Etusivu Kuka
olen
Kunta-
politiikka
Eduskunta-
työ
Ajan-
kohtaista
Blogi Artikkelit
 
Valtiopäivätoimet Arja Juvonen

Puheet eduskunnassa Arja Juvonen

 Arja Juvonen ammattikuva
Vuosi: 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008

06.12.2011 Kerran kun emme enää muista



Kun itsenäisyys on ympärillä, emme tiedä, mitä se on menettää. Kun itsenäisyys ympäröi, teemme valintoja, tartumme hetkiin. Meillä on paljon vielä edessä ja aikaa riittää. Voi, kun tekisimme viisaasti ja hyvin! Kun itsenäisyys on ympärillä, on hyvä olla. Voi päättää, voi tehdä, voi sanoa ja voi saada. Voi kerätä koko elämän muistot ja potin, jonka toivoo säilyvän aina ja ikuisesti. Oman elämän herrana on hyvä. Perheen kanssa parasta. Voi, kun itsenäisyys säilyisi! Mutta eihän se niin mene. Suomineidolla on minuun 50 vuotta ikäeroa. Se on ajassa vähän, elämänä nopea. Entäpä Suomineidon ikäiset? Mihin katosi 94 vuotta? Missä he ovat? Millainen oli heidän itsenäisyytensä aika? Kuinka he sen kokivat? Kuinka menettivät? Tein opintojeni päättötyönä kyselytutkimuksen iän mukanaan tuomista huolista, peloista ja toiveista. Vastaajat vastasivat määrätietoisesti: vanhana haluan säilyttää ihmisarvoni, itsenäisyyteni ja taloudellisen riippumattomuuteni. Niin me kaikki. Niin myös kai he kaikki? Meillä on siis paljon tehtävää. Lapsille pitää kertoa. Ei saa sulkea laitokseen, ei saa lääkitä tokkuraan, ei saa jättää syöttämättä, ei saa kahlita vuoteeseen, ei saa jättää vessattamatta, ei saa jättää pesemättä, ei saa hylätä, ei saa unohtaa, ei saa kaltoinkohdella, ei saa loukata, ei saa nöyryyttää, ei saa laittaa anomaan, ei saa jättää kuulematta. Itsenäisyyttä ei saa viedä. Kirjoitetaan se myös ylös. Varmuudeksi. Vanhuutemme vakuudeksi. Vanhuslaiksi. Koska kerran emme enää muista.



02.10.2011 Kuntauudistus vastaan keuhkokuume



Kuntauudistus vastaan keuhkokuume tuli mieleeni viime maanantaina, kun yritin saada lääkäriaikaa terveysasemalle kotikaupungissani Espoossa. Espoossa on käytössä ns. takaisin soitto järjestelmä, jossa terveysasema ottaa asiakkaaseen yhteyttä antaakseen aikoja lääkärille.
Kun saimme vihdoin takaisin soiton terveysasemalta, olimme jo apteekissa hakemassa lääkkeitä 13 vuotiaan tyttäreni keuhkokuumeeseen. Yksityinen diagnosoi.
Vuosi sitten Siilinjärvellä lapsikatraani sairastui angiinaan. Paikallinen terveysasema, sanoisinko terveyskioski, otti meidät vastaan välittömästi, antaen avun ja hyvän hoidon inhimillisesti ja oikeaoppisesti. Asemalla oli käytössä mm. pikanäytteen ottomahdollisuus, joka vahvisti positiivisen löydöksen.
Miten mahtaisi tuleva kuntauudistus, pakkoliitokset, vaikuttaa näiden kahden terveysaseman toimintaan? Espoossa tuskin mitenkään, mikään ei muuttuisi. Ajan saaminen lääkärille, pitkällinen jonottaminen laboratorio palveluihin tai vaikkapa perheneuvoloihin ei muuttuisi mihinkään. Siilinjärvellä sen sijaan palvelut heikkenisivät entisestään, palveluja keskitettäisiin yhä vain kauemmaksi ihmisistä, niistä, jotka eivät elä kaiken keskiössä vaan laidoilla, laitamilla ja matkojen päässä. Tällaiset siirrot, keskittämiset, koskettaisivat eniten niitä ihmisiä, joiden liikkuminen on hankalaa ja vaikeaa . Vanhukset, sairaat, vammaiset, autottomat, yksinäiset. Peruspalvelujen myötä kauaksi siirtyvät myös virastopalvelut. Kuinka kuljetuspalvelulaki vastaa siihen, että liikuntarajoitteinen pääsee hoitamaan kauaksi karanneita virastopalveluita?
Tanskan mallista ja Tanskan kuntauudistuksesta on Suomessa puhuttu pitkään. Mallia on käyty katsomassa paikan päällä lukuisien matkakuntien kanssa. Mitä siellä on nähty? Itse pääsin katsomaan Tanskan mallia sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa kaksi viikkoa sitten.
Kuulimme, että Tanska oli elänyt kymmenen vuotta kuplataloudessa luullen voivansa ostaa kaiken mahdollisen. Tästä harhasta syntyi taloudellinen romahdus.
Tanskan kunta uudistuksessa 271 kuntaa kutistui 98: saan.
Me täällä Suomessa voimme vain arvailla kuntauudistuksen seurauksia. Suuntaa antavana esimerkkinä voisimme kuitenkin käyttää vaikkapa Tanskaa, jonka kuntauudistuksen vaikutuksia on pystytty jo arvioimaan.
Uudistus ei ole pienentänyt kuntien hallintokuluja vaan ne ovat pysyneet ennallaan. Hallintotehtävissä toimivien työntekijöiden määrä on noussut entisestä. Johtotason tehtävissä toimivien henkilöiden lukumäärä ei ole laskenut, vaikka se oli yhtenä tavoitteena uudistuksessa.
Tutkija Asmus Leth Olsenin vuonna 2009 tekemässä tutkimuksessa osoitettiin, että kuntademokratia oli heikentynyt kuntaliitosten seurauksena. Kunnanvaltuutettujen aseman heikentyminen ja kuntalaisten poliittinen aktiivisuus oli vähentynyt.
Tätäkö me haluamme? Vai tätäkö me saamme? Haluamme turvata palvelut, mutta tuhoamme lähipalvelut. Haluamme nostaa tuottavuutta, mutta unohdamme työntekijöiden työssä jaksamisen, työhyvinvoinnin ja resurssit.
Me kadotamme paikallis- ja kunnallishallinnon ja muutamme sen aluehallinnoksi.
Tällä Suomen sydämeen osuvalla suoraiskulla teemme itsetuhon, joka vaikuttaa niin lähidemokratiaan kuin myöskin lähipalveluihin.
Taloudesta ja demokratiasta on tulossa liian suuri vastakohta.




22.09.2011 Eduskunnan kyselytunnilla esittämäni kysymys liittyen vanhuslakiin + jatkokysymys



Valviran viimeisin selvitys vanhusten ympärivuorokautisista sosiaalihuollon yksiköistä kertoi tutkineensa 1237 hoivayksikköä, joista vain 7 yksikköä läpäisi asetetut hoidon kriteerit. Näistä vain yksi oli julkisen sektorin yksikkö.

Yhtenä hyvän hoidon kriteerinä selvityksessä oli henkilöstömitoitus.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2008 laatimassa laatusuosituksessa hyvä henkilöstömitoitus on 0,8 hoitotyöntekijää asiakasta kohden .Ministeriö on tällä kirjauksellaan aivan oikeassa. Suosituksia ei kuitenkaan noudateta, vaan yleisin käytetty taso on 0,5 tai jopa sen alle. Tämä on aivan liian vähän.

Vanhuspalvelulain voimaan saaminen nopeasti on erittäin tärkeää. Nopeus ei voi kuitenkaan olla itseisarvo, jonka perusteella hyväksytään lakeja, joilla ei ole vaikutusta. Jos tavoitteena on se, että lailla parannetaan konkreettisesti vanhustenhoidon epäkohtia on 0,8: n henkilöstömitoitus kirjattava myös vanhuspalvelulakiin. Nykyisen luonnoksen mukaan mitoitus on jäämässä lain ulkopuolelle. Mitoituksen rikkominen olisi myös sanktioitava, eikä mitoitukseen saisi laskea mukaan henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa osallistu hoitotyöhön.

Kysynkin Teiltä, peruspalveluministeri Maria Guzenina Richardson , kuinka Te voitte työstää sellaista lakia, josta puuttuu hyvän hoidon tärkein kriteeri, lakiin kirjattu henkilöstömitoitus ja mitä toimenpiteitä Te aiotte tehdä Valviran tekemän selvityksen johdosta liittyen julkisella sektorilla todettuun liian alhaiseen henkilöstömitoitukseen?

22.9.2011 Eduskunnan kyselytunnilla esittämäni jatkokysymys liittyen vanhuslakiin

Onko ministerillä oikeasti tietoa vanhustenhoidon kipupisteistä ja epäkohdista, joita on muitakin kuin henkilöstömitoitus, mm. hoitovirheet, jotka eivät potilasturvallisuusstrategiasta, jälleen yhdestä suosituksesta, huolimatta ole vähentyneet.

Miten kunnat voivat tulevaisuudessa selviytyä kaikkien kuntasäästöjen myötä, kun raskaista terveyden- ja vanhustenhoidon velvoitteista ei tänäänkään selvitä niin kuin pitäisi?

Onko talous poliittisena ohjelmana tälle hallitukselle niin vahva, että välttämättömät, vanhusten hoitoa parantavat toimet halutaan jättää suositusten varaan?



