalliseen kysymykseeni laitoshoidossa olevien muistisairaiden vanhusten liikuntamahdollisuuksista ja turvallisuudesta kerrottiin, että toiminnallisuuden merkitys on otettu huomioon vanhuspalvelulaissa. Lain mukaan iäkkään henkilön tulee voida osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Myös laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostaa hyvän kuntoutuksen, toimintakyvyn ja elämänlaadun merkitystä. Hallituksen esityksen (HE 160/2012 vp ) perusteella iäkkäällä henkilöllä tulee olla mahdollisuus myös ulkoiluun ja liikuntaan silloinkin, kun hän on pitkäaikaisen hoidon piirissä. Vanhuspalvelulaki painottaa kotihoitoa, joka tulee kunnille halvemmaksi ja jota voidaan tukea monin eri tavoin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä kotona asuvien muistisairaiden vanhusten turvallisuuden parantamiseksi?
Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2013

Arja Juvonen /ps



25.09.2013 Kotihoidontuesta tehdyn välikysymyksen puheenvuoro



Arja Juvonen /ps: Arvoisa herra puhemies! Hallitus suunnittelee kotihoidon tuen puolittamista molempien vanhempien kesken. Puolittamista perustellaan vanhempien keskinäisen tasa-arvon lisääntymisellä sekä naisten aseman paranemisella työmarkkinoilla. Todelliset syyt kotihoidon tuen muuttamishaluun löytyvät kuitenkin muualta: pyritään tukimenojen leikkaamiseen, säästöihin sekä ohjaamaan kotiäidit entistä aikaisemmin töihin.
Tasa-arvopuheet jäävät jalkoihin, kun ryhdymme realistisesti miettimään suomalaisen lapsiperheen arkea. Vanhemmuus on rakkautta, vastuuta mutta myös taloudellisia riskejä. Perheen perustamisen myötä velkaannutaan ja rakennetaan sitä omaa pesää elää, asua ja varttua. Perhe elää omilla ehdoillaan. Vanhemmat jakavat hoitovastuuta, lepäävät vuorotellen ja osallistuvat kumpainenkin omien kykyjen, taitojen ja mahdollisuuksien mukaan perheen elatukseen ja kasvattamiseen. Suurempituloinen on yleensä isä. Millaisia taloudellisia resursseja luulette tällaisessa tilanteessa olevan isällä jäädä kotihoidon tuelle?

Perussuomalaiset haluavat olla rakentamassa perhepolitiikkaa, joka lisää lapsiperheiden ja perheellisiksi haluavien hyvinvointia ja luottamusta tulevaisuuteen. Lapsiperheet ovat kokeneet kotihoidon tuen merkittävänä. Kotihoidon tuki on mahdollistanut lastenhoidon järjestämisen omaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Kaksivuotiaista reilu kolmannes hoidetaan kotihoidon tuen avustamana, yksivuotiaista noin kaksi kolmannesta on tuen piirissä. Kotihoidon tuen käyttäjien määrä pienenee nopeasti lapsen täyttäessä 2 vuotta. Tämän pienen väestönosan pakottaminen ennenaikaisesti töihin ei siis vaikuttaisi perheiden sisäiseen tasa-arvoon saati parantaisi naisten asemaa työelämässä - sinnehän ollaan jo tuolloin pikkuhiljaa palaamassa. Moni kotihoidon tuella oleva nainen on myös tehnyt kodin ulkopuolella töitä, vaikkapa hoitoalalla satunnaisia keikkatöitä tehden ja työkokemusta hakien ja vanhoja taitoja edelleen kartuttaen.

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuki on ollut perhepoliittisesti kielteisen Kataisen hallituksen hampaissa ennenkin. Maaliskuussa 2012 hallitus kaavaili rajata kotihoidon tukea kaksivuotiaisiin. Perussuomalaiset nostivat asian esille tekemällä aiheesta keskustelualoitteen eduskunnan puhemiehelle. Myös keskusta teki aiheesta silloin ensimmäisen välikysymyksen. Nyt olemme täällä taas puhumassa aiheesta, sillä kotihoidon tuen säilyttäminen ennallaan on perussuomalaisten, keskustan ja vasenryhmän yhteinen sydämenasia.

Lapsien ja vanhempien hyvinvointi on perusta, jolle rakennetaan tulevaisuuden Suomea. Lapsuudessa rakentuu ihmisen elämän jalusta, ja lapsen läsnäolosta kasvaa vanhemmuuden monihaarainen puu. Siihen kuuluu iloa, naurua, väsymystä, murhetta, lasten sairastelua, vastoinkäymisiä ja joskus myös parisuhteen erilaisia kipukohtia. Mutta vanhemmuutta ei voi ulkoistaa, eikä vanhemmuuden vastuuta ja vanhempien omaa päätäntävaltaa voida ottaa pois. Miksi hallitus edes ajattelisi voivansa tehdä näin? Perheiden tulee voida ihan itse päättää siitä, kumpiko vanhempi jää hoitamaan lasta tai lapsia kotihoidon tuelle.

Arvoisa herra puhemies! Lisäksi lopuksi vielä yksi pitkän tähtäimen kommentti. Nuorison syrjäytyminen on maamme suurimpia huolenaiheita. Yhä useampi nuori jättää koulun kesken, jää työttömäksi, on työttömyysuhan alla tai syrjäytyy kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Vallitseva syrjäytymiskehitys on suuri inhimillinen mutta myös kansantaloudellinen tragedia. Työmarkkinoilla tarvitaan nyt ja etenkin tulevaisuudessa tasapainoisia, työssä jaksavia ja hyvinvoivia ihmisiä. Tulevaisuuden työntekijät ovat tämän päivän lapsia. Pohja hyvälle elämälle rakennetaan lapsuudessa, etenkin sen ensimmäisinä vuosina, jolloin lapsi tarvitsee hyvää suhdetta läsnä oleviin vanhempiin. Heikennykset kotihoidon tuessa ovat rasite lapsen kehitykselle. Hyvä ja terve lapsuus on paras sijoitus tulevaisuuteen, mitä voimme kuvitella. Miksi hallitus haluaa heikentää tulevaisuutemme perustaa säästämällä juuri kotihoidon tuessa?

Lopuksi kannatan edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslausetta.



05.09.2013 Hajoita ja hallitse- uudistus irtisanoo hoitajia ja karsii psykiatrian potilaspaikkoja



Jullkiseen terveydenhuoltoon on tullut uusi säästöilmiö, jossa henkilökuntaa irtisanotaan tai lomautetaan ja potilaita ohjataan avohoitoon. Samaan aikaan hoitoala kärsii resurssipulasta ja Suomeen rekrytoidaan espanjalaisia hoitajia.

Asia on huolestuttava ja olen jättänyt aiheesta hallitukselle kaksi kirjallista kysymystä, toisen liittyen terveydenhuollossa tapahtuviin irtisanomisiin ja toisen liittyen psykiatristen potilaspaikkojen vähentämiseen.

Helsingin - ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) ilmoitti irtisanovansa Tammiharjun sairaalasta Tammisaaresta 13 mielenterveyshoitajaa. Myös Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ilmoitti omista säästötalkoistaan elokuussa.

Hoitajien irtisanomiset ovat osa Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin suunnitelmaa vähentää psykiatrisia potilaspaikkoja. Mielenterveyspotilaita siirretään tulevaisuudessa entistä enemmän koti- eli avohoitoon. Avohoidon resurssivaje tunnustetaan laajalti, mutta Husissa uskotaan avohoidon kehittämisen mahdollisuuteen.

Suomalainen terveydenhuolto tarjoaa potilaille kylmää kyytiä. Mielenterveysongelmat lisääntyvät, sillä tulo- ja terveyserot kasvavat. Ihmisten ahdinko kasvaa kaikissa ikäluokissa, eikä avohoito ole aina se paras ratkaisu. Avohoitoon siirtyminen tarkoittaa myös potilaalle paljon. On oltava valmiuksia pärjätä ja hakea sitten taas tilaansa apua. Pelkkä lääkepurkki keittiön pöydällä ei yksin auta.

Avohoito on päivän sana ja sitä tehdään nyt säästösyistä. Kotiin laitetaan vanhuslain kannustamana vanhuksia, vaikka tosiasiassa moni ikääntynyt ei edes haluaisi olla yksinäisessä kodissaan. Vanhusten omaiset ottavat lähes viikottain yhteyttä kertoen, että heidän iäkäs läheisensä asuu kotona, vaikka ei siellä edes pärjää. Kotihoidon palvelut eivät kata koko päivää ja omaiset osallistuvat läheisensä hoitamiseen siinä missä kotihoitajat.

Juuri nyt terveydenhuollossa tapahtuvien hoitajien irtisanomisten rinnalla Suomeen rekrytoidaan samaan aikaan myös hoitajia Espanjasta. Tämä on kummallista, sillä heitä rekrytoidaan ja koulutetaan julkisilla varoilla, vaikka rahasta on itseasiassa puute.

Nämä hoitoalaa ja potilaan oikeutta ja mahdollisuutta saada tarvitsemaansa apua ja hoitoa koskettavat uudistukset ovat osa kokonaispakettia, jota kutsumme rakenneuudistukseksi. Vai olisiko se sittenkin hajoita ja hallitse?





28.08.2013 Ikääntyviä syrjivät työmarkkinat



KIRJALLINEN KYSYMYS
Yli 50-vuotiaiden työllisyyden parantaminen ikääntyviä syrjivillä työmarkkinoilla
Eduskunnan puhemiehelle

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yli 50-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli heinäkuussa 110 500 eli 12 500 enemmän kuin sydänkesällä 2012. Työttömistä työnhakijoista reilu kolmannes on yli 50-vuotiaita. Heidän osuutensa on poikkeuksellisen suuri ja todennäköisesti kasvava, koska yli 50-vuotiaiden uudelleen työllistyminen on paljon vaikeampaa kuin nuoremmilla. Eläketurvakeskuksen julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin jo viime vuonna, että ikääntyviä syrjivät asenteet ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen työelämään. Työnantajien halu palkata ikääntyviä ei ole kohentunut lainkaan kymmenessä vuodessa. Yhtenä syynä tähän on pidetty 1980-luvulla syntynyttä varhaiseläkekulttuuria, jonka myötä vakiintuneen ajattelutavan mukaan 57-vuotias on jo valmis siirtymään eläkkeelle. Työurien pidentämisen kannalta on erittäin ongelmallista, että vain harva työnantaja haluaa palkata yli 50-vuotiaita.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen yli 50-vuotiaiden työllistymistä?

Helsingissä 26 päivänä elokuuta 2013
Arja Juvonen /ps



09.08.2013 Rosvoja, poliiseja ja ihmisiä



Poliisin käyttämät voimakeinot nousevat ajoittain julkisuuteen. Viimeisin on etälamauttimen käyttö, jonka kohteeksi joutunut henkilö menehtyi saamiinsa sähköiskuihin. Henkilöllä oli sydänvika, jonka tietoisuutta ei osattu ennakoida etukäteen.

Etiikkaa ja oikeita toimintatapoja pohdittaessa asioita voi ajatella ajatusleikillä "ammutaan pusikkoon". Ammutko pusikkoon jos et tiedä, onko siellä joku eläväinen piilossa.

