30.12.2015 Vantaalla mutkan kiertänyt valtuustoaloitteeni Omaishoitajien Sporttikortista toteutuu vihdoinkin myös Espoossa

Aloitetta käsiteltiin moneen otteeseen ja vein sen aikoinaan myös Espoon valtuuston talousarvioneuvotteluihin. Aloite olisi koskettanut arviolta noin 1000 omaishoitajaa ikään katsomatta eli kaikkia niitä, joilla oli voimassa oleva omaishoitajasopimus.

Aloite ei saanut Espoossa tuulta alleen. Ei, vaikka tein hyvät taustaselvitykset ja vein aloitetta kaksin käsin eteenpäin. Harmitti niin vietävästi, sillä puhuimme pienistä rahasummista. Aloitteen hyöty, omaishoitajien tukeminen heidän raskaassa työssään, olisi ollut mielestäni taloudellista kuluerää suurempi. Ajatuksena oli myös omaishoitajille annettava singnaali siitä, että heidän työnsä oli arvostettavaa, tärkeää ja tuettavaa.

Muutamaa vuotta myöhemmin vantaalainen perussuomalainen kaupunginvaltuutettu vei aloitteen myös Vantaan valtuustoon. Vantaan kaupunki päätti toteuttaa aloitteen sallimalla ilmaiset uimahalli käynnit omaishoitajille kokeiluluonteisesti tämän vuoden loppuun saakka. Toivottavasti kokeilu saa Vantaalla jatkoa!

Kerroin syksyllä Vantaan tekemän päätöksen Espoon kaupunginvaltuustolle. Oli upeaa kertoa, että aloite, joka ei koskaan toteutunut Espoossa toteutuikin Vantaalla. Samalla kerroin, että tuon nyt vuosia sitten tehdyn ja Vantaallakin mutkan heittäneen aloitteen takaisin tänne Espooseen. Että mitäs tästä nyt sanoisitte. Espoohan kertoo olevansa edelläkävijä.

Riemuni olikin suuri, kun sain tovi valtuustoistunnon jälkeen tiedon, että Espoo aikoo kuin aikookin työstää aloitteeni vihdoinkin eteenpäin. Kahta suuremmaksi riemuni yltyi, kun luin Espoon Liikunta- ja nuorisolautakunnan asiasta tehdyn päätöksen 10. 12. 2015.

Mitä tästä kaikesta nyt sitten sanoisi? Sanoisinko, että perussuomalaisuus ei ole este, mutta se voi olla hidaste tai sanoisinko, että parempi myöhään kuin milloinkaan. Tai, että koti ei ole siellä missä asuu, vaan siellä missä ymmärretään. Tai sanoisinko vain, että hyvät asiat tarvitsevat aikaa toteutuakseen. Niin, eikä sisukaan asioita eteenpäin potkiessa taida olla pahitteeksi.

Kiitos Espoon liikunta- ja nuorisolautakunta ja hyvää uutta vuotta 2016 niin omaishoitajille kuin myös kaikille muille. Kiitos myös Vantaalle Sporttikortti aloitteen hyväksymisestä kuin myös sen sinne vieneelle.

Tässä alla ote asian päätöskohdasta Espoon Liikunta- ja nuorisolautakunnan pöytäkirjasta. Omaishoitajien maksuton uinti- ja kuntosalietuus astuu voimaan vuonna 2016. Voisiko tätä vuotta 2015 enää paremmin päättää? Pieni askel ihmiselle, suuri askel ihmiskunnalle- iloitsen.

Lisäys: Omaishoitajille maksuton uinti- ja kuntosalietuus.

Peruste:
Omaishoitajat pitävät huolta sairaasta, vammaisesta tai ikääntyvästä läheisestään. Omaishoitajan ovat hoidettavan omaisia tai muita hoidettavalle läheisiä henkilöitä. Niin sanottu vierashoitaja ei voi toimia omaishoitajana. Valtakunnallisen tutkimuksen mukaan yleisimmin omaishoitajina toimivat puolisot, omat lapset tai omat vanhemmat. Miesten osuus omahoitajista on ollut kasvava. Omaishoitaja voi hakea omaishoidon tukea, jota haetaan hoidettavana olevan henkilön kotikunnalta. Tuessa ei ole ikärajoja, vaan se koskee niin vammaisen lapsen vanhempia kuin iäkästä vanhempaansakin hoitavaa. (STM oppaita 2005:39; Omaishoidon tuki; opas kuntien päättäjille; http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/111301/opp_2005_30_omaishoidon_tuki_verkko.pdf?sequence=1 )

Omaishoitajat ovat usein iäkkäitä, usein puolisoita. Moni omaishoitaja on Espoossa vammaispalvelujen mukaan myös maahanmuuttajataustainen. Omaishoitajien mahdollisuudet, voimavarat ja rahalliset resurssit toteuttaa liikuntaa ovat rajalliset. Säännöllinen liikunta jää vähäiseksi. Omaishoitoon kohdennetuissa tutkimuksissa on tullut esiin, että omaishoito voi olla hyvin palkitsevaa, mutta myös erittäin raskasta. Hoitaminen on fyysisesti rasittavaa ja psyykkisesti kuormittavaa. Huoltotoimet saattavat edellyttää esimerkiksi nostamista. Hoitajalla voi olla omia sairauksiataloudelliset huolet ja käytännön järjestelyjen ongelmat. Ongelmalliseksi on koettu hoitamisen sitovuus oman ajan ja vapaa-ajan puuttuessa. (STM oppaita 2005:39; Omaishoidon tuki; opas kuntien päättäjille; http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/111301/opp_2005_30_omaishoidon_tuki_verkko.pdf?sequence=1 )

Liikunnalla on jo pitkään todettu myönteisiä vaikutuksia lihavuuden, tyypin 2 -diabeteksen, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä masennukseen ja niiden ennaltaehkäisyyn. (STM 2013: Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020; http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110504/URN_ISBN_978-952-00-3412-2_korj.pdf?sequence=3) Omaishoitajille kohdennettu liikuntaetuus tukisi monipuolisesti omaishoitajien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista jaksamista. Oman kunnon ja terveyden ylläpito mahdollistuisi. Maksuton käyttö, kohdennettuna vapaaharjoitteluaikoina tapahtuvaan liikuntaan uimahalleissa ja kuntosaleilla, mahdollistaisi liikunnan toteutumisen juuri sellaisina ajankohtina, jotka soveltuisivat omaishoitajan arkeen parhaiten.
Vammaispalveluilta saadun tiedon mukaan etuus tulisi tällä hetkellä koskemaan noin 1000 henkilöä. Etuus todennettaisiin omaishoidontuen maksusta saatavalla palkkalaskelmalla ostettaessa uinti- tai kuntosalikäyntejä tai -kortteja.

Maksuton käyttö

Omaishoitajat, joiden hoidettava on espoolainen; uimahallikäynnit ja kuntosalien vapaaharjoittelukäynnit ovat maksuttomia. Kortti myönnetään henkilölle, joka saa Espoon kaupungilta omaishoidontukea.

27.12.2015 Lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistustason korottaminen on ponnistus, mutta mahdollinen toteuttaa

Silloisen lakivaliokunnan antama singnaali oli selvä. Lapsia ja nuoria on suojeltava ja teoista annettavien tuomioiden on oltava kohdallaan. Silloinen lakimuutos ei kuitenkaan ottanut kantaa lapsiin kohdistuviin törkeisiin seksuaalirikoksiin, eli muihin kuin tulkittuihin raiskauksiin, joten sen asian hoitaminen on eduskunnalla vielä edessä.

Lapsiin kohdistuvista törkeistä seksuaalirikoksista vähimmäisrangaistus on tällä hetkellä vuosi vankeutta. Yleensä se on silloin sitä ehdollisena, jolloin tekijä pääsee teostansa käytännössä rangaistuksetta. Lakialoite vähimmäisrangaistuksen korottamisesta siten, että tuomio olisi ehdollisen sijaan ehdoton on arvoltaan merkittävä. Vaadin asiaa edellisellä eduskuntakaudella, mutta nyt teen sen toistamiseen. Molemmilla kerroilla aloite on saanut yli sadan kansanedustajan allekirjoituksen, joten asialla on vahva tuki. Kaikkien kansanedustajien allekirjoituksien saaminen ei kuitenkaan harmikseni onnistunut, vaikka teinkin asian eteen vahvasti työtä. Lakialoitteen nimien kerääminen on aina ponnistus.

Aloitteen esittämä lakimuutos olisi hyvin helppo toteuttaa. Lapsiin kohdistuvat törkeät seksuaaliteot voisi tulkita aina törkeinä raiskauksina, jolloin rangaistuksen vähimmäistaso olisi kaksi vuotta. Alle kahdeksantoista vuotiaaseen kohdistuneesta raiskauksesta tuomiohan on jo kaksi vuotta vankeutta ja silloin puhumme yleensä juuri niistä kaivatuista ja vaadituista ehdottomista tuomioista. Toinen tapa on sitten tarkastella lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vuoden vähimmäisrangaistusta ja korottaa sitä kahteen vuoteen. Silloin kaksi vuotta toimisi tuomiota annettaessa pohjana ja ohjaisi ehdottomaan rangaistukseen.

Tekemäni lakialoite ja aiheesta myös eduskuntaan saapunut kansalaisaloite käsitellään eduskunnassa yhdessä ensi kevään eduskuntakauden aikana.

Odotan perusteellista asian käsittelyä ja toivon tietysti hyvää lopputulosta. Olen saanut paljon viestejä henkilöiltä, joita asia on koskettanut. Liikuttava viesti oli eräältä äidiltä, joka kertoi, että vihdoinkin hänen tyttärensä elämässä on valonpilkahdus. Asioita nostetaan vihdoinkin pöydälle ja asioista puhutaan. Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tehneet rikolliset ovat niitä, jotka tässä asiassa ovat päässeet kuin petosudet livahtamaan yöhön. Nyt heidät asetetaan ahtaalle ja laitetaan toivottavasti entistäkin tiukemmin vastuuseen tekosistaan.

06.12.2015 Juhlapuhe, Itsenäisyyspäivän juhla Saarnilaakson yläasteella Espoossa

Suomi täyttää 98 vuotta. On juhlan aika ja minulla on ilo osallistua tähän arvokkaaseen juhlaan teidän kanssanne!

Ihmisiässä ajateltuna tuo ikä on komea ja pitkä, mutta historiassa tuo aika on varsin lyhyt.

Suomen itsenäistymisen historia lähtee Suomen senaatin eli silloisen hallituksen antamasta itsenäisyysjulistuksesta 4. joulukuuta 1917. Julistus annettiin silloiselle eduskunnalle. Eduskunta hyväksyi julistuksen 6. joulukuuta, joka vakiintui Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.

Itsenäisyyspäivää vietetään erilaisia perinteitä vaalien.

Tähtitorninmäellä Helsingin Kaivopuistossa järjestetään vuosittain juhlallinen lipunnosto.

Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa, johon osallistuu Tasavallan Presidentti rouvansa kanssa, eduskunnan ja maan hallituksen edustajat sekä muuta maan ylintä johtoa. Jumalanpalvelus televisisoidaan ja radioidaan suorana lähetyksenä. Myös kansalaisilla on mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen.

Hautuumaiden sankarihaudoilla järjestetään kunniavartioita, joilla reserviläiset kunnioittavat Suomen itsenäisyyttä sodassa puolustaneiden ja sodassa kaatuneiden muistoa. Myös monet kansalaiset vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita, sillä perheiden historiasta löytyy isoisiä ja isoisoisiä, isoäitejä ja isoisoäitejä, jotka joutuivat osallistumaan sotaan ja sotatoimiin monilla tavoin, tahtoen tai tahtomattaan.

Itsenäisyyspäivän ilta päättyy tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoon presidentin linnassa. Presidentin itsenäisyyspäivä juhlalla on perinteisesti ollut aina joku erityinen teema. Tänä vuonna vietetään useita suomalaisen kulttuurin merkkivuosia, kuten Kalevalan 180-vuotisjuhlaa ja Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa ja niinpä myös itsenäisyyspäiväjuhlan teemana on kulttuuri. Juhlavastaanotolla näkynee siis monipuolisesti eri kulttuurialojen edustajia. Myös tässä puheessa haluan muistaa ja nostaa esiin muutamia jo edesmenneitä kulttuuripersoonia, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen teoksillaan.

Sotavuodet ratkaisivat, että olemme edelleen itsenäisiä. Talvisota kesti maaliskuuhun 1940. Suomi hävisi talvisodan ja joutui antamaan alueita Neuvostoliitolle. Suomi säilyi kuitenkin itsenäisenä. Jatkosota syttyi kesäkuussa 1941. Suomi joutui tekemään rauhan vuonna 1944 ja antamaan lisää alueita Neuvostoliitolle.

Kiitos Suomen itsenäisyydestä kuuluu niille lukuisille sotaveteraaneille, jotka puolustivat maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Sotaveteraanit ovat kunniakansalaisiamme. Sotiemme veteraaneja on keskuudessamme vielä noin 24 000 ja heidän keski-ikänsä on yli 90 vuotta.