18.09.2011 Lotte Tanskasta kävi täällä



Sosiaali- ja terveysvaliokunnan Tanskan matka vei meidät vanhusten hoivakoti Lotteen Kööpenhaminassa. Kotia käydään katsomassa ympäri maailmaa, niin ihmeellistä on kodin hoiva. Kodissa asutaan omien toiveiden mukaan, eikä kukaan komenna tai käske. Vanhuksen toiveita kunnioitetaan ja toteutetaan. Jos haluaa polttaa tupakka, se onnistuu. Olohuoneessa istuikin ikääntyneiden asukkaiden ryhmä ja kattoa kohti leijui harmaa savuvana. Katossa oli kyllä palovaroitin, mutta sprinkleriä ei. Jos haluaa ottaa lasillisen, sekin onnistuu. Sokkeloinen talo portaikkoineen ja ahtaine käytävineen huokui nostalgiaa. Vanhat raamit kätkivät sisälleen inhimillisyyttä, sydämellisyyttä ja kunnioitusta. Talossa tuoksui ruoka, kokki valmisteli illallista. Keittiön ovi asukaskäytävälle oli sepposen selällään. Oli Tanskan vaalipäivä. Ahtaiden käytävien reunoilla oli hoitotavaraa, katetripusseja sun muuta. Talon johtaja kertoi, että heillä on 23 asukasta, mutta kaikille ei riitä omia vessoja tai suihkuja. Niitä oli talossa vain seitsemän. Johtaja kertoi asian olevan laitonta, mutta asia kompensoitiin sillä, että jokainen vessaan pyytävä pääsisi myös vessaan. Että mikään ei olisi niin ihmisarvoa loukkaavaa kuin se, että käskettäisiin tekemään housuun. Silläkin uhalla, siellä olisi vaippa. Vierailulla saimme kuulla, että talon henkilökunta ei paljoa sairasta. Talossa työskentelee hoitoalan koulutettuja sekä kouluttamattomia henkilöitä. Tanskalaisen ajatuksen mukaan on yhteiskunnallinen velvollisuus ottaa töihin ihmisiä, juurruttaa heitä työelämään ja kotouttaa. Asioista puhutaan, toinen toistaan tuetaan ja hädässä autetaan. Kun sairausloma sijaisia ei tarvita, voidaan sijaisrahat käyttää asukkaisiin. Tehdään reissuja ja matkoja jopa ulkomaita myöten. Otetaan rollaattorit ja pyörätuolit ja lähdetään. Ideologiaan kuuluu yhteenkuuluvuus, ei eristyneisyys. Kun kunta halusi rakentaa aidan vieressä olevan päiväkodin ja Hoitokoti Lotten väliin, syntyi vastustusta. Me haluamme nähdä lapsia ja elämää! Kun kunta yritti sulkea talon keittiön ja siirtyä suurkeittiöön ruokiin, keksittiin kysyä oman keittiön kustannuksia. Vähentäkää ne budjetista! Me säästämme muualta. Lotte- kodissa ei kuitenkaan hoidossa tai hellyydessä säästetä. Talossa halataan, nauretaan, kosketetaan ja pussataan. Poskipusu aamuisin pitää vanhuksen mielen iloisena ja luo tunteen välittämisestä. Mikä ihmettä tuolla Lotessa oikein tapahtuu? Miksi ei meillä? Mallia vanhustenhoitoon on haettu Tanskasta vuosia. Minua naurattaa. Lottehan oli jo täällä! Ennenvanhaan. Hoitolaitoksessa oli tupakkahuone, yhteiset vessat ja suihkut. Vaippoja ei juurikaan ollut, koska niitä ei yksinkertaisesti ollut. Vanhukset vietiin ja avustettiin vessaan tai tarjottiin alusastiaa tai portatiiviä. Käveltiin ja yritettiin, vaikkapa sitten vain puisilla kelkoilla, vanhanajan rollaattoreilla. Jokainen vanhus pääsi päivittäin myös suihkuun riippumatta siitä, oliko vuodepotilas tai liikkuva. Hoivakodissa oli kanttiini päiväkahveja varten, kampaaja kaunistamaan, kuntohoitaja jumppauttamaan ja jalkahoitaja hoitamaan kovettuneita kantapäitä. Oli askarteluohjaajaa tai toimintaterapeuttia. Hoitohenkilökunta teki hoitotyötä tarmokkaasti ja itseään säästämättä, palkattiin myös kouluttamattomia ns. vippareita vanhustenhoitotyöhön. Mikä Loten sitten vei? Suomalainen vanhustenhoidon uudistus. Viranomaisten tiukat säännökset ja määräykset. Tietotekniikka, joka sieppasi hoitajan pois vanhuksen viereltä. Yksilövastuullinen hoitotyö. Kylvettäjien toimien poistaminen osastoilta. Hoitotyön kutsumuksen katoaminen, valmistukku ruokien saapuminen. Mutta Lotte oli. Minä näin. (Myllypuron sairaskoti, Helsinki, 1987-1989)



16.09.2011 Laatua hoitoon Tanskan mallein




Tanskan mallista on puhuttu pitkään. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan riveissä pääsin vihdoin myös itse paikan päälle katsomaan ja kuulemaan tuon mallin sapluunaa. Vierailimme juuri Tanskan kuntaliitossa, Whon toimistossa sekä kahdessa erilaisessa vanhustenhoivapaikassa. Tanskan kuntauudistus astui voimaan vuonna 2007, jolloin kuntien määrä väheni 271:stä 98:aan. Tausta uudistukselle oli kuplatalous, jossa Tanska oli elänyt vuodesta 1996. Kaiken ostamisen ja hankkimisen jälkeen tulikin taloudellinen romahdus. Myös Tanskan yhteiskunnallinen keskustelu ja kansalaisten ääni muuttui. Tarjoajan yhteiskunta muuttui kysyjän yhteiskunnaksi, joka tarkoitti sitä, että kansalaiset ryhtyivät kyselemään palveluja yli kuntarajojen. Kun kasassa oli valtio, kunnat ja läänit, alkoi pakka mennä sekaisin eikä läpinähty eikä vastuuta kannettu. Kuntauudistusta vetänyt nyt jo eläköitynyt johtaja Peter Gorm Hansen kertoi, että uudistuksen ideana oli aate, kaikki palvelut lähelle kuntalaista. Gorm Hansen korosti puheessaan myös sitä, että kuntalaisen tulisi seurata politikkojen toimia ja rahanjakoa. Mihin, miten ja kuinka rahaa sijoitetaan miten rahaa käytetään kuntalaisen hyväksi. Entinen johtaja kyseli myös kuntalaisen mahdollisuudesta osallistua demokratiaan. Polittisen koneiston osallisuus näkyi kasvaneen ja yksilön osallisuus heikenneen. Nämä olivatkin viisaita pohdintoja entiseltä johtajalta. Tanskan kuntauudistus onnistui arvioiden mukaan hallinnossa ja rakenteiden uudistamisessa. Työt organisoitiin uudelleen, eikä henkilöstö tai ay-liikkeet peloista huolimatta vastustelleet. Kansa lähti mukaan talkoisiin, sillä talouden tila oli tosiasia. Kuntien kokonais- tai hallintomenoihin uudistus sen sijaan ei onnistunut iskemään, vaan kuntien taloustilanne jatkuu edelleenkin tiukkana. Vanhustenhoidossa uudistus mahdollisti vanhuksen toiveet valita hoivapaikkansa. Vierailumme suuressa, 400 asukkaan palvelutalossa näytti ja kertoi kuitenkin osviittaa siitä, minkä kanssa myös Tanskassa painitaan. Osaavasta henkilökunnasta on pula ja tukena käytetään työmarkkinoille pyrkivää henkilökuntaa. Palvelutalo toimii myös kotouttamiskeskuksena, joka auttaa ulkomaalaisia juurtumaan tanskalaiseen yhteiskuntaan. Palvelutalon johtaja esittikin meille hyvän kysymyksen pohdittavaksi. Kuinka voida ja kyetä nostamaan laatua sairaanhoidossa ja vanhustenhuollossa jos töihin palkataan ammattitaidottomia henkilöitä. Samaan syssyyn hän kertoi, että sairaudet, lääkitykset ja hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin palvelutalossa arkea ja että resistenssien bakteerien kasvun myötä kodinomaisuutta mm. henkilökunnan oman työvaatetuksen kanssa on pitänyt miettiä uudelleen. Työntekijät ovatkin siirtyneet takaisin yhtenäiseen työ- ja suojavaatetukseen, mitä ainakin itse pidän yhtenä kulmakivenä bakteerien leviämisen ennaltaehkäisyssä ja torjumisessa. Kotiin viety ja omassa pyykkikoneessa pesty työtakki voi nimittäin tuoda mukanaan tuliaisen koko perheelle, pseudomonaksen, streptokokin tai ihan jotakin muuta niiden väliltä.




13.09.2011 Ministeri järkyttyi taas



Valviran ja aluehallintovirastojen tekemä viime syksyinen selvitys vanhusten ympärivuorokautisten sosiaalihuollon yksiköiden tilasta pyshdyttää. Tänä syksynä tutkittaneen uudelleen. Tutkitusta 1237:stä paikasta vain seitsemän yksikköä läpäisi arvioinnin hyvin. Näistä vain yksi oli julkisen sektorin yksikkö. Yhtenä hyvän hoidon kriteerinä selvityksessä oli mm. hoitohenkilöstön mitoitus, joka tosin sekään yksin ei selitä hoivapaikkojen huonoa arvosanaa. Selvityksessä käytiin läpi myös mm. hoitotiloja ja lääkehoidon tasoa. Huoli julkisen sektorin toiminnasta kasvaa. Valtionavustuksista leikataan ja kunnat joutuvat ahtaalle. Mutta ei se raha yksinään sekään. Eikä yksin se julkinen. Iltapäivälehden sivujen kertomukset vanhusten lääkejauhoisista suista tai nenätipoista, jotka päätyivät silmiin, eivät ole mitään uutta. Pissainen vaippa on sekin jo ihan vanhaa. Hoitokulttuuri on muuttunut, hoitajat vaihtuvat ja ohjeet muuttavat muotoaan. Syntyy huolimattomuudesta aiheutuneita hoitovirheitä. Mutta eihän vanhus osaa valittaa. Vanhukselle tarjotussa ruoassa saattaa siinäkin olla huimia eroja. Pahimmillaan se on pula-ajan tarjontaa. Harvoin kuitenkin tarkastaja ehtii katsomaan kattilankannen alle. Eilisen soppa on tänään syöty viimeistään iltaruoalla. On paikkoja, on tapoja! Suomi on suuri maa ja aluetta laajaksi. Julkinen ja ostopalvelut kulkevat rintarinnan, eikä kumpaakaan saa olla katsomatta. Surkuhupaisaa tässä kaikessa kuitenkin on aina se, mitä vanhustenhoidon epäkohtien esiinnoustessa tapahtuu. Ministeri järkyttyy, eikä voi uskoa kuulemaansa. Päättäjät heräävät lupaamaan parannusta ja lähtevät aamupäiväksi vapaaehtoistyöhön puuroa syöttämään. Aloitin hoitajaurani vuonna 1986. Siitä vanhustenhoito on kehittynyt huimasti: ergonomia, apuvälineet, hoitotarvikkeet ja tietotekniikka. Vaipat, ihovoiteet, haavahoidot ja lääkitykset. Mutta mitä tapahtui hoitajalle? Me hoitajat olemme kuin lapsia, jotka ovat saaneet kaiken haluamansa ja toivomansa. Ja miten kävi? Pahimmillaan olemme menettäneet luovuutemme, taitomme, tarmomme, ahkeruutemme ja inhimillisyytemme. Me voisimme ehkä pystyä parempaan. Me voisimme myös sanoa sille työkaverille: sinäkin pystyt parempaan tai sitten voisimme sanoa, sinä olet tosi hyvä. Keppiä ja kannustinta. Kaikkea ei kuitenkaan saa kaataa hoitajankaan niskaan: paha on myös esimiestyössä empijä. Joukkoja on johdettava edestä päin. Sokeriksi pohjalle jätän kunnan virkamiehen, jonka epäonnistunut kilpailutus ja vahtimatta jätetty ostopalvelupaikka saa köllötellä herran kukkarossa. Seinien taakse ei nää, eikä paikalle voi mennä, sillä silloin rikotaan lakia, joka on nimeltään kotirauha. Valvontasuunnitelma saattaa olla tehty tai sitten ei, mutta mitäs siitä.