Sairauksia ei ole kirjoitettu kenenkään ihoon. Ihosta huomaa ehkä ihosairauden, hermostumisen, palelemisen, hikoilemisen ja hapenpuutteen. Verenkierron ongelmat voi tarkkanäköinen huomata käsistä ja jaloista, mutta harvoinpa niitä tulee katsottua. Verenpaineen mittaa vain mittarilla, sydänvaivan pulssin mittauksella ja sydänfilmillä. Voimakeinojen käyttäjä ottaa aina riskin kohdatessaan henkilöä, eikä päätökset ole ehkä helppoja.

Poliisin kanssa tekemisiin joutuminen on lakien mukaan toimiville harvinaista. Elämää saa elää rauhassa, kun on kuuliainen ja toimii yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Poliisin tehtävä on turvata ja sitä me odotamme. Toivomme näkevämme poliisina vastuullisen, oikeaoppisen ja rauhallisen henkilön, joka ei provosoidu eikä toimi vastoin poliisin periaatteita. Mitä ne periaatteet muuten ovat?

Poliisin tehtäväkuva on laaja ja ammattivaatimukset sen mukaisia. Vuorotyö ja vaihtelevat työolot stressaavat siinä missä myös muita ihmisten kanssa työskenteleviä henkilöitä, vaikkapa lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Yötyöstä aamuvuoroon ja viikonloppuihin. Siinä mukana kulkee myös perhe ja oma elämä. Työntekijän kokema stressi ei saisi kuitenkaan tuntua tai näkyä työntekijän käsissä, kosketuksessa tai muissa toimintatavoissa.

Suomalaisen poliisin virkapukuun on vimeisen vuoden aikana tullut ikäviä tahroja. Paljastui luvattomia kansalaisten tietourkintoja. Paljastui video, jossa poliisi uhkasi teinipoikaa. Sattui tapaturma, jossa etälamautinta käytettiin lukuisia kertoja ja uhri menehtyi. Lisäksi on toistuvasti uutisoituja putkakuolemia. Mitä vaikutuksia näillä asioilla on luottamukseen poliisia kohtaan? Ryhdymmekö pelkäämään, että poliisi voi toimia miten haluaa ilman seuraamuksia ja valvontaa. Voiko suomalainen poliisi käyttää valtaansa väärin? Onko poliisi pian pelote muillekin kuin vain rikollisille ja rosvoille?

En puolustele rikollisia. Rikoksesta tulee saada rangaistus. Poliisille itselleen on varmasti vaikeaa, kun rikollinen tai sellaiseksi epäilty menehtyy käsiin. Sitä "työvirhettä" kannat sitten koko loppuelämän rinnallasi ja poliisihaalari voi olla raskas kantaa.

Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi näkyvästi Helsingin hovioikeudessa ilmenneistä ongelmista. Hovioikeudessa tehdyn selvityksen mukaan tuomarit ovat käyttäneet epäasiallista ja rasistista kieltä työaikana. Hovioikeudessa on tapahtunut myös seksuaalista häirintää. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio sanoo Helsingin Sanomissa seuraavasti: "Tämä tuo sitä raadollista puolta esille, että siellä ei ole pyhimyksiä vaan ihmisiä".

Niin. Niitähän me kaikki olemme. Pelottavaa.





22.07.2013 Duunarin lomaraha ei ole ongelma



Suomen Yrittäjien vaatimus lomarahojen ja pekkaskorvausten leikkauksista on ikävä. Vaatimus heikentää työnantajien ja työntekijöiden välistä vuoropuhelua, sekä ohjaa tärkeää keskustelua väärään suuntaan.

Suomen yritysjohto on ottanut kantaa keskusteluun myös itse viime aikoina. Yritysjohdosta on kuulunut puheenvuoroja, joissa ihmetellään huonon menestyksen syiden jatkuvaa etsimistä yritysten ulkopuolelta (Aaro Cantel, Normetin pääomistaja ja hallituksen pj, Matti Alahuhta, Koneen pääjohtaja, haastattelut Talouselämä 16.7.2013). Johdon ja omistajien rooli yrityksen menestykselle ja varsinkin sen heikkoudelle sivuutetaan usein täysin.

Etujärjestöjä on kuunneltu Suomessa kiitettävästi. Hallitus on tehnyt monia toimia yrittäjien tilanteen parantamiseksi. Suomen Yrittäjät puhuvat leikkauksista, mutta oikeasti he puhuvat heikennyksistä. He ajavat työntekijöiden palkanalennuksia, joita ei voi mitenkään kannattaa.

Puhe lomarahoihin kajoamisesta nostattaa kylmän hien pintaan. Työuran hoitajana tehneenä tietää pienipalkkaisuuden ja säästämisen tahdin. Lomarahoista säästäminen ei kuitenkaan ole minulle vierasta. Hoitajana joutui 90- luvulla osallistumaan silloisen työnantajan säästötalkoisiin, joissa yhtenä vaihtoehtoina oli lomarahojen vaihtaminen vapaaseen. Keino on edelleen voimassa ja se on oiva tapa tehdä säästöä silloin, kun vaakakupissa painaa kollegan työpaikka. Kaveria ei jätetä työmaalla ja säästötalkoot ovat yhteinen asia. Lojaaliutta haetaan empatian hinnalla. Lomarahan menettäjällä on kuitenkin murheensa. Lomaraha on se "bonus", jolla pieni- ja myös keskituloinen järjestää perheelleen kesäloman. Lomaraha lisää näin myös ostovoimaa ja sillä on siis merkitystä.

Ostovoimaa lisäisi myös palkankorotukset, mutta sitä ei taida uskaltaa eikä tohtia ääneen sanoa. Onhan meillä nyt Suomen Yrittäjien lausunto, jolla ollaan laittamassa työntekijää loppukesän alennusmyyntiin. Ei kuitenkaan kannattaisi, sillä osaavista tekijöistä, niistä ihan tavallisista duunareista alkaa olla jo pulaa. Hyvällä työilmapiirillä ja kannustuksella heitä kuitenkin saa ja sen tietää järkevä ja viisas yrittäjä.

Yrittäjyys on hatunnoston arvoista. Kaikkensa likoon laittavalla on myös oikeus vaatia parasta työntekijöiltään. Olen yrittäjäperheen tytär ja tiedän yrittäjyyden. Olen myös duunari ja työntekijä ja tiedän sen roolin.

Viime päivien uutiset kertoivat, että yhä useampi yritys kamppailee maksuvaikeuksien ja maksuhäiriömerkintöjen kanssa. Suomen Yrittäjien tulisikin keskittyä palkanalennusten sijaan keskustelemaan tilanteesta, joka näiden yritysten keskuudessa vallitsee. Suomen asiakastiedon mukaan maksuhäiriömerkinnän saaneiden yritysten määrä on noussut 2000-luvun huippuun. Kesäkuun lopussa voimassaolevia häiriömerkintöjä oli jo 54 300 yrityksellä. Lukumääräisesti suurin osa uusista maksuhäiriöistä rekisteröidään pienille yrityksille. Suhteellisesti eniten ovat lisääntyneet yli miljoonan, mutta erityisesti yli kymmenen miljoonan liikevaihtoa tekevien yritysten maksuhäiriömerkinnät.

Mielestäni on tärkeää selvittää ja keskustella siitä, kuinka yritykset ovat ajautuneet tuohon tilanteeseen. Etujärjestön tehtävänä on tarjota apua ja tukea vaikeuksiin joutuneille. Hallituskaan ei saa jäädä kädettömäksi, vaan sen on tiedostettava tosiseikat ja ryhdyttävä toimiin. Jätin asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen, sillä nyt pitää puuttua todellisiin ongelmiin.

Duunarin lomaraha ei ole sellainen.



04.07.2013 Vanhuslaki on vaikea jopa Valviralle



Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista(vanhuspalvelulaki) astui voimaan 1.7.2013. Tavoitteista huolimatta lakiin ei kirjattu vähimmäismääriä hoidon henkilöstömitoituksille.

Ikääntyneiden hyvän hoidon tukemiseen ja suunniteluun on Suomessa jo vuosia käytetty Sosiaali- ja terveysministeriön laatimaa ikäihmisten palvelujen laatusuositusta. Vanhuslain myötä laatusuositusta on hiljattain uudistettu laajapohjaisessa työryhmässä. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suositus konkretisoi lain tavoitteita ja on tarkoitettu lain toimeenpanon tueksi. Luonnoksessa on kirjaus henkilöstön vähimmäismäärästä ja rakenteesta koti- ja ympärivuorokautisissa hoitoa ja huolenpitoa tarjoavissa palveluissa.

Hoitajamitoituksen osalta nyt uudistettu laatusuositus heikentää ikääntyvien palveluja ja vähentää hoitajien käsiä sieltä, missä ikääntyneen avuntarve on suuri. Ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä, tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa hoitohenkilöstön vähimmäistaso on 0,5 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Vuoden 2008 laatusuosituksessa hoitajamitoitus oli huomattavasti parempi 0,7-0,8 taaten näin vanhuksille enemmän auttavia käsiä. Myös asiakkaan somaattiset- ja/tai vaikeat käytösoireet huomioitiin hoitajamäärän tarpeen arvioinnissa paremmin. Nyt niitäkin ollaan heikentämässä.

Vanhuslain käsittelyn aikana nostin usein esille laatusuosituksen ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset. Hoitajamitoitusten heikentäminen oli suurena huolena, mutta aina vaan sai vastauksen, että ei sitä hyvää laatusuositusta ainakaan huonommaksi retusoida. No, mitäs nyt sitten tapahtuu? Tätä kysyn ministeriltä myös kirjallisella kysymyksellä.

Voimaan astuneen vanhuslain kommervenkkejä kuvastaa myös valvontavirasto Valviran eilinen uutiskirje. Valvira korostaa, että hoitajamitoitus on tärkeää ja vuoden 2008 ympärivuorokautisen hoidon hyvä hoitajamitoitus on laatusuosituksen mukaan 0,8. Uutiskirjeestä saa kuvan, että tätä tulisi seurata.

Vuoden 2008 mitoitukset jäävät kuitenkin historiaan 17.7. Silloin julkaistaan uudet laatusuositukset, eikä ympärivuorokautiseen hoitoon 0,5 mitoituksia parempaa ole luvassa.

Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien ja somaattisista tai käytösoireista kärsivien ikääntyneiden osalta laatusuosituksia siis heikennetään. Todellista välinpitämättömyyttä, vähättelyä ja jopa bluffia.

Vanhuksille ja heidän omaisilleen luvattiin paljon. Näin ne lupaukset murenevat. Vanhuslain tulkinnat ja lopputuloksen arviointi jääkin avoimeksi kysymykseksi. Jopa Valviralle.




15.06.2013 Kuka kahdeksankymppinen kykenee viemään kokemaansa kaltoinkohtelua käräjäsaliin?



WEAAD – Word Elder Abuse Awareness Day eli Ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelun ja väkivallan vastaista kampanjapäivää vietetään tänään lauantaina 15.6. Suomessa päätapahtuma järjestetään Oulussa.

Ikääntyneen kaltoinkohtelun tunnistaminen on Suomessa lapsen kengissä. Säästöjen, syrjäytymisen ja resurssipulan Suomessa ajatellaan, että vanhus on suojassa ja turvassa. Ei ole.

