|
|
|
|
 
| |  Vuosi: 2024 - 2023 - 2022 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 200824.12.2010 Suurin niistä on rakkaus
Joskus poljen paikallani, enkä osaa edetä. Kuljen ja tamppaan, pyöritän ajatusta, tekoa tai kynää, enkä osaa päättää. Joskus käyn hitaalla, eikä minua saa silloin häiritä. Joskus kompassineula heiluu edestakaisin, enkä löydä tietä kartalle. Onneksi silloin on hän. Usko. Joskus punainen lanka katoaa. Joskus kokous on tiukka, päätöksenteossa epäonnistuu, eikä pysty hyvästä tarkoituksestaan huolimatta puhumaan asialleen kannatusta. Joskus päätöksenteko hakee selvyyttä, eikä enemmistöstä tai vähemmistöstä kumpaisestakaan löydy kannatettavaa. Joskus jos ilmassa on ilkeyttä, tunnen myötähäpeää, mietin ihmisen tarkoitusperiä ja haluaisin pahoitella. Onneksi minulla on silloin hän! Toivo. Joskus kaadun kaaokseen ja löydän itseni imurin varresta kuin etsiäkseni sitä viimeistä ajatuksen murusta lattianraosta. Joskus kasaan itseäni vuorotyön kaaoksessa ja hiki otsalla yritän ehtiä yövuoroni jälkeen kotiin ennen kahdeksaa, jotta saisin hyvästellä lapseni kouluun ja tarhaan. Joskus hoitajan puku ahdistaa, silloin, kun oma lapseni on sairaana kotona, mutta minä olen silti matkalla yövuoroon. Silloin, niissä hetkissä tai ajatuksissa menen kotiin. Istun ruokapöydän ääreen, lasken kassini lattialle ja katson vastapäätä. Ja siinä on hän. Katson oikealle ja katson vasemmalle ja siinä ovat he. Eikä minun tarvitse mitään sanoa, ei pelätä, eikä selvittää. Minun paras tukeni ja kantajani on tämän pöydän ympärillä ja se on nimeltään rakkaus. Rauhaisaa Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta kaikille, pidetään toisistamme kiinni.
|
|
 | | 20.12.2010 Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu
Puhumme vanhustenhoidosta kauniisti. Yhteiskunta velloo keskustelussa ja jokainen haluaa vanhoille parasta. Kotihoitoa suositaan ja kotiin kotiutetaan: sairaalaosasto on liian täynnä virtsatulehdus vaivaiselle yksinäiselle vanhukselle, joten jouluksi kotiin! Laitetaan kännykkä hälyyttämään, kun on antibiootin aika! Kotihoidon ruokapalvelu mokasi pahasti viime jouluna Espoossa: joku vanhus jäi ilman ruokaa, mutta mitäs siitä. Ei siihen asiaan tarvitse kommentoida. Kyllä se unohtuu, kuten vanhan muisti. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus on kaunista sanaa täynnä. On oltava hoitajaa, inhimillisyyttä, laatua ja asiantuntemusta. On korkeat sfäärit! Kunnat ja kaupungit ovat seuranneet suositusta: on tehty hienoa vanhusstrategiaa ja luvattu paljon. Vanhukset seisovat hoitopaikkajonossa, ostopalvelut kasvavat. Palvelusetelillä povataan uutta mahdollisuutta: osta vanha oma paikka, kilpailuta kulkiessasi! Kun hoitopaikka halvimmillaan maksaa ostopalveluna kaupungille 3300, niin nyt saatetaan päästä tinkaamisen makuun. Hei hoiva-alan yrittäjä, alapas polkemaan hintaasi alas ja tarjoa hoitoa tonnin halvemmalla! Pistä hoitoon puolet petäjäistä, säästä mistä keksit! Näin on yrittäjän tehtävä, jos mielii markkinoille. Hävytöntä suunnittelua, Espoo! Suunnitellulla palvelusetelin hinnalla tulee vaan paha mieli. Mikäs tässä on vanhan ollessa, nykypäivän markkinoilla. Piilossa ja hiljaisuudessa. Poissa silmistä ja mielistä. Kun on sitten tarkastuksen aika, niin kaikki hyvin valtakunnassa. Vanhan kotiin, asumispalveluyksikköön, ei voida tehdä yllättäviä tarkastuskäyntejä. Silloin rikotaan lakia, joka on nimeltään kotirauha. Vanhustenhoidon valvonta hukkuu asetuksiin ja pykäläviidakkoon. Vanhuslaki on sosiaali- ja terveysministeriön näytönpaikka. Odotan, vaikka vanhaksi asti! Enkä viimeistä sanaa asiasta ole vielä sanonut.
|
|
| | 17.12.2010 Name of the Vaaliraha
Eduskunnan puoluetuet puhuttivat alku viikosta. Asiaan liittyvää aineistoa kaadettiin myös oman ryhmämme niskaan, mielestäni aiheettomasti. Olemme olleet tasaisesti ryhmä, joka monessa eri käänteessä on kyseenalaistanut puoluetuet ja vaalirahat. Puoluetuki ja vaaliavustus ovat läpinäkyvää rahaa. Kaikki tietävät niitä jaettavan ja vastaanotettavan. Ei ole väärin ottaa vaaliavustusta, kunhan vain pysyy oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden ja kunnian tiellä. Uudet ohjeistukset, jotka ovat tehty juuri tätä ajatusta pohjustamaan vetävät monen naaman vinoksi. Kuinka nyt rahoittaa kampanjaansa? Novan vaalirahasotkut ovat lajissaan tyrmääviä- yksittäiset ehdokkaiden saamat vaaliavustukset törkeitä. HOK- Elanto jakaa myös puolueille poliittistatukea. Rahaa voi anoa ja se tulee käyttää ilmoituksiin ja seminaareihin. Rahaa saa edustajapääluvun mukaan ja vuoden takainen jaettu avustuspotti löytyy www.hok. fi sivuilta. Iso summa, vai mitä? Hakijoina ovat olleet kaikki muut edustajistossa edustettuina olevat puolueet, paitse me, perussuomalaiset. Hyvä me. Emme syö kuormasta. Tein edustajistossa aloitteen, että edustajiston jäseniltä pois otettava ostoetu poistuisi myös hallintoneuvoston jäseniltä. Aloite kaatui täpärästi. Isot puolueet olivat sitä mieltä, että ostoetu kuuluu heille. Hävetkää. Onko vaalirahalla tai politiikan muilla tukimuodoilla kansalaiselle mitään merkitystä? Ajatteleeko kansa asiaa hyvällä vai pahalla? Kertokaapa se minulle, sillä minä en tiedä. Minä pukerran tienata vaalirahaa vuorotyössä, sujautan sukanvarteen säästöä ja yritän pärjätä omillani. Onko se ylpeys vai häpeä? Millaisen kruunun sillä saa?
|
|
| | 13.12.2010 Matinkylän jäähalli tuli valtuustoon
Päätämme tänään Matinkylän jäähallin peruskorjauksesta luopumisesta. Tilalle esitetään uuden harjoitteluhallin rakentamista Tapiolaan. Yhtä kaikki tarpeellista jäätä, sekä myös suunnitelma Laaksolahden jäähallin peruskorjaamisesta! Nassikoiden vanhemmat, kuin myöskin isommat jäällä liikkujat pitävät ensiarvoisena sitä, että jäävuoroja on ja että ne ovat kohtuuhintaisia. Muistissa on WeeGee talon luovutus salibändiltä kulttuurille ja tärkeiden salibändi-treenikaukaloiden menetys. Tilalle tuli Esport Areena ja hintojen nousu. Sählynpelaamisen hinnat ovat korkeat.
Toivon hartaasti, että uuden harjoitteluhallin nouseminen ei nosta jään käyttäjien kustannuksia entisestään. Toivon myös, että mikäli neuvottelut Matinkylän jäähallin siirrosta Espoon Kiekkoilun tuen hallintaan epäonnistuvat, niin kaupunki tekee kaikkensa Matinkylän jäähallin ylläpitämisessä pienimuotoisilla vuosi- ja peruskorjauksilla. Harrastuksestaan innostunut luistelija ja treenaaja ei välttämättä tarvitse suuria ja hienoja puitteita- pienimuotoinenkin on usein riittävä. Tärkeintä on päästä jäälle. Tämän ajatuksen jakavat niin nuoret, kuin myöskin vanhemmat luistelijat, jotka vuodesta toiseen joutuvat tyytymään hyvin myöhäisiin luisteluaikoihin kello 23sta eteenpäin. Tällä tarkoitan ns. ikämies ja ehkä tulevaisuudessa myös ikänaispelaajia 45v. Jäällä on siis kysyntää ja jokainen urheilua harrastava nuori tai aikuinen on voitto Espoon kaupungille. Jäätä pitää lisätä, siksi kannatan harjoitteluhallia, mutta sitä pitää myös suojella ja siksi toivon niin tehtävän myös Matinkylän Jäähallille.