12.09.2011 Suositellaan vaan ei sanota



Oikeuskansleri Jaakko Jonkka toteaa eduskunnan täysistunnossa 7.9.2011 käsitellyssä vuoden 2010 toimintakertomuksessaan, että suosituksilla eli informatiivisella ohjauksella on tehoton vaikutus. Suositusten toteutumista ei seurata eikä valvota. Suosituksia tehdään kuitenkin, vuonna 2009 julkaistiin mm. Parannamme potilasturvaa yhdessä ja vuonna 2010 Hyvä saattohoito Suomessa. Julkaisuja on luettu ja käsitelty monissa asiayhteyksissä ja niiden otsikot kertovat meille jokaiselle julkaisun tärkeyden. Jokainen potilasvahinko on liikaa ja jokaisen saattohoidettavan on saatava arvokas ja hyvä kohtelu. Miten asiat ovat julkaisujen myötä parantuneet? Potilasvahinkokeskuksen tiedotteen mukaan vuoden 2010 potilasvahinkoilmoitusten määrä pysyy samassa edelliseen vuoteen. Korvauksia vahingoista maksettiin huimat 32,6 miljoonaa euroa. Saattohoito- ohjeistus esitti pikaisesti käynnistettävää saattohoidon erikoistumiskoulutusta hoitoalan henkilöille, joka tarkoittaisi kunnon koulutusta parin päivän sijaan. Ammattikorkeakoulujen rahatilanne on kuitenkin huono ja lisää leikataan. Potilasturvallisuus nousee tasaisesti lehtien sivuille. Espoolaisten potilasturvallisuutta nostin esiin muutama vuosi sitten aloitteella, jonka kunnan virkamiehet ottivatkin hyvin vastaan. Valtakunnallisesti potilasturvallisuus ja sen lisäämiseksi tehdyt kuntatason suunnitelmat ovat kuitenkin vielä puutteelliset. Sama on saattohoidon kanssa, kuntien ja hoivapaikkojen kanssa on paljon eroja. Tästä syystä kesän aikaan tehdyt kirjalliset kysymykset asioista vastaavalle peruspalveluministerille. Eilen oli syyskuun yhdestoista. Kuka meistä ei sitä muistaisi? Ai missäkö minä olin? Olin kotona vastasyntynyt sylissä ja valmistauduin seuraavan aamun sairaalareissuun ja toimenpiteeseen. Synnytyksessä tapahtunut hoitovirhe vaati lisätoimia. Olin varma, että kaksoistornien tuho merkitsisi maailmansotaa ja loppua, joka omalta osaltani tapahtuisi täysin tietämättömänä nukutuksessa. Tein testamentin kätkien sen piirongin laatikkoon löydettäväksi. Siinä oli sanoja, ei rahaa. Kun heräsin nukutuksesta, iloitsin, olin sittenkin elossa. Toipuminen maailmanlopun pelosta kesti pitkään, eikä potilasvahinkokaan nopeasti selvinnyt. Parantuminen kesti liki vuoden. Ja juuri siksi potilasvahinko, sinun tai minun, ei ole merkityksetön vaan se yksikin on liikaa. Se on sanottava ja sen eteen on toimittava. Ei vain suositella.




01.09.2011 Perussuomalaiset haluavat poistaa S-ryhmän hallintoneuvoston jäsenedut



Vaikka S-ryhmän hallintoneuvoston jäsenten ostoetu nousee toistuvasti
julkisuuteen, tahto asian korjaamiseksi ei tunnu riittävän. Edustajiston
syyskokouksessa 2010 käsitelty aloitteeni kyseisen ostoedun poistamisesta kevätkokouksessa 2011 kaatui äänin 26-25. Tämä tarkoitti sitä, että niukka enemmistö edustajiston jäsenistä kannatti etujen säilyttämistä hallintoneuvoston jäsenille. Ainakin Helsingissä ja Turussa näistä eduista voivat nauttia myös hallintoneuvosten jäsenten perheen jäsenet. Etuja voi pitää merkittävänä, sillä se koskee myös kalliita tuotteita kuten merkkivaatteita, rakennustarvikkeita ja autoja. Kahden vahvan
keskusliikkeen jo muutenkin hallitsemassa maassa vallitsevaa asiantilaa
voidaan pitää hyvin epäilyttävänä ja epäoikeudenmukaisena. Edustajiston jäseniltä ostoetu poistui vuoden 2011 alusta.




09.08.2011 Hoitokärsimykselle ei näy loppua



Eräs potilas kertoi elokuun alussa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tarinansa suomalaisesta hoitokärsimyksestä, jolle ei näytä tulevan loppua ei sitten millään. Tarinassa potilas sai ajan terveysasemalle, muttei kuitenkaan koskaan päätynyt itse lääkärin vastaanotolle. Potilaan tiedustellessa tilannettaan hoitojonossa lääkäri oli tokaissut potilaalle kyllästyneesti: Vuoro on, sitten kun vuoro on. Terveysaseman johtaja pahoitteli vastauksessaan potilaalle sitä, ettei terveysasema ollut kyennyt tarjoamaan potilaalle tämän tarvitsemaa hoitoa. Yhtenä syynä tähän oli ollut potilaan "ohjautuminen" väärään kerrokseen eli toisinsanoen potilaalle annetun informaation, neuvonnan tai ohjauksen puutteellisuus. Tämä oli johtajan mukaan johtunut kesätilanteesta sekä terveysaseman toimintojen keskittämisestä. Entäpä sitten tuo lääkärin tokaisu potilaalle? Mistähän se mahtoi johtua? Hoitokärsimys on sitä, kun potilas tai hänen omaisensa kärsii muuta kuin fyysistä kipua. Tyyppillisimmin se on potilaan arvon loukkaamista, potilaan oman tahdon ohittamista, hoitajan tai lääkärin vallankäyttöä tai jopa hoidotta jättämistä. Hoitokärsimystä on myös se, kun potilasta vähätellään, hänen vaivojaan ei oteta todesta, häntä ei tervehditä tai kohdata muuten hyvin. Mikä sitten aiheuttaa tätä suomalaista hoitokärsimystä ja miksi emme tee sille mitään? Syitä voimme vain miettiä: hoitohenkilöiden kiire, stressi, väsyminen, rutinoituminen, asenne tai tietämättömyys saattavat lisätä paineita ihmistä kohdattaessa. Esimiesten etääntyminen käytännöntyökentästä ja asioiden puheeksi ottamisen vaikeus ruokkivat ehkä myös hoitokärsimyksen jatkumista. Hoitokärsimys jää usein myös piiloon ja näkymättömäksi, sillä siitä ei juurikaan tohdita puhua julkisesti. Pelätään leimautumista tai peräti "kostoa" huonon hoidon muodossa. Terveydenhuollon sektorin asiakkaan rooli asettaa sekin omia paineita hoitokärsimyksen kokijalle: ollaan saajia, ei vaatijia. Mikä olisi sitten yhteiskunnan vastuu hoitokärsimyksen ymmärtämisessä, myöntämisessä ja ennaltaehkäisyssä? Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2009 Suomen ensimmäisen potilasturvallisuusstrategian. Sen tarkoituksena oli parantaa potilasturvaa ja ehkäistä hoitovirheitä. Strategia oli hyvä, mutta kuitenkin myös puutteellinen, sillä hoitokärsimys ja sen ennaltaehkäisy ei ollut päätynyt strategian sivuille. Hoitokärsimyksen ohittajiin voinemme lukea myös uutuuttaan hohtavan hallitusohjelman, jonka lupaus itsemääräämisoikeudesta, sekä laadukkaasta ja turvallisesta hoidosta ei ilman kunnon keinoja ja ohjeistuksia olekaan välttämättä niin helppoa toteuttaa. Hoitotyön tekijänä kun on aina ihminen ja vain hänen käsissään on joko erittäin hyvä tai äärettömän huono potilaan kohtaaminen, kunnioittaminen, arvostaminen ja hoitaminen.




02.08.2011 Norjan murheelliset tapahtumat koskettavat.



On tehty isku, jota ei voi mitenkään käsittää. Sairaan mielen, sairaan ihmisen iskussa vietiin henkiä, ihmiselämiä ja tulevaisuuksia. Myös henkiinjääneiltä, iseiltä ja äideiltä, omaisilta ja läheisiltä. Sairaan mielen tekemä teko on herättänyt keskustelua ja syytöksiä teosta on osoitettu myös perussuomalaisia kohtaan. Olemme kuin yleistä haaskaa tai haukuttavaa: mitä vaan huonoa tapahtuu, katseet meihin. Helsingin Sanomat arvosteli tänään perussuomalaisen kansanedustajan lausuntoa demareista. Alhaisista matelijoista tehty tituleeraus sai lehden vaatimaan edustajan suun siistimistä. Eipäs lehti vaatinut suun putsausta Astrid Thorsilta, joka täysistunto keskustelussa kertoi perussuomalaisten olevan lukutaidotonta porukkaa. Eduskunnan lehtisalissa taasen eräs kokoomuksen mieskansanedustaja toivotti minulle hyvät huomenet kehottaen katsomaan itseään peiliin. Että ei teistä perussuomalaisista ole mihinkään, katsokaa nyt itseänne, olette säälittäviä. Lähetin edustajan mukana terveisiä oman kylän pojalle Kataiselle, että lieneekö tämäkin meistä samaa mieltä. Siilinjärven kasvatteina tietänemme molemmat pienen paikkakunnan merkityksestä ihmisen kasvattajana ja kohtaajana. Leuhkilla eväillä ei pitkälle pötkitä. Liepeet levällään ja leuhkin mielin sen sijaan eduskunnan käytäviä ja saleja vaeltaa monen pitkäaikaisen poliitikon kööri. Silmiin ei katsota, päivää ei sanota eikä välittää välitetä. Omanarvontunto ja ylemmyys on huipussaan: tapakouluttajalle olisi töitä. Hoitajana tuntuu oudolle tavata tällaisia ihmisiä, poliittisia jurmukoita. Hoitajana myös tietää, että ylimielisyys kyllä katoaa vanhuusvuosien myötä. Sairaalasänky on kylmä paikka jurmuttaa. Norjan iskun laskeuma varjostaa tulevaa eduskuntatyötä pitkään. Meidän olisi kuitenkin luotava katseet valoon ja tulevaisuuteen. Tartuttava töihin rohkeasti ja rakentavasti. Yhdessä ja yhteisesti. Joskus voisi puoluerajatkin ylittää. Olemalla ystävällinen ja ihminen voisi aloittaa.