Hallitukselta tulee vaatia kovia toimia ikääntyneiden kaltoinkohtelun esiinnostamiseen ja kitkemiseen. Kaltoinkohtelun uhriksi voi joutua niin kotona kuin hoitolaitoksessa. Oli suuri virhe jättää hoitajan ilmoitusvelvollisuus pois vanhuslaista. Vanhusten seinien sisälle näkevälle tulee antaa mahdollisuus kertoa näkemästään.

Kaltoinkohtelijat eivät joudu tilille tekemisistään. Kuka kahdeksankymppinen vanhus kykenee viemään asiaansa käräjäsaliin? Meidän onkin syytä herätä. Voimme aloittaa sillä, että katsomme lähellämme olevaa ikääntynyttä ja kysymme, onko sinulla kaikki hyvin.

Lisäksi on käynnistettävä välittömästi toimenpiteet vanhuksen kohtaaman väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamiseksi. Käypä hoito- ohjeistus, jollaista suunnitellaan myös lastensuojeluun, toimisi tässäkin hyvin.

Jätin menneellä viikolla aiheesta hallitukselle kaksi kirjallista kysymystä. Olen myös jättämässä toimenpidealoitteen ikääntyneen kohtaaman kaltoinkohtelun tunnistamiseen laadittavan Käypä hoito- ohjeistuksen suunnittelutyön aloittamisesta.

Ikääntyneiden kohtaama kaltoinkohtelu ja väkivalta ovat asioita, joiden esiinnostaminen on vaikeaa. Niiden uhriksi joutunut henkilö ei välttämättä itse kykene, ymmärrä tai uskalla nostaa esiin kokemiaan asioita. Kaltoinkohtelun uhriksi saattaa joutua niin kotona kuin myös laitoksessa asuva vanhus.

Kaltoinkohtelulla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä tai kemiallista kaltoinkohtelua. Fyysinen tuottaa kipua tai vamman ja on esimerkksi tönimistä, käsistä kiskomista ja puristamista. Psyykkinen kaltoinkohtelu on esimerkiksi tuskan ja ahdistuksen aiheuttamista tai uhkaamista, loukkaamista, huutamista, karkeaa kielenkäyttöä tai nöyryyttämistä.Kemiallinen kaltoinkohtelu tarkoittaa lääkitsemistä, jolle ei välttämättä löydy perusteita. Tässä nousevat esiin muun muassa iäkkäille annettavat rauhoittavat lääkkeet.

Vanhuksen kaltoinkohteluun tulisi puuttua määrätietoisesti. Heinäkuussa 2013 voimaan astuvaan lakiin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista on kuitenkin kirjattu vain viranomaisen ilmoitusvelvollisuus iäkkään henkilön palvelun tarpeesta. Hoitolaitoksessa työskentelevän velvollisuudesta ilmoittaa työssään havaitsemasta kaltoinkohtelusta ei laissa ole säädetty. Tätä vomme pitää epäkohtana, sillä hoitohenkilökuntaan kuuluva henkilö on yleensä se ensimmäinen, joka havaitsee ympärillään tapahtuvia epäasiallisuuksia.

Rikoslaki on luonnollisesti myös ikääntyneen turvana. Rikoslaissa määritellään kaltoinkohtelun muodot ja niihin liittyvä rangaistusasteikko. Harva ikääntynyt, hänen omaisensa tai läheisensä kuitenkaan hakee oikeutta kaltoinkohtelun uhrille rikoslain turvin. Kaltoinkohdellut tai väkivallan kohteeksi joutuneet vanhukset ovatkin hiljainen ryhmä, joiden äänen vaimentaa tietämättömyys, epävarmuus, pelko tai nöyryys.









13.06.2013 Minä lähden nyt eurokriisitieto lypsylle



Jätin eilen hallitukselle jatkokysymyksen liittyen Euroopan kriisimaiden tukemisesta Suomelle aiheutuneihin asiantuntijakuluihin. Sain ministeri Urpilaiselta vastauksen aiemmin samasta aiheesta jättämääni kirjalliseen kysmykseen eilen, mutta en ollut siihen tyytyväinen.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kertoo vastauksessaan, että Kreikan ja Espanjan vakuusjärjestelyihin liittyviä asiantuntijakuluja on yhteensä noin 921 000 euroa. Lisäksi Urpilainen mainitsee muita eurokriisiin liittyviä kuluja olevan 37 000 euroa. Ministeri vastaa myös, että korkokustannuksia ei ole ollut.

Asiantuntijoiden mukaan Suomelle on syntynyt korkokustannuksia sekä Kreikan kahdenvälisestä lainasta että EVM:n pääomittamisesta, koska rahat on jouduttu lainaamaan markkinoilta. Mikäli ministerin kysymykseeni antama vastaus perustuu siihen, että nettokorkokuluja ei ole aiheutunut kriisimaiden Suomelle lainoistaan maksamien ja Suomen korkokustannukset kattavien korkojen vuoksi, kirjalliseen kysymykseeni ei ole vastattu.

Pakko kai tässä on nyt sitten viilata loppuun asti tämä kysymys. Jatkokysymyksessä kysyn, onko korkokustannuksia ollut, jos on, kuinka paljon niitä on maksettu tähän mennessä ja mikä on hallituksen arvio Euroopan kriisimaiden tukemisesta seuraavista kokonaiskorkokuluista.

Kyllähän tämä hämmentää, kun tieto tuntuu olevan tikunnenässä. Lypsämiseksi menee tämä eurokriisitiedon kerjuu.



10.06.2013 Uteliaisuus ei saa olla syynä luvattomiin tiedonhankintoihin: Mika Myllylän tapaus surullinen esimerkki



Juuri tulleen uutisen mukaan 90 henkilöä on saanut syytteen hiihtäjä Mika Myllylän tietojen urkinnasta kesällä 2011. Tapaukset liittyvät Myllylän kuolemansyyn tutkintaan.

Tapaus on mielestäni merkittävä, sillä se nostaa esiin kansalaisten yksityisyyden suojan heikon tilan. Tein aiheesta oikeusministerille myös kirjallisen kysymyksen syksyllä 2012.

Mika Myllylän tapaus kertoo karusti suomalaisten yksityisyyden suojan heikosta tilasta. Kansalainen häviää aina sille, jolla on halu ja mahdollisuus päästä tutkimaan erilaisia tietolähteitä. Yksityisyyden suojaa rikotaan myös terveydenhuollossa, ja julkisuudessa keskustelua on herättänyt muun muassa yleinen tapa kertoa potilastietoja avoimesti potilashuoneissa lääkärinkierron aikana. Lisäksi esille on tullut hoitajien väärinkäytöksiä, joissa tietoja on haettu potilastietojärjestelmästä luvatta ilman ammatillista perustetta.

Viime vuosikymmenten kehitys on tuonut mukanaan sähköisiin tietojärjestelmiin ja verkkoon liittyvät tietoturvaongelmat lähes kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla. Lisääntynyt sähköinen tiedonhallinta, henkilöihin kohdistuva tiedonkeruu sekä kasvavan sosiaalisen median ja hakukoneyhtiöiden toiminta ovat heikentäneet yksityisyyden suojaa tavalla, jota ei vielä kymmenen vuotta sitten olisi osattu ennakoida.

Oikeusministeri Anna-Maj Henriksson vastasi kirjalliseen kysymykseeni syksyllä 2012, että yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö ja sen täytäntöönpanon tehostamiseksi annetut ohjeet ovat varsin kattavia eikä niissä ole havaittavissa puutteita. Ministeri korosti vastauksessaan tietojärjestelmien käytön tehokasta valvontaa.

Rohkenen olla ministerin kanssa eri mieltä. Lainsäädäntö ja sen tehostamiseksi annetut ohjeet eivät ole olleet tarpeeksi tehokkaita. Mika Myllylän tapaus on esimerkki ja mielestäni vielä surullinen sellainen. Tarvitsemme paljon parempaa valvontaa, mutta kuka oikein ehtii valvoa? Myös viranomaisten ammattimoraalia tulee peräänkuuluttaa: Uteliaisuus ei saa olla syynä luvattomiin tiedonhankintoihin.





30.05.2013 Hoitaja on se betoni, jolla sote-uudistuksen perustaso vaeltaan vahvaksi



Jätin 28.5 eduskunnalle lisätalousarvioaloitteen, jossa esitetään lähihoitaja oppisopimuskoulutuksen lisäämistä. Lähihoitajakoulutuksen lisääminen on ehdotonta, sillä riittävä hoitajamäärä on se betoni, jolla sote-uudistuksen perustaso valetaan vahvaksi.

Sote-uudistuksen keskeltä heinäkuussa voimaan astuva vanhuslaki ei sekään anna armoa. Luvatuista on pidettävä kiinni ja lain kirjauksia noudatettava. Vanhusten tulee saada palvelut, palvelusuunnitelmat ja myös henkilöt näiden asioiden toteuttamiseksi ympäri Suomen. Lakiin kirjattu vastuuhenkilö tulee olemaan nimensä veroinen ja usein se saattaa olla juuri vaikkapa lähihoitaja. Ja heistä on valtava pula.

Sosiaali-ja terveydenhuolto huutaa hoitajia. Hoitaja on se, joka pesee, pyyhkii, putsaa ja pukee. Hoitaja on se, joka syöttää, seurustelee ja saattaa. Myös sinne portin toiselle puolelle. Hoitajan käsi on usein se viimeinen, josta pitää kiinni.

Hoitoala on monen osaajan paketti. Jokaisen erityisosaaminen on otettava käyttöön. Lähi- ja perushoitajien rinnalla työskentelevät myös sairaanhoitajat ja geronomit. Hoitajia on myös kuultava ja kunnioitettava. Oli murheellista lukea leikkaussalissa työskentelevästä sairaanhoitajasta, joka epäili lääkärin jättäneen sideharsotaitoksen potilaan sydämeen ohitusleikkauksen päätteeksi. Hoitaja ei kuitenkaan tullut riittävästi kuulluksi ja potilas menehtyi leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Potilaan sydämestä löytyi sinne unohtunut sideharsotaitos ja asiasta käydään nyt oikeutta leikkauksen tehnyttä sydänkirurgia vastaan. Asiasta uutisoitiin 29.5.13.

Tapaus on hirveä tragedia. Suomalaisessa terveydenhuollossa on paljon tehtävää. Myös potilasturvallisuuteen on panostettava entistäkin enemmän. Siitä täytyy myös muistuttaa sote-uudistuksen tekijöitä topakasti.



20.05.2013 Tekemäni valtuustoaloite nuorten kesäseteleistä etenee Espoossa



Espoossa nuoren kesätyön hankkimista kannustavan kesäsetelin ikärajoihin tulee muutoksia. Tähän asti kesäsetelin on saanut viisitoistavuotias nuori, joka täyttää saman vuoden aikana kuusitoistavuotta. Kesäsetelien jakoperusteiden on koettu kohtelevan nuoria eri tavalla riippuen siitä, minkä kuukauden aikana hän syntynyt.