Esitinkin toivomuksen valtuustossa siitä, että mikäli neuvottelut Matinkylän jäähallin siirrosta Espoon kiekkoilun tuen hallintaan epäonnistuvat, niin kaupunki tekee kaikkensa Matinkylän jäähallin ylläpitämisessä pienimuotoisilla vuosi- ja peruskorjauksilla. Toivomus hyväksyttiin yksimielisesti. Äiti kiittää espoolaisen nuorison puolesta- ja hieman myös niiden ikämiesten ja tulevaisuuden ikänaisten!
|
|
| | 11.12.2010 Asioilla tapana unohtua
Vuosi sitten Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa veistettiin omaishoidon toimintaohjetta. Tuen saamisen kriteerejä tiukennettiin ja omaishoitajat eivät syyttä sano, että etuja huononnettiin. Omaishoidonsopimukset irtisanottiin myös kesken vuoden. Omaishoitajat - ja läheiset liitto ry puuttui asiaan topakasti, sillä Espoon linjaa vetivät myös Vantaa, Porvoo, Tuusula ja Kokemäki. Sopimusten massairtisanomisista tehtiin kantelu oikeusasiamiehelle. Kantelu löytyy sivuilta www.omaishoitajat.fi. Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös asiaan oli tyrmäävä. Etuisuuksia leikattiin, eikä siinä auttanut Jukka Karhulan tekemä ja allekirjoittaneen kannattama esitys asian palauttamisesta uudelleen valmisteluun. Espoossa leikattiin äänin 8 - 3. Lautakunta päätti kuitenkin, että asiaan palataan vuoden kuluttua tehdystä päätöksestä. Toimintaohjetta tarkastettaisiin ja sen vaikutuksia arvioitaisiin. Asiasta on nyt kulunut 16 kuukautta. Asiaan ei ole vielä palattu. Laitoinkin siitä postia. Joskus asioilla on tapana unohtua. Hiljaisten asioilla varsinkin. Sitä vastaan taasen on ollut tapana taistella, ainakin minulla.
|
|
| | 01.12.2010 HOK= Hallinnon ostoetu kestää ja porvari nukkuu hyvin!
Hok- Elannon edustajiston syyskokous oli eilen. Paikka on ollut mieleinen, sillä kuluttajan asia on ollut tärkeä. Kuluttajana, äitinä ja arkipäivän ruletin pyörittäjänä on voinut vaikuttaa ja tehdä myös aloitteita näkemistään tärkeistä asioista. Kun Hokkiin pääsin, ihmettelin edustajistolle myönnettyä 15% osto-etua. Sen sai alennuksena S- etukortti kaupoista. Julkisuudessa käydyt keskustelut nostivat ostoedun ja edustajien jääviydet esiin: Onko edustaja ostettavissa 15% ostoedulla kunnallisessa päätöksenteossa? Perheen ostoksista pääsääntöisesti vastaavana en ole koskaan ollut "yhden liikkeen edustaja". Minut on voinut löytää tasaisesti kaikista ruokaketju- tai vaatekaupoista. Ostoetu poistuu vuoden vaihteessa kaikilta edustajilton jäseniltä. Syynä siihen on Hok- Elannon halu karistaa viimeisetkin epäilyt ostoedun vaikutuksista kuntapäättäjien päätöksiin. Hokki haluaa läpinäkyväisyyttä. Läpinäkyvän lasin edessä on kuitenkin sumua, joka ei hävene. Hallintoneuvosto, johon moni edustaja kuuluu, saa kuin saakin pitää ostoetunsa. Tekemäni aloite ostoedun poistamisesta myös hallintoneuvoston jäseniltä kaatui niukasti 26-25. Porvarit päättivät ja nukkuvat yönsä hyvin. Kuka hullu sitä nyt omia etujaan leikkaisi!
|
|
| | 23.11.2010 Pitkä tie
"Tuli kirkkoon mies ja lapsi, he eteeni istuivat. Kai tie oli pienelle pitkä, oli kosteat kiharat..", näin kuuluu vanha kirkkolaulu miehestä ja lapsesta. Kirkkovaalit menivät. Äänestysprosentti oli alhainen, eikä moni uurnille urennut. Perussuomalaiset olivat ensimmäistä kertaa Espoon kirkkovaaleissa mukana omalla listallaan. Pieni ryhmä osasi pelätä vaalimatematiikkaa, mutta mukaan lähdettiin silti. Espoon Tuomiokirkkoseurakuntaan kuuluu liki 45 tuhatta ihmistä. Seurakunta puhui omalla äänellään ja äänesti tai sitten ei myös omilla jaloillaan. Sain itse kirkkovaltuustoon 128 ja kirkkoneuvostoon 131 ääntä. Äänimäärä on lämmittänyt kovasti mieltäni ja olen ollut jokaisesta äänestä nöyrä ja kiitollinen. Kiitos teille, jotka luotitte minuun! Myös ihmisten puhelut ja yhteydenotot ovat liikuttaneet arjen parissa pukertavaa hoitajaa. Se, että suhteellinen vaalitapa, taas se matematiikka, ei minua kirkon päätöksentekoon luikauttanutkaan, harmittaa. Olisin toki halunnut täyttää toiveita ja odotuksia sekä osallistua itse vapaamman ja ihmistä lähemmäs tulevan kirkon rakentamiseen. Rakentajan tyttärellä olisi voinut olla hirsirungon teko taitoa! Kiitos kaikille äänestäjilleni lähtee tämän kirjoituksen alkutekstin laulun sävelten hyräilyn myötä: laulu on minulle tuttu Siilinjärven seurakunnan kuorosta, jossa lauloin vuosia. Laulun sanojen tuomana aasinsiltana voin vain myös toivoa, että uudet kirkon luottamushenkilöt saisivat oikeasti aikaan jotakin sellaista, että kirkkotie ei olisi isollekaan niin kamalan pitkä.
|
|
| | 12.11.2010 Ihmisten ehdotuksia ihmisille - Espoon budjettiin
Budjetti neuvottelut ovat käynnissä Espoossa. Rahaa jaetaan ja sitä ehdotetaan. Ideoina on peruskorjausta, junarataa ja autotietä. Vanhukset, lapset ja mielenterveysasiat kulkevat mukana myös ja kohdennuksia varmasti on tulossa. Omia ehdotuksiani olivat terveydenhoitajien lisääminen: uuden neuvola ja kouluterveydenhuollon asetuksen myötä meiltä puuttuu laskelmien mukaan liki 20 terveydenhoitajaa. Tein tästä myös aikoinaan valtuustokysymyksen ja valtuuston hyväksymä resurssien lisääminen on ponteni pohjalla. Päiväkotien kaluste yms. hankinnat olivat myös listalla. Pieniäkään hankintoja ei päiväkodeilla ole ollut varaa tehdä. Terveysasemien vastaanottojen jonojen purkamiseen tarvitsisimme lähi-,perus- ja sairaanhoitajien uusia vakansseja. Vanhustenpalvelut tarvitsevat lisärahaa hoitopaikkajonojen purkuun ja muistisairaiden ja omaishoitajien tarvitsemaan päiväkuntoutukseen. Neuvottelijat hautovat budjettia kuin lintu viimeistä munaansa. Tärkeää on hyvä ja tasapuolinen lopputulos. Jokaisen ryhmän esityksiä olisi hyvä näkyä sopimuksessa. Vaikka teemat voivat olla jokseenkin samoja, olisi jokaista kunnioitettava. Näin tehdään oikeaa jälkeä: ihmisten ihmisille!
|
|
| | 09.11.2010 Sielunhoitajakoulutusta hoitajalle ja vanhainkotia vanhukselle
Hoitajien ammattitaito ja määrä ovat tärkeitä seikkoja vanhustenhoidossa. Itse olen työskennellyt ikääntyneiden parissa vuodesta 1987. Työura on ollut pitkä, mutta ei aina niin helppo. Joskus saattohoito ja siinä onnistuminen ovat pelottaneet. Ikääntyneen tai hänen omaisensa tukeminen vaikeassa hetkessä on herättänyt kysymyksiä. Kuinka sielunhoidan oikein tai onko minulla siihen edes oikeutta?
Hartaus ja hiljentyminen ovat monille vanhuksille tärkeitä asioita ja oma uskonto ja kristillisyys usein elämän kantavia voimia. Vaikka vanhusten hoitolaitoksissa järjestetään hartaushetkiä, se ei valitettavasti aina yksinomaan riitä. Hoitajan taitoa kohdata vanhusta uskonkysymyksissä kuin myöskin saattohoidossa punnitaan usein käytännön kentällä. Hoitajien sielunhoitajakoulutuksessa olisikin kirkolla paikka täytettävänä. Sielunhoidon aakkosten ymmärtäminen niin ilossa kuin murheessa ja varsinkin ennen ja jälkeen saattohoidon olisi tärkeää. Työurallani olen usein ajatellut myös kirkon itsensä paikkaa ikääntyneiden hoidossa. Voisimmeko joskus saada kirkon ja seurakunnan ylläpitämän vanhainkodin? Uskonsa kanssa elävälle sellaisen hoivapaikan olemassaolo saattaisi olla hyvinkin merkityksellistä.