Mutta sotarintamalla olivat myös mukana ihmisen parhaat ystävät:

Maaseuduilta maatilojen hevoset jotuivat sotatantereelle kuljetustehtäviin. Kirjailija Ulla-Maija Aaltosen toimittama kirja Kiitos Suomen Hevoselle antaa puheenvuoron niille maatalon isännille ja emännille, jotka joutuivat luovuttamaan rakkaan hevosensa osallistumaan myös sotatoimiin.

Koirapartiomies, sotamies Joppe Karhunen kirjoitti viisikymmentä vuotta sodan jälkeen vuonna 1967 Koiria sotapolulla kirjan, jossa hän kertoo seuraavaa " Rajavartiokoirat eivät väsyneet, vaan vetivät ahkioita pitkin rajaseutua Nurmeksesta Salmiin ja sieltä jään ylitse Sortavalaan. Koirat yöpyivät miesten kyhäämissä havusuojissa, eivätkä olleet millänsäkään pakkasista. Partioretkellä koiran tuli haukkua juuri oikealla hetkellä: hälyyttää vartija tai ajaa tunkeilija tiehensä". Tehtäviinsä hyvin koulutetut sotakoirat olivat mukana tiedustelu ja vartiointitehtävissä sekä miinojen etsinnässä. Koirat olivat mm.saksanpaimenkoiria ja grönlannin pystykorvia.

Suomalaisen kirjailija Väinö Linnan kirja Tuntematon Sotilas vuodelta 1954 ja siitä tehty elokuva heti kirjan ilmestymisestä seuraavana vuotena 1955 on klassikko, joka esitetään joka itsenäisyyspäivä Suomen televisiosta.

Tuntematon Sotilas kertoo tarinan suomalaisten sisukkuudesta ja päättäväisyydestä puolustaa isänmaata. Se muistuttaa meitä myös siitä, että sotarintamalle jäi myös sotilaita, jotka eivät koskaan palanneet takaisin ja joille ei ehkä koskaan löytynyt nimeä tai henkilöllisyyttä.

Itsenäisyyspäivänä tasavallan presidentti myöntää myös kunniamerkkejä ja puolustusvoimien ylennyksiä. Mannerheimin ristin ritarit olivat niitä sotilaita, jotka toimillaan tekivät sodassa erityisiä urotekoja. Mannerheimin ristin ritareita oli kaikkiaan 191, mutta nyt heitä on elossa enää vain yksi, Tuomas Gerd. Hän on iältään jo pitkälle yli 90, mutta kertonut tulevansa presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle ensi sunnuntaina.

Minulle on suuri kunnia saada osallistua kansanedustajan presidentin juhlavastaanotolle, mutta kunnia olisi myös saada tavata Mannerheimin ristin Ritari Gerd.

Itsenäisyydestä puhuttaessa meidän tulee muistaa myös sodan keskelle syntyneiden tarinat. Heitä ovat esimerkiksi minun ikäpolveni vanhemmat, äidit ja isät.

Sota-aikana he olivat lapsia ja joutuivat kokemaan kovia aikoja. Meillä onkin velvollisuus kuulla myös heidän kokemuksiaan tästä ajasta ja kertoa myös jälkipolville tapahtumista. Omat vanhempani syntyivät juuri sodan keskelle vuonna 1940 ja elivät lapsuutensa köyhien sotavuosien keskellä. Kaikesta oli puutetta, ruuasta ja vaatteista. Niitä aikoja ei saa unohtaa nyt kun elämme yltäkylläisyydessä ja tyytyväisyydessä.

Sodassa ollut maa ja sen kansalaiset ymmärtävät myös sen, mitä on hakea turvaa sodan keskellä. Suomesta lähetettiin Ruotsiin lukuisia suomalaisia lapsia turvaan sodan jaloista. He olivat sotalapsia.

Päivittäin, tänäänkin, Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista monet ovat juuri sotaa, vainoa ja väkivaltaa pakenevia ihmisiä. Heidät on otettava vastaan ja annettava apua. Meidän tulee ojentaa auttava kätemme niille, jotka tarvitsevat apua kipeimmin.

Itsenäisyyspäivän jälkeen joulukuun kahdeksantena päivänä on kansainvälisesti tunnetuimman ja esitetyimmän suomalaisen säveltäjän, Jean Sibeliuksen syntymäpäivä ja suomalaisen musiikin päivä.
Sinfonioiden ja sinfonisten runojen luojana Sibelius oli 1900-luvun merkittävimpiä. Sibeliuksen musiikki liitetään Suomen itsenäisyyteen.

Hänen musiikkinsa oli tärkeässä osassa myös Suomen kansallisen identiteetin muodostumisessa.

Mahtoikohan Sibelius aikoinaan Jääkärimarssia ja Finlandiaa säveltäessään aavistaakaan, kuinka merkittävään arvoon nämä hänen sävellykset tulisivatkaan nousemaan Suomen historiassa?

Viime vuosina joka kerta itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa on alkanut Jean Sibeliuksen Jääkärimarssilla. Tänä vuonna juhlat alkavat Sibeliuksen Valse Lyricillä.

Suomalaisuutta kuvaa vahvasti myös Finlandia teos.

Se tuo mieleen luonnon voiman, veden virran, jokien suiston, kallion kovuuden, havumetsän siimeksen ja koskemattoman korpimetsän. Siinä on nouseva uusi aamu ja lintujen laulu. Finlandia hymnissä on voimaa, joka tuntuu ytimissä saakka.

Sibeliuksen merkitys suomalaisten tunteiden tulkitsijana on suuri, ja hänen teoksensa kuvastavat ennen kaikkea suomalaisuutta.

Finlandia hymnin soidessa voimme jokainen pohtia mielessämme, mitä itsenäisyys meille merkitsee.

Minulle itsenäisyys on omaa kieltä, rauhaa ja vapaata maata. Itsenäisyys on myös määräämisvaltaa omista asioistamme ja suhteessa naapureihimme.

Itsenäisyys on viisautta siitä, että kykenemme olemaan suvaitsevaisia, ymmärrämme toinen toisiamme ja kunnioitamme toinen toistamme.

Itsenäisyys on arvokasta. Arvo ja kunnia tulee antaa sille uhraukselle, jonka menneet sukupolvet ovat antaneet tuon itsenäisyyden saavuttamiseksi.

Itsenäisyys on myös iloa ja riemua, hyvää ja seesteistä oloa ja luottamusta ja turvaa. Ja sitä teille kaikille nuorille täällä kuin myös muille täällä oleville toivotan.

Pulpahdelkoon täällä koulussa myös ilo ja nauru, riemu ja laulu nyt ja tulevaisuudessa- niin olisi varmaan myös itse suuri säveltäjä Jean Sibelius toivonut!

Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää kaikille!

18.11.2015 Kansan ja kansanedustajien tahtotila yhteinen: Lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistustasoa nostettava

Lakialoitteessa esitetään, että vähimmäisrangaistusta korotetaan vuodesta kahteen vuoteen, jolloin tuomio olisi aina ehdoton. Lakialoite on toisintoa viime kaudelta, jolloin se myös sai yli sadan kansanedustajan tuen.

Koska tämä aihe ei vanhene, eikä muuta muotoaan, olikin syytä tehdä uusi lakialoite. Ei anneta periksi!

Edellisen kauden lakialoitteistani läpi meni kaksi. Toinen koski vammaisneuvostojen saattamista lakisääteiseksi ja toinen rikostaustojen tarkastamista lasten kanssa vapaaehtoistyössä toimiessa. Vähimmäisrangaistuksen korottamiseen liittyvä lakialoite kävi viime eduskuntakaudella ministeriössä lausunnolla, mutta ei edennyt kuitenkaan siitä eteenpäin. Nyt on tilanne toinen. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallituskaudella tarkistetaan lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa.

Eduskuntaan on saapunut myös samaan aiheeseen liittyvä kansalaisaloite, joten tahtotila tämän asian eteenpäin viemiseksi on vahva. Kansan ja kansanedustajien tahtotilat ovat näissä kahdessa erillisessä aloitteessa kohdanneet ja asiamme on yhteinen! Yhdessä olemme enemmän ja joukossa on voimaa!

Eduskunnan Lakivaliokunta on päättänyt tänään käsitellä lakialoitteeni ja kansalaisaloitteen yhdessä, joten tulemme vihdoinkin saamaan perusteellisen käsittelyn tälle asialle. Kuulemme asiantuntijoita ja käsittely on näin ollen laaja.

Asiat etenevät hitaasti, joten tämän asian kanssa voi nyt hetkeksi huokaista. Asiaan palattanee seuraavan kerran ensivuoden puolella. Valmistaudutaan siis siihen.

30.10.2015 Pitämäni puheenvuorot Pohjoismaisen neuvoston 67. istunnossa Reykjavikissa Islannissa 27. - 29.11.2015

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat! Pidän hyvänä, että rajaesteitä puretaan ja hyvää ja monipuolista ja erilaista hoitotyön tietotaitoa ja osaamista jaetaan yli rajojen ja hoitotyöntekijät voivat työskennellä laaja-alaisesti.

On todennäköistä, että juuri tästä käsittelyssä olevasta Arjeplog-sopimuksen muuttamisesta ministerineuvoston ehdotuksen mukaisesti ei aiheudu ongelmia ja että sopimuksen muuttaminen ei vaaranna potilasturvallisuutta. Haluan kuitenkin nostaa tässä puheenvuorossani esiin ja muistuttaa potilasturvallisuuteen liittyvistä seikoista.

Jokainen potilasvahinko on liikaa, ja meidän tulee tehdä kaikkemme sen eteen, että ihmisillä on luottamus hyvään ja toimivaan terveydenhuoltoon ja siihen, että hoidossa ei tapahdu virheitä, ei laiminlyöntejä tai huolimattomuutta. Potilasvahingot aiheuttavat suuria rahallisia kustannuksia yhteiskunnalle mutta myös inhimillistä kärsimystä.

Meidän tulee olla tarkkoja ja seurata potilasvahinkotapahtumien määrää niin omalla kansallisella kuin myös pohjoismaisella tasolla ja tehdä kaikkemme kehittääksemme toimintamalleja, joilla vahinkotapahtumia ennakoidaan, vahingon tapahduttua tilannetta analysoidaan ja lopuksi luodaan malli, jolla vastaavan vahinkotapahtuman toistumista ennaltaehkäistään.

Meidän tulee voida varmistaa, että tieto sellaisesta hoitoalan henkilöstä, joka on menettänyt oikeutensa toimia alalla tai saanut toiminnastaan huomautuksen, tulee työnantajan tietoon. Tarvittaessa meillä tulee olla oikeus ja mahdollisuus luoda yhteispohjoismainen rekisterijärjestelmä terveydenhuoltohenkilöstöstä, mikäli huomaamme epäkohtia ja epäselvyyttä toimintatavoissa.

Pidänkin hyvinvointivaliokunnan näkemystä yhteispohjoismaisen sähköisen rekisterin perustamisesta laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla kannatettavana, mikäli huomaamme siihen aihetta.
Kiitos.

2. Pohjoismainen kielipolitiikka ja erityisrymien huomioiminen

Arvoisa puheenjohtaja! Ministeri piti upean puheenvuoron, ja halusin tulla häntä vielä kiittämään.

Minun korviini käännettiin sana ”selkokieli”, ja haluankin muistuttaa vielä täällä ja kiittää siitä, että täällä puhuttiin selkokielestä. Kun kielipolitiikan lähtökohtana on, että opitaan yhteiskunnan toimintaa ylläpitävä kieli suullisesti ja kirjallisesti, jotta jokainen meistä voi osallistua yhteiskunnan toimintaan, niin meillä on erityisryhmiä. Meillä on viittomakielellä puhuvia, meillä on ikääntyneitä, niitä jotka eivät välttämättä kuule, niitä jotka eivät vaikkapa muistisairauksien takia enää muista sanoja. Selkokielisyys lähtee siitä, että ilmeet ja eleet ja silmät katsovat sitä ihmistä, jolle puhutaan. Meillä Suomessa on selkokieliset sanomat, meillä on selkokieliset uutiset, ja ne ovat hyvin laajassa jakelussa. Voit netin kautta lukea, ja voit paperiversiona myös saada sen lehden käsiisi.

Monesti myös politiikka, poliittiset asiat, ne, mistä me täällä puhumme, eivät välttämättä aukea kaikille. On hyvin vaikeita termejä, hyvin vaikeita asioita. Mutta miten ihmeellistä se onkaan, että kun vähän alkaa miettiä, niin ne on mahdollista kääntää selkokielelle sillä tavalla, että kaikki voivat innostua yhteisten asioiden hoitamisesta, vaikkapa politiikasta, vaikka tämä onkin niin koukeroista ja hankalaa välillä ymmärtää. Täälläkin istunnossa on ollut muutaman kerran mielessä, että voi kun saisin tämän asian selkokielellä.
Kiitos.