Espoon liikunta- ja nuorisolautakunta ehdottaa kesäsetelin jakoperusteisiin muutoksia vuonna 2014. Seteliin olisivat oikeutettuja sinä vuonna vähintään 15 vuotta täyttävät ja enintään 19 vuotta täyttävät espoolaiset nuoret.Uudella jakoperusteella kaikki samana vuonna 15-vuotta täyttävät ovat oikeutettuja seteliin.

Espoon valtuustossa tekemääni valtuustoaloitteeseen kesäsetelin ikärajoista on tullut paljon palautetta. Viisitoistavuotiaiden vanhemmat, jollainen itsekin olen, ovat kokeneet asian tärkeäksi. Nuorten into päästä kesätöihin on palavaa ja jokainen toivoisi jotakin löytävän. Kesätyö ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, eikä sellaista kaikille löydy. Pääkaupunkiseudun tarjonta on erilaista kun maaseudulla, jossa itselleni kahdeksankymmentäluvulla löytyi hyvin töitä.

Aloitin mansikanpoimijana ja lastenhoitajana. Sivutöinäni peruskoulun ohessa tein ympärivuoden siivoustöitä yrittäjä isäni yrityksessä. Aloitin pienestä ja vähitellen, mutta opin valtavasti työstä, työmoraalista ja rahan tienaamisesta. Työnteko opetti sisua, suhtautumista ja sopeutumista. Hoitoalan kouluun päästyäni tiesin myös työnteon raskaudesta. Sitähän se oli pääsääntöisesti.

Nuorten suhtautuminen työhön riippuu siitä, saako työtä vai ei. Oman rahan tienaaminen opettaa, kuinka tiukassa raha on. Kymmenen euron tuntipalkka tuntuu vähäiselle, eikä tilinauhan loppusummat päätä huimaa. Totuus on kuitenkin, että sellaisella tilinauhalla moni jopa ammattiin kouluttautunut matalapalkkainen tekee työuraansa. Pienipalkkaisuus on ikävä osa suomalaista yhteiskuntaa.

Espoo kannustaa nuoria ja heitä palkkaavia yrityksiä kesäsetelillä. Toivottavasti kesäsetelin ikärajan alentaminen toimii kannustimena ja pontimena heille kaikille. Annetaan nuorille mahdollisuus tehdä, toimia ja oppia!






02.05.2013 Ilokaasua myydään kuin jäätelöä- autosta



Olen tyytymätön peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonilta saamaan kirjallisen kysymyksen vastaukseen, jossa kysyin hallituksen toimia puuttua ilokaasun lisääntyneeseen päihdekäyttöön Suomessa. Ministeri antoi vastauksensa huhtikuussa.

Elintarvikelainsäädäntö sallii ilokaasun eli typpioksiduulin myynnin ja käytön elintarvikkeisiin mm. kermavaahdon valmistukseen tarkoitettuna ponnekaasuna. Kemikaalilain 40§ mukaan taasen kemikaalia ei saa luovuttaa vähittäismyynnissä, jos on syytä epäillä, että sitä aiotaan hankkia päihtymistarkoitukseen. Ilokaasua myydään vapaasti nettikaupassa ja Iltasanomien uutisen mukaan (2.5.13) ilokaasua myytiin vappuna myös suoraan Markkinointiauto Oyn myyntiautoista pitkin Helsingin kaupunkia.

Ilokaasun avoin markkinointi on merkki siitä, että päihdepolitiikassa ei ole Suomessa asiat kohdallaan. Ilokaasua kaupitellaan myös sähköpostiin saapuvilla mainoksilla: Hotmailini vastaanotti juuri sellaisen vapun alla.

Ilokaasun luvattiin tuovan mukavat vappubileet.

Tällainen yritystoiminta näyttää toimillaan sen, kuinka piittaamattomasti se suhtautuu vallitseviin sääntöihin. Ilokaasua päihdetarkoitukseen myyvät toimijat oppivat vasta sitten, kun saamme Suomessa ensimmäisen ilokaasuun menehtyneen uhrin. Ilokaasu vaikuttaa samoihin reseptoreihin kuin morfiini ja muut opiaatit sekä bentsodiatsepiinit. Vaarana on tajuttomuus ja hengityksen lamaantuminen.

Tutkimustietoa siitä, kuinka ilokaasu alkoholi ja ilokaasu reagoivat pahimmillaan ja millaisia muita riskejä ilokaasun väärinkäytöstä voi olla, ei ole.

Ministeri Guzenina-Richardsson kertoo kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että tietoisuutta ilokaasun päihdekäytöstä lisätään mm. alaikäisten ja nuorten vanhemmille. Lisäksi ministeri toteaa, että ilokaasun päihdekäyttö ei ole näkyvä ilmiö muualla Euroopassa.

Tässä Eu näyttää nyt sitten meille suomalaisille pitkää nenää. Jotta ilokaasun päihdekäyttöön voitaisiin puuttua elintarvikevalvonnan keinoin, tulisi Eu:n yhteistä elintarvikelainsäädäntöä muuttaa siten, että typpioksiduulin myynti suoraan kuluttajille kiellettäisiin, ministeri vastaa.

No, saa nähdä. Olemme ehkä huomenna viisaampia.




29.04.2013 Lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen ei pitäisi vanheta koskaan​ (Verkkouutiset, Ilkka Ahtokivi)



Kansanedustaja Arja Juvonen (ps.) pitää Metodistikirkon tapausta esimerkkinä siitä, kuinka seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsena joutunut henkilö ei saa oikeutta.
Suomen ruotsinkielisessä metodistikirkossa selvitetään epäiltyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia vuosien 1960-1990 välillä. Hyväksikäyttö epäilyjä tutkittiin jo vuonna 2010, jolloin kirkko teki asiasta rikosilmoituksen. Kirkon aluepäällikkö ja pastori Mayvor Wärn-Ranckenin mukaan poliisilla ei ollut silloin kuitenkaan tarpeeksi tietoja ja epäillyt rikokset olivat vanhentuneita.

- Suomen ruotsinkielisen Metodistikirkon tapaus on karu ja kylmä esimerkki siitä, kuinka seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut lapsi kohdataan aikuisena. Pahimmillaan lasta kohtaan tehty törkeä teko on vanhentunut ja tekijä pääsee livahtamaan kuin koira veräjästä. Poliisin vuonna 2010 tekemät tutkinnat kirkon sisällä tapahtuneista asioista eivät johtaneet mihinkään, Juvonen sanoo.

Hänen mielestään on käsittämätöntä, että lapsuudessa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut henkilö joutuu aikuisena pelkäämään sitä, onko liian myöhäistä kertoa kokemistaan vääryyksistä saati vaatia itselleen oikeutta.

- Vanhenemissäännöksiä on ehdottomasti laissa uudistettava siten, että syyteoikeus lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ei vanhenisi koskaan, Juvonen vaatii.

Juvonen jätti viime viikolla eduskunnassa lakialoitteen, jossa 130 kansanedustajaa vaatii lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistuksen korottamista vuodesta kahteen vuoteen vankeutta.




24.04.2013 Herkku ja hoitaja puuttuvat suomalaisen vanhuksen ruokapöydästä



Uutiset paljastivat viikolla laitoshoidossa olevien vanhusten aliravitsemuksen yleisyyden. Tein asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen. Toivon saavani myös vastauksen siihen, miten peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonin valmistelussa olevat kotihoidon laatusuositukset tulevat käsittelemään kotihoidon piirissä olevien vanhusten ruokahuoltoa.

Kotihoidossa olevat vanhukset ovat usein yhtä huonokuntoisia kuin laitoshoidossa olevat. Heillä on muistisairauksia ja ongelmia liikkumisessa. Lisäksi moni iäkäs sairastaa diabetesta. On todellista heitteillejättöä, että monen kotona asuvan vanhuksen jääkaapissa loistaa pelkkä valo. Tällaisia asukkaita voimme tavata jopa palvelutaloissa. On turhaa ihmetellä, miksi vanhukset kaatuvat ja lonkkia murtuu. Totta kai tapaturmia tapahtuu, jos vanhuksen verensokerit eivät ole kohdallaan.

Hoitajien työnkuva on laajentunut monessa paikassa ruoanlaittajan ja emännän rooliin. Hoitotyön ohessa keitetään perunoita ja pilkotaan salaattia. Einekset ja pitkälle valmiiksi raffinoidut ruoat voivat olla kiireen vuoksi väkisinkin osa hoitolaitoksen keittiötä. Jauhelihapihveissä on paljon rasvaa, mutta vähän lihaa. Vanhus saattaa lihoa, mutta tärkeät ravintoaineet jäävät saamatta.

Lisäksi näyttäisi vallitsevan ajattelu, että vanhan suussa ei hyvä maistu. Mauttomuutta perustellaan myös terveysnäkökulmalla, mutta todellisuudessa kyseessä ovat ruoasta tehdyt säästötoimet.

Säästöt henkilökunnassa, kiireiset työvuorot ja heikkokuntoiset vanhukset ovat myös yhtälö, jossa kärsijänä on aina hiljanen ja vaatimaton vanhus. Ruokailuväli illasta aamuun on usein liian pitkä. Kuuma aamupuuro lusikoidaan joko tulisena tai sitten kylmänä. Oma lukunsa on myös lääkkeet, joita ihmisen tulee oppia nielemään viimeistään vanhana. Tämä on suomalaisen vanhustenhoidon realistista arkea.

Kaupat notkuvat herkkuja ympäri maailmaa, pyhiksi mainostetaan sisäfilettä ja gourmeeta kotipöytään. Ruokaa on enemmän kuin koskaan. Herkku ei näy vain vanhusten ruokapöydässä. No, eipä siellä näy herkkua syöttäviä hoitajiakaan riittävästi.

Ei vain surullista vaan myös hävettävää. Vieläpä voimaanastuvan vanhuslain hiirenkorvilla.


Tässä alla hallitukselle jättämäni kirjallinen kysymys aiheesta


Hyvä ravinto ylläpitää ikääntyneiden ihmisten terveyttä ja toimintakykyä. Laadukas ja monipuolinen ravinto nopeuttaa sairauksista toipumista, parantaa elämänlaatua ja tukee itsenäistä kotona asumista.
Suomessa ikääntyneiden ravitsemuksesta on paljon tutkimustietoa. Tiedämme, että häiriöt ravitsemustilassa ja tarvetta pienempi energiansaanti ovat yleisiä ikääntyneiden keskuudessa.Vaikka ylipaino ja lihavuus ovat yleisiä juuri eläkkeelle jääneillä, iän edelleen karttuessa ylipaino harvinaistuu ja varsinkin sairauksiin liittyvä laihtuminen on tavallista. Laihtuminen heikentää toimintakykyä ja voi lisätä tapaturmien mahdollisuutta. Aliravitsemus on usein yhteydessä myös vanhuksilla yleistyviin muistisairauksiin.
Helsingissä hoidossa olevien vanhusten ravitsemusta on seurattu vuodesta 2004 alkaen.Uusimpien tulosten mukaan joka neljäs Helsingin vanhainkotien ja palvelukeskusten asukkaista kärsii aliravitsemuksesta ja 62 prosenttia kuuluu riskiryhmään. Vaikka vakavien ravitsemushäiriöiden osuus on pienentynyt, hoidossa olevien aliravitsemuksen yleisyys on hälyttävää. Pitkät ruokailuvälit, kiireessä hoidettu ateriointi ja huonolaatuinen tai mauton ruoka ovat edelleen liian yleisiä ongelmia. On muistettava, että terveyttä ja toimintakykyä tukevan hyvän ravinnon ja ruokailun merkitys on suuri myös inhimillisenä peruskokemuksena, johon jokaisella tulisi olla oikeus elämänsä loppuun saakka. Ravitsemustilanne kertoo vanhustenhoidon arvoista ja siitä, kuinka yhteiskunta huolehtii heikompiosaisistaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä hoidossa olevien vanhusten ravitsemuksessa havaittujen epäkohtien korjaamiseksi ja
millä tavalla ravitsemustutkimusten tulokset otetaan huomioon valmisteilla olevassa kotihoidon laatusuosituksessa?