|
|
| | 05.11.2010 Kokoomus kaipaa monisairaiden hoitoon Case managereita
Vantaan Metropoliareenalla lokakuussa päättäjät puhuivat ammattinimikkeestä Case manager. Case manager titteli on ollut jo käytössä mm.Helsingin kuntoutussairaalassa. Termi on englantia ja tarkoittaa suomeksi palveluohjaajaa. Palveluohjaaja ammattinimikkenä on vielä sairaalamaailmassa nuori ja tuore, mutta toimenkuvana tuttu ja vanha. Puhumme asiakkaan tai potilaan hoitamisesta, hoitovastuun ottamisesta ja kokonaishoidon koordinoinnista. Puhumme myös hoito- ja palvelusuunnitelmista, jotka ovat lainmääräämiä ja kuuluvat päivitettäviksi säännöllisin väliajoin. Palvelutalossa palveluohjaaja tukee asukkaan kotona pärjäämistä ja kuntoutussairaalassa palveluohjaajan tekemä työ, palveluohjaus, tähtää asiakkaan kuntoutumiseen, kotiutumiseen ja itsenäiseen kotona selviytymiseen. Palveluohjaaja on myös tuttu muilla sektoreilla: pitkäaikaissairaat lapset, vammaiset, maahanmuuttajat, työttömät tai muuten syrjäytyneet voivat saada palveluohjaajan palveluja. Oikeusasiamies antoi joku aika sitten ennakkopäätöksensä Tampereen Yliopistollisen Sairaalan aivoverenkierron häiriöitä hoitavan osaston nimestä, Stroke Unit. Oikeusasiamiehen mukaan sairaalaosaston vierasperäinen nimi rikkoi kansalaisten perusoikeuksia. Päätös on mielestäni suuntaa antava ja sitä pitäisi kuunnella myös muilla hoivaareenoilla. Kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahden toivomus Metropoliareenalla Case managerien saapumisesta monisairaiden hoitoon saakin minulta, hoitajalta ja geronomi- opiskelijalta, jonka opintoihin myös palveluohjaus kuuluu, tylyn tuomion. Kyllä meidän hoitajien täytyy kyetä työskentelemään ihan kotimaisilla ammattinimikkeillä: sananhelinää emme me, eikä potilaamme tai asiakkaammekaan varmasti tarvitse!
|
|
| | 03.11.2010 Reseptinkirjoitusoikeudella ja taidolla lisää liksaa sairaanhoitajille
Lokakuisessa Metropoliareenan paneelissa Vantaalla päättäjät pohtivat metropolialueen terveydenhuollon järjestämistä. Esiin nousivat visiot, hoitajien työnkuvanlaajennus ja uudet ammattinimikkeet. Paneelissa nostettiin esille sairaanhoitajien reseptinkirjoitusoikeus, ja ensimmäiset reseptejä kirjoittavat hoitajat tekevät hommaa vuonna 2012. Mielestäni asia on hyvä ja kokeilunarvoinen uudistus terveydenhuoltoon. Toteutuakseen se tarvitsee toki hoitajan aktiivisuutta ja paneutumista lisäopintoihin. Vuoden kestävissä opinnoissa opiskellaan lääkeaineoppia, reseptinkirjoitusta, potilaan tutkimista, etiikkaa sekä lääkehoidon juridiikkaa. Lisäkouluttautuminen kannattaa ja sillä on usein nostetta myös hoitajan ammattikuvalle. Pätevöityminen lisää taitoa, antaa vastuuta ja vaikuttaa yleensä myös tilipussiin. Olisiko tässä siis se hoitajien kaipaama viidensadan euron palkankorotus? Rahasta ja palkitsemisesta olisikin hyvä aloittaa keskustelua jo etukäteen! Omaa työtaakkaansa on turha lisätä, mikäli se ei tunnu kukkarossa ja kunnolla.
|
|
| | 26.10.2010 Komppaan lentomekaanikkoja
Lentokoneet jäävät nyt toista päivää maahan. Kotimaassa pääsee myös sukkelaan junalla. Mennään siis sillä. Lentoala on haavoittuvaa, sillä turvallisuudesta ei tingitä. Mekaanikot ovat hyviä ja työnsä arvokasta. Ilmailuala kelpaa monessa esimerkiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön laatima Potilasturvallisuus ohjeistus pohjaa ilmailualan faktoihin. Läheltä piti tilanteet hoidetaan onnistuneesti - sakkaus vältetään ilmassa ja potilas saa oikean määrän lääkettä sairaalassa . Lentomekaanikkojen lakossa kyse on myös ennakoinnista. Ikääntyneiden työntekijöiden asia ei saisi olla yhdentekevä. Ei millään alalla. Ikääntynyt työkaveri ansaitsee saada joustoa työaikoihinsa. Katse peiliin- kauanko itse luulet jaksavasi? Meillä nuoremmilla on nyt tsempin paikka, enkä sano tätä säälistä. Kyse on kunnioituksesta ja arvostuksesta. Komppaan siis, oli ala kuin ala.
|
|
| | 22.10.2010 Valtuustokysymys työikäisten muistisairauksien hoitamisesta
Ikääntyneiden muistisairaiden kuntouttavaa hoitoa ja kotona pärjäämistä on kehitetty paljon. Pitkäaikaispaikkojen alasajon myötä tilalle on tullut kodinomaisempi hoitomuoto ryhmäkotihoito. Tulevaisuuden Elä- ja Asu seniorikeskusten ajatuksena on myös muistisairaat ja heidän asumisensa tukeminen koko loppuelämän ajan.
Muistisairaita hoitaessani olen huomannut huolestuttavan muutoksen muistisairaiden ikärakenteessa. Hoidettavaksi saapuu yhä vain nuorempia muistisairaita. Saman yksikön hoivapaikoilla saattaa olla hoidettavana liki satavuotiaita ja alle seitsemänkymmentä vuotiaita. Tämä toteutuu myös muistisairasta ja hänen omaishoitajaansa tukevassa päivätoiminnassa. Muistisairaiden ikärakenne, sukupuoli ja aktiivisuus luovat hoivapaikalle myös haasteita. Muistisairaiden viriketoiminnan tulisi olla monipuolista, aktivoivaa ja kaikille mieleistä ja sopivaa. Miehet eivät välttämättä innostu esim. kankaan painannasta tai leivonnasta.
Suomessa arvioidaan olevan noin 70 000 - 100 000 Alzheimer potilasta. Pääasiassa sairaus on vanhojen, mutta työikäisten Alzheimer- potilaiden määrä kasvaa myös Suomessa. Työikäisiä muistisairaita on Suomessa noin 7000 - 10 000.
Espoossa on käynnissä laaja palveluverkko uudistus. Espoon ikääntymispoliittinen ohjelma esittelee myös kuntalaisille ikääntymiseen liittyviä teemoja. Ikääntymispoliittinen ohjelma lankeaa kuitenkin samaan mihin Sosiaali- ja terveysministeriön aikoinaan tekemä Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Vanhuskäsitys lähtee vasta eläköitymisestä eli kuudestakymmenestä viidestä ikävuodesta. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus kaipaisikin pikaisesti päivitystä ja uudistusta. Myös Espoon ikääntymispoliittiseen ohjelmaan tulisi tehdä kirjauksia työikäisten muistisairaiden huomioimisesta.
Nuorien muistisairaiden tulevaisuus on huolestuttava. Siksi teinkin asiasta viime valtuustoistunnossa valtuustokysymyksen.
Kuinka Espoossa valmistaudutaan työikäisten muistisairauksien hoitamiseen ja kuinka heidän tilanteensa huomioidaan tulevissa Elä ja Asu seniorikeskuksissa sekä vuosien tähtäimellä tehdyssä palveluverkkouudistuksessa?
40- luvulla syntyneet ja siitä nuoremmat muistisairaat tarvitsevat juuri heille räätälöidyt omat hoivayksikkönsä ja palvelunsa. Vasta silloin puhumme inhimillisestä kohtaamisesta ja oikein kohdennetuista palveluista.
|
|
| | 18.10.2010 Ennakointi on ehkäisyä
Puolet espoolaisista on sitä mieltä, että espoolaisten lasten ja nuorten elämä on turvallista. Vähiten turvallista arvioidaan olevan Espoon keskuksen ja Matinkylän alueella. Viime viikonloppuna tuttava perheen lapsi kohtasi itsensäpaljastelijan Espoon keskuksen lähikulmilla. Liikunnan opettaja taasen kertoi, että keväisin suunnistettaessa oppilaat kertovat usein törmänneensä paljastajiin. Koulujen tienoot ovat alueita, joissa oudosti liikkuva pistää silmään. Tasaisin välein tulee tiedotusta oudoista autoista, jotka kiertävät kehää. Onko lapsen elämä Espoossa turvallista? Päiväkotien pihat ja portit ovat avoimia kaikille. Joskus sisään saattaa eksyä vieras kulkija. Viemme aarteemme aamuisin päiväkotiin ja luotamme heidät avonaisten ovien taakse. Miksi päiväkodin ovet eivät ole lukitut? Tuleva metro on nopea ja helpottaa liikkumista. Metro tuo tullessaan myös ihmisiä ja lisää kohtaamisia. Matikylän Piispansillan alue on varsinkin viikonloppuisin villiä seutua. Kadulla melskataan, tapellaan ja nujutaan. Nuoriso kohtaa toisensa. Minä en ole ollenkaan varma, että lasten ja nuorten elämä on Espoossa turvallista. Odottamaton ja sattuman kautta saapuva turma tai tapahtuma voi rikkoa koko elämän. Ennakointiin olisikin panostettava. Valtuusto päätti palauttaa Espoon tulevien vuosien turvallisuusohjelman yksimielisesti uudelleen valmisteluun. Turvallisuus on tärkeää, mutta näennäiseen turvallisuuteen ei saa tuudittautua. Olenkin sitä mieltä, että runsas ennakointi ja valmistautuminen ei ole tässäkään asiassa pahasta.