3. Vammaispoliittiset toimet Pohjoismaissa

Arvoisa presidentti, arvoisa ministeri! Kiitän selonteosta ja olen iloinen, että vammaisalan yhteistyö on asetettu pohjoismaisessa yhteistyön poliittisessa agendassa korkealle. On hienoa kuulla, että asioita edistämään on perustettu vammaisalan pohjoismainen yhteistyöneuvosto. Sen toimintasuunnitelma vuosille 2015 – 2017 keskittyy erittäin tärkeisiin teemoihin: ihmisoikeuksiin, moninaisuuteen ja vapaaseen liikkuvuuteen.

Nämä teemat nivoutuvat pohjoismaisen vammaispolitiikan tärkeimpään tavoitteeseen: vammaisten henkilöiden osallistamiseen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Pyrimme kestävään yhteiskuntakehitykseen, joka pohjautuu kansalaisten yksilönvapauteen ja mahdollisuuteen toteuttaa itseään.

Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunta toimii hyvässä yhteistyössä vammaisalan pohjoismaisen yhteistyöneuvoston kanssa ja kokee, että on erittäin tärkeää jatkaa dialogia esimerkiksi yhteisten tapaamisten ja konferenssien muodossa. Pohjoismaisen yhteiskunnan periaatteisiin kuuluu, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen ja kulttuuriin.

Vammaiset henkilöt ovat erityisen alttiita joutumaan yhteiskunnan kehysten ulkopuolelle. Vammaiset henkilöt on otettava erityisesti huomioon, kun käsitellään esimerkiksi syrjäytymistä työelämästä, köyhyyttä ja puutteellisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan jäsenenä. On myös tärkeää, että vammaiset lapset ja nuoret saavat toimia aktiivisina yhteiskunnan jäseninä.

Hyvinvointivaliokunta on yhtä mieltä siitä, että tarvitaan lisää vammaisalan tutkimustietoa lisäämään ihmisten yleistä tietoisuutta vammaisten henkilöiden tilanteessa, ja tätä tutkimustietoa tulee myös hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa.

Hyvinvointivaliokunta haluaa korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää, että valiokunnan jäsenet voivat tavata muita poliittisia päättäjiä Pohjolassa sekä vammaisalan yhteistyöneuvostoa, jotta voidaan käydä poliittista keskustelua tämän tärkeän työn jatkamiseksi ja synergian saavuttamiseksi.
Kiitos.

4. Yhteispohjoismaiset toimet lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön jälkiseurausten hoitamiseksi

Arvoisa puheenjohtaja! On oikea suunta, että Pohjoismaiden välisessä yhteistyössä ryhdytään erilaisiin toimiin lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön jälkiseurausten hoitamiseksi. Listat seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisista haittavaikutuksista ovat pitkät. Aikuiset, joilla on näitä traumaattisia kokemuksia, kärsivät tyypillisesti erilaisista sosiaalisista ja psyykkisistä ongelmista, ja monesti heillä on useita diagnooseja. Selvitysten mukaan tilastollisesti on nähtävissä useita merkittäviä yhteyksiä nuorten elämää koskevien tutkittujen näkökohtien ja heidän kokemansa seksuaalisen hyväksikäytön välillä. Kaikissa tapauksissa kyse on erittäin kielteisistä, pitkäkestoisista vaikutuksista.

Pohjoismainen yhteistyö seksuaalisen hyväksikäytön osalta on kannatettavaa. Seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamiin moniin haittavaikutuksiin puuttumisen kannalta olennaista on sen pohjautuminen luonteeltaan ja tyypiltään erilaiseen koeteltuun tietoon. Nyt tarkoitetun yhteistyön osalta tämä merkitsee tietopohjan välittämistä, erilaisten hyvien esimerkkien eteenpäin välittämistä ja näistä keskustelemista. Asioista pitää puhua, ja vaikeatkin asiat on nostettava pöydälle.

Kokemuksen mukaan erilaiset hyvät ratkaisut voivat toimia esimerkkeinä muille, ja niitä voidaan soveltaa sekä kansallisiin tarpeisiin että erityistarpeisiin, ja tämä tuo asiaan myös pohjoismaista lisäarvoa. Kysymys on seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia koskevien kysymysten sisällyttämisestä Pohjoismaiden terveys- ja sosiaalialan ohjelmien kehittämistyöhön, ja pidän tätä äärettömän tärkeänä.
Kiitos.

5. Lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia parantavat yhteispohjoismaiset toimet

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat! Puhumme hyvin tärkeästä ja vakavasta asiasta. On hieman murheellista kertoa, että Suomessa nuorten tekemät itsemurhat ovat huolestuttavalla tasolla. Kansainvälisten vertailujen valossa voimme kertoa, että maamme nuoriso on yksi itsetuhoisimmista. Suomalaiset nuoret miehet tekevät maailman viidenneksi eniten itsemurhia. Myös nuorten, jopa lasten itsensä viiltely on lisääntynyt hälyttävästi, ja kouluista tulee usein viestiä, mitä asialle voisi tehdä. Asiasta ei juurikaan puhuta.

Lapsuus ja nuoruus ovat voimakkaan fyysisen ja psyykkisen kehityksen aikaa, johon vaikuttavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi ympäristö ja kulttuuri. Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Pohjoismainen mielenterveydellinen yhteistyö on tarpeellista, arvokasta ja kunnioitettava päämäärä. Pohjoismaisen yhteistyön johdolla tapahtuva järjestelmällinen jatkuva työ mielenterveyden parissa epäilemättä on merkityksellistä mielenterveysongelmien vähentämiseksi.

On hyvin tärkeää, että suunnitellussa yhteistyössä panostettaisiin nimenomaan lasten ja nuorten mielenterveyteen, sillä tärkeintä on ennaltaehkäistä näitä ongelmia ja niistä seuraavia vaikutuksia myöhemmässä elämänvaiheessa. Seurauksina tällaisista vakavista kysymyksistä ovat erilaiset elinikäiset krooniset sairaudet, syrjäytyneisyys ja köyhyyteen johtava elämänpolku.

Pohjoismaisen yhteistyön puitteissa ei ole moneen vuoteen tehty kunnollista panostusta näihin mielenterveyskysymyksiin, joten onkin olemassa hyvät perusteet tälle merkittävälle pohjoismaiselle panostukselle nyt tällä kertaa. Tällä tavoin voidaan edistää erityisen huomion kiinnittämistä lasten ja nuorten terveyteen erilaisten toimenpiteiden muodossa.
Kiitos.

6. Harvaan asuttujen alueiden terveyspoliittisten toimien kehittäminen

Arvoisa puheenjohtaja! Harva asutus, syrjäisyys ja rakenteellinen heikkous ovat ongelmia, joilla on tietyt seuraukset. Ne esiintyvät usein rinnakkain ja yhdessä muodostavat hyvin suuren kumulatiivisen esteen alueelliselle kehitykselle.

Tarvitsemme politiikkaa, jossa eri tavoin ja eri vaikutuskeinoilla pyritään vastaamaan sellaisten maantieteellisten alueiden tarpeisiin, joita yhteiskunnassa pidetään periferiana suhteessa yhteiskunnan keskusalueina pidettyihin alueisiin. Erityisesti esiin nostettavana seikkana on syrjäkunniksi kutsuttujen alueiden kokema dramaattisesti kasvava poismuutto, joka suuntautuu kaupunkeihin ja suurkaupunkeihin, joissa myös koetaan ongelmia liian nopean muuttoliikkeen seurauksena.

Tässä yhteydessä haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ovat vaarassa joutua pysyvästi köyhyyteen ja pitkäaikaistyöttömyyteen. Tämä tilanne aiheuttaa muiden harvaan asuttujen alueiden hyvinvointipalveluille taloudellisen paineen ja terveydellisiä ja sosiaalisia eroja eri alueille.

Erilaiset harvaan asuttuihin alueisiin liittyvät haittatekijät eivät välttämättä ole syy-seuraussuhteessa keskenään, vaikka ne yhdessä lisäävätkin kyseisten alueiden haittoja. Tästä syystä monia tähänastisia toimenpiteitä voidaan pitää ainoastaan kivun lievityksenä samalla, kun kuitenkin tarvittaisiin poliittisen tason keskustelua näistä monimutkaisista ja myös hyvin vaativista asioista.

Vaihtamalla osaamista ja kokemuksia, tutkimuksia ja analyysejä tämän aihealueen sisällä saataisiin merkittävää pohjoismaista lisäarvoa kielteisiin rakenteellisiin tilanteisiin.
Kiitos.

7. Aurpair- järjestelmän kehittämiseen liittyvät toimet pohjoismaissa

Arvoisa puheenjohtaja! Hyvät kuulijat! Au pair -järjestelmä on alun perin tarkoitettu molemminpuoliseksi kulttuurivaihdoksi, joka antaa 18-30-vuotiaille nuorille ihmisille mahdollisuuden saada tietoa toisen maan kielestä ja kulttuurista sekä isäntäperheille mahdollisuuden tutustua au pairin kulttuuriin. Tilanne näyttää kuitenkin todellisuudessa siltä, että järjestelmien alkuperäinen tarkoitus on muuttunut eräänlaiseksi peitellyksi työvoiman hyödyntämiseksi, johon liittyy selkeästi hyväksikäytön piirteitä. Seurauksena on ollut, että etenkin au pair -naiset ovat avun tarpeessa, koska nämä ihmiset eivät uskalla hakeutua poliisin tai viranomaisten puheille. Au paireista suurin osa on nuoria naisia.

Eri Pohjoismaissa on jo jonkin aikaa pyritty au pairien hyväksikäytön lopettamiseen sekä kunnollisten työehtojen ja -olojen takaamiseen. Au pairin työhön kuuluvaksi on katsottava kuuluvan esimerkiksi lastenhoito ja kevyet kodinhoitotehtävät. Sitä vastoin kokemukset osoittavat, että eräissä isäntäperheissä puhutaan jopa orjamaisista olosuhteista, mistä on esimerkkejä monista muista maista.

Tarve yhteistyön lisäämiseen au pair -järjestelmien osalta Pohjoismaiden kesken on seurausta myös siitä, että nyt Pohjoismaat ovat pääasiassa vastaanottajamaita. Au paireja tulee etenkin Aasiasta ja Itä-Euroopasta. Monet au pairit tulevat köyhistä oloista ja odottavat joutuvansa palvelijan asemaan. Au pair -suhteen liukuminen joissakin tapauksissa kotiavun muodoksi haastaa pohjoismaisen kulttuurin tasa-arvon ja demokratian käsityksiä.

Meillä on vastuu siitä, että au pair -järjestelmä ei salli ihmisten väärinkäyttöä. Tämä ja tapahtunut muutos asettaa vaatimuksia säännöillemme ja järjestelmän hallinnoinnille. Au pair -järjestelmien ehtojen tarkentaminen on siksi hyvin perusteltua. Pohjoismailla ei ole vielä riittävän tiukkoja lakeja ja yhtenäisiä sääntöjä, ja tämän vuoksi au pair -järjestelmien hyväksikäyttö pitää myös saada ihmisten tietoon.

22.09.2015 Hiomattomat timantit käytännön kentälle hioutumaan- puheenvuoroni välikysymyskeskusteluun koulutuksesta

Poliittisluontoisissa asioissa kysymys on aina järkevistä kompromisseista sopimisesta. Suomen talouden taantuma on aiheuttanut omat vaatimukset hallitusohjelman sisältöön. Hallituksen talousohjelman mukaan velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittuu vaalikauden loppuun mennessä ja velaksi eläminen lopetetaan vuonna 2021. Jokaiselta yhteiskunnan sektorilta on siten leikattava.

Vierailin maanantaina Kauniaisten lukiossa historian- ja yhteiskuntaopin tunnilla lukiolaisia tavaten. Kysyin heiltä, mitkä asiat he näkevät Suomessa erityisesti haasteellisina. Sain vastaukseksi talouden taantuma ja pakolaistilanne.

Nykyisellä strategisella hallitusohjelmalla on selkeät tavoitteet ja näiden saavuttamiseen ohjatut prosessit ovat tehokkaita. Jotta velkaantuminen ja juuri näiden tulevaisuuteen suuntaavien nuorten ja lasten paine nostaa Suomea nousuun helpottaisi, joudumme tekemään myös vereslihalla päätöksiä. Mikään sektori ei säästy, niin kliseiseltä ja monotoniselta kuin se kuulostaakin.

Suomessa koulutustaso on korkea, samoin teknologinen osaaminen. Hallituksen pidemmän aikavälin tavoitteena on edelleen suomalaisten osaamis- ja koulutustason nousu, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tavoitteena on myös, että Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Tavoitteena on Suomi koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaana.

Hallituksen kärkihankkeen tavoitteena on, että työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja lisätään. Se on myös monen opiskelijan toive! Opiskelijat toivovat tosissaan kentälle oppimaan. Kaivataan erilaisia ja monipuolisia harjoittelupaikkoja.

Havainnollisena esimerkkinä on hallitusohjelman mukaisesti käyttöön otettava uusi koulutussopimusmalli käytännönläheisen oppimisen edistämiseksi. Tämä tulee luomaan mallin, joilla työpaikalla tapahtuvaa oppimista lisätään. Useimmiten tietojen ja taitojen osoittaminen onnistuu helpoiten käytännön työtilanteissa.