18.04.2013 Putinin tiedot ja meidän muiden tiedot



Henkilöiden tietosuoja nousi esiin, kun Krpn rikosepäiltyjen rekisterilistalta löytyi suurvaltajohtaja Putinin nimi. Kymmenen uutiset kertoivat (17.4.13), että vastaavissa rikosepäilyrekistereissä on lukuisten ihmisten ja jopa yritysten tietoja. Kymmenen uutisten tietojen mukaan rekisterimerkintöjä olisi myös tehty hyvin hatarin perustein.

Suomessa paljastuu toistuvasti tilanteita, joissa viranomaisten keskuudesta on käyty tutkimassa luvattomasti kansalaisten tietoja. Näin tapahtui muun muassa hiihtäjä Mika Myllylän kuolintapauksessa, jossa 200 poliisia jäi kiinni luvattomista tiedonhauista. Nyt tapahtunut Putin merkintä sekä muut uutisten paljastamat rikosepäilyrekisterien jopa perättömätä merkinnät nostavat esiin sen tosiasian, että luvattoman tiedonhaun kohteeksi joutumisen lisäksi kuka tahansa voi joutua myös poliisirekisteriin väärin perustein.

Tein syyskuussa 2012 oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin hallituksen valmiuksia turvata kansalaisten yksityisyydensuojaa eri viranomaisten toiminnassa. Kysymyksen tarkoitus oli selvittää, missä hallituksen mielestä kulkee normaalin tutkinnan ja uteliaisuuden raja, puhutaanpa sitten poliisien-, hoitohenkilökunnan- tai muiden virkahenkilöiden toiminnasta tai erilaisten rekisteritietojen käytöstä tai tutkinnasta.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson vastasi kirjalliseen kysymykseen seuraavanlaisesti: Yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö ja sen täytäntöönpanon tehostamiseksi annetut ohjeet ovat varsin kattavia eikä niissä ole havaittavissa puutteita. Viranomaisten on lainsäädännön tarkoituksen ja tavoitteiden toteuttamiseksi toteutettava tietojärjestelmien käytön tehokas valvonta ja muut tietoturvallisuustoimet ja –järjestelyt.

Oikeusministerin vastaus kertoo, että ministeriössä uskotaan sokeasti lainsäädännön ja ohjeistuksen voimaan. Viimepäivien tapahtumien valossa näin ei kuitenkaan tulisi tehdä. Joudumme sen sijaan kysymään, tulkitaanko ohjeistuksia väärin vai ovatko joidenkin viranomaisten toimintatavat omavaltaisia. Oikeusministerin tuleekin heti kertoa, mitä hän aikoo näille havaituille epäkohdille tehdä.

Nyt paljastuneet epämääräiset rekisteriasiasotkut heittävät myös luotettavana tunnetun suomalaisen poliisin päälle haitallisen varjon. Kohun myötä luottamus heikkenee ja yhä useampi kansalainen haluaa varmasti myös itse saada tiedon siitä, mihin erilaisiin rekistereihin hänen tietojaan on mahdollisesti merkitty ja kuka niitä hänestä on oikein käynyt katsomassa.


Kirjallinen kysymys ja vastaus tässä alla


Viime vuosikymmenten kehitys on tuonut mukanaan sähköisiin tietojärjestelmiin ja verkkoon liittyvät tietoturvaongelmat lähes kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla. Lisääntynyt sähköinen tiedonhallinta, henkilöihin kohdistuva tiedonkeruu sekä kasvavan sosiaalisen median ja hakukoneyhtiöiden toiminta ovat heikentäneet yksityisyyden suojaa tavalla, jota ei vielä kymmenen vuotta sitten olisi osattu ennakoida.

Yksityisyyden suojan heikosta tilasta kertovat lukuisat tapaukset, joissa yksityisyyden suojaa on rikottu terveydenhuollossa tai joissa rikkoja on ollut viranomainen. Julkisuudessa keskustelua on herättänyt muun muassa yleinen tapa kertoa potilastietoja avoimesti potilashuoneissa lääkärinkierron aikana. Lisäksi esille on tullut hoitajien väärinkäytöksiä, joissa tietoja on haettu potilastietojärjestelmästä luvatta ilman ammatillista perustetta. Hiihtäjä Mika Myllylän kuolintapauksen yhteydessä 200 poliisia jäi kiinni luvattomista tiedonhauista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus on valmistautunut turvaamaan yksityisyyden suojan terveydenhuollossa ja eri viranomaisten toiminnassa?

Helsingissä 7 päivänä syyskuuta 2012

Arja Juvonen /ps


Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 660/2012 vp:

Miten hallitus on valmistautunut turvaamaan yksityisyyden suojan terveydenhuollossa ja eri viranomaisten toiminnassa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Yksityisyyden suojaa viranomaisten toiminnassa sääntelevät yleislakeina laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki sekä henkilötietolaki (523/1999). Julkisuuslaissa säädetään yksityisyyden suojaamiseksi mm. viranomaisten tietoaineistojen salassapitovelvollisuudesta ja tällaisia tietoja saavien vaitiolovelvollisuudesta. Salassapitovelvollisuus merkitsee muun ohella, että salassa pidettäviä tietoja saa antaa vain sille, joka tarvitsee niitä tehtäviensä hoitamisessa.

Julkisuuslaissa ovat säännökset viranomaisen velvollisuudesta noudattaa hyvää tiedonhallintatapaa, mihin kuuluu velvollisuus huolehtia tarvittavista tietoturvallisuustoimista. Lain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa (681/2010), jossa säädetään muun muassa tietoturvallisuuden perustasosta sekä tietojärjestelmien käytön valvonnasta. Asetusta täydentää valtiovarainministeriön antamat ohjeet.

Henkilötietolaissa säädetään henkilörekisteriin talletettavien henkilötietojen käsittelystä. Rekisterinpitäjän on lain mukaan toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi asiattomalta pääsyltä tietoihin ja vahingossa tai laittomasti tapahtuvalta tietojen hävittämiseltä, muuttamiselta, luovuttamiselta, siirtämiseltä taikka muulta laittomalta käsittelyltä. Henkilörekisteritietoja ei saa käyttää vastoin niitä tarkoituksia, joita varten ne on talletettu. Laissa on myös rekisteröidyn tarkastusoikeutta koskevat säännökset. Kaikessa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava hyvää tietojenkäsittelytapaa. Tietosuojavaltuutettu valvoo henkilötietolain noudattamista. Edellä kuvattujen yleislakien lisäksi eri hallinnonalojen lainsäädäntöön sisältyy runsaasti erityissäännöksiä henkilötietojen käsittelystä.

Kysymyksessä viitataan yksityisyyden suojaa terveydenhuollossa koskeviin seikkoihin. Terveydenhuolto on tietoon perustuvaa toimintaa. Lainsäädäntö edellyttää yksityiskohtaisen tiedon tallettamista potilaskertomukseen kaikista potilasta koskevista laboratorio- ja muista tutkimuksista ja havainnoista sekä potilaalle tehdyistä toimenpiteistä. Näiden perusteella tuotetaan erilaisia asiakirjoja, kuten lääkemääräyksiä, todistuksia ja lausuntoja. Potilasta hoitavan henkilöstön on lainsäädännön mukaan perehdyttävä potilasasiakirjoihin ennen hoidosta päättämistä. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut erityisen potilasasiakirjoja koskevan oppaan (Potilasasiakirjojen laatiminen ja käsittely. Opas terveydenhuollolle, sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:4).

Terveydenhuollon lainsäädäntö määrittelee potilastietojen käyttöoikeudet yksikäsitteisesti. Keskeisiä lakeja ovat terveydenhuoltolaki (1326/2010), laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), laki sähköisestä lääkemääräyksestä (61/2007) sekä laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007). Lainsäädännön mukaan hoitoon osallistuvat henkilöt saavat käyttää potilaaseen liittyviä tietoja vain hoidon ja siihen liittyvän tehtävän edellyttämässä laajuudessa. Lisäksi potilastietojen käyttö ilman potilaan antamaa suostumusta on pääsääntöisesti rajattu vain asianomaisen terveydenhuollon toimintayksikön tietoihin. Sairaanhoitopiirin alueella potilaan hoidossa tarvittavia tietoja saa kuitenkin luovuttaa terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirin sairaalan välillä ilman potilaan erikseen antamaa suostumusta. Tällöinkin potilas voi halutessaan kieltää tietojen luovutuksen.

Perinteisten paperille kirjattujen potilastietojen luvatonta käyttöä on yleensä ollut mahdoton selvittää jälkikäteen. Sähköisten potilastietojärjestelmien käyttöönotto ja siihen liittyvä käsittelystä tietojärjestelmiin jäävä merkintä (ns. lokimerkintä) on parantanut mahdollisuuksia havaita ja selvittää väärinkäytöksiä, mistä kysymyksessäkin esitetään esimerkkejä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköllä ja Kansaneläkelaitoksella on oltava asiakastietojen käsittelyn seuranta- ja valvontatehtäviä varten tietosuojavastaava. Mainitun lain mukaan kukin kansalainen voi tulevaisuudessa itse seurata itseään koskevien tietojen käyttöä Kansaneläkelaitoksen toteuttaman katseluyhteyden avulla. Sähköisten tietojärjestelmien myötä toteutetaan monia tietoteknisiä ratkaisuja, joiden avulla pyritään ennaltaehkäisemään sivullisten pääsy potilastietoihin. Mikään näistä toimenpiteistä ei kuitenkaan valitettavasti poista sitä mahdollisuutta, että hoitoon osallistuvat henkilöt voivat käyttää saamiaan potilastietoja säännösten vastaisesti. Tällainen salassa pidettävien potilastietojen luvaton käyttö on kuitenkin säädetty rangaistavaksi.

Yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö ja sen täytäntöönpanon tehostamiseksi annetut ohjeet ovat varsin kattavia eikä niissä ole havaittavissa puutteita. Viranomaisten on lainsäädännön tarkoituksen ja tavoitteiden toteuttamiseksi toteutettava tietojärjestelmien käytön tehokas valvonta ja muut tietoturvallisuustoimet ja -järjestelyt.

Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2012

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson






08.04.2013 Kirjallinen kysymys ikääntyneiden ja yksinasuvien paloturvallisuuden parantamisesta



Vuonna 2012 palokuolemia oli Suomessa yhteensä 80. Palokuolemien uhreista 30 prosenttia oli yli 65-vuotiaita. Ikääntyneiden osuus palokuolemista on selvästi suurempi kuin heidän osuutensa koko väestöstä. Viime vuonna yli 65-vuotiaiden määrä ylitti miljoonan ja lähivuosina ikääntyneiden määrä kasvaa nopeasti. Samalla kasvaa myös omissa kodeissaan asuvien sekä yksin asuvien ikääntyneiden määrä. Ikääntyneistä on kasvamassa uusi riskiryhmä, jonka osuus palokuolemista voi nousta huomattavan suureksi. Suomen pelastusalan keskusjärjestön mukaan erityisesti yksin asuvien ja ikääntyneiden paloturvallisuudesta tulisi huolehtia yhteiskunnassamme nykyistä paremmin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ikääntyneiden ja yksinasuvien paloturvallisuuden parantamiseksi?





27.03.2013 Toimenpidealoite jätetty hallitukselle- pedofiilit on saatava kuriin



Hallitus sai pääsiäiseksi toimenpidealoitteen. Siinä esitetään, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetun vähimmäisrangaistuksen korottamiseksi törkeästä raiskauksesta annetun rangaistuksen tasolle eli kahteen vuoteen. Toimenpidealoite oli välttämätön, sillä viime viikolla samaisesta aiheesta tekemäni ja eduskunnassa nimienkeruuvaiheessa oleva lakialoite on tuonut runsaasti kansalaispalautetta.

Olen saanut yhteydenottoja niiltä, jotka ovat joko itse kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa tai joutuneet itse vanhempana heräämään todellisuuteen siitä, että omaa lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi.

Tarinat ovat surullisia. Rikottuja lapsia, jotka ovat nyt särkyneitä aikuisia ja aikuisia, joiden koko loppuelämä on yhtä syvää haavaa sen todellisuuden edessä, että oma lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Ja mitä on tullut tekijälle rangaistukseksi? Ei mitään merkittävää.

Lapseen kajoava näyttää ylimielisyyttä niin ihmisyydelle kuin koko yhteiskunnalle. Tällaisen teon tekevä ei kaihda keinoja päästäkseen tavoitteeseensa. Yhteiskunnan tehtävä on välittää tällaisia tekoja tekeville selkeä ja suorasanainen viesti. Kyseessä on rikos, josta joutuu vankilaan.

Hallitukselle esitetyssä toimenpidealoitteessa on kansalaispalautteen juuri. Ihmiset ovat vaatineet toimia. Päättäjien täytyy viedä saamaansa postia eteenpäin. Olen saanut tiedusteluja myös siitä, että onko tällä kansan keskuudessa ajatuksia herättävällä asialla jo kansalaisaloitteen pohjaa valmiina. Onko? Haluammeko muuttaa lasten seksuaalirikoksista annetut ehdolliset vähimmäisrangaistukset ehdottomiksi?

Hallituksen esitykset ja kansan oikeustaju eivät kohtaa lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Toisin kuin kansa, hallitus ei ole vielä herännyt kuulemaan lapsen itkua. Pedofiilit on saatava kuriin. Tämä nyt esitetty toimenpidealoite, sekä pian jätettävä lakialoite ovat kumpainenkin tehty herätykseksi hallitukselle. On aamu!





11.03.2013 Omatuntoni vaatii yhdenvertaisia menettelytapoja lainsäädäntötyössä (Helsingin Sanomat 09.03.2013)



Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tullut eduskunnan käsittelyyn tällä kertaa. Sitä ei ole kuitenkaan hylätty eikä se ole rauennut. Aloite on edelleen lakivaliokunnassa odottamassa käsittelyä kuten muutkin aloitteet. Normaalisti yksittäinen lakialoite käsitellään sellaisen hallituksen esityksen yhteydessä, johon se voidaan asiansa puolesta liittää. Hallitus voi halutessaan muuttaa avioliittolakia milloin vain valmistelemalla asiasta hallituksen esityksen. Hallituksen esitykset käsitellään valiokunnissa ja hyväksytään täysistunnossa eduskunnan voimasuhteiden mukaisesti, joten ne menevät lähes aina läpi. Sen sijaan yksittäiset lakialoitteet menevät harvoin läpi, vaikka tekijänä olisi hallituspuolueen edustaja.

Käytäntö perustuu parlamentarismiin, jossa lainsäädäntö on kulloinkin istuvan enemmistöhallituksen näköinen. On voitava luottaa siihen, että lainsäädäntötyö on sen mukaista, millaisia henkilöitä vaaleilla on valittu eduskuntaan ja sitä kautta hallitukseen. Koska valiokunnissa on paljon käsittelyä odottavia lakialoitteita, olisi äänestäjiä kohtaan väärin, jos vain osa aloitteista ohittaisi hallituksen esitykset ja osa ei. Hallituksella on edelleen paras mahdollisuus edistää tasa-arvoista lainsäädäntöä hyvien toimintatapojen mukaisesti, jos vain poliittinen tahto siihen riittää.

Lakivaliokunnan perussuomalaiset jäsenet vastustivat lakialoitteen ottamista valiokunnan käsittelyyn siksi, että kyseessä oli alle sadan kansanedustajan allekirjoittama lakialoite. Tällainen toimintatapa asettaa mielestämme kaikki muut aloitteet, niin alle sadan kuin myös yli sadan allekirjoittaneen aloitteet, eriarvoiseen asemaan. Jotta tällaisilta tilanteilta vältyttäisiin tulevaisuudessa, voisimme kenties siirtyä keskustelemaan siitä, tulisiko eduskunnan toimintatapoja muuttaa niin, että mikä tahansa yksittäinen lakialoite voitaisiin ottaa käsittelyyn esimerkiksi julkisen keskustelun perusteella.

Tasa-arvoisen avioliittolaki aloitteen käsittelyn jälkeen olen saanut vastata päivittäin kysymyksiin omastatunnosta, vaalikonevastauksista ja ”sydämen asiasta”. Vaikka olenkin tasa-arvon kannattaja ja olen myös eduskunnan täysistunnossa osoittanut äänestyskäyttäytymiselläni muun muassa adoptiolain yhteydessä seisovani YLEn vaalikoneelle antamieni vastausten takana, omatuntoni ei salli eriarvoisia toimintatapoja lainsäädäntötyössä.

Kun toimintatavat taasen ovat tasapuoliset ja asiat päätyvät sen myötä eduskunnan isoon saliin äänestykseen, kansanedustajan vaali- tai blogikirjoituslupaukset punnitaan. Siellä kuuluu sitten viimeistään myös se ”sydämen ääni”.





04.03.2013 Kuolema ihomme alla



Muistan sen kuin eilisen päivän. Olin juuri täyttänyt yhdeksäntoista vuotta, valmistunut hoitajaksi ja tein ensimmäistä iltavuoroani vanhusten sairaalassa. Osaston toinen puoli oli niiden, jotka vielä kykenivät istumaan edes hetken pyörätuolissa. Toisella puolella olivat ne, jotka vain makasivat. He olivat niitä vuodepotilaita.

Osastolla oli eräs hyvin huonokuntoinen vanhus, jonka kuolema oli vain ajan kysymys. Näin sitten tapahtuikin ja ensimmäinen iltavuoroni muuttui vainajan kohtaamiseksi. Työparinani oli itseäni liki kolme kertaa vanhempi hoitaja, jonka kanssa työnteko ei oikein tahtonut sujua. Kun hän pyysi minua kääntämään vainajaa, onnistuin vain nykimään lakanasta. Kun vainajaa olisi pitänyt nostaa ylemmäksi vuoteessa, käteni jähmettyivät liikkumattomiksi. Kun parini antoi minulle sideharsorullan käskien minua sitomaan vainajan leuan nätisti yhteen, sideharsorulla karkasi käsistäni lattialle valuen. "Ethän sinä mitään osaa!" huudahti parini. "Sinähän olet ihan avuton!" ripitti hän jatkeeksi. "Eihän sinusta ole mihinkään!" huudahti vielä kolmanneksi. Minua pyörrytti ja otin tukea seinästä.

Niin. En osannutkaan. En vielä silloin. Mutta opin kyllä hieman myöhemmin. Hoitotyötä tuli tehtyä 20 vuotta. Kuolema ja saattohoito tulivat ihoni alle.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi muutama vuosi sitten ohjeistuksen Hyvä saattohoito Suomessa. Opas on tarpeen, sillä suomalaisessa saattohoidossa on paljon kehitettävää. Asiallisia saattohoitotiloja puuttuu, hoitajien osaamisessa on parannettavaa ja kivunlievityksestä ei tiedetä tarpeeksi. Sairaalan tai terveysaseman poliklinikalla tapahtunut saattohoitotilanne voi yllättää niin hoidettavan, hänen omaisensa kuin myös hoitohenkilökunnan. Kodinomaisista ikääntyneiden hoivayksiköistä puuttuu saattohoitoa tukevia apuvälineitä, kipulääkkeitä tai ammattitaitoisia hoitajia. Hoitajien koulutuksessa saattohoitoa raapaistaan vaan pinnalta, eikä monikaan hoitajaksi opiskeleva pääse opintojensa aikana hoitamaan tai kohtaamaan saattohoitopotilasta.

Tämän vuoden heinäkuussa voimaan astuva vanhuslaki ei sekään saattohoitoon panosta. Lakiluonnoksen rinnalla kuljetettiin tekemääni toimenpidealoitetta, jossa esitettiin, että kuntakohtaisten saattohoitoohjeistusten laatimisvelvoitteet kirjattaisiin lakiin. Näin ei ikäväksi kuitenkaan tehty. Ikääntyneille rakennettu laki puhuu ennaltaehkäisystä ja palvelusuunnitelmasta, mutta vaikenee siitä, mitä kohti jokainen vanhuslain piiriin kuuluva kulkee. Ehtooseen.

Olemme puhuneet paljon tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ilmastolaki tekee sekin tuloaan. Ihoni alla kihelmöi. Kuoleman ajatus puskee pintaan ja tuo tullessaan muistikuvia sairaaloiden illoista ja öistä. Ihan tästä läheltä, kahden vuoden takaa.

Eikä ne anna rauhaa, eivätkä ne vaimene. Ei, ennen kuin kaikkien lakikeskustelujen ja lakiluonnosten keskelle heitetään myös se yksi: Saattohoitolaki.

Sillä se jos joku, on meillä jokaisella ihomme alla.





22.02.2013 Pekka Himaselta tilattu tutkimus hämmästytti jo viime marraskuussa




Mediassa on tänään käsitelty tohtori Pekka Himaselta tilattua tulevaisuusselvitystä ja sen väliraportin kilpailutusta. Myös oikeuskansleri tai oikeusasiamies tutkii tilauksen laillisuuden. Tein viime marraskuussa asiasta kirjallisen kysymyksen, johon pääministeri Jyrki Katainen vastasi. Vastauksen mukaan tutkimushanke ei kuulunut hankintalain soveltamisalaan, koska hankkeella oli monia rahoittajia.