29.07.2011 Pienet korvat kuulevat vaan eivät ymmärrä



Aikuisen ihmisen on aika katsoa itseään peiliin. Aikuinen on se, joka vihaa. Ison ihmisen viha siirtyy salakavalana tartuntana lapseen ja nuoreen. Lapset ja nuoret kopioivat ja kopioituvat. Usein myös juuri aikuisten kaltaisesti mustavalkoisiksi. Lasten ja nuorten viha on tuttua tarha- ja koulumaailmasta. On tutkittu, että jo tarhaikäiset onnistuvat kiusaamaan ja alistamaan toinen toisiaan. Koulumaailmassa kiusaaminen ja väkivalta on joka päiväistä. Kiusaamiseen puuttumisella on myös omat linjansa: opettajien silmät ja korvat eivät yllä kaikkialle, kaikkeen ei halutakaan puuttua, uhrin asemaa ei tajuta tai sitä vähätellään. Vanhempien vastuu ihmisyyden, arvokkuuden ja inhimillisyyden jatkuvuuden turvaajana on suuri. Vanhempien teot, sanat ja ohjaus vaikuttavat tulevaisuuden yhteiskuntaan. Suuri vastuu on myös päiväkodilla ja kouluilla. Päivittäin ryhmäänsä häiriköivä lapsi tarhassa tai oppilas koulussa täytyy ohjata saamaan apua. Apua on tarjottava myös lapsen vanhemmille. Pidättyväisyyteen tai odottamiseen ei ole aikaa. Häirikkö häiritsee ja rikkoo ryhmän rauhan. Aamuisin tämä näkyy siten, että päiväkodin ovella vastaan tule toistuen saman lapsen huudot, karjunnat ja riehunnat. Lapsen tilannetta ei välttämättä korjaa hänelle osoitettu ylimääräinen ohjaaja, varsinkaan, kun hän saattaa olla täysin kouluttamaton, kuntansa työllistämä henkilö. Vaativa lapsi tarvitsee varhaiskasvatuksen osaajan ja sieltä varhaiskasvatuksestahan kaikki lähtee. Itse olen kohdannut vihaa muutaman kerran. Vuosia sitten pihaamme juoksi somalipoika, joka anoi apua. Hänen takanaan tuli kiusaajat, joiden tarkoituksena oli rökittää poikaa. Vauva käsivarsillani ryntäsin estämään vihanpitoa. Otin pojan selkäni taakse ja puolustin. Kiusaajat poistuivat, väkivallalta vältyttiin, mutta tapaus jäi kaivertamaan mieltäni. Kun nyt pääsin eduskuntaan, ilmestyivät myös itseäni koskevat ensimmäiset vihakirjoitukset nuorisolehti Demin keskustelupalstoille. Siinä mietittiin monin keinoin, mitä tehdä tälle perussuomalaiselle kansanedustajalle. Tein asiasta ilmoituksen poliisille, joka kehoitti tekemään rikosilmoituksen. Mietin asiaa pitkään, mutta en tehnyt rikosilmoitusta. Sellainen kun pitäisi tehdä myös tämän nuoren vanhempia kohtaan. Aikuisen viha tarttuu lapseen ja nuoreen. Aikuisen puheet kuuluvat kodeissa ja seinilläkin on korvat. Usein kuitenkin vielä pienet ja ymmärtämättömät.



29.06.2011 Puheenvuoro hallitusohjelmasta



Arvoisa Herra Puhemies,

Tämä käsissämme oleva hallitusohjelma on kuin höyhen tuulessa. Se leijuu kohti, mutta se leijuu myös poispäin.
Hallitusohjelman ehdottomia helmiä ovat vanhuslain rakentaminen, omaishoidon kartoittaminen, saattohoidon selventäminen, eläinsuojeluasiamiehen nimeäminen, perusturvan korottaminen. perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen, peruskoulunsa päättäneen koulupaikan takaaminen sekä Itämeren suojelu. Hyvänä pidän myös mainintaa lääketurvallisuuden kehittämisestä, lääkärihelikoptereiden toiminnan uudelleen arvioinnista sekä kansallisen syöpäkeskuksen toiminnan käynnistämisestä. Nämä kaikki liittyvät hyvin tärkeään teemaan, potilasturvallisuuteen, ja myös sen parantamiseen Suomessa.
Vanhuslakia on odotettu vanhustyön hoivakentällä kauan. Tähän asti vanhuksen hoitoa ohjaillut Ikäihmisten palvelujen laatusuositus ei ole suosituksena kyennyt parantamaan ikääntyneen asemaa Suomessa. Suosituksella ei ole ollut lain painavaa arvoa eikä merkitystä. Vanhustyön hoitokentältä puuttuu henkilökuntaa, hoidon tasoissa on eroja, hoidoissa tapahtuu laiminlyöntejä ja väärinkäytöksiä. Näistä olemme saaneet lukea mm. Valviran ja aluehallintovirastojen tekemistä selvityksistä.
Ikääntyneiden asioiden kuntoon laittaminen onkin yksi tämän hallituskauden päätavoitteista. Vanhukselle on taattava hyvä hoito: arvokas vanhuus on jokaisen oikeus. Mitä tulevaan vanhuslakiin tulee sitten kirjata? Lain on oltava paljon kattava, eikä porsaanreikäistä lakia kannata väsätä. Hyvä, riittävä ja aukoton perushoito on kaiken hoitotyön perusta. Ohjelmassa mainitaan kuntiin perustettavat vanhusneuvostot. Entä vanhusasiamies? Saammeko sen? Eläintensuojeluun on toki tulossa eläinsuojeluasiamies.
Vanhuksen tulee päästä suihkuun useammin kuin kerran viikossa, hänelle on tarjottava mahdollisuus ulkoiluun ja virikkeelliseen ympäristöön. Vanhuksen hoitotyön on noudatettava toimintakykyä ylläpitävää linjaa, hänelle on taattava niin fyysisiä kuin psyykkisiä voimavaroja ylläpitäviä toimia. Vanhuksen lääkitystä on tarkastettava säännöllisesti, hänellä tulee olla oikeus vanhuksiin erikoistuneen lääkärin vastaanottoon. Gerontologista osaamista hoitajien keskuudessa on vahvistettava ja mm. geronomin, vanhustyöhön erikoistuneen hoitajan, ammattikuvaa ja nimikettä on juurrutettava enemmän suomalaiseen vanhustyöhön.

Vanhuksen kotona asumista on tuettava lisääntyvin resurssein. Muistisairaan, pitkäaikaissairaan, diabeetikon, kaatuilevan tai muuten hauraan vanhuksen kotikäyntejä on vuorokaudessa lisättävä. Vanhuksen turvallisuuden varmistaminen ei saa jäädä omaisten huoleksi.

Suurilla silmillä on katsottava myös omaisiaan hoitavaan omaishoitajaan. Omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät on saatava yhteiskunnassamme toimimaan. Vuodesta toiseen juuri tämä tilanne on vaikea, hälyttävä ja omaishoitajaa nujertava: puuttuu sijaishoitopaikkoja, resurssit niissä ovat riittämättömät tai täysin väärät. Omaishoitajan hoidettavan hoito ei voi olla pelkkä säilöönotto.

Ikääntyneen hoitoon kuin myöskin muuhun terveydenhuoltoon kuuluu myös potilasturvallisuus ja hyvä ja onnistunut saattohoito. Kiire lisää potilasvahinkoja ja siksi ammattitaitoisella ja riittävällä henkilökuntamitoituksella on merkitystä. Hoitoalalla on työpaikkoja, mutta hoitoalan työoloja on myös kehitettävä. Hoitotyö on harvalle enää kutsumusta, joten alan vetovoimaisuutta on muuten kehitettävä. Riittävän kielitaidon merkitys hoitoalalla on tärkeää. Ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien hoitoalan koulutukseen on lisättävä kotimaisen kielitaidon koulutusta ja vaatimusta. Hoitajan on osattava kirjata, raportoida ja hoitaa potilasta tämän äidinkielellä. Englannin kieli ei saa tulla kansainvälisyydestään huolimatta suomalaiseen terveyden- ja vanhustenhoitoon. Lääketurvallisuuden kehittäminen ammattijakeluna, esimerkiksi suorana apteekki jakeluna hoitolaitoksiin, on yksi keino parantaa potilasturvallisuutta. Lääkkeiden jako ja lääketuntemus ei saa kuitenkaan kadota täysin hoitoyksiköistä, sillä silloin katoaa myös hoitajien koulutuksessaan saama lääkehoitotaito.

Saattohoitoteemassa on huomioitava ihmisen hyvä kohtaaminen ja oikeus kivuttomaan kuolemaan. Saattohoidon tasoa Suomessa on parannettava ja yhtenäistettävä. Viime syksyiset Sosiaali- ja terveysministeriön uudet saattohoitosuositukset on huomioitava laajasti ja joka kuntaan, kuntayhtymään, sairaanhoitopiiriin tai kaupunkiin on luotava omat saattohoitosuunnitelmat. Hallituksen tehtävänä on myös seurata saattohoitosuunnitelmien toteutumista ja käyttöönottoa.

Hallitusohjelma katsoo myös joka neljättä meistä tulevaisuudessa vaanivaan sairauteen, syöpään. Kansallisen syöpäkeskuksen perustaminen olisi varmasti hyvä tukipiste ja asiantuntija syöpäsairauksien hoidossa, ennaltaehkäisyssä ja vertaistuessa.

Hallitusohjelman ihmiseen päin tulevat asiat liittyvät terveydenhuollon teemoihin ja niiden toteutumista odotankin toiveikkaana.

Ihmisestä poispäin menevät sen sijaan valmisteverot ja liikenteen polttonesteiden korotukset, jotka osuvat samalla rasituksella köyhiin ja rikkaisiin, kaupunkilaisiin ja haja-asutusalueella asuviin. Kuntien valtionosuuksien leikkaaminen johtaa kunnallisveron kiristymiseen. Hallitusohjelmassa ei myöskään oteta lainkaan kantaa pörssin ulkopuolisten yhtiöiden verotukseen. Listaamattomien yhtiöiden jakama osinko on 90 000 euroon asti verovapaata tuloa.

Asuntolainojen korkojen vähennysoikeuden kaventaminen kohdistu nuoriin asunnon ostajiin. Nuoret joutuvat jo muutenkin kantamaan raskaimman taakan suurten ikäluokkinen eläkkeistä samoin kuin vastuun hallituksen Eu- maiden tukipolitiikasta. Hallitus siirtää julkistalouden taakan jälkipolville.

Hallitusohjelmassa on myös vielä yksi teema, jota naisena ja tyttärien äitinä kummeksun. Se on ajatus raskauden keskeytysten viikkorajojen muuttamisesta ja tiukentamisesta. Abortin ympärille ei pitäisi laatia tiukkuuspolitiikkaa. Naisella on oltava oikeus omiin päätöksiinsä.

Eduskunnassa käydyssä keskustelussa käytettiin synnytykseen liittyvää termistöä hallitusohjelman syntyä kuvatessa. Eräs edustaja mainitsi pihdit ja imukupit. Samoille termeille menen siis itsekin sanoen, että uskon vasta tähän hallitusohjelmaan kunnes pää näkyy.

Minua huolestuttaa, että esimerkiksi vanhuslain tyrmääjä voi löytyä kuntataloudesta ja sen heikkoudesta. Kunnilla ei ole varaa toteuttaa sitä. Ja tyhjää vanhuslakiahan on turha kasata.



15.06.2011 Kaiku kantaa



Viikot eduskunnassa vierähtävät. Hallitusneuvotteluissa käännytään kohta jo kesän toiselle puolelle. Helteessä heitettiin takit nurkkaan, piinassa pakattiin vinttiin vartomaan. Paitsi me, jotka emme tätä takkia suostu riisumaan. Euroopan rahamarkkinoilla voi tulla vielä vilu. Minua pelottaa se, mikä on Suomen tulevaisuus silloin. Monet ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet tuntemuksistaan vaalien jälkeen. Ilo voitosta on joillakin vaihtunut pettymykseen: hallituspaikan menettäminen on koettu katkerana. Oppositio koetaan häviönä. Hallitusneuvottelujen vuoristoradan keskellä eduskunnassa on tapahtunut muutakin. Pienperhe- ja yksinhuoltajayhdistys kävivät kertomassa huoliaan yksinhuoltajien työttömyyden lisääntymisestä. Vammaisasia-adressin luovutuksessa esitettiin toiveita vammaisten asioiden parantamiseen ja kuulimme konkreettisia esimerkkejä vammaisten tilanteesta työmarkkinoilla. Perhekotihoitajat saapuivat hekin kertomaan tärkeää asiaa: perhekotihoitajien työmäärä, arvostus ja edut eivät ole kohdallaan tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi puuttuu mahdollisuus mm. ARAN myöntämiin rahoituksiin mm. perhekotien remontteja tehtäessä ja suunniteltaessa. Oppositiossa on siis paljon tehtävää, eikä työ tule valmiiksi tällä kaudella. Hallituksessakin on paljon tehtävää, eikä työ sielläkään tekemällä lopu. Vahtikoiralle sillekin riittää työtä. Vaikkapa juuri sille pehmoiselle, jonka Kennelliitto, kuin aasinsillan, oli omaa tärkeää asiaansa kertoessaan jättänyt minunkin postilaatikkooni. Suomen pystykorvan. Vahti verrattoman, jonka kaiku kantaa!