Hallituksen päätoimenpiteisiin kuuluu myös oppisopimuskoulutuksen kehittäminen ja siitä työnantajille aiheutuvan hallinnollisen ja taloudellisen taakan vähentäminen. Tämä merkitsee samalla sääntelyn määrän ja päällekkäisyyksien purkamista.

Hallituksen tavoitteena on myös, että aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista parannetaan. Puhumme Ahot- mallista. Aikaisemmin opittua tulee hyödyntää opinnoissa siten, että ne luetaan opiskelijan eduksi. Tämä on toki ollut mahdollista jo tänään, mutta ei niin aina sovellettua.

Hallituksen tavoitteena on nopeuttaa siirtymistä työelämään. Hallitusohjelman mukaisesti toteutettavina tavoitteina on nuorten siirtyminen nopeammin jatko-opintoihin, joustavat opintopolut sekä työnteon ja opiskelun yhteensovittaminen.

Esimerkiksi käyttöön otettavat digitaaliset oppimisympäristöt korkeakouluissa, kuten erilaiset verkkokurssit ja tenttiakvaariot tuovat hyötyä sekä opiskelijoille että opettajille.

Olen itse hoitotyössä toimiessani toiminut myös opiskelijoiden ohjaajana. Kokemuksesta voin sanoa, että opiskelijoiden tietojen ja taitojen osoittaminen ja uuden oppiminen onnistuu parhaiten käytännön työtilanteissa. Opitaan ja opetetaan välillä jopa kädestä pitäen! Se on myös sitä hyvin tärkeää hiljaisen tiedon eteenpäin välittämistä.

Hoitoalalla hiljaisen tiedon liikkumisella on oma paikkansa: hyvien hoitotyön taitojen ja osamisen säilyttämiseksi ja takaamiseksi on tehtävä kaikkensa. Lääkkeiden jako, potilaan hoito ja erilaiset hoitotoimenpiteet opitaan käytännön opinnoissa parhaiten. Hoitotyö on käytännön työtä.

Ammattiopintojen käytännön oppimisen kehittämisen ohella tulee kuitenkin huomioida myös työyhteisöä, johon opiskelija sijoittuu. Työpaikkojen opiskelijoiden ohjaajien jaksamista on tuettava ja heidän tärkeä roolinsa huomattava.

Opiskelijan ohjaaja on paljon vartija. Hänellä on käsissään hiomaton timantti, joka hioutuu käytännön oppimiskentällä.

Meidän kaikkien parhaaksi siellä on ehkä opiskelija, joka on halukas ja valmis oppimaan kaiken mahdollisen tietotaidon työkentältä.

16.09.2015 Florence Nightingale on kuollut- Valtakunnansovittelija Minna Helle pöytään

Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehyn työtaistelu silloisen puheenjohtaja Jaana Laitinen-Peolan johdolla syksyllä 2007 johti Kuntatyönantajien ja Tehyn erilliseen virka- ja työehtosopimukseen ja neljälle vuodelle jaksotettuun sairaanhoitajien palkkojen tasokorotukseen. Käytyjen neuvottelujen vauhdittamiseksi työtaistelulla oli myös laajat tukitoimet.
Yleisradion teettämän kyselyn mukaan silloista työtaistelua kannatettiin laajasti. Sairaanhoitajia pidettiin koulutukseensa ja työn vaativuuteen nähden alipalkattuina, mistä seurasi myös työvoimapula alalla.

Olin itsekin mukana vuoden 2007 hoitajen palkkataisteluissa osallistuen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja mm. mielenilmaukseen Helsingin Narinkkatorilla. Lähdin hakemaan arvoa hoitajalle ja hänen potilaalleen. Olin saanut tarpeekseni kauniista korulauseista ja juhlapuheista, joissa hoitotyö miellettiin edelleen kutsumustyöksi. Florence Nightingale oli kuitenkin kuollut ja hoitotyö jysähtänyt alipalkatuksi ja raskaaksi puurtamiseksi. Mottoni oli, että hoitajan peruspalkan on alettava kakkosella.

Yksiselitteistä syytä Suomen talouskasvun romahtamiseen on jokseenkin mahdoton antaa. Taantuman siementä on kuitenkin etsittävä muualta kuin matalapalkattujen hoitajien palkankorotuksista. Suomi ajautui vuonna 2008 taantumaan maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena. Tämä johti maailmanlaajuisen pankkikriisin ja yritysten lainansaannin voimakkaaseen heikentymiseen. Suomen laman syitä ovat pitkään jatkunut viennin heikkous, joka puolestaan johtuu kilpailukyvyn murentumisesta ja teollisuuden rakennemuutoksesta, erityisesti yksityisten investointien putoamisesta, ja julkisen talouden alijäämän vajoaminen energiaverotuoton romahtamisen ja valtion tulonsiirtojen lisääntymisen myötä. Koko Eurooppaa koettelee sama talouskriisi, jonka syyt ja todelliset ratkaisut eivät liity sairaanhoitajien palkkoihin.

Olen saanut viimeisen viikon aikana paljon yhteydenottoja niin lähi-kuin sairaanhoitajilta. He ovat kertoneet olevansa valmiita osaltaan kantamaan kortensa kekoon valtion velkatalkoissa. Talkoiden on oltava kuitenkin yhteiset siten, että jokainen osallistuu. Väliaikaiset veronkorotukset hyvätuloisille eivät ole oikein, jos muilta leikataan pysyvästi. Sunnuntai- ja ylityölisien leikkaaminen torjutaan yleisesti. Hoitajien ajatukset on helppo jakaa.

Monet minuun yhteyttä ottaneet ovat puhuneet viikkottaisen työajan pidentämisestä ja lomarahojen leikkaamisesta. Toivottavasti työmarkkinajärjestöt kuuntelevat heidän viestiään.

Yhteiskuntasopimusta neuvoteltaessa neuvottelupöydässä lienee ollut tiukka linja. Jos oikein ynnäsin, pöydästä puuttui naisnäkökulman edustus. En hae kiintiöpaikkoja, mutta nyt pyydän. Nyt tarvitaan valtakunnansovittelija Minna Helle pöytään!

Tässä kirjoituksessa otin kantaa vain hoitoalan asiaan. Sunnuntai- ja ylityösäästöt koskettavat toki monia muitakin.

Päivitys kello 14.00, Uutisten mukaan STTKlta on tulossa oma vaihtoehto pääministeri Sipilälle. STTK on Suomen lähi- ja perushoitajaliiton ja Tehyn kattojärjestö.

08.09.2015 Apina niskassa

Toivon, että hallituspuolueet voivat tehdä myös opposition kanssa yhteistyötä. Toivon, että valiokunnissa työskentely avaa erilaisia, mutta myös uusia näkökulmia ja voimme päästä joskus myös yhteiseen lopputulokseen.

Pakolaisten tilanne on tragedia, jolle ei näy loppua. Maailma ei ole sodaton, mutta me voimme näyttää sodattoman maan sitä tarvitseville. On vaikea vetää rajaa saapujien välille. Miehet pakenevat poikineen sotaan joutumista, sotaan pakottamista. Joukkomurhia, kidutuksia, vangitsemisia. Naiset pakenevat tyttärineen raiskauksia, orjakauppaa, pakkoavioliittoja. Ihmiset pakenevat kuolemaa, vainoa, vihaa.
Vanhukset? Vanhukset jäävät sinne. Mutta jää sinne myös äitejä vauvoineen. Ja sairaita erilaisine vammoineen ja vaivoineen. Lohdutonta. Eduskunnan syyskautta vie eteenpäin pakolaiskeskustelu, josta eduskunnan puhemies Maria Lohela toivoi maanantaina antamassaan haastattelussa rakentavaa.

Eduskuntaan saapuu kansalaisaloitteita. Pienten synnytysyksikköjen säilyttäminen, terveydenhuollon henkilökunnalle lakisääteinen oikeus kieltäytyä elämän lopettamisesta (raskauden keskeytys) vakaumuksellisista syistä ja tasa-arvoisen avioliittolain kumoaminen. Kansa käyttää sille annettua mandaattia ja tuo näkemyksensä päättäjien eteen.

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista oli edellisellä eduskuntakaudella apinana niskassani. Apina putosi ja olo muuttui höyhenen kevyeksi. Oman sydämen äänen kuuntelu kannattaa, sillä epävarmoin perustein tehdyt ratkaisut kalvavat ihmismieltä pitkään. Rehellisyys on hyvästä, kun painii arvojensa kanssa. Älä menetä arvojasi, mutta ole valmis kuuntelemaan, keskustelemaan ja ymmärtämään myös muiden mielipiteitä. Ole valmis neuvottelemaan. Voi, miten vaikeaa joskus.

Hallituksen tehtävänä on tuoda lakiesityksiä, jotka tähtäävät valtion velan taittamiseen, työllisyyden parantamiseen ja talouskasvun nostamiseen inhimillisyyttä unohtamatta. Ryhdytään töihin. Viisain mies markkinoille ja vahvin myllyyn. Ja ne myllynkivet? Ne vierivät ikäväksemme varmasti myös jossakin vaiheessa. Päätöksen sietämätön raskaus tulee meille monelle apinaksi niskaan saakka. Höyhenen kevyttä on vain vähän.

Voimia teille Juha, Alexander, Timo, Olli, Anu, Juha, Hanna, Jari, Anne, Kimmo, Sanni, Lenita, Jussi ja Petteri. Voimia myös meille kaikille tehdä päätöksiä. Kaikin voimin Suomi ylös. Työtä, toivoa ja turvaa, inhimillisesti.

10.06.2015 Valiokuntapaikat ja muut jäsenyydet vahvistettiin eduskunnassa

Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, sosiaalivakuutusta, sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja, eläkelainsäädäntöä sekä ympäristöterveydenhuoltoa koskevia asioita.

Tarkastusvaliokunta käsittelee muun muassa eduskunnalle annettavat hallituksen vuosikertomuksen, valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomuksen ja puolue- ja vaalirahoituksen valvonnasta antamat kertomukset sekä finanssipolitiikan tarkastuksesta ja valvonnasta antamat erilliskertomukset, eduskunnan tilintarkastajien kertomukset sekä valmistelee valtion taloudenhoidon valvontaa koskevat asiat. Tarkastusvaliokunnalla on oikeus omasta aloitteestaan ottaa käsiteltäväkseen toimialaansa kuuluva asia sekä laatia siitä mietintö täysistunnolle.

Tulevaisuusvaliokunta käsittelee tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavia tekijöitä, tulevaisuuden tutkimusta ja teknologiakehityksen vaikutuksia. Tulevaisuusvaliokunta ei yleensä käsittele lakiehdotuksia. Valiokunnan toimialaan kuuluvat muun muassa valtioneuvoston tulevaisuusselonteko sekä lausunnot pyynnöstä muille valiokunnille niiden toimialan asioista tulevaisuutta koskevin osin sekä valiokuntaan lähetettyjen muiden valtiopäiväasioiden valmistelu.

Valiokuntien lisäksi olen Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen seuraavat neljä vuotta. Myös tuo toimi on hyvin mieluinen.

Pohjoismaiden neuvosto on Pohjoismaiden parlamenttien välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin vuonna 1952. Suomi liittyi vuonna 1955. Neuvosto voi antaa suosituksia Pohjoismaiden ministerineuvostolle ja hallituksille.

Suomen eduskunnasta Pohjoismaiden neuvostossa on 18 kansanedustajaa sekä Ahvenanmaan maakuntapäiviltä kaksi, sekä näillä kaikilla varajäsenet. Suomen valtuuskunnan jäsenet osallistuvat neuvoston työskentelyyn ympäri vuoden valiokunnissa ja puheenjohtajistossa. Lisäksi valtuuskunta pitää omia kokouksiaan säännöllisesti. Suomen valtuuskunnalla on sihteeristö eduskunnan kansainvälisten asiain yksikössä.

Yhteistyö Pohjoismaiden neuvostossa ja ministerineuvostossa on käytännönläheistä. Sen tavoitteena on alusta alkaen ollut yksittäisten kansalaisten, yritysten, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuden helpottaminen Pohjoismaiden välillä. Liikkumisen esteet ovat vähentyneet passivapauden myötä, rajamuodollisuuksia poistamalla sekä raja-alueyhteistyön avulla. Työtä rajaesteiden poistamiseksi jatketaan edelleen. Liikkuvuutta edistämään on perustettu erilaisia stipendi- ja vaihto-ohjelmia. Kynnystä lähteä toiseen Pohjoismaahan on haluttu madaltaa sosiaali- ja koulutusjärjestelmiä yhdenmukaistamalla. Tavoitteiden edistämiseksi Pohjoismaiden neuvosto voi antaa suosituksia Pohjoismaiden hallituksille tai ministerineuvostolle.