|
|
| | 15.10.2010 Keskustelua ihan homona
Tiistainen homokeskustelu harmitti ja sai tuntemaan myötähäpeää. Keskustelu ei muutu suuntaan eikä toiseen, eikä asiassa päästä eteenpäin. Tuoreutta keskusteluun toi ainoastaan Elsa Saisio, lesboperheen tytär, jolta kysyttiin perhetaustan vaikutuksesta lapsuuteen ja Saision nykyiseen elämään. Näyttelijä Saisio kertoi, että ei niinkään se lesbous vaan vanhempien kiireiset ja epäsäännölliset työajat ja elämän rytmi. Siinäpä sitä viisautta homoseksuaali perheen tyttäreltä meille kaikille heteroille! Pitäisiköhän tässä katsoa peiliin ja hieman jarruttaa. Tiistaisen ohjelman jälkeen kirkosta on eronnut liki kuusituhatta ihmistä. Enpä yhtään ihmettele. Telkkarilla on valtaa ja voimaa panna asioita liikkeelle! Jos olisin homon tai lesbon äiti, eroaisin varmasti itsekin. Minun lastani ei sorrettaisi, syrjittäisi eikä katsottaisi ylen. Juttelin teinini kanssa asiasta. Homokeskustelun ovat myös yläasteelaiset rekisteröineet. Tyttärelläni on viisautta yli äidin tajunnan. Puhuttiin rakkaudesta ja vanhemmuudesta. Tämän päivän nuorille on samantekevää, mitä on. Mitä sen on väliä, kysyi tyttäreni. Ei mitään väliä, vastasin. Kaikkein tärkeintä on vaan tietää, että äidit rakastavat lapsiaan. Ja niin tekevät isätkin. Jumalaa myöten.
|
|
| | 08.10.2010 Valtio avustamaan, jos kunta ei kykene
Päihdeäitien hoito vähenenee ensikodeissa. Pidä kiinni- esikodista neljän toiminta on vaakalaudalla: Jyväskylässä työntekijöitä on jo irtisanottu ja YT neuvotteluja käydään Espoossa, Kokkolassa ja Rovaniemellä.Paniikkitilanne ensikodeissa johtuu Raha-automaatiyhdistyksen RAY:N maksaman tuen lakkaamisesta tämän vuoden vaihteessa. Rahoitusvastuun siirtymistä valtiolle odotetaan, mutta toistaiseksi kohdennuksia rahasta ei ole tullut. Kunnan kassaa kysytään Rayn avustusten katoamisen myötä, ja odotettavissa onkin, että toiminnan kustannusten noustessa kunta ei pysty enää ostamaan tätä ensikotien tuottamaa tärkeää palvelua. Tämä on suuri harmi ja sellaisenaan nostaa mieleen Espoon ja Kauniaisten dementiayhdistyksen päivätoimintapaikka Kultakehrän hautajaiset, joita vietettiin pari vuotta sitten. Ansiokas ja avoin muistisairaille tarkoitettu päivätoimintapaikka sulki ovensa, koska Rayn avustusten loppumisen myötä lisärahaa ei kaupungin budjetista pystytty lohkaisemaan. Rayn tukien tiedetään joskus kohteeseensa maksetuiksi ja pienten, tärkeiden toimijoiden toiminnan talousvastuun vetäjän paikkaa aukeaa. Miksi valtio ei voisi tulla näiden pienten ja tärkeiden kohteiden takaajaksi ja vetäjäksi? Valtionavustusten kohdentaminen ja korvamerkitseminen isoilla korvaniiteillä varmistaisi toimintojen jatkumista ja olisi myös järkevää. Miksi romuttaa hyvin rakennettuja, tärkeitä toimintoja? Kuntien taasen toivoisi kunnioittavan valtionavustusten alkuperäisen kohdennuksen paikkaa, eikä ottavan asiassa muita linjoja. Tällaisen linjan mahdollisuus lienee olemassa, siitä esimerkkinä mm. vuosi sitten Espoon valtuustossa kaatunut valtuustotoivomus, jolla toivottiin valtion rahan kohdistamista juuri sille tarkoitettuun paikkaan, uuteen neuvolaasetukseen. Neuvolaasetuksen täyttöönpano on sekin vaativa juttu, eikä ilman rahaa siitäkään tulevaisuudessa selvitä.
|
|
| | 07.10.2010 Kirkkovaltuustovaalit marraskuussa 2010
Olen ammatiltani perushoitaja ja tehnyt työuran ikääntyneiden parissa pitkäaikaissairaaloissa. Nyt työskentelen ryhmäkodissa, jossa asuu ikääntyneitä muistisairaita ja kehitysvammaisia. Laitoshoidon sijaan kotona asumista tuetaan Espoossa, mutta rinnalle on noussut vakava trendi:kotiyksinäisyys ja turvattomuus. Siihen sain esimakua tutustuessani seurakunnan tekemään vapaaehtoistyöhön Espoossa. Vapaaehtoinen voi olla se ainoa vieras ikääntyneelle.Seurakunnan osuus kasvaa yhteisöllisyydessä ja se on ihmistä varten. Seurakunnan tulisi ottaa ikääntyneiden asia hoitaakseen:milloin saamme kirkon rakentaman ja ylläpitämän vanhainkodin?Olen huolissani kirkosta eronneiden määrästä ja siitä, että kirkkoon kuuluminen nähdään usein vain kirkkoveron suorituksena. Kristillisten arvojen väheneminen, välinpitämättömyys ja yhteiskunnan koveneminen aiheuttavat kylmyyttä, jota vastaan on taisteltava. Suvaitsevaisuuden ja ymmärtämisen lisääntyminen, inhimillinen kohtaaminen ja ihmisen arvostaminen ovat arvoja, joita minun ajatusteni kirkko ajaa. Vanhempien jaksaminen arjen ruuhkavuosissa sekä kotona pienten lasten kanssa on haasteellista, jossa seurakunnan tehtävä on merkittävä. Seurakunnan kerho- ja tukitoiminnat ovat tärkeitä ja niihin pitää osoittaa entistä enemmän resursseja. Jos koet teemoja omiksesi, äänestä. Numeroni ovat 55 Kirkkovaltuustoon ja 64 Seurakuntaneuvostoon.
|
|
| | 05.10.2010 Politiikan ilmapiiri
Eduskuntavaalien alla ilmanala muuttuu. Vanhat konkarit jatkavat alallaan ja uudet tulevat joukkoon uusine tuulineen. Ensi kevään vaaleissa pakka sekoittuu, sillä uusille on tilaus. Vaalit tuovat mukanaan ilmiöitä, joita ei voi välttää. Tanssiohjelmassa haetaan ääniä. Julkisuudella haetaan ääniä.Entäpä ne teot? Liian moni hyvä ehdokas jää varjoon, koska esiin ei pääse, eikä raha suureen vaalikassaan ole. Pettyminen omaan ryhmään ts. sopeutumattomuus, erilaiset ajatukset ja toimintasuunnitelmat paljastuvat myös vaalien alla. Loikkaaminen toisen puolueen ryhmään on takinkääntäjän hommaa. Poliitikassa mukana olevien tulisikin kertoa ehdokkailleen myös aikaisemmista sidonnaisuuksista ja poliittisista ryhmistä. Mielipiteenvaihto on sallittua, mutta onko se titetyissä asioissa hyväksi? Kannattaako puolueeseen pettymistä itkeä ääneen vai olla hiljaa ja vetäytyä. Julkisuudessa kerrottiin, että perussuomalaisten puolue on helpoin tapa päästä eduskuntaan. Vahva toteamus, jota ei voi allekirjoittaa muu kuin Uudenmaanläänistä ehdolla oleva. Timo Soinin imulla on iso vaikutus. Mutta kyllä se työtäkin vaatii. Puolueloikkarit ovat pelottavia ja pettäviä. Niistä ei ikinä tiedä, mitä niiden päässä oikeasti liikkuu. Suo siellä, vetelä täällä. Itse olen pohtinut puolueuskollisuutta isommasta vinkkelistä: jos perussuomalaisten aatemaailma muuttuisi vieraaksi ja vääräksi, pitäisi katsoa peiliin. Kyllä se poliittinen juttu olisi sitten siinä. Politiikan pelleksi, loikkariliisaksi, en ryhtyisi. Ei politiikka saa olla peliä tuulien mukaan. Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista. Ei omien.