09.05.2011 Koiran oikeus



Viikolla uutisoitiin törkeä eläinsuojelurikos: v. 90 syntynyt nainen oli lähtenyt lomalle ja jättänyt kaksi amerikoanbulldog-rotuista koiraansa kotiin odottamaan. Seuraukset olivat karmivat: nattukoira oli synnyttänyt pennut, syönyt uroskoiran ja onnistunut näin virumaan hengissä yli emännän lomamatkan. Koirat olivat ilmeisesti olleet mitä kilteimpiä- haukkumista tms. ääntä ei huoneistosta ollut kuulunut. Tuomio tästä kaiken järjen ylittävästä teosta vie sekin järjen: 30 päivää ehdollista vankeutta ja kahden vuoden eläintenpitokielto. Miten tämä voi olla mahdollista? Nuoren ihmisen tekemänä tällainen rikos pysäyttää: löytyykö nuorista ihmisistä tosiaankin näin tunteetonta porukkaa. Eikö rangaistuksella voida osoittaa teon vakavuutta ja vääryyttä? Ihmisen tunne-elämän vauriot syntyvät lapsena. Empaattisuuden puute juontaa kylmäkiskoisuudesta tai siitä, että on aina saanut mitä on halunnut. Lasten ja nuorten pelimaailmat ovat omiaan vääristämään todellisuutta ja sitä, että oikeasti voidaan satuttaa, haavoittaa tai tappaa. Viattoman luontokappaleen, eläimen, heitteillejättö on heitteillepanon asteikolla se ensimmäinen. Sitten tulevat omat lapset ja läheiset. Eläimen heitteillepano harjoituttaa toimintatapaa, jota ei edes ymmärrä vääräksi niin kauan, kuin siitä ei tule kunnon rangaistusta. Pidän törkeänä suomalaisen lainsäädännön reikiä, jotka eivät suojele sen heikkoja, viattomia ja puolustuskyvyttömiä. Pidän törkeänä lainsäädäntöä, joka sallii ihmisen päästä kuin koira veräjästä. Se ei ole ihmisen oikeus. Se on koiran oikeus.




05.05.2011 Portugalin kuu on punainen



Pentti Saarikoski runoili aikoinaan Portugalin kuusta. Kom-teatteri teki runoista musiikkiesityksen, jonka kävin katsomassa lukuisia kertoja. Portugalin kuu oli punainen ja laulun sävelet jäivät mieleeni. Portugali-lainapaketin myötä tuo laulu on noussut mieleeni. Portugalin kuun väristä en nyt tiedä tai osaa sanoa, mutta sen tiedän, että päät punaisina ovat eräätkin toimittajat soitelleet ja kyselleet vastauksia kysymyksiinsä koskien lainapakettia. Portugali-asiasta tehdään lööppiä, yellowpagea ja uutisankkoja. Mediaan tottumattoman kommentista leikataan juuri se, mitä halutaan painaa. Pyydetään kommenttia etukäteen, jotta voidaan sitten jälkikäteen muistuttaa. Pettävätkö perussuomalaiset äänestäjänsä? Mitä tuohon nyt uutena kansanedustajana pitäisi vastata? Joskus on pakko olla pidättyväinen, vaikka impulsiivinen onkin. Joskus on pakko olla vastaamatta, vaikka aina haluaisi vääntää rautalangasta. Joskus on hyvä odottaa neuvottelujen tulosta, vaikka kuinka polttelisi. Timo Soiniin kannattaa luottaa. Perussuomalaiseen eduskuntaryhmään kannattaa uskoa. Jyrki Kataisen päätös eduskunnan yhteisestä päätöksestä liittyen Portugaliin on hyvä. Eduskunta on valitsijansa näköinen. Myös päättäjänä.




27.04.2011 Oikealla otteella kansan antamaan työhön



Viikko eduskunnassa alkoi eilen. Valtakirjat tarkistettiin, naamat valokuvattiin ja huoneet jaettiin. Valiokuntapaikoista on puhuttu ja jokainen on saanut esittää toiveitaan. Oman alan tai ajatuksen paikka kiinnostaa. Perussuomalaisten ryhmässä on mukava tunnelma. Iloisia kasvoja, odottavaa tunnelmaa. Olemme uusia, mutta emme kuitenkaan vieraita. Olemme tuttuja niille, jotka meitä äänestivät. Emme muutu miksikään. Olemme äänestäjien asialla ja heitä varten. Viime viikolla sain vastata tv:n Ajankohtaisessa Kakkosessa kysymykseen pelko. Pitääkö meidän ryhmäämme tai ajamaamme politiikkaa pelätä. Hoitajavalan vannoneena voin vastata: minua ei ainakaan tarvitse pelätä. Sehän olisi kuin sähköisku sormille. Käsille, jotka ovat muita ihmisiä varten. Toimintani tarkoitus on vaikuttaa mm. työelämään, terveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon ja lasten ja nuorten asioihin. Pitääkö sitten minun pelätä? En haluaisi antaa julkisuuden ennakkoasenteen tai käsityksen lyödä. Haluaisin katsoa eteenpäin. Onnistua ja tehdä tätä työtä sydämellä, ammattitaidolla ja äänestäjiä kunnioittavalla otteella. Sellaisella, jollaisella kansan antamaan työhön on tartuttava. Sinä tiedät kyllä.
2552




18.04.2011 Tänään on uusi päivä



Kello on nyt puoli viisi. Tupa on hiljainen. Perhe nukkuu. Istun tässä ja ihmettelen hurjaa, mennyttä iltaa. Vaalijännitys kesti loppuun saakka. 2552. Valtava äänimäärä. Mitä voin sanoa? Kiitos teille kaikille. Terveydenhuolto, vanhukset ja ihmisen vointi ei ole pientä. Niiden asioiden edessä ovat saappaat suuret ja askeleet pitkät. Kiitos, että luotitte. Kiitos Espoo. Kiitos Uusimaa. Kiitos Minna. Vaalipäällikkö teki ison työn, mutta ei näkyviin kaipaa. Varjossa, alla auringon on hyvä olla. Ottakaa ihmiset yhteyttä. Tehdään yhdessä tästä kaikesta parempaa. Ihmiselle. Kiitos!




17.04.2011 Huomenna on uusi päivä



Tänään on tärkeä päivä. Äänestämme eduskuntavaaleissa. Olen mukana näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa. Jännittää. Viikko on vilahtanut ohi vauhdilla ja nyt on äänestyksen aatto. Illan viimeiset vaalimainokset on jaettu, koti siivottu ja yö syömmessä on valmistettu suolapalaa sunnuntaiksi. Vaalijännityksestä huolimatta silmissä siintää kuitenkin myös ensi viikko. Heti maanantaina on valtuustoistunto, jossa käsitellään tekemääni tärkeää valtuustokysymystä työikäisistä muistisairaista. Suomessa arvioidaan olevan liki 7000- 10 000 työikäistä muistisairasta. Kuinka Espoossa ollaan varauduttu heihin? Tiistaina taasen on paluu työelämään, sillä talvilomani viimeisiä päiviä viedään. Muistisairaiden ikääntyneiden ryhmäkodin arki on pehmeää, eikä siellä puhuta päivänpolitiikkaa. Ryhmäkoti on lintukoto, jossa muistetaan vain Kekkonen ja ne vanhat, hyvät ajat. Vanhustenhoitajan kuvakulma on hyväksi. Se on opettanut tärkeitä arvoja. Ihmisen elämä on niin nopea ja lyhyt. Sairaus tulee niin yllättäin. Yllätyksiä, suuria elämän muutoksia ja niiden tuomia epätoivon hetkiä vastaan on taisteltava. Yhteiskuntamme on juuri sellainen, kuin se hädän hetkellä näyttää ja tuntuu olevan. Vielä se ei ole tarpeeksi hyvä vanhuksille, sairaille tai omaishoitajille. Mutta ehkä huomenna! Huomenna on uusi päivä.




15.04.2011 PUHE , EDUSKUNTATALO, ROKKAA KANSALLE TILAISUUS 25.2. 2011



Olipa kerran kaksituhattaluvulla nykyajan Lumikki ja poikkeukselliset kuusi pientä kääpiötä. Lumikin näette tässä edessänne ja kääpiöt ovat jossakin tuolla ihmisjoukossa keskuudessanne.
Näin meitä tituleerasi Espoolainen paikallislehdistö kaksi vuotta sitten, kun Espoon kaupunginvaltuustoon ponnahti kertaheitolla seitsemän perussuomalaista valtuutettua....
Lue puhe loppuun >>




11.04.2011 Parikymppisenä minulla oli ystävä, joka oli kasvissyöjä.



Asiasta innostuneena valistin yläasteikäistä pikkusiskoani lihan syönnin eettisyydestä. Eräänä päivänä pikkusisko laittoi veitsen lautasensa viereen ja sanoi: minä en syö enää lihaa. Ja siihen se loppui. Äiti ja isä toruivat minua. Olin antanut vääriä vaikutteita pikkusiskolle. Lihansyöjien ja metsämiehen perheessä moinen ronkelius oli ruoan epäkunnioittamista. Muutama vuosi tästä ryhdyin itsekin kasvissyöjäksi. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun kuulin, etten ollutkaan osannut ruokkia itseäni. Fyysisesti raskasta vuorotyötä tekevä.....