Ilman hankintalakia tilattu suurhanke on nyt herättänyt lisäkysymyksiä. Jatkoselvittelyt ovat tarpeen, sillä julkisuuteen on tullut tieto, jonka mukaan valtioneuvoston kanslia olisi sanellut hankkeen rahoituspäätöksen yhtenä rahoittajana toimivalle Suomen Akatemialle. Lisäksi hankkeen vetäjän Pekka Himasen tieteelliset ansiot ovat joutuneet arvioinnin kohteeksi, sillä hän ei ole julkaissut lainkaan vertaisarvioituja tieteellisiä.

Olen jättänyt tänään pääministeri Jyrki Kataiselle toisen kirjallisen kysymyksen liittyen Pekka Himaselta tilattuun tulevaisuusselvitykseen. Kysyn sitä, miksi hankintalakia ei sovelleta yhteisrahoitteisiin tutkimushankkeisiin ja tulisiko ne saattaa hankintalain alaisuuteen.






16.02.2013 Kaikki tärkeitä



Lakialoite tasa-arvoisen avioliittolain säätämiseksi ei ole edennyt eduskunnassa. Lakivaliokunnan pöydälle asia ei ole vielä saapunut. Lakivaliokunnan jäsenenä asian ympärillä käyty keskustelu hämmentää. Olen saanut valtavasti sähköpostia aiheeseen liittyen. Postia on toki aina mukava saada, mutta samoin sanoin lähetetyt kiertokirjeet harmittavat. Niissä ei ole mukana henkilökohtaista yhteydenottoa, ei viestiä, ei ajatusta. Niinpä vastauksenikin on saanut osakseen saman muodon. Kopiona menee. Oppositiota siis lähestytään, mutta lähestykää ihmeessä myös hallitusta.

Eduskuntakauden alkaessa hallitusneuvotteluja väännettiin pitkään. Neuvottelujen tulos lienee ollut pettymys niille, jotka olivat luottaneet tasa-arvoisen avioliittolain aikaan saamiseen. Kristillisdemokraattien hallituspaikka löi eteen jarrun, josta ei selvitty millään turvatyynyllä. Hallituksen linja muodostui pidättyväiseksi ja tasa-arvoinen avioliittolaki sai jäädä. Tarvittiin kokoomuksen kansanedustaja, joka tietäen myös tasa-arvoisen avioliitto lakialoitteen julkisuusarvon, tarttui asiaan.

Olen suhtautunut ihmisiin aina ymmärtäväisesti. Itsensä ilmentäminen, toisen ihmisen kunnioittaminen ja myös sen havaitun erilaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen ovat olleet asioita, joita ei ole koskaan tarvinnut selitellä. Sen muutaman vuoden politiikassa mukana olleena olen myös aina yrittänyt vastata sen mukaisesti. Näin olen tehnyt myös vaalikoneissa. Lakialoitetta tasa-arvoisesta avioliitosta en kuitenkaan allekirjoittanut. Halusin kunnioittaa oman puolueeni linjaa. Sydämen asiaksi kanta muuttuu sen sijaan isossa salissa, jossa jokainen saa äänestää tavallaan.

Allekirjoitusten ympärillä pyöri mediamylläkkä. Laittamalla nimensä tai jäämällä pois saattoi ylittää uutiskynnyksen. Medianäkyvyys ei kuitenkaan riittänyt, vaan aloitteen allekirjoitukset jäivät alle sataan. Eduskunnassa on kaksisataa kansanedustajaa.

Irtopisteet haetaan lehtien sivuilta ja kärkkäistä kommenteista. Ei sen niin väliä, vaikka ei muuten näyttäydy. Tasa-arvoisesta avioliitttolaista muistuttaminen sopivasti istuntokauden alkuun terästi helmikuuta kummasti. SDPn ja vihreiden hyökkäys lakivaliokunnan puheenjohtajaa, kokoomuksen Anne Holmlundia kohtaan hämmästyttää. Miksei ministeri Niinistö veisi itse lakialoitetta hallituksen valmisteluun?

Aloite tulenee kevään aikana lakivaliokuntaan. Silloin siitä äänestetään. Eduskunnan tapojen vastaisesti alle sadan allekirjoituksen aloitteen painavuutta testataan lakivaliokunnassa. Vaikka aihe ja asia onkin tärkeä, se ei silti ehkä riitä aloitteen läpimenoon.

Jotkut asiat eivät valmistu ikinä. Lakialoitteita jätetään paljon ja tämän aloittteen rinnalla on myös muita hyviä lakialoitteita. Tasa-arvoisen avioliittolain tuominen lakivaliokuntaan voi tuoda tullessaan myös muiden hyvien lakialoitteiden tulvan. Painoansa punnitsevat kenties lastensuojelu, vammaisasiamies tai vaikkapa sähköautoverotus.

Monet niistä eivät ylitä uutiskynnystä. Mutta tärkeitä ne ovat silti. Painoarvo sanalla tärkeä. Kaikki.





02.02.2013 Pallo ilmassa edelleen



Pallo lentää taas tänään lauantaina. Liikuntahallissa on tunnelmaa. Espoon Lentiksen 98-tytöt pelaavat sijoituksestaan. Ensimmäisestä ottelusta tuli hienoinen voitto. Verkkoa hipovia palloja, hihaan läjähtäviä lyöntejä ja kenttää viiltäviä ässiä. Mitä peliä!

Tytöt ovat treenanneet vuosia. Oman tyttären innostus lajiin syntyi naapurin innostamana. Eräänä päivänä oveen koputettiin ja kysyttiin, olisiko meillä halukkaita lentopalloilijoita. Espooseen kasattiin joukkuetta ja pelaajia kaivattiin. Ja olihan meillä.

Vuodet ovat vierähtäneet vauhdilla. Tytöt ovat varttuneet lentopalloilijoiden mittaan ja innostusta peliin riittää. Säännöllinen urheiluharrastus on kasvattanut vastuuta ja mieltä. Jämptit pelisäännöt ovat opettaneet ryhmähenkeä ja yhteiseen hiileen puhaltamista. Yhdessä tehdään, onnistutaan ja epäonnistutaan. Jokainen joskus ja vuorollaan. Murehtimaan ei jäädä, vaan kannustuksin tsempataan toinen toistaan.

Harrastuksella on monta hintaa. Omassa lapsuudessa maaseudulla hintalappu oli pieni. Partio ja laulukuoro eivät tainneet maksaa mitään. Hiihtolatu ja kuntopolku kulkivat kotitalon vierestä, joten mikäs sinne lenkkipolulle oli hypätessä. Kouluun pyöräiltiin kesät ja talvet. Harrastukset liittyivät jokaiseen päivään ja ne olivat oikeastaan osa arkea.

Uutisten mukaan yli 700 000 suomalaista sinnittelee tuhannen euron tuloilla kuukaudessa. On aivan selvää, että niihin tuloihin ei mahdu ylimääräisiä menoeriä. Tai jos mahtuu, niin kyllä venytetään. Pienen pojan jalkapallo tai jääkiekko maksaa siinä missä isomman. Ja kun ne pojat nyt haluavat sinne nurmelle ja jäälle. Harrastusten hinnat huolestuttavat, eikä ainoastaan harrastusvälineitä kierrättämällä selviä.

Jokaisella tulisi kuitenkin olla jotakin. Lapsi oppii tekemällä ja touhuamalla ja ryhmässä on mukavaa. Joskus harrastus on myös valittava sen hintalapun perusteella. Joskus taasen kannustus voi tulla vaikkapa naapurista. Tärkeintä on, että joku kannustaa.

Näin kävi esimerkiksi meidän perheessä, jossa lentopallo tuli ikkunasta sisään kuin varkain. Kun vastasyntyneen vauvan vanhemmat olivat laittaneet aivonsa narikkaan, saapui intoa täynnä oleva naapuri ovelle. Hei, meillä on tyttöliiga haussa!

Aivot lunastettiin toki myöhemmin takaisin narikasta, mutta se lentopallo. Se on edelleen ilmassa. Hyvä Juuli!





31.01.2013 Valtuustokysymys Espoolle, reumapotilaalta



Heinolan reumasairaalan alasajo muutama vuosi sitten ei tuntunut kaikkien kipuytimessä. Sairaalan menetys oli kuitenkin suuri ja monen ytimessä se tuntuu edelleen. Espoolaiset reumapotilaat kokivat omat menetyksensä vuonna 2009, kun Espoo lopetti yhteistyön Helsingin ympäristökuntien reumatoimiston (HYRT) kanssa. Sen myötä osa espoolaisista reumapotilaista siirtyi perusterveydenhuollon piiriin.

Sain viime syksynä postia reumapotilaalta. Kuulin tilanteista, joissa reuman hoito ei ollut onnistunutta. Oli tilanteita, joissa potilas oli tuntenut jääneensä ilman asiantuntevaa neuvontaa, hoitoa tai ohjausta. Eteen oli tullut tilanteita, joissa potilas oli itse joutunut ohjeistamaan häntä hoitanutta lääkäriä mm. niveleen tarkoitetun lääkeinjektion pistämisessä. Syntyi juuri valtuustokysymykselle, jota käsiteltiin Espoon kaupunginvaltuustossa 28.1.2013.

Espoon antama vastaus valtuustokysymykseen oli positiivinen. Espoossa alkaisi Reumakeskus pilottihanke, joka olisi Espoon ja HUS- sairaanhoitopiirin yhteinen. Pilotti toteutuisi Espoossa Tapiolan terveysasemalla ja se tarjoaisi ainakin osalle reumapotilaista palveluja ja apua. Yhtenä mainittuna oli juuri nivelpistokset, joita kaikilla terveysasemilla ei oltu saatu järjestettyä. Pilottihanke nousi esiin juuri valtuustokysymyksen kautta, joten valtuustokysymyksillä on merkitystä.

Pilotin taustaa löytynee myös vuodelta 2011, jolloin kaksi sairaanhoitajaa tekivät kehittämistyön Reumapotilaiden lääkehoidon seurantakokeet- käytännöt ja kehittämistarpeet. Kehittämistyöhön sisältyi myös hoitohenkilökunnalle suoritettu kysely, jossa kartoitettiin Espoon terveysasemien reumaosaamista. Kaksikolmasosa vastaajista totesi, että reumaosaaja hoitajien määrä oli liian pieni. Puolet vastaajista taasen ilmoitti, että reumaosaaja lääkäreitä ei ollut tapeeksi. Oli siis kiire toimia ja tähän kiireeseen Espoo vastasi hyvin. Syntyi Reumakeskus pilotti.

Pilotit ovat hankkeita, joilta odotetaan paljon. Reumakeskus pilotti herättää toivoa, mutta myös epäilyjä. Yhtenä päivänä viikossa toimiva Reumakeskus pilotti tuntuu resursseiltaan vaatimattomalta ja haavoittuvalta. Mutta aika näyttää. Ja valtuusto haluaa sen myös nähdä.

Uusi Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi ensimmäisessä istunnossaan 28.1.2013 yksimielisesti esittämäni valtuustotoivomuksen, jonka mukaan Reumakeskus pilotin toimivuudesta ja tuloksista tuodaan säännöllisesti tietoa Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnalle.

Ei ainostaan nääs hienot hankkeet, vaan myöskin seuranta! Kiitos, Espoon uusi valtuusto! Ollaan kaukaa viisaita jatkossakin.