|
|
| | 08.09.2010 Tuleviin suuriin laboratorioihin on saatava lisää resursseja
Matinkylän terveysaseman laboratorion sulkeminen on noussut julkisuudessa vahvasti esille. Äkillisesti sairastuneen lapseni hoidon vuoksi en valitettavasti päässyt itse osallistumaan tuohon lakkautuspäätöstä tehneeseen kokoukseen. Tästä infosin lautakunnan sihteeriä ja puheenjohtajaa. Lienenkö siis jäävi kommentoimaan tätä asiaa kokouksessa istumattomana? Kommentoin kuitenkin, mutta myös hoitajana, jollaisena työskentelen Matinkylässä sijaitsevassa palvelutalossa. Matinkylän laboratorio on tuttu paikka, sillä siellä käydään näytteenotossa ja sinne viedään myös erilaisia kotioloissa otettuja näytteitä. Laboratorio on ollut meitä lähellä, joten samalla matkalla on saatu "kaksi kärpästä yhdellä iskulla". On kävelty ja kasvatettu kuntoa ja otettu näytteitä ja tutkittu. Meille, kuten myös muille alueen ikääntyneille, on sääli ja harmi, että laboratorio suljetaan. Tästä käyneekin ilmi hoitajan kanta hoitajien ja hoidettavien puolesta. Tulevaisuuden laboratoriokäynti matkat pitenevät ja myös mutkistuvat. Ikääntyneet joutuvat bussiin tai kalliin taksimatkan maksajiksi. Kantani on kuitenkin jäänyt virallisesti pöytäkirjojen kansiin kirjaamatta, eikäpä sillä tätä päätöstä tehtäessä olisi ennakkokeskustelujen valossa ollut edes merkitystä. Ikävä näin kirjoittaa, mutta tottahan se on. Enemmistön päätökset astuvat voimaan ja sellaisethan on tehty myös Espoon kaupunginvaltuustossa, jossa hyväksyttiin pienistä yksiköistä siirtyminen suurempiin. Matinkylän laboratorion sulkeminen noudattaa näin vain linjaa, joka jatkuu samanmoisena myös tulevassa. Pieni ei ole enää Espoossa kaunista, eikä sen ylläpitämiseen anneta millään saralla resursseja. Resursseja sen sijaan toivoisi lisättäväksi tuleviin, uusiin ja supistusten myötä asiakaskunniltaan kasvaviin yksiköihin. Laboratorioissa se tarkoittaa pikanäytteiden käyttöönottoa, kuten esimerkiksi nielutulehdus angiinan toteavaa nieluviljelyä tai mm. hengenvaarallisen ja salakavalan, joka syksyisen kuumetaudin, myyräkuumeen paljastavaa pikatestiä. Myös näytteiden ottajia eli henkilökuntaa, tulee lisätä. Aamupäivän istunnot laboratorioiden odotusauloissa on saatava päätökseen. Palvelualttiuden- ja valmiuden merkitystä ja parantamista kaupungin toimintayksiköitä kehitettäessä tulee korostaa entisestään. Se ei voi olla enää vain yksityissektorin ideologiaa.
|
|
| | 28.05.2010 Naapuripäivän kaksi maailmaa
Naapuripäivä johdatti minut ensin Espoon Aurorakotiin. Ulkoilutin talossa asuvaa ikääntynyttä. Samalla pääsin tutustumaan Aurorakodin arkeen. Talossa on touhua ja tohinaa, paljon asukkaita ja mukavia, sydämellään hoitotyötä tekeviä työntekijöitä. Hoitajien aika ei riitä kaikkeen ja viriketoiminnan tarve nousikin keskustelussa esiin. Päivästä tulee pitkä, jos ei ole puuhastelua. Lehden lukeminen, juttelu ja seurustelu helpottavat yksinäisyyttä, mutta saattaa jäädä usein hoitotyön keskellä puuttumaan. Hoitaja on aamuvuoron hoitotyöstään valmis lounasaikaan mennessä, joten moni vanhus istuu aamupäivän omissa aatoksissaan. Toinen käyntini suuntautui Viherlaakson seurakuntaan. Seurakunnan diakoni otti minut mukaansa ikääntyneen kotikäynnille. Naapuripäivänä kohtasin kaksi erilaista maailmaa. Toinen laitoksessa, toinen kotona. Kahden erilaisen väliltä löytyi kuitenkin myös toisiaan yhdistävää: yksinäisyyttä ja ikävää. Omissa kodeissaan asuu lukuisia vanhuksia, joilla ei ole ketään. Nopean kotihoidon ja kotiavun turvin päästään iltaan ja seuraavaan päivään. Laitoksessa sentään edes joku vilahtaa ohitse. Voi tätä yksinäisyyden määrää meidän Suomessa. Ilta tulee aina, mutta aamuun on kuitenkin vielä niin pitkä matka. Toisen ihmisen mittainen.
|
|
| | 20.05.2010 Imettäminen ei saanut Espoossa arvostusta
Imetyksen tuki ryn puheenjohtaja kirjoitti 12.5.10 Iltalehdessä Imetyksen tuki ryn toiminnasta ja sen tarjoamasta vertaistuesta. Toiminta on valtakunnallista ja yksi vertaistuen muoto on Imetyspuhelin, joka pirisee yli kuntarajojen. Tukitoimintaa järjestetään myös paikallisesti toimivissa tukiryhmissä. Tukiryhmät ovat tärkeitä niille, joiden ensiaskeleet vauvan ruokkimisessa horjuvat. Tukitoimintaa pitäisikin ymmärtää ja ennenkaikkea arvostaa. Yksi arvostuksen mittari on raha, jota mm. Espoossa jaettiin järjestöavustusten muodossa. Rahaa pantiin likoon liki 400 000 euroa. Järjestöavustusten myöntämisen kriteerejä olivat mm. vertaistuen tuottaminen, terveyserojen kaventaminen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen ja mielenterveyden ja päihteettömyyden edistäminen. Järjestöavustusta haki myös Imetyksen tuki ry, joka tuhannen euron avustussumma anomuksellaan oli yksi vähiten rahaa pyytävistä järjestöistä. Valitettavaa olikin, etteivät he saaneet euroakaan. Imetyksen tuki ry kohdistaa katseensa äiteihin ja vauvoihin. Täsmäiskulla osutaan kahteen henkilöön, joiden eteen tehdään terveyttä edistävää ja sairauksia ennaltaehkäisevää työtä. Vastasyntyneen imettämisen on tutkittu ennaltaehkäisevän allergioita, korvatulehduksia ja lapsuusiän diabetestä. Imettämisen on taasen tutkittu olevan äidille hyväksi, sillä sen on todettu ehkäisevän rintasyöpää ja gynekologisia sairauksia. Syntyvyys on noussut Suomessa nyt korkeimmaksi 40 vuoteen. Vauvoja syntyy myös Espooseen, jonka neuvoloiden kotikäynnit jäävät vuosi toisensa jälkeen niille asetetuista tavoitteista. Vertaistuella on siis merkityksensä. Jokainen vertaistuesta saatu neuvo, ohje tai vinkki on pois neuvolan tai terveysaseman luukulta ja tuo näin myös säästöjä. Valitettavasti Espoo ei tätä ymmärtänyt.
|
|
| | 12.05.2010 Asukasneuvonnan parantamiseen on mahdollisuuksia
Lukijan areenalla kyseltiin 28.4.10 Espoon Kruunun asumisneuvonnan perään. Kirjoittajan mielestä Espoon Kruunun omaa asumisneuvontaa tulisi lisätä. Vuosien 2010-2012 talousarviossa Espoon kruunun yhdeksi tavoitteeksi asetettiin maahanmuuttajien asukasneuvonnan parantaminen. Pääkaupunkiseutu kasvaa ja eri kieliryhmät lisääntyvät myös Espoossa. Inhimillisyyden ja yhteiskunnallisen vastuun valossa eri kieli- ja kulttuuriryhmien asuttamiseen ja kotouttamiseen onkin panostettava, joskaan Espoon kruunun tekemä tämänhetkinen asumisneuvonta ei siihen yksin riitä. Kaupungin tehtävä onkin olla mukana vastuunkantajana ja taloudellisen selustan turvaajana. Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi viime joulukuussa allekirjoittaneen tekemän toivomuksen taloudellisten resurssien lisäämisestä Espoon Kruunun asukasneuvonnan parantamiseksi. Mahdollisuuksia siihen siis on. Mikäli aiomme pysyä asettamissamme tulostavoitteissa, on asia myös käytännössä pantava liikkeelle.
|
|
| | 10.05.2010 Aikuisopiskelijoiden on turha haikailla lisätienestejä
Aikuisopiskelijat kuulivat alkuvuodesta uutisen, jossa kerrottiin aikuiskoulutustuen ja tukikuukausien määrän nousemisesta syksyllä 2010. Uutinen oli toivottu ja odotettu ja moni aikuisopiskelija tai siihen aikova ryhtyikin laskutikulla laskemaan omaa tukikauttaan ja tuen määrää. Tukikuukaudet määräytyvät työvuosista ja tuen määrä kuukauden bruttoansiosta. Tuen saamisehtoihin väsättiin myös muutoksia, mutta mielestäni ei hyviä ollenkaan. Kun aikaisemmin jokaiselle laskettiin oma sivutyötulorajansa, niin uudistuksessa sivutyötuloraja on jokaiselle sama, 127 euroa. Mikäli sitten tämän sivutyötulorajan ylittää, laskee tuo juuri nostettu aikuiskoulutustuki ns. sovitellusti alaspäin. Aikuisopiskelusta puhutaan kauniisti. Aikuisia, monesti perheellisiä ja velkaisia, kannustetaan oman osaamisen kehittämiseen ja haasteiden hakemiseen. Yksi haasteen vastaanottanut ryhmä on hoitajat, jotka ovat rytinällä lähteneet jatkoopiskelemaan. Lisäkoulutus on valttia ja eläkepommin työvoimapulassa on koulutetun hoitajan markkinat. Aikuiskoulutustuen syksyinen uudistus on kuitenkin loukku, johon aikuisopiskelija tahtomattaan putoaa. Kun sivutyön tekeminen on tehty rahallisesti hyödyttömäksi, ei lisätienestiin kannata pyrkiä. Hoitoalan työnantajille tämä on harmi, sillä osaavista ja ammattitaitoisista keikkatyöntekijöistä on alalla ainainen pula. Sijaispuutokset taasen lisäävät vakituisen henkilökunnan työmäärää, painetta, väsymystä ja sairastumista. Tuleva aikuiskoulutusuudistus heikentää aikuisopiskelijan kuin myöskin työnantajan etuja ja mahdollisuuksia. Ihmettelenkin, että se on tällaisenaan onnistunut menemään läpi.