Lue artikkeli loppuun Eläinsuojeluliiton Animalian sivulta:
http://nasuvastisanottu.com/2011/04/11/mita-me-syodaan/




07.04.2011 Hoitavia, hyviä käsiä paikalle!



Saan paljon puheluja. Vaalit ja vaalikone herättävät ihmisiä ottamaan yhteyttä. Ihmisiä on kohdattu myös vaalikentillä ja juttua on riittänyt. Vanhustenhoito on teema, josta moni puhelu on saanut innostuksensa. Omaishoitaja saattaa soittaa ja kertoa omasta elämäntilanteestaan ja väsymyksestää. Huolestunut omainen taasen soittaa läheisensä saamasta kohtelusta sairaalassa tai hoivakodissa. Kun hoivakodissa lääkehuolto on katkennut ja edellisen päivän pillerit ovat löytyneet lääkekiposta, on omainen huolestunut. Tätäkö on vastuu, huolellisuus ja luotettavuus? Entäpä ruokailu välit? Onko oikein, että vanhuksen iltapala on kuuden jälkeen illalla ja seuraavankerran aamupalaa syödään vasta yhdeksältä aamulla? Ei ole. Säädösten rajat paukkuvat, rikkoutuvat. Kenen on vastuu? Hoitajien vai hoivapaikkojen johtohenkilöiden? Vanhusjohtajan? Asumispalvelupäällikön vai perusturvajohtajan? Virkamiehiä ja viranhaltijoita riittää! Uutta vanhuslakia on rakennettu suurin elkein. Paljon on luvattu, panostettu ja satsattu. Mitä siihen lakiin oikein kirjataan? Hoitajana olen nähnyt hoitoalan ongelmakohdat. Hoitajapula, hoitotyön asenteet ja vieraskieliset hoitohenkilöt tuovat omaa painetta alalle. Jos yhdestä työvuorosta puuttuu käsipari, toisen vuoron hoitaja ei ole työstään innostunut tai kolmas vuorolainen ei ymmärrä puhetta tai osaa kirjoittaa suomeksi tekemäänsä hoitotoimenpidettä, ollaan liukkaalla jäällä. Hoitokentällä kaadutaan virheeseen, joka on välinpitämättömyyden, kielitaidottomuuden tai henkilökunta pulan synnyttämää. Perushoitotyötä tekevänä pidän käsittämättömänä tilannetta, johon Suomessa on ajauduttu. Lain merkitys on siksi vanhuksille suuri. Siihen pitää kirjata asioita, jotka äkkisiltään tuntuvat istestäänselvyyksiltä: oikeus hyvään perushoitoon, oikeus ikääntyneen ravitsemussuositusten mukaiseen ravintoon, oikeus virike- ja kuntoutustoimintaan, oikeus ulkoiluun, oikeus riittävään ja oikeaan lääkitykseen (kipu yms.) sekä oikeus hyvään ja tuettuun saattohoitoon. Siinä joitakin. Lakiin tulee kirjata myös hoitohenkilökunnan vahvuus. Hoitavia käsiä on oltava paikalla. Hyviä sellaisia.




01.04.2011 Valtuustopuhe



Meillä on saapumisen hetkellä kätilö, mutta kuka saattaa lähtiessä?
Saattohoito on pitkälle edenneestä sairaudesta kärsivälle tarkoitettua, oireita lievittävää hoitoa. Sen toinen nimitys on palliatiivinen hoito. Terminaalihoidolla taas tarkoitetaan välittömästi kuolemaa edeltävää saattohoitoa. Saattohoitoa annetaan, kun aktiivinen sairauden parantamiseen tähtäävä hoito on päätetty lopettaa, eikä toivoa toipumisesta enää katsota olevan.
Viime syksynä lokakuussa saattohoito sai uudet suositukset, joiden tavoitteena on tehdä saattohoidosta suunnitelmallisempaa ja sekä ohjata koko maan saattohoidon käytäntöjä.
Viime aikoina saattohoidosta ja hyvästä kuolemasta on keskusteltu paljon: Helsingin Sanomat kertoi viime toukokuussa lääkärilehteä lainaten, että Suomi on saattohoidossa Euroopan häntäpäätä.
Ainakin suuren yleisön ja myös joidenkin lääkärien mielestä saattohoidon uudet suositukset ovat tarpeellisia. Niillä toivotaan olevan vaikutusta kuntien ja sairaanhoitopiirien saattohoidon järjestämiseen.
Vastuu saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Siitä huolimatta joka neljänneltä näistä puuttuvat saattohoitosuunnitelmat tai ohjeet, selviää ministeriön tiedotteesta.
Espoo on yksi näistä.
Saattohoitosuositusten toimeenpano ei lisää kustannuksia, mutta suositellut toimintatavat edellyttävät kustannusten kohdentamista uudelleen. Espoossa on puhuttu pitkään saattohoitoyksiköstä Puolarmetsän -sairaalaan, mutta taloudellisten resurssien vuoksi erillistä saattohoitoyksikköä ei ole pystytty kyseisissä tiloissa aloittamaan. Tilat on tosin remontoitu ja sinne on keskitetty saattohoito-osaamista.
Espoo ostaa Helsingissä sijaitsevasta Terhokodista kahta saattohoito paikkaa. Kuka paikan saa ja millä perusteilla?
Kilpailu on kovaa vielä ihmiselämän viimeisillä metreillä.
Suuri tärkeysaste onkin siis omalla espoolaisella saattohoitoyksiköllä. Siihen on löydyttävä resursseja eli rahaa!
Peruspalveluministeri Paula Risikko sanoi saattohoitosuositusten julkistamistilaisuudessa lokakuussa 2010: Suosituksilla toivotaan olevan vaikutusta kuntien ja sairaanhoitopiirien saattohoidon järjestämiseen. Hyvä saattohoito on jokaisen kuolevan ihmisen oikeus.
Espoon valtuusto osoittikin inhimillisyyttä hyväksyessään kaksi tekemääni toivomusta liittyen saattohoidon kehittämiseen kotikunnassamme Espoossa. Saattohoitoon on panostettava.




26.03.2011 Ihmisen ääniä Espoon Isossa Omenassa



Työtön ei ole sama kuin työkyvytön. Kuinka yli viisikymppinen nainen saisi töitä muualta kuin hoitoalalta? Miksi pitää osallistua henkisesti alistavaan kurssitukseen, jonka tavoite on vain nollata työttömyyslukuja? Entä opiskelijoiden asema? Miksi edelleenkin opiskelijoiden harjoittelut ovat ilmaista työtä työnantajalle? Kuka hoitaa omaishoitaja äidin vammaista lasta tulevaisuudessa? Onko ryhmäkotihoito asiantuntevaa ja onko siellä koulutettu henkilökunta? Omaishoitaja on kovilla, mutta ei valita, sillä hoidon kohde on oma rakas lapsi. Nähkäämme ne äidit ja isät, jotka hoitavat omaishoitajina lapsiaan! Mistä pitkäaikaissairas saa apua, kun ei pärjää enää kotona? Kuka auttaa hänet palvelutaloon? Miksi me tuemme talousvaikeuksissa kamppailevia maita? Portugalin jälkeen tulee Espanja ja sitten Italia. Mitä tapahtuu lapsille ja nuorille, joiden vanhemmat eivät katso heidän peräänsä? Mihin on kadonnut vanhemmuus?Näitä kysymyksiä ja monia muita pohtivat ohikulkijat vaalitapahtumassa Espoon Isossa Omenassa. Myös ihan syviä ja jopa henkilökohtaisia asioita kerrottiin: ihmisellä on tarvetta puhua, eikä välttämättä lähellä ihmistä, jolle kertoa. Välillä unohdan, että kyse on eduskuntavaaleista. Toivottavasti monet muutkin unohtavat. Silloin olemme oikeasti läsnä ja lähellä. Ihmisen ääntä kuunnellen. Ehkä vähän myös auttaen.




20.03.2011 Maksetaan velkaa



Espoon kaupungin tulos oli vuonna 2010 tyydyttävä ja se ylitti talousarvion. Tuottavuusohjelma teki tulosta siten, että ulkoisia menoja saatiin karsittua. Säästöt eivät kuitenkaan tähän lopu, sillä kaupungin tulevat investoinnit vetävät myös tulevaisuudessa vyötä tiukemmalle. Puolarmetsän sairaala, Länsimetro, Kehä1. parannus ja muut liikennehankkeet vievät ja ottavat rahaa. Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä kiittää talousarviossa kaupungin henkilöstöä, esimiehiä ja luottamushenkilöitä. Me kaikki yhdessä olemme tehneet hyviä päätöksiä ja toimineet palvelujen tuloksellisuuden kehittäjinä. Kaupunginjohtajan kiitokset tulevat varmasti sydämestä, sillä kaupunginjohtajalla on ihmisläheinen ote. Kuntalaisia heitäkin, pitäisi kuitenkin ehkä kiitoksella muistaa. Jaksoitte säästöjä, kun hattu kourassa kuljettiin. Jaksoitte säästöjä, jotka eivät ehkä sittenkään olleet niitä hyviä ja viisaita. Olemme säästäneet laitosapulaisista: saimme laittomia siivoojia, mutta kuka sai rahat? Olemme säästäneet koulunkäyntiavustajista: saimme matalapalkatut pätkätyöläiset, mutta kuka avusti koulussa? Olemme leikanneet omaishoitajien tuesta: saimme pienet rahat, mutta keneltä me oikeastaan ne leikkasimme? Kehitimme lasten kriisitilanteisiin avohoitoa: lasten huostaanotot ovat lisääntyneet, mikä meni vikaan? Entäpä vanhukset ja terveysasematoiminnat? Säästetään jo sanoissa, ettei sattuisi! Ajatellakaan ei oikein enää tohdi: maksumiehen roolissa kun ollaan sekä vauvat että vaarit. Velkaa kaupungille meillä jokaisella liki tuhat euroa!




12.03.2011 Possuressua valvotaan paremmin kuin vanhusta



Eläinsuojelulliset keskustelut ovat nousseet tänä talvena otsikoihin kiitettävästi. Olemme saaneet lukea susien kaatoluvista, häkkikanaloista, lihatuotannosta ja turkistarhauksesta. Helsingin Sanomat uutisoi 24.2.11 sikatilallisten asioista. Tilalliset esittivät valvojille ns. sikasilmää, jolla pystyisi heti näkemään, voivatko tilan siat hyvin vai huonosti. Toivomus on asiallinen, sillä vain asiantuntijuudella näissä asioissa mennään eteenpäin. Sikojen elinolojen asianmukaisesta valvonnasta kertovat myös sikatiloille tehtävät eläintarkastajien yllätyskäynnit. Yllätyskäynti on mahdollinen, sillä possuressun kotirauhaa ei ole vielä suojeltu lailla. Toista on suomalaisten vanhusten kanssa. Kun kotimaan lainsäädäntö ei salli tarkastajien yllätyskäyntejä vanhusten hoitolaitoksiin kotirauhan rikkomiseen perustuen, pitäisikö Eun puuttua asiaan. Yllätyskäynti vanhukselle hoivaa tarjoavaan yksikköön pitäisi olla sen valvojalle mahdollista. Se olisi yksi keino paljastaa vanhusten hoidon julkisuudelta pimentoon jäävät laiminlyönnit, riittämättömästä henkilökunnasta johtuvat punoittavat ihot ja ulkoilun puutteesta kärsivät kalpeat kasvot.