Perinteisten Pohjoismaiden välisten yhteistyöalueiden kuten kulttuuri-, koulutus- ja tutkimusyhteistyön rinnalle ovat nousseet mm. kuluttaja-asiat, ympäristöyhteistyö sekä lähimaiden ja -alueiden kanssa tehtävä yhteistyö. 1990-luvun aikana Pohjoismaat ovat tiivistäneet suhteitaan mm. Baltian maihin, Venäjään, Itämeren alueen maihin sekä lähialueen kansainvälisiin järjestöihin. Kansainvälisen yhteistyön tavoitteena on koko alueen vakaus: ympäristökatastrofien välttäminen, meriturvallisuus, rikollisuuden ja tarttuvien tautien leviämisen ehkäiseminen. Lisäksi erityisesti Itämeren alueella tärkeänä tavoitteena on energiamarkkinoiden avaaminen ja maiden energiajakelun turvaaminen kriisitilanteissa.

Pohjoismaiden neuvoston parlamentaarikot haluavat ennen kaikkea, että Pohjolassa olisi hyvä asua, elää ja työskennellä. Tämä on perimmäisenä tavoitteena myös Pohjoismaiden neuvoston yhteistyöaloitteissa ja ehdotuksissa.

04.06.2015 Hallitus tekee parhaansa- vanhustenhoitaja kaikkensa

Panostuksia lisätään sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, lastensuojeluun ja lapsiperheiden tukemiseen, omais- ja perhehoitajien sijaisjärjestelmän kehittämiseen, vanhusten kotihoitoon ja veteraanien tukemiseen sekä perhehoidon kehittämiseen. Liikenneverkkojen kunnossapitoon lisätään 100 miljoonaa vuositasolla ja lisäksi 600 miljoonaa kertaluonteisesti. Tämän lisäksi hallitus panostaa miljardi euroa myöhemmin julkaistaviin kohteisiin.

Hallitus haluaa varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Tarkistetaan ensikertalaisuus säännöksiä väkivaltarikosten kohdalla sekä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa sekä ehdollisten vankeustuomioiden tehostamismahdollisuuksia.

Lasten kohtaamat seksuaalirikokset ja niistä annetut kansan oikeustajun vastaiset tuomiot olivat viime eduskuntakaudella useissa keskusteluissa esillä. Tein silloin asiaan liittyvät kaksi lakialoitetta. Toinen eteni silloin, toinen etenee nyt.

Ulkomaille maksettavan sosiaaliturvan tarkoituksenmukainen kohdentuminen otetaan myös tarkasteluun tällä vaalikaudella. Lapsiin päin tehdyt päätökset taasen turvaavat lasten oikeuksia. Vanhempien erotilanteissa lapsen etu ja oikeus isään sekä äitiin vahvistetaan eropalveluita parantamalla. Lapsi- ja perhepalveluita muutetaan lapsi- ja perhelähtöisemmiksi ja hallintorajat ylittäviksi ja byrokratiaa vähennetään

Takuueläkkeisiin tehdään tasokorotus 2016 lukien. Työllisyystasoa on saatava taasen nousemaan. Hallituksen veropolitiikka tähtää kasvun, yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamiseen.

Hallituksen tavoitteena on lisätä velvoitteita puuttua kiusaamiseen sekä edistää koulurauhaa. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan suuri osa nuorten aikuisten masennuksesta liittyy lapsuudessa koettuun kiusaamiseen. Kiusaamiselle on saatava stoppi- myös työpaikka kiusaamiselle. Hallitus käynnistää myös kansallisen mielenterveyttä edistävän ja yksinäisyyden ehkäisyyn tähtäävän ohjelman. Se pyrkii myös ehkäisemään itsemurhia, joiden määrä on Suomessa murheellinen.

EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille asetetaan lukukausimaksut, joka on järkevää koulutuspolitiikkaa.

Jätevesiasetusta kohtuullistetaan, mikä on hajaasutusalueilla tärkeä asia.

Hallitus ei ole korottamassa bensaveroa tai arvonlisäveroa. Vastaavasti pienipäästöisten autojen verotus laskee 200 miljoonaa euroa, ansiotuloverotukseen tulee pieni- ja keskituloisille 450 miljoonan euron kevennys ja pienyrittäjille 130 miljoonaan yrittäjävähennys.

Hallitus ei koske lapsilisiin tai työeläkkeisiin. Lapsilisien indeksikorotukset jäädytettiin jo edellisellä eduskuntakaudella silloisen hallituksen voimin.

Edellisellä hallituskaudella vanhusten laitospaikkoja ryhdyttiin vähentämään. Monet vanhukset ohjattiin kotiin ilman riittävää kotihoitoa, ilman vaikutusten arviointia tai vastuuta. Nykyinen hallitus kohdentaa resurssia eli rahaa kotihoidon, omaishoidon ja perhehoidon kehittämiseen ja parantamiseen.

Vanhusten asiat eivät kuitenkaan vanhene, vaan me tässä vanhenemme. Minkä taaksesi jätät, sen edestäsi löydät. Tehdyt toimet ja pyrkimykset eivät aina ehkä sittenkään johda maaliin. Hallitusohjelmassa on asia, joka surettaa minua suuresti ja jonka eteenpäin viemisessä epäonnistuin. En pystynyt sittenkään. En, vaikka kaikkeni yritin. Hoitajamitoitus.

Hoitajamitoitussuosituksen laskeminen tehostetun hoivan yksiköissä ja vanhainkodeissa on asia, joka on palana kurkussa. Jotta hallituskirjaus toteutuisi sen tarkoittamalla tavalla, on kirjaus ymmärrettävä oikein: Tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa nykyisin olevista ikäihmisistä noin puolet tarvitsee erityisen paljon hoitoa ja palveluja, joten henkilöstömitoituksen väljentäminen voisi koskea enimmillään n.50% asiakkaista.

Hoivayksikköjen on siis kohdennettava resurssia sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan. Asiakkaiden hoitoisuutta on arvioitava realistisesti. Myös esimiestyön on oltava käytännön hoitotyön ytimessä. Kun esimies tuntee yksikkönsä ja sen asiakkaat sekä itse hoitotyön, on työn organisointi helpompaa.

Tein hoitajamitoituksesta edellisellä kaudella lakialoitteen, mutta en saanut siihen eduskunnan suurta kannatusta. Edellinen hallitus ei sekään saanut vietyä asiaa eteenpäin yrityksistä huolimatta. Hoitajamitoituksella on ollut aina hintalappu, joka on arvioitu kalliiksi. Lisäksi on sanottu, että ei yksin mitoituksella vanhustenhoivaa paranneta. Vanhustenhoivaa on kuitenkin parannettava. Lääkkeet siihen eivät tule olemaan koskaan ilmaisia.

Tämä hallitusohjelma on ohjelma neljäksi vuodeksi. Maailma ei ole sen jälkeen valmis, mutta ohjelma tähtää parannuksiin. Hallitus ansaitsee mahdollisuuden tehdä parhaansa Suomen ja suomalaisten eteen. Vanhustenhoitaja tekee hänkin parhaansa. Hoivakentällä varmasti kaikkensa.

17.04.2015 Tässä tietoa ja dataa, tehtyä ja tekemätöntä, ajatuksia ja toiveita- eli tällainen oli kauteni eduskunnassa 2011-2015 ja tällainen toivoisin sen olevan jatkossa. Sinulla töissä!

Lisätietoa >>

08.04.2015 Vuoden 2012 kirjallinen kysymys verosuunnittelusta ja siirtohinnoittelusta on ajankohtainen edelleen

Maiden välinen kilpailu verotuloista korostuu maailmantalouden vaikeina vuosina. Vaikka EU- ja OECD-maat ovatkin yrittäneet yhtenäistää eri maiden verotusta, jokainen maa pyrkii samalla houkuttelemaan sijoituksia ja yritystoimintaa alentamalla yritysveroja ja tarjoamalla yrityksille suotuisia erityisjärjestelyjä. Erityisjärjestelyillä verotuloja kaappaavista EU-maista tunnetuin on Hollanti, joka lupaa viiden prosentin verokannan sellaisille yhtiön tuloille, jotka perustuvat sen omaan innovaatioon, patentteihin tai muihin aineettomien oikeuksien hallintaan. Maiden välinen kilpailu yhdistettynä laajaan verosuunnittelun mahdollisuuteen rakentaa maailmaa, jossa yritysveroja on vaikea kerätä ja jossa kansainväliset yhtiöt maksavat veroja lähinnä imagosyistä.

Kun valtiot varautuvat muutokseen pääasiassa verottamalla yhä enemmän kulutusta tasaveroilla, vahvistetaan myös tällä niitä rakenteita, jotka rasittavat pienituloisia ja suosivat varallisuuden ja hyvinvoinnin keskittymistä. Vaikka EU-maiden verolainsäädäntö syntyykin muodollisesti demokraattisen prosessin kautta, palvellessaan hyvin harvojen etua se voidaan nähdä oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian ihanteiden vastaisena. Jos verolainsäädännön kehityksen painottumista isojen taloudellisten toimijoiden varainkeruuta suosivaksi ei pidetä toivottavana, olisi verotuksen oikeudenmukaisuudesta ja tavoitteista käytävä entistä perusteellisempaa keskustelua. Hyvinvointia ei voida edesauttaa reaktiivisella veropolitiikalla, jossa tehdyt valinnat esitetään välttämättöminä ja ainoina mahdollisina ratkaisuina talouden ongelmiin. Hyvinvointia ei voi myöskään jättää yritysten varaan, koska niiden tehtävä on tuottaa voittoa eikä huolehtia yhteiskunnasta, ympäristöstä, demokratiasta tai ihmisoikeuksista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on hallituksen näkemys verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun asemasta ja vaikutuksesta voimassa olevassa lainsäädännössä ja
kuinka verolainsäädäntöä voidaan kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan?
Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2012

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 681/2012 vp:

Mikä on hallituksen näkemys verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun asemasta ja vaikutuksesta voimassa olevassa lainsäädännössä ja
kuinka verolainsäädäntöä voidaan kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Verosuunnittelulla verovelvolliset pyrkivät pienentämään verojen määrää valitsemalla käytössä olevista toimintavaihtoehdoista sellaisia, joissa verojen määrä on pieni. Verosuunnittelua on myös aggressiivinen verosuunnittelu. Aggressiivisen verosuunnittelun määrittely ei ole yksiselitteistä, mutta se käsittää keinotekoisten toimintojen tai rakenteiden käytön ja verojärjestelmien erojen hyväksikäytön, minkä vuoksi valtioiden verosääntöjen vaikuttavuus heikkenee ja verotuloja menetetään. Aggressiivisessa verosuunnittelussa käytetään apuna myös matalan verotuksen valtioita eli niin sanottuja veroparatiiseja.

Suomen verolainsäädäntö mahdollistaa tietojenvaihdon muiden valtioiden ja alueiden kanssa, joten sen avulla voidaan selvittää Suomessa verotuksellisesti asuvien tuloja muun muassa matalan verotuksen valtioista. Suomi on tähän mennessä solminut vajaan 40 matalan verotuksen valtion kanssa sopimuksen tietojenvaihdosta veroasioissa, jäljempänä TIEA. Uusia TIEA tehdään myös jatkossa, kuten pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa 22.6.2011 todetaan. Vuoden 2011 alusta voimaan tullut pankkien vertailutarkastukset mahdollistava lainsäädäntö on olennainen osa selvitettäessä ulkomaisia sijoituksia.

Matalan verotuksen valtioissa tapahtuvaan toimintaan kohdistuu voimassa olevasta verolainsäädännöstämme erityisesti, laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (1217/1994), jäljempänä väliyhteisölaki. Väliyhteisölain mukaan matalan verotuksen valtiossa olevan yhteisön tulo voidaan verottaa Suomessa verotuksellisesti asuvien tulona, vaikka ulkomainen väliyhteisö ei jakaisi tuloa osakkailleen. Suomen sääntely soveltuu erityisesti muissa matalan verotuksen valtioissa kuin verosopimusvaltioissa toimiviin yhteisöihin.

Valmisteilla olevasta lainsäädännöstä voidaan mainita elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968), jäljempänä elinkeinoverolain, muuttaminen, jolla on tarkoitus rajoittaa yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden korkomenojen vähennysoikeutta. Rajoituksella puututtaisiin tilanteisiin, joissa korkomenojen määrä yrityksessä ylittäisi tietyn elinkeinotoiminnan tuloksen perusteella laskettavan rajan. Rajoitus ei edellyttäisi, että korko maksetaan matalan verotuksen valtioon, vaan korkotulon saaja voi olla myös muussa valtiossa. Rajoitus vaikuttaa myös matalan verotuksen valtioihin maksettujen korkojen vähennyskelpoisuuteen, koska korkovähennyksiä käytetään verosuunnittelun keinona usein silloin, kun tulonsaaja on matalan verotuksen valtiossa.

Kansallisen lainsäädännön lisäksi Suomi osallistuu aktiivisesti OECD:n ja Euroopan unionin toimintaan, jolla pyritään puuttumaan haitalliseen verokilpailuun. Esimerkiksi OECD:ssä verokilpailun haitallisuuden arvioinnissa lähtökohtana on, että kyseessä oleva verosäännös tai verotuskäytäntö johtaa alempaan tosiasialliseen verotasoon kuin mitä kyseisen valtion yleisten yritysverosäännösten soveltamisesta seuraisi.