10.01.2013 HOK-Elannon toimintatavoissa on korjattavaa



Helsingin Sanomat uutisoi 9.1.2013 Helsingin Osuuskaupan eli HOK-Elannon maksamista suurista tilavuokrista Helsingin Työväenyhdistykselle, jonka puheenjohtajana toimiva Jorma Bergholm toimii myös HOK-Elannon hallintoneuvoston puheenjohtajana. Erikoista asiassa on myös se, että HOK-Elanto piti yhdistykseltä vuokraamansa tilat tyhjillään.

HOK-Elannon toimintatapa on kyseenalainen ja herättää ihmetystä siitä, miksi joku vuokraisi näinä talouden epävarmoina aikoina tyhjiä liiketiloja itselleen. Onko se järkevää yritystoimintaa?

HOK-Elannon toimintatavat ovat nousseet myös aiemmin esille. Kun HOK-Elanto joutui ikävään valoon salliessaan ns. ostoetua HOK edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenille muutamia vuosia sitten, teki HOK-Elanto ns. näennäisen ryhtiliikkeen poistamalla ostoedun edustajiston jäseniltä. Hallintoneuvosto sai kuitenkin kaikkien yllätykseksi pitää ostoetunsa.

Tein HOK-Elannon edustajistossa toimiessaan aloitteen myös hallintoneuvoston ostoedun poistamisesta. Aloitteeseen annettua vastausta esitettiin edustajiston kokouksessa uudelleen valmisteltavaksi, mutta esitys kaatui äänestyksessä vain muutaman äänen turvin. Aloite sai siis vahvaa kannatusta silloiselta istuvalta edustajistolta ja siksikin käytä keskustelua ostoedusta on pidettävä yllä.

Ostoedun poistaminen vain HOK-Elannon edustajistolta kertoo jotakin HOK-Elannon toimintatavoista. Teko oli vain kosmeettinen ja sillä haluttiin hillitä julkisuuteen noussutta laajaa keskustelua HOK-Elannon linjasta jakaa alennusprosentteja HOKn toiminnassa mukana oleville päättäjille.

HOK-Elanto jakaa edustajistossa oleville puolueille myös tukea vaalitoimintaan. Tuen jakaminen, anominen ja vastaanottaminen on toki täysin laillista toimintaa. HOK-Elannon edustajistossa toimivat perussuomalaiset eivät ole kuitenkaan anoneet tukea vaalitoiminnalleen.

Tämä toimintatapa on ollut mielestäni selkärankainen ja hyvä. Jokainen menee omillaan.





08.01.2013 Niinistö ja Kontiot



Vuoden 2007 eduskuntavaalien aikaan elettiin hoitajien palkkakeskustelujen katveessa. Eräänä päivänä Uudeltamaalta ehdolla ollut Sauli Niinistö pysähtyi myös vuorollaan Espoon keskuksen Espoontorille. Itselläni oli takana valvottu yövuoro, mutta untakin tärkeämpää oli päästä jututtamaan ehdokas Niinistöä. Minulla oli näet asiaa.

Tuona päivänä oli ikävää ja hämärää ja vettä satoi kaatamalla. Koska kulmilla asuin, päätin herättää itseni mukavalla jalkapatikalla. Kontioiden alla lätäköt saivat kyytiä ja kura roiskui. Samalla aukesivat silmäni ja sain puhtia, energiaa ja tarmoa kohtaamiseen. Olihan minulla tärkeää asiaa mielessäni.

Sauli Niinistön ympärillä kuhisi. Kansaa oli tullut paljon paikalle. Sinne joukkoon pujahdin myös itse likomärkänä ja resuisena.

Vuosia myöhemmin opin, että vaalityö on totisinta työtä. Hymykantimet hyytyvät jossakin vaiheessa, katseet muuttuvat pikaisiksi ja vilkuileviksi. Läsnäolo kevenee ja ajatukset harhailevat. Jalat väsyvät ja selkää kolottaa. Ääni rahisee ja tekee loppuaan. Mutta sanomaansa ei saa väsymyksessäkään kadottaa. Eikä saa myöskään luvata liikoja.

Mikäkö oli minun asiani Sauli Niinistölle? Kysyin hänen kantaansa hoitajien palkkaukseen. Että olivatko ne hoitajat alipalkattuja. Pyysin häntä esittämään kannanottoa hoitajien puolesta vaikkapa Helsingin Sanomissa. Pyysin näkyvyyttä hoitajille uskoen, että Niinistön mielipiteellä olisi merkitystä.

Jälkeenpäin nolotti. Nolotti yksinkertaiset oletukset. Ettäkö joku muka ottaisi kantaa tuosta noin vain. Ettäkö puuttuisi. Mutta kyllä minua myös totuuden nimissä hieman helpotti. Olin pitänyt sanani ja vienyt hoitajien viestiä eteenpäin.

Sauli Niinistö vastasi minulle jotenkin seuraavasti: "Ymmärrän hoitoalaa, sillä äitinikin on työskennellyt hoitajana. Minun on kuitenkin turha kirjoittaa kannanottoa Helsingin Sanomiin, sillä se ei menisi kuitenkaan läpi. Ei minun kannanotollani ole merkitystä."

Kotiin talsiessani mietin: siinäpä vasta outo ehdokas. Poikkeava. Eipä ottanut kantaa hoitajien asiaan. Ei, vaikka liki kaikki muut ehdokkaat kyllä. Henkilönä Niinistö teki kuitenkin vaikutuksen. Hän kommunikoi suoraan turhia kiertelemättä, reippaasti ja määrätietoisesti. Mitäpäs siihen enää olisi voinut sanoa. Kohtaaminen ei siis jäänyt harmittamaan, vaan Niinistön terveiset kulkivat sellaisinaan mukanani myös seuraavaan hoitajien ammattiosaston kokoukseen.

Näin vuosia myöhemmin entistä yöhoitajaa kuitenkin harmittaa. Olisinpas anonut hieman enemmän. Olisinpas osannut esittää asiani paremmin. Olisinpas jättänyt Kontiot kotiin.

Miettikääpäs, millainen keskustelu hoitajista ja heidän tilanteestaan olisikaan voinut syntyä. Silloisen eduskuntavaaliehdokkaan ja nykyisen istuvan presidenttimme kannanotoilla olisi ollut todella merkitystä. Sillä Sauli Niinistön kannanotoilla on merkitystä.






02.01.2013 Ahneus ja itsekkyys, mutta jäihän sentään oikeudentuntoisuus



Presidentti Sauli Niinistö varoitti uudenvuodenpuheessaan itsekkyyden ja ahneuden lisääntymisestä. Niinistö nosti puheessaan esiin myös oikeudentuntoisuuden sanan, jonka jokainen tunnistaa tavallaan. Kohtuullinen, sopiva, tasapuolinen, asianmukainen, vastuuntuntoinen, hyväksyttävä, kunnollinen, oikeamielinen tai lainmukainen. Tuttuja termejä elämästä itsestään, sen myötä- ja vasta-aallokoista, tyytymisestä, hyväksymisestä ja sopeutumisesta. Tuttuja myös työmaailmasta, yhteiseen hiileen puhaltamisesta ja siitä, että ei keulita.

Suomalaisilta vaaditaan kantokykyä. Hyviä työmiehiä ja naisia irtisanotaan, nuoreen ei riitä luottamusta palkata. Tuotantoa siirretään ulkomaille, verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun keinoin vältellään verojen maksamista. Onko toiminta vastuutonta vai viisasta? Laitonta se ei kuitenkaan ole ollut. Istuvan hallituksen kiireisenä tehtävänä onkin välittömästi käynnistää lainsäädännölliset toimenpiteet verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun mahdollisuuksien kitkemiseksi. Vaikka olemmekin yrittäjyyttä kunnioittava kansa, haluamme toimia oikeudentuntoisuuden mukaisesti. Haluamme myös kohtuutta ja vastuuntuntoisuutta siitä, että soudamme samaa venettä.

Suomi on kuppikuntien maa. On niitä, jotka eivät saa työtä vaikka haluaisivat. Viisikymmentävuotias on monelle työnantajalle pelottava. Sitten on niitä, jotka eivät halua töitä vaikka niitä olisi. Automaattirahalla on ikävät puolensa. On nuoria, jotka epäonnistuvat peruskoulussa, eivätkä pääse elämässään liikkeelle. Syrjäytyminen neljän seinän sisälle vie mennessään, eikä sieltä päästä pois. Korjaako yhteiskuntatakuu suomalaisen nuoren tilanteen? Tuloeroissa on kuiluja ja eläminen on kallista. Köyhän ja rikkaan leipä maksaa saman verran. Eikö se ole ristiriidassa oikeudentuntoisuuden kanssa?

Olen rakennusyrittäjän tytär. Yksitoistavuotiaana isäni antoi käteeni harjan ja rikkakihvelin ja aloitin aputytön toimenkuvan. Vuosien myötä työnkuva ja aputytöt lisääntyivät ja neljän tyttären sisarusparvena hoidimme kaikki isäni rakentamien talojen uudissiivoukset. Puhalsimme yhteen hiileen ja toimimme juuri siten kuin piti. Vastuuntuntoisesti. Jos joku oli kyennyt rakentamaan talon, eikö meidän velvollisuutemme ollut kyetä se siivoamaan? Väliaikoina avustimme lattialistojen maalaamisessa, tiilien kantamisessa ja lankun pätkien lajittelemisessa. Työhistoriani myötä uskoni siihen, että kaikki työ on tärkeää ja arvokasta vahvistui. Mutta sanopas, jos et ole itse tehnyt. Ja tuepas sitä, joka aloittaa sieltä alimmalta tasolta. Ei joukkojen johtaminen ole helppoa, eikä joukkoja johdeta kauniilla sanoilla, huutelulla tai käskyillä. Joukkoja johdetaan edestä päin. Näin teki isäni. Näin meidän tulisi myös Suomessa tehdä. Innostaa ihmiset töihin.

Elämme tiukkoja aikoja. Eläkeikää ollaan nostamassa, työntekijöiden sairauspäivien palkallisuutta ehdotetaan muutettavaksi. Viikottaista työaikaa esitetään korotettavaksi ja palkankorotus puheet ovat muuttuneet puheiksi palkanalennuksista. Tavallinen ihminen, työläinen, äiti, isä ja isovanhempi ovat mietteissään. Pienten lasten vanhempien hoitovapaaoikeutta tullaan varmasti tulevassa rajaamaan lapsen kahden vuoden ikään. Kotihoidontuesta käydyt julkisuuden keskustelut eivät ole nousseet esiin vahingossa. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta mikä kaikki onkaan hyväksyttävää? Riittäkö se, että tavallinen kansalainen unohtaa itsekkyyden ja ahneuden ja muistaa oikeudentuntoisuuden? Riittääkö se, että hän luopuu?

Entä ne muut? Suurituloiset yritysjohtajat osinkoineen, korkeasti palkatut kaupunginjohtajat ja kokouspalkkioitaan korottavat kuntapäättäjät. Kansanedustajat, joiden työtaakkaa helpottamaan on valtion kustantamat henkilökohtaiset avustajat. Presidentti, joka ei maksa veroja.

Varokaa ahneutta ja itsekkyyttä. Muistakaa oikeudentuntoisuus. Jumalan siunausta. Hyvää uutta vuotta Suomi.





 
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060, , www.eduskunta.fi