11.03.2011 Terveydenhuollon tulevaisuus puhutti Mediuutisten vaaliväittelyssä



Olin mukana Mediuutisten järjestämässä vaaliväittelyssä. Seura oli asiantuntevaa: Risikko, Thors ja Rehula toivat mukaan ministeritason tietämystä. Soininvaaraa taasen kiinnosti minun tietämykseni tai paremminkin koulutukseni, sillä sitä hän minulta tokaisten kysyi kun istuimme paneelin piinapenkkiin. Ylpeänä sain kertoa: perushoitaja, vanhustyön erikoisammattitutkinto ja gerontologian jatkoopiskelija. Outo kysymys oudolla tavalla, ajattelin, mutta muutapa tuo ei sitten kysynytkään. Politiikan meressä on suolaa, mutta onneksi kellun hyvin. Kaksi tuntinen keskustelu vilahti nopeasti, puhuimme rahoituksesta, rakenteista ja terveyseroista. Köyhyys lisää ihmisten välisiä terveyseroja. Rahalla on merkitystä. Yksityinen sektori tarjoaa hoitoa nopeasti, täsmällisesti ja kohteliaasti. Yksityinen sektori on tarpeen tukemaan julkista puolta, mutta sen tarkoitus ei saa olla julkisen terveydenhuollon ojaan ajo. Myös julkisen sektorin on tarjottava hyvää hoitoa asiakkailleen. Ihmisen vaivat on otettava todesta, ne on kuultava, katsottava ja tutkittava. Terveyserojen kaventaminen on tärkeää. Pohjois-Karjala projekti onnistui tuomaan kymmenen vuotta lisää suomalaisen miehen elämään. Sydän- ja verisuonitaudit vähenivät. Tulevaisuuden peikkoja sairauksissa ja hyvinvoinnissa ovat taasen diabetes, masennus, syöpä ja suolistosairaudet. Lihavuuden lisääntyminen näkyy lapsissa ja nuorissa. Nuorten syrjäytyminen on myös pelottavaa. Sen saattaa potkaista liikkeelle opiskelupaikan puuttuminen tai opintojen keskeyttäminen. Nuoren kädestä olisikin pidettävä lujasti kiinni, sillä sieltä se lähtee - askeltaminen aikuisuuteen. Miten ja millaisin jalanjäljin, toivottavasti ei syjäytyvin.




08.03.2011 Ihmisten vastuulla



Olemme jonkinlaisia eläimiä jokainen. Jalostuneita ja valistuneita. Joskus meitä ohjaa vaisto, joskus arkuus ja pelokkuus pitävät meitä syrjässä ja pimennossa. Oikeasta eläimestä meidät erottaa kuitenkin ajattelu: eläin ei kadu tekemisiään, eikä pelkää tulevaisuuttaan. Ehkä siksi eläimen elämää on niin helppo olla ajattelematta. Suomen eläinsuojelujärjestöt ovat julkaiseet omat eläimiä koskevat tulevan hallituskauden tavoitteet. Osallistuin keskusteluun tänään eduskunnan kansalaisinfossa. Järjestöjen tavoitteet liittyvät lainsäädäntöön ja eläinasiavaltuutetun toimeen, tuotantoeläinten hyvinvointiin, koe-eläinten vaihtoehtoihin ja niihin resurssointiin, turkistarhauksen lopettamiseen, seura- ja harraste-eläinten suojeluun sekä kasvisruoan suosimiseen. Minulle tärkeitä teemoja eläintensuojelussa on monia. Maatalouskoulun opiskelijana jouduin aikoinaan mukaan porsaiden kastrointitilaisuuteen. Porsaat huusivat ja kärsivät. Ei kastroinnille ilman puudutetta! Hoitoalan koulussa työharjoittelussa eksyin suuren helsinkiläisen sairaalan pohjakerroksessa koe-eläinten tiloihin. Silloin ovet eivät olleet lukossa, eikä asioista puhuttu. Koe-eläimille on löydyttävä vaihtoehtoja! Turkistarhojen kuvat kettujen silmätulehduksista pysäyttävät säännöllisesti. Turkistarhaus on saatettava päätökseen! Pietarin peltoon syntyneen orpokoiran uutena omistajana olen törmännyt myös olemassa olevaan pentutehtailuun. Pentutehtailu ja kotieläinten suojaaminen eläinrikkomuksilta on estettävä! Tuotantoeläinten hyvinvointiin on myös katsottava suurennuslasilla: sikalat, navetat ja kanalat ovat ihmisten vastuulla. Sen, joka ajattelee.




05.03.2011 Hoitaja Arjan asennetta: Tärkeintä on terveys



Olen loikoillut. Maannut ja hikoillut. Viikko meni kuumeessa, kaksi päivää toipuessa ja nyt yskitään keuhkoja ulos. Työpaikkalääkärin unohdus kostautui potilaalle apteekinluukulla, kun keuhkoputken tulehdukseen määrättyä puhelinreseptiä ei löytynytkään apteekin hyllyltä. Lääkäri oli unohtanut ja lähtenyt viikonlopunviettoon. Harmitti, mutta varmasti myös niitä, jotka joutuivat asian paikkaamaan. Kiittää pitää Suvelan sivuapteekkia, josta löytyi hyvää hätäapua ja puhelinyhteyttä työpaikkalääkärin toimistoon. Työpaikkalääkärin toimistosta löytyi sitten toinen lääkäri reseptin kirjuriksi. Potilaana unohdetuksi tuleminen tuntuu pahalle. En ollut tärkeä, enkä merkityksellinen. Olin vaan hoitaja, joka piehtaroi influenssan jälkitaudissa. Ja kaiken lisäksi sairastanut vielä lomallaan. Hyvää meni taas halvalla! Liikemies Antti Piippo jutteli eilisessä Harkimon kanssa ohjelmassa leppoisia. Elämäänsä tyytyväinen liikemies listasi tärkeimmän asian elämässään ja tulevaisuuden toiveessaan yhteen sanaan: terveys. Hoitajana on helppo peesata: näin se juuri on! Voisimmeko kaikki tajuta sen? Voisimmeko tajuta juuri nyt, eikä vasta sitten, kun koemme? Sillä siihen ja silloin elämä voikin olla aivan liian lyhyt. Hyvän ja turvallisen terveydenhoidon puolesta vaalitorille, mars, mars!




24.02.2011 Lasten- ja vanhustenhoitoa puoleen hintaan



Turun Sanomat tarttui tärkeään teemaan perhepäivähoitajien palkoista. Tuhatviisisataa euroa palkkaa on pieni korvaus vaativasta hoito- ja kasvatustyöstä. Äitinä ja hoitajana ihmetyttää yhteiskunnan vastuuttomuus. Yleisesti on hyväksyttävää, että lapsille ja vanhuksille tehdystä työstä ei tarvitse sen tekijäänsä hyvitellä. Alojen palkkaus vetää vakavaksi, varsinkin kun tietää, mitä ala on. Suurta huolta on kannettava myös työllistettyjen tilanteesta. Heitä sijoitetaan päiväkoteihin henkilökohtaisiksi avustajiksi ja ryhmäavustajiksi. Työllistettyjä löytyy myös vanhustenlaitoksista kuka mitäkin tekemästä. Vanhusten työllistävä vaikutus on toki huomioitu myös Espoossa. Tulevien vuosien työllisyysohjelmassa yhä useampi työllistettävä saattaa päätyä vanhustenhoitajaksi. Puhuimme asiasta elinkeinojaostossa, jossa kyseenalaistin työllistettävän työnkuvaa. Sain vastauksesksi, että he tekevät sitten sitä, mitä muu henkilökunta ei ehdi. Täyttävät kaappeja tavaroilla tai jotakin sellaista. Työllistäminen on tärkeää. On kuitenkin tarkasti mietittävä, mihin työllistettyjä sijoitetaan. Lastenhoidolliset tehtävät vaativat koulutusta, vanhustenhoidossa tilanne on sama. Jos kouluttamaton henkilö syöttää vaikkapa ruokaa vanhukselle on ilmassa jo kyseenalaisuutta. Ruoan murunen henkeen ja siitä seuraavat tapahtumat ovat ikäviä. Vastuun kantajaa haetaan. Koulutusta ei saa missään muotoa polkea, eikä koulutusta vaativaa alaa aliarvioida kouluttamattomin työntekijöin. Työpaikan on myös itse tunnettava pelin säännöt: työllistetyn asema on ymmärrettävä ja vastuusäännöt selvitettävä.




20.02.2011 Ei ollut harmaata eikä apeaa laitosapulaisvarpusen puku



Kotikaupungissa on harmaata. Lumivalkoiseen on tullut ikävä jälki. Kaupungin ostamissa siivousalan palveluissa on paljastunut laittomuuksia. Työtä tehdään ja teetetään pimeästi. Espoo tuottaa omaa siivousta 70%. Ostoja tehdään 30%. Onkohan ne nyt niitä, joita itse vastustin kovasti sosiaali- ja terveyslautakunnassa? Pari vuotta sitten, kun puhuimme ja päätimme päiväkotien laitosapulaisten vähentämisestä? Päiväkotien siivoukset päätettiin ulkoistaa joiltakin osin, mutta ihmettelin, että mitäs säästöjä siitä syntyy. Puhuimme niinkin suurista rahoista kuin laitosapulaisten palkoista. Tässä on tulos, jota nyt niitämme. Kaupunginjohtaja Mäkelä otti asiaan kantaa ja totesi, että Espoo elää verotuloilla. Että kaupunki ei salli harmaata taloutta ja asiaan puututaan. Voi, kun kaupunki ei ajatellut aikoinhaan elävänsä laitosapulaisten verotuloilla! Ne kun ovat ammattiryhmä, joka on tunnollisesti, sitkeästi ja varmasti aina paikalla ja aina valmiina. Laitosapulaisissa on ollut kautta historian naisvoimaa, jota muista ei aina löydy. Rätti ei pysy kaikkien kädessä, eikä mopin varsi motivoi. Minä kaipaan vanhoja laitosapulaisia! Niitä, joita kohtasin Myllypuron, Kivelän, Laakson ja Koskelan sairaaloissa Helsingissä. Ei ollut harmaata eikä apeaa laitosapulaisvarpusen puku. Oli ryhdikästä, valkeaa ja viisasta!




03.02.2011 Potilasvahinkojen varjossa myös valon päivänä



Savon Sanomat uutisoi 1.2.11 kuolemaan johtaneista potilasvahingoista. Potilaskuolemista tehtiin viimevuonna 194 kantelua. Edellisenä vuonna luku oli yli kaksisataa. Itse oikeuslaitos tuomitsee lääkäreitä harvoin kuolemantuottamuksesta. Tuomioita tulee vain muutama vuodessa, joskaan niistä ei puhuta. Niitä ei myöskään merkitä Valviran Julki-Terhikkiin, jossa hoitoalan ammattihenkilöiden muut tiedot löytyvät. Oikeusistuinten ei tarvitse infota asiasta Valviraa, mutta kansalaisella on oikeus kysyä Valvirasta tietoja lääkäristä. Viikon Iltalehti uutisoi surullisen tapauksen nuorukaisesta, joka menehtyi kotisohvalleen lukinkalvonalaiseen aivoverenvuotoon. Nuorukainen oli käynyt vain hetkeä aikaisemmin päivystyksessä, mutta kotiutettu särkylääkkeiden kanssa kotiin potemaan. Äidin taistelu ainoan poikansa kokemasta vääryydestä päätyi oikeussaliin. Syytteet lääkäriä vastaan hylättiin. Korvauksia äiti sai ainoastaan hautajaiskuluista. Jokaisella tulisi olla hoitoalan henkilö elämänsä taustajoukoissa. Joskus vaatimus, painostus ja itse käsky on lääkärille paikallaan. Hiljaisen ääni ei kuulu. Ja potilasvahinko sattuu usein juuri sellaiselle.