Verotuksessa siirtohinnoittelulla tarkoitetaan kansainvälisesti toimivan konsernin eri yksiköiden välisten tuotteiden tai palvelujen hinnoittelua. Konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelussa edellytetään verotuksessa noudatettavan markkinaehtoperiaatetta. Useassa valtiossa toimivalla konsernilla on houkutus siirtää tuloa valtioon, jossa verokanta on alhainen tai kuluja sinne, missä verokanta on korkea. Verosuunnittelu siirtohinnoittelulla voi myös olla aggressiivista. Toisaalta valtiot kiinnittävät nykyään entistä enemmän huomiota siirtohinnoittelun oikeellisuuteen.

Suomessa markkinaehtoperiaatteesta säädetään verotusmenettelylain 31 §:ssä. Se edellyttää, että etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa ei saa noudattaa ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. Markkinaehtoperiaatetta tulkittaessa sovelletaan kansainvälisessä yhteistyössä laadittuja OECD:n ohjeita "OECD:n siirtohinnoitteluperiaatteet monikansallisia yrityksiä ja verohallintoja varten" (OECD Transfer Pricing Guidelines). Jos markkinaehtoperiaatteesta on poikettu, Suomi voi lisätä täällä verotettavan konsernin osaan tuloa. Liiketoimen toinen osapuoli voi hakea toisessa valtiossa vastaavan tulon poistamista. Tulon oikaisu on yleensä hidasta, jolloin konserni saattaa maksaa tulonoikaisun ajan veroa kahteen valtioon. Yleensä konsernit kuitenkin pyrkivät hinnoittelemaan konsernin sisäiset liiketoimet oikein, koska virheellinen siirtohinnoittelu aiheuttaa huomattavia hallinnollisia kustannuksia ja pääoma kuluja.

Verohallinto on vuoden 2012 alussa alkaneessa hankkeessa keskittänyt siirtohinnoittelua koskevat asiat Konserniverokeskukselle. Hanke on jatkoa pitkälle lähes kymmenen vuotta kestäneelle kehitykselle. Tämän taustalla on siirtohinnoittelun merkityksen tiedostaminen. Konserniverokeskus on varannut siirtohinnoitteluasioiden hoitamiseen riittäväksi katsomansa määrän resursseja. Siirtohinnoittelukysymykset ovat usein vaikeita ja moniulotteisia, joten niiden keskittäminen siirtohinnoitteluun erikoistuneille asiantuntijoille tehostaa ja yhtenäistää niiden hoitamista.

Verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun merkitys on otettu huomioon voimassa olevassa lainsäädännössä. Suomi osallistuu myös aktiivisesti näiden kysymysten kansainväliseen yhteistyöhön. Tarvittaessa verosuunnitteluun ja erityisesti aggressiiviseen verosuunnitteluun puututaan myös lainsäädännöllä. Esimerkkinä tästä on valmisteilla oleva lainsäädäntö, jolla rajoitettaisiin yritysten korkomenon vähennysoikeutta. Verohallinnon organisaatio mahdollistaa siirtohinnoittelulainsäädännön tehokkaan soveltamisen. Veroparatiisien hyödyntämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen vaativat aktiivista toimenpiteiden valmistelua sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Valtiovarainministeriöllä ja Verohallinnolla on tarkoitus mm. julkistaa yhteisöjen verotiedot internetissä, jotta tieto verojenmaksusta olisi aiempaa helpommin saatavissa. Monet kunnat ovat pohtimassa mahdollisuuksia veroparatiisiyhteistyöstä irtautumiseksi, ja myös hallituksen piirissä tullaan käsittelemään tähän liittyviä vaihtoehtoja.

Jutta Urpilainen

05.04.2015 Antaakohan ministeri Susanna Huovinen tähän kauteni viimeiseen kirjalliseen kysymykseen ollenkaan vastausta?

Laatusuosituksissa vanhuspalvelulakiin sisältyvä henkilöstöä koskeva säännös (20 §) edellyttää, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaavat heille laadukkaat palvelut. Vanhuspalvelulain 20 §:n on arvioitu antavan laatusuosituksille ja viranomaisvalvonnalle aikaisempaa vankemman pohjan. Lakitasoiset säännökset on tarkoitettu vahvaksi tueksi muun muassa laatusuosituksessa esitettyyn henkilöstön määrään.

Vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä hallitus totesi, että mikäli vuoden 2014 loppuun mennessä suoritetun vaikutusarvioinnin yhteydessä ilmenee, että laatusuosituksen vähimmäismitoitus alittuu yhdessäkin toimintayksikössä, valtioneuvosto antaa eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain täsmentämisestä.

Vaikutusarvioinnissa paljastui, että hoitajamitoitus ei toteudu laatusuosituksen edellyttämällä tavalla. Hoitajamitoituksessa havaitut epäkohdat, hoitajamitoituksen ailahtelevaisuus ja hoitajamitoituksen epätasapuolinen jakautuminen tulivat päivänvaloon, ja eduskunnassa ryhdyttiin odottamaan hallituksen lupaamaa ja myös eduskunnan edellyttämää lakiesitystä henkilöstömitoituksesta.

Eduskuntakauden viime metreillä ilmoitettiin, että hoitajamitoitukseen liittyvää hallituksen esitystä ei tulla antamaan, vaan esitys oli kaatunut hallituksen keskinäiseen eripuraan. Hallituksen esityksen kaatuminen hallituksen välisiin ristiriitoihin on ikävää ja osoittaa sen, että huolimatta asian vakavuudesta ja tärkeydestä ei yhteistyöhön kyetty. Hoitajamitoitus oli yksi hyvin tärkeä teema vanhuspalvelulain käsittelyn rinnalla. Asia ei vanhene, vaan se seuraa vanhustenhoidon kehittämistä ja parantamista myös tulevalle eduskuntakaudelle. Hoitajamitoituksen osalta tehostetun asumispalveluyksikön, vanhainkodin ja pitkäaikaishoivaa tarjoavan hoivayksikön hoitajamitoitusta on jokaista tarkasteltava myös erikseen, sillä hoivayksiköissä on suuriakin eroja asiakkaiden hoidon vaativuudessa. Hoitajamitoituksen täsmentäminen lailla turvaa muuttumattoman ja yhdenvertaisen hoitajamitoituksen suomalaisessa vanhustenhoidossa ja vahvistaa hoitoisuudeltaan raskaiden ja vaativien hoivayksiköiden resursseja, joten asian esiin nostamista ja siitä puhumista on jatkettava sitkeästi myös tulevaisuudessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus perustelee sen, että eduskunnan edellyttämää hoitajamitoitusta ei tuotu hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyyn,
miten hallitus turvaa riittävän hoitajamitoituksen ja
onko vanhuspalvelulain yhteydessä käsitelty kirjaus siitä, että mikäli hoitajamitoitus ei toteudu laatusuosituksen edellyttämällä tavalla, niin vanhuspalvelulakia täsmennetään hoitajamitoituksen osalta, nyt loppuun käsitelty?
Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2015

Arja Juvonen /ps

31.03.2015 Yli 50 vuotiaiden työllistymisessä suuria haasteita ja vaikeuksia edelleen

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen yli 50-vuotiaiden työllistymistä?
Helsingissä 26 päivänä elokuuta 2013

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 710/2013 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen yli 50-vuotiaiden työllistymistä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman yhtenä tärkeänä painopisteenä on työurien pidentäminen alusta, keskeltä ja työuran lopusta. Hallituskaudella on käynnistetty useita työlainsäädäntöön, työelämän kehittämiseen, työvoimapalveluihin ja työelämän sosiaalivakuutukseen liittyviä uudistuksia ikääntyneiden työllisyyden lisäämiseksi. Uudistukset on toteutettu yhteistyössä työelämän osapuolten kanssa.

Yli 50-vuotiaiden työllisyys on kehittynyt myönteisesti usean vuoden ajan, ja eläkkeellesiirtymisikä on myöhentynyt. 55-59-vuotiaiden työllisyysaste on 73 prosenttia, kun koko väestön keskimääräinen työllisyysaste on 69 prosenttia. Yli 60-vuotiaita on työelämässä noin 100 000 enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Lisäksi yli 30 000 eläkeiän saavuttanutta on palannut työelämään. Pidemmällä ajanjaksolla toteutetut eläke- ja työelämän uudistukset ovat vaikuttaneet haluttuun suuntaan.

Työsopimuslaissa säädetään muun muassa ikään perustuvan syrjinnän kiellosta. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa iän perusteella eri asemaan. Syrjintäkieltoa sovelletaan työntekijöitä palkattaessa, työsuhteen aikana sekä työvoimaa vähennettäessä taloudellisin ja tuotannollisin perustein. Eri alojen työehtosopimuksissa on lisäksi sovittu työvoiman vähentämisjärjestyksestä. Näissä määräyksissä yhtenä valintaan vaikuttavana tekijänä on työsuhteen kesto ja ikä sitä kautta välillisesti.

Ikääntyvien ja työttömyys- ja työkyvyttömyysuhan alaisten asemaa on pyritty parantamaan yhteistoimintalakien henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaa koskevissa säännösmuutoksissa, jotka ovat eduskunnan käsittelyssä. Yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä muun muassa sitä, miten ikääntyneen työssä pysymistä voidaan tukea esimerkiksi räätälöidyllä ammatillista osaamista lisäävällä koulutuksella.

Ikääntyneiden työttömyysjaksot ovat kuitenkin pitkäkestoisia nuorempiin ikäryhmiin verrattuna. Pitkäaikaistyöttömistä jopa 63 prosenttia on yli 50-vuotiaita. Hallitus on ohjelmansa mukaisesti käynnistänyt uudistuksia pitkään työttömänä olleiden työllistymisen helpottamiseksi. Vuoden 2012 syksyllä käynnistettiin hallituskauden kestävä ns. kuntakokeilu, jossa lisätään kuntien vastuuta työllisyyden hoidossa. Paikallistason yhteistyötä työllisyyden hoidossa vahvistetaan laajentamalla työ- ja elinkeinotoimistojen, Kelan ja kuntien yhteinen työvoiman palvelukeskusten toimintamalli koko maahan, säätämällä palvelukeskusten toimintamallista lailla ja turvaamalla niiden rahoitus. Hallitus antaa eduskunnalle esityksen työvoiman palvelukeskuksista vuonna 2014, kun kokemukset kuntakokeilusta ovat käytettävissä.

Työpankkitoimintaa koskeva kokeilu on laajennettu koko maahan, ja mallista tulee pysyvä käytäntö. Sen kautta on työllistetty vaikeasti työllistyviä, pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä. Osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi laaditaan toimintaohjelma ja sovitaan käytännön toimenpiteistä. Terveyden edistämisen, työhyvinvoinnin sekä työterveyshuollon ja kuntoutuksen toimenpitein on edistetty ikääntyvien työllistymistä. Vuonna 2012 tuli voimaan ns. 90 päivän sääntö, jolla voidaan lyhentää pitkittyviä sairauspäivärahakausia ja puuttua riittävän varhain työkyvyttömyysriskissä oleviin henkilöihin. Työterveyshuollon lausunto tarvitaan ao. jakson kuluttua. Työttömien terveydenhuollon palveluihin (ml. terveystarkastukset) on osoitettu lisäresursseja. Osa-aikatyön tekemisen mahdollisuuksia on parannettu. Johtamisen alueella on kiinnitetty huomiota ikäjohtamiseen, mm. johtamisen kehittämisverkoston avulla.

Ikääntyneiden ammatillista osaamista kehitetään työvoimakoulutuksella. Koulutuksella parannetaan osallistujien mahdollisuuksia pysyä työssä tai päästä takaisin työhön. Hallitus on osoittanut työvoimapalveluihin määrärahat siten, että työttömien aktivointiasteeksi muodostuu 30 %. Tämä linjaus turvaa määrärahat työvoimakoulutuksen hankintaan ja palkkatukeen. Työttömän on myös mahdollista osallistua päätoimisiin omaehtoisiin ammatillisiin opintoihin työttömyysetuudellaan.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n mukaan vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneelle työttömälle työnhakijalle turvataan mahdollisuus työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai työvoimakoulutukseen, jos hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäisajan johdosta hänen täytettyään 57 vuotta, mutta ennen kuin hän täyttää 60 vuotta. Jos em. henkilöä ei voida työllistää avoimille työmarkkinoille eikä hänelle voida järjestää soveltuvaa työvoimakoulutusta tai kuntoutusta, on työ- ja elinkeinotoimiston järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus kahdeksan kuukauden ajaksi (työllistämisvelvoite), mihin kunnan on mahdollisuus saada palkkatukea.

Eduskunnalle 29.8.2013 annetun hallituksen esityksen (HE 90/2013 vp) mukaan työ- ja elinkeinotoimisto olisi velvollinen järjestämään 60 vuotta täyttäneelle työttömälle työnhakijalle mahdollisuuden osallistua työllistymistä edistävään palveluun tai päästä palkkatuettuun työhön ennen työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymistä. Viimesijaisena palveluna olisi henkilön kotikunnan järjestämä työntekomahdollisuus. Muutosesitys perustuu työmarkkinajärjestöjen keväällä 2012 solmimaan työurasopimukseen. Se tulisi voimaan vuoden 2014 alussa, mutta sen soveltaminen alkaisi vuonna 2017. Muutosesitys mahdollistaisi työssäoloehdon kertymisen myös työllistymistä edistävän palveluun osallistumisen perusteella.

