Etusivu Kuka
olen
Kunta-
politiikka
Eduskunta-
työ
Ajan-
kohtaista
Blogi Artikkelit
 
Valtiopäivätoimet Arja Juvonen

Puheet eduskunnassa Arja Juvonen

 Arja Juvonen ammattikuva
Vuosi: 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008

12.12.2012 Tule, tule jo tanssihin - tule vanhuslain valssihin!



Vanhuslaki on valmis. Se on kuin lapsi, joka on kasvanut aikuiseksi ja joka lasketaan maailmalle siinä toivossa, että se löytäisi paikkansa yhteiskunnassa ja tekisi mennessään hyviä ja tärkeitä asioita ja tekoja, muuttaisi kenties maailmaa tai tekisi siitä edes hiukkasen paremman, kuin se tällä hetkellä on.

Vanhuslaki on tehty muuttamaan ja parantamaan suomalaisten vanhusten asemaa, ja sen odotukset ovat korkealla. Vuosien keskustelujen jälkeen olemme vihdoinkin saaneet ikäihmistä koskettavan lainsäädännön paperille, ja nyt on aika siirtää se kuntiin, kaupunkeihin ja vanhustenhoivalaitoksiin. Laki siirtyy ihmisten keskelle, ja lain toteutuminen on ihmisistä kiinni. Toteutuuko vanhuslaki, jää nähtäväksi. Muistakaamme Mahatma Gandhin sanoja: yhteiskuntaa voi arvostella sen mukaan, miten se kohtelee haavoittuvaisimpia ja vähäosaisimpia jäseniään.

Perussuomalaiset jättivät vanhuslakiin pykälämuutosesityksiä kuten myös vastalauseensa. Vaikka laissa on hyvää, olisi siinä ollut myös parannettavaa. Kuntien taloudellinen tilanne on häilyvä, ja valtionosuuksia leikataan. Kunnat kamppailevat säästölistojen keskellä, ja tulevan valtuustokauden kuntapäättäjille on luvassa vaikeita päätöksiä. Samalla kun joudutaan säästämään, joudutaan myös investoimaan vanhuslain myötä tuleviin tarpeisiin.

Lakiin kirjatut vastuutyöntekijät ottavat paikkansa ja roolinsa, joka on heille itselleen vielä avoin. Lakiin kirjatun palvelusuunnitelman toteutumisen valvonnan vastuu siirtyy heille. Vastuutyöntekijän toimenkuva tulee varmasti olemaan nimensä veroinen: vastuuta, valvontaa, seurantaa. Mutta kuinka monen vanhuksen, asiakkaan?

Vanhuslain käsittelyn aikana olemme kuulleet 60—100 vanhuksen palvelusuunnitelmien toteutumisen valvonnasta. Asiakashaitari on pitkä ja venyvä ja toimenkuva ehkä myös sellainen, jossa voi piillä pieniä riskejä. Toimenkuvalla voidaan säästää määrittelemällä asiakasmäärä mahdollisimman suureksi.

Vanhuslaki määrää kuntia vanhusneuvostojen toimeenpanoon. Vanhusneuvosto ei ole uusi asia, vaan lukuisissa kunnissa on jo nyt toiminnassa olevat vanhusneuvostot. Mitkä ovat vanhusneuvostojen tehtävät? Onko niillä päätäntävaltaa?

Vanhusneuvostojen merkitystä olisikin pitänyt laissa korostaa siten, että neuvosto olisi antanut vuosittain oman lausuntonsa ja näkemyksensä kunnan vanhusasioista kunnan tarkastuslautakunnalle. Kunnan tarkastuslautakunnasta käsin on mahdollista päästä vaikuttamaan ja puuttumaan kunnassa havaittuihin epäkohtiin. Kuntien tarkastuslautakunnat ovat siis paljon vartijoita.

Ihmisen hoitaminen ei tapahdu pelkällä paperilla. Hoito- tai palvelusuunnitelmien todelliset toteuttajat ovat hoitotyöntekijöiden kädet. Jos niitä ei ole tarpeeksi, ei ole olemassa hyvää, turvallista, laadukasta ja inhimillistä hoitoa. Hoitajamitoitusta ei voida kuitenkaan tasapäistää, sillä hoidontarpeita on erilaisia. Tärkeää on kuitenkin, että hoidettava, hoitoisuus ja hoitaja kohtaavat oikealla ajalla ja oikealla määrällä. Laitoshoidon vähentämisessä on uhkakuvia, joissa ikääntynyt kotiutetaan yksinäiseen kotiin minimaalisen kotihoidon turvin. Ajatus oman kodin turvasta, rauhasta ja lämmöstä ei välttämättä olekaan niin auvoinen kuin ajatellaan. Kotiin pitää löytyä myös hoitaja.