01.02.2011 Kansa verolle pantavaksi



Eilinen Espoon kaupunginvaltuuston kokous veti vatsan hapoille. Käsittelimme asiaa, joka inhimillisessä mittakaavassa käy monen ihmisen sydämelle. Vaikka syytetty olisi millainen rikollinen ja paatunut sellainen, on taustalla aina joku sijaiskärsijä. Se voi olla perhe tai lapset. Kyseessä oli kaupungin virkamiehen Olavi Loukon tapaus. Olla asianosaosena oikeusjutussa ei ole lastenleikkiä. Inhimillisyys ja sen nimissä tehty syyttäminen kulkevat kuitenkin käsi kädessä. Espoon entisen kaupunginjohtajan ja Olavi Loukon tapaus ja oikeudenkäynti koko maailman mittakaavassa on kuitenkin vain pähkinöitä. Ilmaisia lounaita ei ole, mutta niitä on nautittu aina ja nautitaan jatkossakin. Kun joku haluaa jotakin, se hieroo. Ilkka Kanervan synttäribileet jäävät mieleen ikimuistoisina. Itserakkaudella ja omahyväisyydellä ei ole tässä maailmassa mitään rajaa. Eduskunnan ovet aukeavat edelleenkin näille syytetyille kansan miehille ja naisille. Pitäisikö meidän nyt katsoa peiliin? Miten me nyt ollaan vaan niin tyhmiä, että suostutaan tähän verolle panoon? Me maksamme, meiltä otetaan ja muut syövät meidän eväät. Niin lähtivät Joosef ja Mariakin verolle pantavaksi. Ja kuinkas sitten kävikään?




28.01.2011 Hallintoneuvosto saa pitää ostoetunsa



Helsingin Sanomat uutisoi HOK-Elannon hallintoneuvoston ostoedun jatkumisesta (Kaupunki 23.1.). Uutisessa kerrottiin myös, että ostoetu poistui HOK-Elannon edustajiston jäseniltä tämän vuoden alusta. Uutisessa kerrottiin, että viime joulukuun edustajiston syyskokouksessa käsiteltyyn aloitteeseeni ostoedun poistamisesta myös hallintoneuvoston jäseniltä palattaisiin seuraavassa edustajiston kevätkokouksessa. Tämä tieto on kuitenkin valitettavasti väärä. Edustajiston syyskokouksessa asiasta käytiin tiukka ja täpärä äänestys, jonka tulos oli juuri päinvastainen, kuin Helsingin Sanomat uutisessaan esitti. Palautusesitys aloitteestani kaatui äänin 26-25. Tämä tarkoittaa sitä, että enemmistö edustajiston jäsenistä oli hallintoneuvoston ostoedun säilyttämisen kannalla, joten hallintoneuvosto saa pitää ostoetunsa. Uutisessa haastateltu hallintoneuvoston puheenjohtaja Jorma Bergholm kertoi, että ostoedulla ei ole sen saajalle juurikaan merkitystä. Bergholm sanoi, että etu on korkeintaan 10-20e kuukaudessa. Rohkenen olla asiasta täysin eri mieltä. Puhuessamme arvokkaista ja kalliista tuotteista, merkkivaatteista, rakennustarvikkeista tai autoista, ostoedun tuomat alennus prosentit ovat suuria ja merkityksellisiä. Tekemäni aloite ostoedun poistamisesta myös hallintoneuvoston jäseniltä, ja sitä seurannut äänestystulos antaa positiivisen viestin. Tällainen samanhenkisyyttä osoittanut äänestystulos kertoo paljon edustajiston selkärangasta. HOK-Elanto sen sijaan ei tuloksesta hätkähtänyt. Olisi pitänyt. Ostoetu hallintoneuvoston jäsenelle ei ole enää etu vaan häpeä.

Arja Juvonen
HOK-Elannon edustajiston jäsen
Kaupunginvaltuutettu(peruss)
Espoo



24.01.2011 HOK- Elannon freudilainen lipsahdus Helsingin Sanomissa



Sunnuntain Helsingin Sanomat uutisoi 23.1.2011 näkyvästi HOK-Elannon ostoetua. Ostoetu poistui vuoden alusta edustajiston jäseniltä, mutta hallintoneuvoston jäsenet saivat pitää ostoetunsa. Joulukuun Hok-Elannon syyskokouksessa käsiteltiin tekemääni aloitetta henkilöstöedun poistamisesta myös hallintoneuvoston jäseniltä. HOK-Elannon vastaus aloitteeseeni oli kielteinen, mutta edustajisto halusi äänestää aloitteen vastauksen palauttamista uudelleen valmisteluun. Äänestys tulos oli kismittävä: aloitteeni kaatui äänin 26 - 25. Sunnuntain Hesari oli uutisoinut asian juuri päinvastoin, eli virheellisesti: Hesari kertoi, että asia lähtisi uudelleen valmisteluun. Näinhän asia ei ole. Virheellinen tieto lähti lehteen Hokista, mikä harmittanee Hokkia suunnattomasti. Kotipsykologina voisi kai puhua freudilaisesta lipsahduksesta. Aloitteeni on saanut aikaan paljon yhteydenottoja. Näin tasapäinen äänestystulos on merkki jostakin ja sitä tulisi myös Hokin yritysjohdon pohtia. Mietintämyssyn päähänsä saisi laittaa myös ristiriitaisia kommentteja antava Laura Räty, Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Räty oli kesällä 2010 ostoedun poistamisen kannalla, mutta piti sunnuntain Hesarissa ostoetua " asiallisena etuna, joita voi ja pitääkin olla". Huh, huh: Ei ole korviin, jotka kuuntelee luottamista, jos muisti pätkii!




08.01.2011 Vanhustenhoidon pelastajan paikka auki



Iltalehti kertoi tarinoita vanhustenhoidosta. Surullista luettavaa. Ikäihmisten palvelujen hoito- ja laatusuositus ei ole suuntaa antavana asiakirjana kyennyt laittamaan vanhustenhoitoa kuntoon. Asetus on merkityksetön, eikä se ole muualle yltänyt kuin kuntien ja kaupunkien omien vanhusstrategioiden kansien sisälle. Pelastajaa ei ole myöskään tullut teknologiasta, johtamisen kehittämisestä eikä erilaisista hoitotyön kehittämisprojekteista. Entisten lääninhallitusten tekemät selvitykset vanhustenhoidon tilasta eivät nekään ole saaneet ilmaa siipiensä alle. Vai kuka on kuullut, miten vanhukselle sopimattomaan ruokaan, liialliseen lääkitsemiseen tai henkilökuntapulaan on puututtu? Vanhustenhoidon laatua voimme katsella monin erilaisin silmin. Kun katsomme ruohonjuurelle, näemme hoitajien erilaisen kirjon. Yksi näkee, että vanhuksen vaippa on helppo vaihtaa, kun se on märkä. Toinen ajattelee, että vanhus on vietävä vessaan, ettei vaippa ehtisi kastua. Kuinka ohjeistaa erilaisissa tavoissa toimia ja ajatella? Virkamiehiä ja päättäjiä katsoessamme näemme myös erilaisuutta. Yksi ajattelee, että kotihoitoa kehittämällä saamme vanhuksen menemään itsenäisesti vessaan ja suosii näin laitospaikkojen vähentämistä. Toisen pontevat ajatukset vievät muistisairasta vanhusta suuren seniorikeskuksen yksiöön, kantamatta sen pidemmälle siitä, että löytääkö vanhus tarpeilleen omaan vessaansa vai asuntonsa lattialle. Kuinka selittää, että vanhus tarvitsee liki aina hoitajan vierelleen vessamatkalla? Vanhustenasioiden päättäjät ovat usein kaukana hoivaalan todellisuudesta. Sosiaali- ja terveyslautakunta on haluttu, mutta hoitoalan totuus ei tule ilmi kokousasiakirjojen kautta. Kuinka kokoukset tulisi hoitaa, jotta virhepäätöksiltä vältyttäisiin? Hoivayksiköiden johtajuus on sekin kaukana arjesta. Missä on se hoivayksikön johtaja, joka omalla työpanoksellaan osallistuu hoitotyöhön henkilökuntapulassa? Joukkoja johdetaan aina edestä päin. Vanhuslaki tekee tuloaan. Lausuntakierrokselle se lähtenee toukokuussa. Hoitajamitoituksen kirjaaminen vanhuslakiin on tärkeää, kuin myöskin hoitotyön valvonta ja inhimillisyyden periaatteiden toteuttaminen ja korostaminen. Siinä, missä osastolle on nimetty virike- ja vaippavastaava, tulisi osastolle nimetä myös inhimillisyysvastaava. Hänen tehtävänä olisi viestiä kaikista yksikössä eteen tulevista epäkohdista mm. alimiehityksestä tai potilaan epäasiallisesta kohtelusta. Salkku olisi toki painava ja raskas kantaa, mutta niin olisi sisältökin.Ja sitten ei muuta kuin hoivayksiköiden johtajat sekä kuntien virkamiehet ja päättäjät kuuntelemaan!




04.01.2011 Oikea mitoitus tärkeää housuissa ja hoitajissa



Vanhainkodin hoitaja kysyi Hesarin mielipidepalstalla hoitajamäärän perään. Onko oikein hoitaa 22 potilasta kolmen hoitajan voimin? Hoitaja mitoitus lasketaan siten, että hoitoyksikön hoitajien määrä jaetaan hoitoyksikön potilasmäärällä. Vastaukseksi saatu desimaaliluku kertoo hoitajamitoituksen määrän. Sen verran on hoitajaa jokaiselle potilaalle tarjolla! Ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatusuosituksen mukaan mitoituksen tulisi olla 0,5-0,8 välillä. Lukuja ymmärtämättömälle voi sanoa, että 0,5 mitoitus esim. pitkäaikaishoivassa tarkoittaa käytännössä aina alhaista hoitaja mitoitusta ja raskasta työympäristöä. Matala mitoitus potilaalle merkitsee taasen potilasvahingon, riittämättömän hoidon ja kiireen ilmapiiriä. Hoitajamitoitusta tarkastellaan koko yksikön näkökulmasta, mutta myös yksittäiset työvuorot tulisi huomioida. Usein juuri iltavuorot ovat työntäyteisiä, potilaat jo päivästä väsyneitä ja raskaasti hoidettavia. Hoitajia on kuitenkin juuri iltavuoroissa vähiten. Myös yötyötä tehdään joissakin paikoissa matalalla miehityksellä ja hoitajalla saattaakin olla monta eri taloa asukkaineen valvovan silmän ja hoidon alla. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus on asiakirja, joka on istutettu monen kunnan ja kaupungin vanhusstrategian kansien sisään. Lirularulorua on ollut helppo putata täytteeksi ja toiveeksi. Toista on toteutuksen kanssa. Asiakirja on ollut vain suositus, eikä sillä ole ollut vaateen, pakon tai käskyn sijaa. Vanhuslaki on ollut puheissa pitkään. Iisakin kirkkoa rakennetaan juuri eduskuntavaalien alla ja lausuntokierrokselle lähdetään vaalien jälkeen. Harmi, sillä jälkeenpäin on turha narista. Ole siis hereillä, äänestäjä! Jotta Ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatusuositus löytyisi myös vanhainkotien seinien sisältä on se ehdottomasti kirjattava lakiin. Sama on hoitajamitoituksen kanssa. Tämäkin hoiva-alan asiantuntija sen tietää: ei kissalle hiirtä räätäliksi, eikä sekuntikelloa hoitajan ja potilaan suhteen laskijaksi.




 
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060, , www.eduskunta.fi