|
|
| | 30.04.2010 Tee työtäs laulellen
Työttömien määrä laski hieman. Yksi syy, miksi pilareihin saadaan muutosta on työvoimapoliittiset koulutukset, jolloin ei ole työtön vaan koulutuksessa. Yksi koulutusala on yrittäjäkurssi. Työtöntä kannustetaan ja tsempataan työllistämään itse itsensä. Siinä on haastetta jokaiselle mietittäväksi: kuinka sinä onnistuisit keksimään yritysidean ja työllistämään itsesi? Entäpä sitten se apuvoiman palkkaaminen? Pienen yrittäjän ensimmäinen kynnys ja kompastuskivi: se ensimmäisen työntekijän palkkaaminen. Ikäsyrjintää työelämässä säätelee yhdenvertaisuuslaki. Vanhaa ei saa laittaa syrjään tuosta vaan, mutta usein kuitenkin laitetaan. Omalla alallani, hoitoalalla, ikäsyrjintää ei ole juurikaan näkyvissä. Olen valvonut työ-öitä sairaalassa yli seitsemänkymmentä vuotiaan hoitajan kanssa. Tehoa oli kuin pienessä kylässä! Vanhempani, seitsemänkymppisiä kumpainenkin, pyörittävät kiivaasti sammaleetta pyöriviä yrittäjän rattaita. Haaveita eläkkeelle jäämisestä on, mutta huoli yrityksessä työskentelevän apulaisen tulevasta työstä, kuten myöskin omasta toimettomuudesta huolestuttavat. Mistä löytyisi työtä apulaiselle, joka on jo yli seitsemänkmppinen? Entäpä äidille, jonka pyöreät tulevat täyteen kesällä? Kyselen varmasti jostakin vanhainkodista, tuumasi äitini, jolla on takataskussaan myös hoitajan paperit. Mikäs siinä, totesin. Kun työ on ilo, on sitä tehtävä. Vaikka sitten vanhanakin. Vapaaehtoisesti, hyvillä mielin ja iloiten. Välillä vaikkapa jopa laulellen!
.
|
|
| | 29.04.2010 Vanhustenhoito on kuuma tulevissakin eduskuntavaaleissa 2011
Hesarissa perättiin vanhusteemasta kiinnostuneiden eduskuntavaaliehdokkaiden esiin marssia. Toive on hyvä ja sen tärkeyttä lisää oman ikääntymisensä ymmärtäminen ja tajuaminen. Vanhustenasioista keskusteltaessa olisi kuitenkin oltava realisti ja viisas. Vanhustenasioista kun on keskusteltu jo vuosia. Vanhustenhoidon asetusten ja suositusten rinnalle pohditaan ministeriössä nyt myös omaa vanhuslakia. Laki olisi oikeasti tarpeen, mutta mielenkiinnolla on sitäkin odotettava. Kuinka kirjata vanhuslaki, jotta se olisi sitten myös käytännön hoivakentällä toteutettavissa? Mitä kaikkea lakiin voidaan, tai tulisi kirjata? Kirjataanko siihen, että hoitajien määrää on lisättävä, jotta hyvä vanhuksen hoito toteutuu? Että hoitajien palkkaamiseen ja palkkaan on satsattava? Siitähän me itseasiassa puhumme, kun katsomme toteutumatonta vanhustenhoitoa ja yksinäisiä ikääntyneitä. Vanhusteema on siis kuuma, ja sellaiseksi se noussee myös näissäkin tulevissa eduskuntavaaleissa 2011. Kaikki puhe ei kuitenkaan tarkoita toimintaa. Vanhusteema on vakava asia,eikä sen kanssa pitäisi leikitellä. Vanhusten asioiden ryhtiin nostaminen, heidän asuinolojensa, hoidon määrän ja laadun parantaminen vaatii sorviin ihmisiä, jotka oikeasti ovat näkemässä, kokemassa ja käsillään tekemässä tämänpäivän vanhustenhoitoa. Kun vaihtaa itse vanhuksen vaippaa, pesee ja rasvaa vanhuksen punaiseksi painunutta ihoa, syöttää värittömäksi mössöksi vedettyä päivällistä ja kerta toisensa jälkeen pyörittää halvaantunutta kyljeltä toiselle ja avustaa häntä pyörätuoliin tai suihkuun, tietää, mitä vanhustenhoidossa kaivataan ja tarvitaan. Tämän päivän vanhustenhoidon tarpeet ovat määritelleet täysin väärät henkilöt: potilaiden sijasta he ovat pyöritelleet kuulakärkikyniä
|
|
| | 26.04.2010 Raikkaita äidin ajatuksia HOK:n edustajistossa!
Kolmas vuosi on menossa HOK:n edustajistossa. Paikka on ollut mieluinen, sillä aloitteiden kautta on voinut oikeasti vaikuttaa. Aloitteissani olen toivonut Rainbow tuotteiden kotimaisuudesta tms. luotettavuudesta kertovaa leimaa tuotteisiin, lisä-aine tiedon ja informaation lisäämistä, maitotölkkien keräyspisteiden tuomista Alepoiden läheisyyteen ja takkinaulakoita ABC- asemien vessatiloihin perheen pienimmille matkaajille. Aloitteiden myötä ainakin Rainbow tuotteisiin ilmestyi tuotteen turvallisesta alkuperästä kertova S-merkki ja ABC- asemille ja Deli-pisteisiin luvattiin lasten takkinaulakoita. Takkinaulakko idea lähti myös valtakunnalliseen jakoon ympäri Suomen. Ruoan lisä-aineista luvattiin omaa linkkiä HOK:n sivuille, mikä ajan myötä sekin sinne toivottavasti ilmestyy. Viides aloitteeni lähtee eteenpäin ensi viikon edustajiston kokouksessa. Se koskee energian säästämistä. Yhteiseksi hyväksi- ryhmässämme edustajistossa ovat mukana olleet myös puolueemme puheenjohtaja ja euroedustaja Timo Soini, sekä historioitsija, poliitikko ja perussuomalaisten vuoden 2000 presidenttiehdokas Ilkka Hakalehto, jonka yllättävä poismeno viime marraskuussa kosketti minua syvästi. Ilkka Hakalehto oli ihmisenä sydämellinen, lämminhenkinen, huomaavainen ja kohtelias. Kun ensimmäisen kerran edustajistossa aloitetta jättäessäni kukaan ryhmämme ulkopuolinen henkilö ei suostunut laittamaan nimeään siihen, Ilkka kannusti. Älä välitä, tällaista tämä politiikka joskus on! Viime joulukuun kokouksessa läpi mennyt aloite pienten matkaajien vaatenaulakoista onkin omistettu Ilkka Hakalehdolle. Senkin aloitteen kyytipojaksi Hakalehto sanoi tuttuun ja turvalliseen tapaansa kannustuksensa: hyvä, hienoa ja voi miten tärkeä asia! Kiitos, Ilkka.
|
|
| | 19.04.2010 Purkutuomio
Valtuusto päätti purkaa Espoon kaupungintalon. Ruma, epäkäytännöllinen, suuri, kallis, homeinen ja turha. Voihan turhuuksien turhuus! Ei tullut valkoiseksi rapatun ja peruskorjatun talon harjannostajaisia, tuli hautajaiset. Puhuttiin muodista, identiteetistä ja symboleista. Seitsemänkymmenluvun lapsena kasvoi tasakaton alla. Urbaani virastorakentaminen alkoi: harmaata, betonista ja latteaa. Mutta mitä muuta sen pitäisi olla? Nelikymppinen talo on ikääntynyt hyvin. Perustukset ovat edelleenkin kunnossa, niille olisi voinut rakentaa ja peruskorjata. Espoon kaupungintalo on Suomen rumimmaksi rakennukseksi nimetty. Symbolina se on kuitenkin johtamisen ja hallinnon sydän, joka omalla aikakaudellaan oli ylistetty ja kehuttu. Niin aika muuttuu! Muuttuu, mutta niin tulevat aina vaan leveälahkeiset farkut takaisin muotiin! Tulemme vielä katumaan päätöstämme. Valtuustopuheessani toivoin talosta espoolaisuuden ja suomalaisuuden symbolia. Kaikki Suomesta. Remppaajat, rakentajat, tarvikkeet. Kotikaupungista kun löytäisi tekijöitä, kiertäisi raha takaisin omaan pussiimme. Nuukuusviikolla kannattaa pohtia asioita. Raha kun on hupaa Espoossa.
!
|
|
| | 16.04.2010 Espoo ei imetä, ei tunne kipua eikä kutia!