Ikääntyneiden henkilöiden työssä pysymiseen halutaan vaikuttaa myös työttömyysturvan lisäpäiväoikeuteen kaavailluilla muutoksilla, joista sovittiin em. työurasopimuksessa. Hallituksen esityksessä (HE 90/2013 vp) esitetään työttömyysturvalakiin muutosta, jossa vuonna 1957 ja sen jälkeen syntyneillä lisäpäivärahaoikeuden alkamista ehdotetaan korotettavaksi vuodella. Vuonna 1957 tai sen jälkeen syntyneen olisi täytettävä 61 vuotta ennen 500 päivän enimmäisajan täyttymistä, jotta päivärahaa voidaan maksaa 65 vuoden iän täyttymiseen saakka.

Hallituksen 29.8.2013 päättämässä rakennepoliittisessa ohjelmassa yhtenä painotuksena on ikääntyneiden työllisyys ja työurien jatkuminen. Ohjelmassa vahvistetaan eläkejärjestelmän uudistus hallitusohjelman ja työurasopimuksen mukaisesti keskusjärjestöjen neuvotteleman ehdotuksen pohjalta. Tavoitteena on nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää nykyisestä 60,9 vuodesta vähintään 62,4 vuoteen vuoteen 2025 mennessä. Rakennepoliittinen ohjelma edellyttää lisäksi, että työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö valmistelevat toimenpidekokonaisuuden, jolla parannetaan työllisyyttä edistämällä työssä pysymistä ja työttömien uudelleentyöllistymistä. Rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyy myös pitkäkestoinen työllistämistuki ikääntyneille pitkään työttömänä olleille.

Vuonna 2014 käynnistyvällä rakennerahastokaudella on tarkoitus kohdentaa toimia myös ikääntyneiden työllistymisen edistämiseen ja työssä pysymiseen.

Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2013

Työministeri Lauri Ihalainen

27.03.2015 Tästä raportista mainitsin eilen A-talk ohjelmassa: Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014

Raportin esipuheessa kerrotaan, että sen valmistelutyö on ollut laajaa. Maahanmuuttovirastossa järjestettyyn kuulemistilaisuuteen osallistui lähes sata valtion, kuntien ja kolmannen sektorin edustajaa, ja raportin luonnosta käsiteltiin myös ministerityöryhmässä. Raportin julkistamisen myötä toivottiin ajankohtaista ja tutkittua tietoa mukaan maahanmuuttokeskusteluun sekä monipuolista yhteiskunnallista keskustelua maahanmuuton ja kotoutumisen merkityksestä Suomelle. Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 on hyvä raportti, ja se antaa arvokasta tietoa muun muassa kotouttamisen kehittämiseen liittyvistä teemoista. Raportin esiin nostamille teemoille on epäedullista, että eduskunta ei vuoden 2010 eduskunnan edellytyksestä huolimatta käsitellyt tätä asiantuntevaa raporttia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 -raportin julkaisu jäi näin vaalikauden lopulle ja
miten hallitus aikoo viedä raportin esiin nostamia asioita eteenpäin?
Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2015

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1142/2014 vp:

Miksi Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 -raportin julkaisu jäi näin vaalikauden lopulle ja
miten hallitus aikoo viedä raportin esiin nostamia asioita eteenpäin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Eduskunta edellytti vastauksessaan (EV 239/2010 vp) 8.12.2010, että hallitus antaa vaalikausittain selonteon ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta ja sen toimivuudesta. Selontekoa valmisteltiin sisäministeriön johdolla toimivaltaisten ministeriöiden yhteistyössä vuoden 2014 aikana. Selonteko painottuu kuluvan vaalikauden maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan esittelyyn, eikä sen valmistelua siksi voitu aloittaa kovin varhain vaalikaudella. Valmistelutyössä pyrittiin perusteellisuuteen, minkä vuoksi järjestettiin myös laaja kuulemistilaisuus syksyllä 2014. Selontekoa käsiteltiin kotoutus- ja maahanmuuttopoliittisessa ministerityöryhmässä joulukuun puolivälissä 2014 ja se oltiin antamassa eduskunnalle tammikuussa 2015. Kun eduskunta kuitenkin vaalikauden lopun työkiireiden vuoksi ilmoitti, ettei se ehtisi käsitellä selontekoa, se jätettiin antamatta.

Selonteon valmistelun aikana tuotettu aineisto haluttiin kuitenkin tuoda kaikkien kiinnostuneiden saataville ja se julkaistiin muokattuna sisäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön katsaukseksi kuluvan vaalikauden maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan. Raportissa ennakoidaan myös tulevien vuosien kehitystä ja tarpeita ja se voi siten osaltaan tukea maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan jatkokehittämistä.

Maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat linjattiin kesäkuussa 2013 valtioneuvoston periaatepäätöksessä Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiasta. Niitä on toteutettu kuluneen vaalikauden aikana ja niihin perustuvat myös nyt julkaistun raportin ajatukset maahanmuuttopolitiikan jatkokehittämisestä. Maahanmuuttopolitiikalla tavoitellaan maahanmuuton hallittavuutta ja ennakointia ja edistetään Suomen kilpailukykyä ja mahdollisuuksia menestyä muuttuvassa maailmassa. Vaalikauden keskeisenä painopisteenä on ollut hallinnon tuloksellisuuden parantaminen. Maahanmuuton lupamenettelyjä on tehostettu, ja hakemusten käsittelyaikoja on onnistuttu lyhentämään panostamalla muun muassa sähköiseen asiointiin ja viranomaisyhteistyöhön. Turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaa joustavoittamalla on saavutettu säästöjä vastaanoton kustannuksissa. Työ hallinnon tuloksellisuuden parantamiseksi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Kuluneella hallituskaudella on tehty merkittäviä panostuksia maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Kotoutumiskoulutukseen on vuosille 2013-2016 kohdennettu 5-18 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus siten, että tänä vuonna koulutuksen määräraha on 52 miljoonaan euroa, kun se viime vuonna oli 44,5 miljoonaa euroa ja vuoden 2013 aikana 39 miljoonaa euroa. Panostukset kotoutumiskoulutukseen tukevat pidemmällä aikavälillä myös maahanmuuttajien työmarkkina-aseman kehittymistä. Lisäksi vuoden 2014 alussa toimintansa aloittanut kotouttamisen osaamiskeskus tukee paikallis- ja aluetasolla kuntien, työ- ja elinkeinotoimistojen ja järjestöjen kotouttamistyötä ja monialaisen yhteistyön kehittämistä sekä valtakunnan tasolla kotouttamispolitiikan valmistelua tuottamalla kotouttamisen seurantatietoa ja analyysia. Maahanmuuttajien alkuvaiheen palveluja on kehitetty Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella, ja hyviä käytänteitä alkuvaiheen palveluprosessin kehittämiseksi vakinaistetaan ja jatketaan. Maahanmuuttajien työmarkkina-asemaa tulee erityisesti vahvistaa edelleen, muun muassa varmistamalla työ- ja elinkeinopalvelujen toimiva ohjaus sekä työ- ja elinkeinotoimistojen eri toimenpiteiden tehokas hyödyntämien myös maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla. Työantajia sitoutetaan entistä vahvemmin maahanmuuttajien työllisyyden vahvistamiseen, muun muassa pääkaupunkiseudun kotoutumisen ja työllistymisen tehostamisen aiesopimuksen puitteissa.

Kuten Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 -raportin esipuheessa todetaan, julkisessa maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa tarvitaan ajankohtaista ja tutkittua tietoa. Vaikka eduskunta ei ehtinytkään käsitellä selontekoa, toivon, että tämän raportin tiedot osaltaan tukevat keskustelua maahanmuuton ja kotoutumisen merkityksestä Suomessa.

Helsingissä 4 päivänä maaliskuuta 2015

22.03.2015 Himas-hanke puhututtaa edelleen vaalikentillä ja siitä kysytään - tässä sen esiin nostanut kirjallinen kysymykseni silloiselle pääministeri Jyrki Kataiselle

Sinistä kirjaa on pidetty hyödyllisenä raporttina, jota käytetään hallituksen tulevaisuusselonteon laatimisessa. Hanketta on myös arvosteltu julkisuudessa muun muassa kalleudesta ja siitä, miksi sitä ei kilpailutettu asianmukaisesti. Valtio on tilannut Pekka Himaselta selvityksiä ilman kilpailutusta myös aikaisemmin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus perustelee sitä, että taloudellisesti näinkin merkittävää tutkimushanketta ei ole asianmukaisesti kilpailutettu?
Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2012

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 887/2012 vp:

Miten hallitus perustelee sitä, että taloudellisesti näinkin merkittävää tutkimushanketta ei ole asianmukaisesti kilpailutettu?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtioneuvoston kanslia, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA, Teknologian ja innovaatioiden edistämiskeskus Tekes, Suomen Akatemia sekä Sofos Oy toteuttavat yhteistyössä Kestävän kasvun malli -tutkimushankkeen. Hanke muodostuu kansainvälisestä osapuolten yhteisesti rahoittamasta tutkimustyöstä, jonka tarkoituksena on muun ohella tukea valtioneuvoston tulevaisuusselonteon valmistelua. Valtioneuvoston kanslia koordinoi edellä mainittujen osapuolten välistä yhteistyötä hankkeen aikana.

Julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007), jäljempänä hankintalaki, 8 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan hankintalakia ei sovelleta palveluhankintoihin, jotka koskevat tutkimus- ja kehittämispalveluja, paitsi jos niistä saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan.

Kyseessä on yhteisrahoitteinen tutkimus, jonka kustannukset jakautuivat Sitran, Sofos Oy:n, Suomen Akatemian ja Tekesin kesken. Osasta hankkeen kustannuksia vastaa hankkeen vastuullinen toteuttaja Sofos Oy. Hankkeeseen osallistuvat hankintayksiköt eivät korvaa suoritettua tutkimuspalvelua kokonaan. Hankkeen lopputulokset ovat myös muiden kuin hankkeeseen osallistuvien hankintayksiköiden hyödynnettävissä.

Edellä sanotun perusteella valtioneuvoston kanslia katsoi, ettei tutkimushanke kuulu hankintalain soveltamisalaan eikä sitä näin ollen ole tullut kilpailuttaa hankintalaissa säädetyssä järjestyksessä. Asiassa julkaistiin 7.2.2012 Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosan verkkoversiossa vapaaehtoista ennakkoavoimuutta (ex ante) koskeva ilmoitus.

Hankkeen toteuttaa seitsenhenkinen kansainvälinen tutkimusryhmä. Kaksivuotinen hanke käsittää tutkijaryhmän kaikkiaan 91 kk:n työpanoksen. Sen kokonaiskustannus on 800 000 euroa, josta Sitran, Suomen Akatemian ja Tekesin osuus on yhteensä 700 000 euroa ja Sofos Oy:n 100 000 euroa.

Helsingissä 1.11.2012 järjestetyssä Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin foorumi -tilaisuudessa julkaistiin tutkimushankkeen ylimääräinen väliraportti "Sininen kirja: Suomen kestävän kasvun malli - Luonnos kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi", jonka on tutkimushankkeen pohjalta kirjoittanut professori Pekka Himanen. Sininen kirja erillisenä julkaisuna ei sisälly sopimuksen velvoitteisiin, vaan Himanen teki sen keskustelun tueksi edellä mainitun foorumin osallistujien käyttöön. Tutkijaryhmän työskentely jatkuu syksyllä 2013 pidettävään toiseen huippufoorumiin asti. Hankkeen loppuraportti julkaistaan vuonna 2013 laajalle kansainväliselle yleisölle tarkoitettuna teoksena.

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2012

Pääministeri Jyrki Katainen

21.03.2015 Autoveroa alemmas - aloitetaanko sähköautosta ja sen käyttövoimaverosta? Tässä vuonna 2012 tekemäni lakialoite aiheesta

Lainsäätäjällä onkin tärkeistä ympäristösyistä täydet perusteet suosia sähköautoa. Samaan suuntaan vaikuttaa myös tietoisuus siitä, että globaalin öljyntuotannon rajojen saavuttaminen lähestyy koko ajan. Valtiovallan vahvasti positiivisesta suhtautumisesta sähköautoihin tarjoaa esimerkin Viro, jossa valtio tukee vahvasti sähköautojen ostajia, maksimissaan jopa 18 000 euron avustuksella ja tuhannen euron arvoisella pikalaturilla.