Espoon sosiaali- ja terveystoimi jakoi eilen järjestöavustuksia. Veronmaksajien rahaa pantiin likoon liki 400 000 euroa. Iso summa hupenee jaettaessa, potit olivat 500-37 000 euron välillä. Hakijat ovat toiminnassaan tärkeässä virassa: autetaan, tuetaan, neuvotaan, opastetaan ja ennaltaehkäistään. Rahaa sai päihteettömyyteen, mielenterveyteen, vertaistukeen ja terveyserojen kaventamiseen. Isoja summia saaneiden jalkoihin jäi muutamia hakijoita, jotka eivät hakemussummallaan kurkoitelleet kuuta taivaalta. Suomen kipu ry, Atopiayhdistys ja Imetyksen tuki anoivat vähää, mutta eivät saaneet sitäkään. Vahvoin perustein yritin saada heillekin rahaa: isoista potista olisi ollut mistä ottaa. Kivussa, kutinassa ja vauva-ajan probleemissa tulevat tueksi järjestöt, joiden palveluja käyttävät espoolaiset. Imetyksen tuki ry iskee täsmäiskulla äitiin ja vauvaan ohjaten, opastaen ja neuvoen imetyksen kiemuroihin ja kommervenkkeihin. Syntyvyyden noustessa nyt huippuunsa 40 vuoteen imettäjien määräkin kasvaa. Kasvussa ovat myös rintasyöpä, gynekologiset sairaudet, allergiat ja lapsuusiän diabetes, joita vastaan imettämisellä on tuplaiskun vaikutus: ruokaa ja immuniteettia! Diabeteksen hoidonlaadun ja tietämyksen puutteellisuudesta huolestuivat viikolla myös diabeteslääkärit. Varhaisella valistuksella on siis merkityksensä. Vertaistuella ja tukiryhmillä on myös säästöä tuovat merkityksensä: jokainen sieltä saatu neuvo on pois ylityöllistetyn terveysaseman tai neuvolan luukulta. Sain muutosesitykseni taakse vain vasemmiston Jukka Karhulan ja sitoutumattomien Leo Hiltusen. Kantoliinaporukka vihreät, perhepolitiikka ajavat demarit tai kuunteleva kokoomussakkikaan eivät äitien ja vauvojen asialle myöntyneet. Jukka ja Leo ymmärtävät paljon, ja saavatkin tässä terveisiä kolme vuotta vauvojaan imettäneeltä kolmen lapsen äidiltä
|
|
| | 08.03.2010 Naistenpäivän nainen lumihangessa
Ajomatka Munkkivuoren ostarin ohi on tukkoinen. Autoa tulee ruuhka-aikaan ja suma seisoo. Kun liikkeelle pääsee, ei pysähtyä saata. Tämän huomasin juuri äsken. Huomasin myös jotakin muuta. Keskellä tietä, korokkeella istui nainen lumihangessa. Ensin ajattelin, että siinä ylitetään taas katua mistä sattuu. Kohdalla tajusin, että nyt ei kaikki ollut kohdallaan. En kauaa empinyt, vaan näppäilin välittömästi hätänumeroon. Menkää nyt ihmeessä katsomaan. En tiedä, mikä oli tarinan loppu, mutta vaistotutkat aistivat vaaran merkit. Kun ihminen on maassa voimattomana, on sillä joku hätä. Liki vastapäisellä bussiasemalla seisoneilla tutkat eivät vaistonneet mitään. Putkikatseella odotetaan tulevaa bussia. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Hienotunteisuus on sitä, että aina ei huomaa. Tunteettomuus sitä, ettei huomaa, vaikka pitäisi. Kuinka oppia pitämään huolta? Voisiko sitä oppia?
|
|
| | 07.03.2010 Haukikodin vanhusten uusi hoivakoti Villa Andante? - Länsiväylä
Pienen hoivayksikkö Haukikodin lakkautuskeskustelu käy kuumana. Olemme sulkemassa vanhustenosastoa ja antamassa tilat jatkokäyttöön vammaispalveluille. Toisen hyvin tärkeän ryhmän kustannuksella teemme päätöstä, joka koskettaa toista tärkeää ryhmää, kolmeatoista vanhusta ja heidän omaisiaan. On ymmärrettävää, että pelko ja epätietoisuus vanhuksen uudesta, tulevasta kodista on suuri. Omaisen rooli on puolustaa, vaatia ja kyseenalaistaa, mitä useat yhteyttä ottaneet omaiset ovatkin rohkeasti tehneet. Joku omainen on kysynyt, että mihin juuri hänen omaisensa on Haukikodista muuttamassa. Yhteyttä on myös ottanut omainen, joka on kritisoinut Haukikodin hoivakäytäntöä ja tyyliä. Yhteydenotot kertovatkin selvästi vanhan totuuden, että niin monta mielipidettä kuin miestä. Olen itse tehnyt pitkän työuran vanhusten parissa. Olen työskennellyt niin suurissa pitkäaikaishoidon yksiköissä, kuin myöskin pienissä hoivaa tarjoavissa hoivakodeissa. Yhteinen nimittäjä kaikelle hoidolle, hoivalle ja avunantamiselle on kautta vuosien löytynyt mielestäni meistä itse hoitajista. Kun meitä hoitajia on tarpeeksi, olemme ammattitaitoisia, koulutettuja ja työstämme innostuneita, on vanhuksen hyvä hoito turvattua. Tällä ideologialla ajateltuna ja tätä ajatusta ainakin omassa työssäni seuraavana ja toteuttavana en voi siis sanoa, etteikö iso hoivayksikkö voisi myös olla hyvä ja inhimillinen. Inhimillisyyden, eettisten periaatteiden, vanhusta arvostavan ja kunnioittavan hoivaotteen näkyviin nostaminen ja siitä puhuminen olisikin mielestäni aiheellista, ei ainoastaan nyt Haukikodin sulkemisesta päätettäessä, vaan yleensäkin hoivakulttuuria pohdittaessa. Onko tarjottu hoiva ympärillämme hyvää ja lempeää, eli juuri sellaista kuin itse toivoisimme itsellemme tai omalle rakkaallemme? Espoon pitkäaikaisjonossa on lukuisia ihmisiä odottamassa itselleen kotia. Jonon hännille jotunevat myös Haukikodin vanhukset vuoroaan odottamaan. Tämä on väärin, kuten myöskin ns. hätäsijoitukset, jotka olisivat väliaikaisia tai muuten huonoja, esimerkiksi sijoituksia monen hengen asukashuoneisiin. Haukikodin vanhuksille pitäisikin osata osoittaa sijoituspaikka heti Haukikodin sulkemispäätöksen yhteydessä. Yksi hyvä sijoituspaikka ainakin osalle Haukikodin asukkaista voisi mahdollisesti olla Nöykkiöön nouseva hoivakoti Villa Andante. Talo avutunee kevään korvilla ja Espoo ostanee sieltä myös hoivapaikkoja asukkailleen. Vanhasta luopuminen voisikin olla näin avain uuteen, niin uusine tilaratkaisuineen kuin myöskin hoivakäytäntöineen.
|
|
| | 25.02.2010 Haukikodin vanhuksille löytyy haluttaessa paikkoja
Pienen hoivayksikkö Haukikodin lakkautuskeskustelu käy kuumana. Olemme sulkemassa vanhustenosastoa ja antamassa tilat jatkokäyttöön vammaispalveluille. On hyvä, että vammaispalvelut huomioidaan. Lyhytaikaishoivan tarjoajista on pulaa ja hyvä, tuttu ja turvallinen hoivapaikka on lyhytaikaishoidon toimivuuden perusta. Tein muutama vuosi sitten kuntalaisaloitteen juuri tästä asiasta: vanhusten ja vammaisten lyhytaikais -hoivapaikka ei saa olla säilöönotto vaan hoivaa tukeva, kehittävä ja kannustava. LAH-(lyhytaikaishoidettava) kuuluu hänelle sopivaan yksikköön, eli ei pitkäaikaishoivan pariin. Teimme päätöksen sulkea Haukikoti vammaisryhmän kustannuksella. Vastakkainasettelu on mahdotonta, sillä molemmat ryhmät, vanhukset ja vammaiset, ovat tärkeitä. On ymmärrettävää, että pelko ja epätietoisuus vanhuksen uudesta, tulevasta kodista on suuri. Omaisen rooli on puolustaa, vaatia ja kyseenalaistaa, mitä useat yhteyttä ottaneet omaiset ovatkin rohkeasti tehneet. Joku omainen on kysynyt, että mihin juuri hänen omaisensa on Haukikodista muuttamassa. Yhteyttä on myös ottanut omainen, joka on kritisoinut Haukikodin hoivakäytäntöä ja tyyliä. Yhteydenotot kertovatkin selvästi vanhan totuuden, että niin monta mielipidettä kuin miestä. Olen itse tehnyt pitkän työuran vanhusten parissa. Olen työskennellyt niin suurissa pitkäaikaishoidon yksiköissä, kuin myöskin pienissä hoivaa tarjoavissa hoivakodeissa. Yhteinen nimittäjä kaikelle hoidolle, hoivalle ja avunantamiselle on kautta vuosien löytynyt mielestäni meistä itse hoitajista. Kun meitä hoitajia on tarpeeksi, olemme ammattitaitoisia, koulutettuja ja työstämme innostuneita, on vanhuksen hyvä hoito turvattua. Tällä ideologialla ajateltuna en voi siis sanoa, etteikö iso hoivayksikkö voisi myös olla hyvä ja inhimillinen. Inhimillisyyden, eettisten periaatteiden, vanhusta arvostavan ja kunnioittavan hoivaotteen näkyviin nostaminen ja siitä puhuminen olisikin mielestäni aiheellista, ei ainoastaan nyt Haukikodin sulkemisesta päätettäessä, vaan yleensäkin hoivakulttuuria pohdittaessa. Onko tarjottu hoiva ympärillämme hyvää ja lempeää, eli juuri sellaista kuin itse toivoisimme itsellemme tai omalle rakkaallemme? Espoon pitkäaikaisjonossa on lukuisia ihmisiä odottamassa itselleen kotia. Jonon hännille jotunevat myös Haukikodin vanhukset vuoroaan odottamaan. Tämä on väärin, kuten myöskin ns. hätäsijoitukset, jotka olisivat väliaikaisia tai muuten huonoja, esimerkiksi sijoituksia monen hengen asukashuoneisiin. Haukikodin vanhuksille pitäisikin osata osoittaa sijoituspaikka heti Haukikodin sulkemispäätöksen yhteydessä. Yksi hyvä sijoituspaikka ainakin osalle Haukikodin asukkaista voisi mahdollisesti olla Nöykkiöön nouseva hoivakoti Villa Andante. Talo avutunee kevään korvilla ja Espoo ostanee sieltä myös hoivapaikkoja asukkailleen. Vanhasta luopuminen voisikin olla näin avain uuteen, niin uusine tilaratkaisuineen kuin myöskin hoivakäytäntöineen.
|
|
| | 24.02.2010 Kettu vapaaksi ja kodittomalle koti!
Vastustan tukistarhausta. Turkistarhaus pitäisi kieltää. Yrittäjyyttä kunnioitan, mutta elinkeinon harjoittamisen nimissäkään en voi hyväksyä turkistarhausta. Kun tarhaaja nosti uutisissa turkiskettu köllykän käsivarsilleen ja pyöritteli sitä kuin lemmikkiä ikään, sydäntä vihlaisi. Sanomalehdestä näimme kuvia umpeen muurautuneesta ketun silmästä. Takana on oltava pitkä, paha ja kroonisoitunut tulehdus, kun eläimen silmä on tuon näköinen. Hoidon puutetta. Täsmäiskut ja tarkastuskäynnit ovat menossa suomalaisilla turkistarhoilla. Kun kerrotaan etukäteen, voi jälkiä huolimattomuudesta, hoitamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä putsata. Meillä on täällä kaikki hyvin. Eläinten kärsimys lisääntyy. Lama ei ruoki eläintä, vaan vie siltä ruoan ja ruokakupin. Lääkäriin ei pääse ja eläimen lopettamisestakin on tullut ongelma. Eläinten kohtelu rajan takana itänaapurissa on myös huonoa. Tarhoilla odottaa hylätyt, pahoinpideltyt ja potkitut koirat uutta omistajaa. Vierailu Kodittomien Koirien nettisivuilla johdatti minut Pietariin peltoon syntyneen pienen tyttöpennun jalanjäljille. Nyt tuo tyttö tepsuttaa meidän kotipihaa ja lumivalleja. Veera tuli taloon, eikä pahasta tiedä. Onni kävi myötä, peltokoiralla ja meillä. Eläinlääkärille aikaa varaessani hämmästyin, kuinka nopeasti ajan onnistuinkaan saamaan. Kun Ruusa rukan aikaa odotteli useita päiviä, niin nyt napsahti jo samalle illalle. Se kertoo paljon. Pienestä vaivasta ei tulla tohtorille. Sanoin viime keväänä, että meille ei tule enää uutta koiraa. Taivuin kuitenkin pian. Eläinten kärsimys pysäyttää. Ei niin kaunista turkkia, että se lohduttaisi. http://kodittomat-koirat.com/
|
|
| | 11.02.2010 Palvelutalojen turvallisuus puntariin
Vuodenvaihteessa saimme lukea kolmen vanhuksen harhailuista ja menehtymisistä hyiseen pakkasyöhön. Kotihoidon ja palvelutalon palveluasumisen turvin eläneet vanhukset olivat päässeet livahtamaan ulos kodeistaan kenenkään huomaamatta. Livahtamaan pääsi hyvin,sillä vanhukset asuivat omissa kodeissaan, eikä ympärivuorokautiseen hoivaan liittyvää seurantaa siis ollut. Kun on oma avain, asunto ja päätäntävalta, ei palvelutalon henkilökunta voi ryhtyä holhoamaan asukastaan. Näinhän sitä vastataan, kun kysytään ja kyseenalaistetaan. Olen pitkään ihmetellyt Suomessa vallitsevaa pidättyväisyyttä tarkkailuun, seurantaan ja välittämiseen. Jos katsoo vanhan perään, onko se holhoamista? Rajoittaako hoitajan silmäpari vanhan ihmisen liikkumista tai määränpäätä? Onko vilkaisu ikkunasta ulos ja asioiden huomaaminen vaikeaa, vastenmielistä vaiko välinpitämätöntä? Olen itse tavannut muutamia pakkasyöhön eksyneitä vanhuksia. Yksi liikkui yössä verryttelypuvussaan, yksi yöpaidassaan. Tuttavani taasen pysäytti odottamattoman yövieraan, afasiaa kärsineen vanhuksen, omalta kotioveltaan. Onko siis syytä huolestua? Olisiko aika ryhtyä kyttäämään? Mielestäni kyllä! Palvelutalojen ulkoovien läpimenijöihin on kiinnitettävä entistäkin paremmin ja nopeammin huomiota. Kameravalvonnalla turvattu ulkoovi ja työpiste, jossa kamerakuva havaitaan olisi ehdoton. Läpikulkua seuraavat ja hälyttävät rannehälyttimet kuuluisivat myös muistamattomien palvelutaloasukkaiden ranteisiin. Lähialueen asukkaiden herättäminen palvelutaloasumisen lähellä olemiseen olisi myös hyvä keino lisätä ihmisten huolenpitoa ja välittämistä toisistaan. Vastaantulijaa voi katsoa, tai vaikkapa vain hieman vilkaista ohimennessään. Olikohan kaikki kohdallaan? Avainasemassa olemme kuitenkin me, vanhustenhoitajat. Ei niin kiirettä, putkikatsetta tai välinpitämättömyyttä, ettemmekö ehtisi huomaamaan. Meidän on nähtävä, opittava ennakoimaan ja myös viestittävä eteenpäin ajatuksiamme ja kokemuksiamme. Vanhusten turvallisuuden parantaminen on meidän kaikkien harteilla, ei ainoastaan palvelua tarjoavan yrityksen, kunnan tai kaupungin.
|
|
| | 20.01.2010 Vuorovaikutus on onnistuneen kokouksen perusta
Vuoden 2010 valtuustokausi alkoi vauhdikkaasti.Kaupunginhallituksen puheenjohtajan lausunto kaupunginhallituksen kokousten ilmapiiristä harmittaa(LV:9.1.10) Provosoivasti otsikoitu artikkeli rökittää perussuomalaisten toimintaa kaupunginhallituksessa. Perussuomalaisten sanotaan sooloilevan ja jarruttelevan päätöksentekoa. Puheenjohtajan lausunnon mukaan kaupunginhallituksen kokouksissa puhutaan, niissä äänestetään ja ne kestävät. Osansa lehtijutusta saavat myös muut kaupunginhallituksessa ja valtuustossa istuvat. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kehoittaakin meitä kaikkia tutustumaan päätettäviin asioihin kunnolla. Tietämättömyys on paha asia, varsinkin jos sattuu istumaan päättäjän roolissa. Oman alansa asiantuntijuudella pääsee eteenpäin, mutta muutakin toki tarvitaan. Taustatyötä on siis tehtävä, sillä vanha fakiirikaan ei voi tietää kaikesta kaikkea. Omat ja puolueen arvot, näkemykset ja tavoitteet, sekä äänestäjien mielipiteiden kunnioittaminen ja eteenpäin vieminen ovat myös päättäjän lisätyökaluja päätöksiä tehtäessä. On totta, että tunteja kestävä kokous harmittaa ja ottaa voimille. Asioihin tutustuminen etukäteen ei kuitenkaan yksinomaan luo kokouksista jouhevia, reippaita ja kaikkia miellyttäviä. Pitkä asialista vaatii oman aikansa, eikä kokoustakaan voi näin nuijia läpihuuto juttuna. Kultaista keskitietä läpihuuto kokoukseen tai väsyttämällä päättävään kokoukseen olisikin ryhdyttävä rakentamaan. Lyhyemmät esityslistat ja useammat kokousistunnot voisivat ehkä olla yksi vaihtoehto. Selkokielisyys ja asioiden tiivistäminen se toinen. Viiden minuutin muminapuheet ovat liian pitkiä kuunnella ja joskus jopa vaikeita ymmärtää. Jorinat, jupinat ja asian vierestä puhumiset ovat kokouskäyttäytymistä, jota sormea osoittamatta löytyy varmasti monen kokouspöydän ympäriltä. Tällaisen kokouskäyttäytymisen kohtaaminen, ymmärtäminen ja pysäyttäminen on haasteellista ja joskus jopa vaikeaa. Hyvät vuorovaikutustaidot, asiallisuus ja miksei myöskin ystävällisyys ovatkin silloin poikaa. Näitä taitoja toivoisinkin löytyvän niin meiltä kaikilta kokouksissa istuvilta, kuin myöskin niitä
|
|
| |
|
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060,  , www.eduskunta.fi |
|