Yksi lainsäädännön tarjoama keino kuvattuihin ongelmiin vaikuttamiseksi on autoja koskeva verolainsäädäntö. Säätämällä sähköautoa koskevat auto- ja autoiluverot mahdollisimman alhaisiksi tai jopa nollatasoon lainsäätäjä voi tehdä sähköautoista tavallisille kansalaisille ja monille yrityksille kiinnostavan vaihtoehdon polttomoottoriautoille. Sähköautohan on jo nykyisillä, minimissäänkin noin 50 kilometrin latausväleillä hyvin käytännöllinen sellaisessa henkilöauto- ja pakettiautoliikenteessä, jossa päivittäinen työmatka tai muu käyttö jää alle mainitun rajan. Sähköauto soveltuu erinomaisesti esimerkiksi posti-, paketti- ja muuhun sellaiseen pientavaran jakeluun sekä huolto- ja hoitohenkilöstön asiakaskäyntimatkoihin.

Sähköautoa verotuksellisesti suosiessaan lainsäätäjä samalla luo taloudellisen insentiivin sähköautoteknologian keksinnölliselle kehittämiselle niin, että sähköautojen akkuteknologia etenisi nykyistä parempiin ratkaisuihin akkujen koon, latautumisajan, lataamisväliaikojen ja tuotantokustannusten suhteen. Tällöinhän sähköautojen nykyään vielä korkea hintataso laskisi kilpailukykyiseksi. Esimerkkinä teknologian kehityksestä voidaan mainita, että uudemmalla ns. litiumakkutekniikalla saavutetaan noin nelinkertainen tehopainosuhde lyijyakkuihin verrattuna. On myös mainittava, että USA:n autoteollisuuden johtavat toimijat ovat äskettäin muodostaneet sähköautoakkujen energiatiheyden kehittämiseen tähtäävän konsortion.

Autoja ja siis myös sähköautoja koskevia veroja ovat autoverolain (1482/1994 ) 6 §:n mukainen ensirekisteröinnin jälkeinen autovero sekä ajoneuvoverolain (1281/2003 ) 10 ja 11 §:n mukaiset vuotuinen perusvero ja päiväkohtainen käyttövoimavero. Määrällisesti näistä merkittävin on autovero, joka tällä hetkellä on 5,0 % auton verotusarvosta. Ajoneuvoverolain 10 §:n mukainen perusvero puolestaan on 1.1.2013 alkaen kaikilla sähköautoilla 43,07 euroa vuodessa, ja sanotun lain 11 §:n mukainen käyttövoimavero on 1,5 senttiä päivää kohden auton kokonaismassan jokaiselta alkavalta sadalta kilogrammalta.

Selostettua sähköautojen nykyverotusta voidaan merkittävimmin keventää poistamalla edellä mainittu ensirekisteröintiin liittyvä 5,0 %:n autovero kokonaisuudessaan Samoin on perusteltua keventää yllä kerrottua 1,5 sentin päiväkohtaista käyttövoimaveroa alimpaan käyttövoimaveron tasoon eli 0,5 senttiin.

Tässä lakialoitteessa esitetyillä verohelpotuksilla ei ole valtiontalouden verokertymän kannalta merkitystä, johtuen sähköautojen häviävän pienestä osuudesta Suomen autokannassa. Trafin antaman tiedon mukaan Suomessa oli 30.11.2011 liikenteessä vain hieman yli toistasataa sähköautoa. Vaikka määrä tästä lähivuosina moninkertaistunee, lähestyttäisiin vasta yhden promillen luokkaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:
1.

Laki

autoverolain 6 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan autoverolain (1482/1994 ) 6 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1316/2011 , seuraavasti:

6 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jos 1 momentissa tarkoitetun ajoneuvon käyttövoimana on yksinomaan sähkö, autoveroa ei ole suoritettava.

_______________

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

_______________
2.

Laki

ajoneuvoverolain 11 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajoneuvoverolain (1281/2003 ) 11 §:n 1 momentin 2 kohdan a kohta, sellaisena kuin se on laissa 1401/2010 , seuraavasti:

11 §
Käyttövoimavero

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2) poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, käyttövoimaveron määrä päivää kohden on jokaiselta kokonaismassan alkavalta sadalta kilogrammalta:
a) 0,5 senttiä, jos ajoneuvon käyttövoima on sähkö;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

16.03.2015 Vanhusten asiat eivät vanhene- me tässä vanhenemme!

Hallitus söi sanansa, mikä meidän jokaisen vanhuspalvelulain vartijan on myös nyt mukisematta nieltävä. Mutta hyväksyä sitä ei tarvitse. Vielä koittaa uusi aika.

Tänään Yle uutisoi vanhusten kotihoidon henkilöstövajeesta. Olen tehnyt eduskunnassa monia toimia mm. kotihoidon ja sen hoitajamitoituksen kartoittamiseksi, kotihoidon tehtäväkentän määrittelemiseksi ja ikääntyneen turvallisuuden parantamiseksi. Tässä yksi valtiopäivätoimi toimenpidealoitteen muodossa vuodelta 2013.

Vanhusten asiat eivät vanhene. Me tässä vanhenemme!

Toimenpidealoite Eduskunnalle
Vanhusten kotihoidossa on edelleen vakavia puutteita. Hoidon saatavuus ja taso vaihtelevat paljon riippuen asuinpaikasta. Yleisiä kotihoidon ongelmia ovat muun muassa palvelujen tarjonnan ja todellisen tarpeen kohtaamattomuus, hoitoon osallistuvien vastuunjaon epäselvyys, riittämätön kuntoutus ja lääkevirheiden suuri osuus. Laitospaikkojen vähentäminen on johtanut siihen, että sairaita vanhuksia kotiutetaan ilman jatkoseurantaa yksinäisiin koteihinsa, vaikka huonokuntoiselle vanhukselle olisi aina löydyttävä hoivapaikka. Kun vanhuspalvelulain myötä hoitoa halutaan painottaa kotona tapahtuvaksi, olisi myös hoidon saatavuudesta ja laadusta pystyttävä huolehtimaan. Lainsäädännön ja suositusten uudistamisesta huolimatta hyvän kotihoidon vaatimuksia ei ole otettu vakavasti. Esimerkiksi kotihoidon todellista hoitajamäärää ei tiedetä. Kotihoito muistuttaa liian usein avuttoman vanhuksen heitteillejättöä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vanhusten kotihoidon hoitajamäärän selvittämiseksi ja riittävien laitoshoitopaikkojen ylläpitämiseksi.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2013

Arja Juvonen /ps

14.03.2015 Miksi hoitajamitoitus lakiesitys kaatui hallituksessa- Tässä vielä kirjallinen kysymys ministerille aiheesta

04.03.2015 Pertti Kurikan Nimipäivät voitti eduskunnassa, mutta voittaa myös Euroviisuissa

Vaikka vammaisten henkilöiden itsemäärämisoikeuteen liittyvistä rajoituksista on kuitenkin vielä säädettävä lailla ennen kuin sopimus voidaan lopullisesti ratifioida, voidaan asiasta silti jo varovasti iloita. Lakiesitys vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeudesta ei voi odotuttaa itseään enää kauan.

Kuntalaki kiersi lausuntoluonnoksella viime syksynä kunnissa, jolloin siitä puuttuivat vammaisneuvostot. Tein keväällä 2014 asiasta lakialoitteen, jonka allekirjoitti yli sata kansanedustajaa. Lakialoite lähti sosiaali- ja terveysministeriöön lausunnolle ja ministeriön kanta oli suora ja selkeä: vammaisneuvostot on saatettava lakisääteiseksi aivan kuten vanhusneuvostot ja nuorisovaltuustot.

Hallituksen alkuperäisestä ja lausuntokierrokselle lähteneestä kuntalaista puuttuneet vammaisneuvostot ihmetyttivät suuresti. Vammaisneuvostojen unohtuminen lakiluonnoksesta saattoi olla tarkoituksenmukaista ajattelulla, että kukaan ei ehkä tajua huomata tai vaatia. Se saattoi toki myös olla silkkaa epähuomiota, jolloin on syytä miettiä lainsäädännön kirjoittajan keskittymistä. Onko millään eduskuntakaudella puhuttu yhdenvertaisuuden parantamisesta ja tasaarvosta niin paljon kuin kuluneella?

Vammaisneuvostot lakisääteiseksi- lakialoitteen läpimeno osoittaa sen, että oppositiosta voi vaikuttaa. Oppositio ei ole vain pelkkää räksytystä. Mutta osoittaa se muutakin. Parhaimmillaan politiikka on yhteisten asioiden ajamista puoluerajoihin ja linjauksiin katsomatta. Puhalsimme yhteiseen hiileen ja saimme eteenpäin asiaa, joka edistää vammaisten asioiden esiinnousua, parantaa vammaisten oikeuksia ja tuo esiin esteettömyyteen liittyviä seikkoja. Vammaisneuvostot avaavat myös vammaispoliittista keskustelua kunnissa.

Hienoa, ilahduttavaa ja tärkeää..niin ja Pertti Kurikan Nimipäivät voittaa muuten myös Euroviisuissa!

02.03.2015 Vakuutusoikeutta muutetaan- miten käy oikeusturvan ja luotettavuuden?

Kun lakiesityksen tarkoitus olisi lisätä kansalaisten luottamusta siihen, että vakuutusoikeusasiat saavat asiallisen ja hyvän käsittelyn, tällä lakimuutoksella onkin juuri päinvastainen vaikutus. Kun asioista päätetään pienemmällä kokoonpanolla, on vaarana oikeusturvan heikentyminen ja se, että virheellisten tulkintojen mahdollisuus kasvaa.

Meidän mielestämme olisi ollut myös ensiarvoisen tärkeää, että asiakasta hoitavien lääkäreiden lausuntojen merkitystä olisi korostettu hallituksen esityksessä.

Hoitavien lääkäreiden lausunnoille on annettava painoarvoa. Heidän intressissään on huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla potilaansa terveydestä ja hyvinvoinnista.

Pidämme ongelmallisena myös aikomusta luopua osittain suullisista istunnoista. Katsomme, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulku saattaa vaarantua. Muutoksella olisi kielteinen vaikutus myös tuomioistuimiin kohdistuvaan luottamukseen.

Vakuutusoikeuslakia ollaan nyt muuttamassa väärään suuntaan. Kansalaiset ovat kokeneet suuria oikeusturvapuutteita nimenomaan vakuutusoikeudessa. Sen sijaan, että oikeusturvaa olisi lähdetty parantamaan, uusi laki vahvistaa nykyiset huonot käytänteet lain tasolle. Emme olleet valmiita hyväksymään tätä ja siksi esitimme lakiesityksen hylkäämistä.

Lakiesitys vakuutusoikeudesta oli käsittelyssä myös edellisellä eduskuntakaudella, mutta esitystä ei koskaan ehditty viedä maaliin. Silloin se kaatui kalkkiviivoilla. Nyt kalkkiviivoilla taasen esitys vietiin läpi. Tuomme hylkyesityksen vielä äänestettäväksi eduskunnan isossa salissa ennen eduskuntakauden päättymistä.

27.02.2015 Saattohoito on ihmisen asiaa, jota on vietävä sitkeästi eteenpäin

Muutos on hyvä asia ja olisi myös hyvin tärkeää, että saattohoidon yhdenvertaistamiseen luotaisiin myös koko Suomen kattavat käytännöt. Myös perustason saattohoidon toteutumiseen täytyy edelleen kohdistaa katsetta. Perustason saattohoitoa toteuttaa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen erikoistumattomat yksiköt kuten esimerkiksi vanhusten hoivakodit tai tehostetun valvonnan yksiköt. Kun kyseessä on kodinomainen yksikkö, saattavat saattohoitotilanteet tulla yllätyksinä, eikä niihin ole välttämättä varauduttu.

Kodinomaisten yksiköiden saattohoidon tarjoamisen mahdollisuus on hyvin tärkeä selvittää, sillä kodinomaisten hoivapaikkojen periaatteena on ollut juuri se, että asukas hoidetaan samassa hoiva paikassa loppuun saakka. Onko kodinomaislle yksiköille tarjolla tukea ja neuvontaa tilanteen niin vaatiessa minä vuorokauden aikana tahansa? Tulisi olla joku paikka jonne soittaa tai kysyä neuvoja tai saada apua jopa paikalle.

Myös kattavan saattohoitolainsäädännön kehittämistyö olisi tärkeää saada aluilleen Suomessa, sillä parannettavaa on vielä paljon: Suomesta puuttuu saattohoito paikkoja, osaavaa kivunhoitoa ja saattohoitoon erikoistuneita lääkäreitä sekä hoitohenkilökuntaa. Nämä kaikki asiat ovat hyvin tärkeitä laittaa kuntoon mahdollisimman pian.

Eduskunta päättää kautensa kohta. Saattohoidosta on keskusteltu paljon ja maininta siitä on laitettu vain raapaisuna vanhuslakiin. Toivon koko sydämeni pohjasta, että seuraava eduskunta jatkaa saattohoidon parantamiseen ja yhdenvertaistamiseen liittyviä toimia aktiivisesti. Se on ihmisen asiaa, jota on vietävä sitkeästi eteenpäin.

Olen tehnyt saattohoitolainsäädännön kehittämiseen liittyvän toimenpidealoitteen vuonna 2012 sekä kirjallisia kysymyksiä ja talousarvioaloitteita, joiden tarkoituksena on ollut nostaa arkaa, pelottavaa ja jopa luotaantyöntävää aihetta keskusteluun sekä päättäjien pöydälle päivänvaloon.