Vanhuslakiin alun perin kirjatun hoitajamitoitukseen liittyvän asetuksenantovaltuuden poisjäänti on hyvä asia. Asetuksenantovaltuus ei itsessään valtuuta antamaan asetusta. On hyvä, että hoitajamitoitusta tarkkaillaan ja epäkohtiin puututaan tarvittaessa jo vuonna 2014 ja lakia täsmennetään. Koulutettua henkilökuntaa tulee olla riittävästi, ja heidän gerontologista osaamistaan tulee vahvistaa muun muassa täydennyskoulutuksella. Onkin hienoa, että vanhuslain 10 §:ään saatiin myös perussuomalaisten toivoma lakitekstin lisäys gerontologisten ja geriatristen asiantuntijoiden tärkeydestä kuntien palkatessa henkilöstöä järjestäessään palvelujaan.

Vanhustenhoidon valvonnan heikkous on Suomessa noussut esiin säännöllisesti. Valviran ja aluehallintovirastojen tekemä valvonta on tärkeää ja arvokasta, mutta valitettavasti heidän resurssinsa eivät aina ole riittävät tai yllä kaikkialle. Vanhuslain ensimmäisessä luonnoksessa mukana ollut hoitajan ilmoitusvelvollisuus hoivakentällä näkemästään epäkohdasta olikin ymmärrettävä ajatus yrittää parantaa vanhustenhoidossa havaittuja puutteita. Hoitajan ilmoitusvelvollisuus poistui kuitenkin lakitekstistä, mikä on yksittäiselle hoitajalle hyvä ja helpottava asia. Valvonnan ja raportoinnin siirtäminen hoitotyön tekijälle sisälsi riskejä, joita kukaan tuskin mielellään ottaa kantaakseen.

Puhun tässä vanhuslaista vain pienen raapaisun. Vanhustenhoitajana pitkään työskennelleenä on helppo siirtää laki ajatuksissaan hoivakentälle. Laissa on paljon hyvää, ja sen esittelytekstissä on selvennyksiä, avauksia ja tarkennuksia. Toivon, että kunnat, kaupungit, hoivayksiköt ja vanhustenhoidon henkilökunta johtajineen ottavat vastaan lain positiivisin mielin ja ryhtyvät toimimaan lain viitoittamalla tavalla. Laki myös velvoittaa.

Vanhuslaissa on toki myös puutteita, myös yksi hyvin suuri, mustaakin mustempi aukko. Vanhuslaki ei ota kantaa eikä huomioi ikääntyneen ihmisen saattohoitoa. Vanhuksen saattohoidon on oltava inhimillistä ja hyvää, ja se on nähtävä luonnollisena osana ikääntyneen elämän ehtoossa, vaikka me emme haluaisikaan puhua kuolemasta tai saattohoidosta.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2010 selvityksen "Hyvä saattohoito Suomessa". Selvityksessä toivottiin kuntien laativan omia kuntakohtaisia saattohoitosuunnitelmia ja ohjeistuksia. Selvityksen taustalla olivat saattohoidon epäkohdat, jotka olivat tarpeettoman yleisiä Suomessa. Saattohoito-ohjeistuksia ei ole kuitenkaan sosiaali- ja terveysministeriön toivomuksesta huolimatta kuntiin laadittu.

Perussuomalaiset toivoivat saavansa ohjeistusten laatimisvelvoitteen vanhuslakiin toimenpidealoitteella, joka kulki vanhuslain käsittelyn rinnalla. Näin ei kuitenkaan ikäväksemme tapahtunut. Tämän suuren epäkohdan huomioimatta jättäminen herättikin meidät näkemään suomalaisessa lainsäädännössä olevan tyhjiön. Meiltä puuttuu saattohoitolaki, jonka aikaansaamiseksi toivomme hallitukselta toimia. Olemmekin tehneet asiasta toimenpidealoitteen.

Lakiasiat etenevät hitaasti. Ennen saatille pääsyä voimme liidellä kuitenkin kepein askelin. Vanhuslain valssi kutsuu, eikä pyörähdyksiä voi jättää tekemättä. Kokeillaan askeleet. Tule, tule jo, tanssihin - tule vanhuslain valssihin!





10.12.2012 Vanhustenhoidon valvojan toimenkuva tänään Espoon valtuustossa



Espoon kaupunginvaltuustossa käsitellään tänään viime huhtikuussa tekemääni valtuustoaloitetta vanhustenhuollon valvojan toimenkuvan perustamisesta. Hyvällä lapsella on toki muitakin nimiä, valvojan rinnalla voimme puhua myös vanhusvaltuutetusta tai vanhusasiamiehestä. Näistä kolmesta on mistä valita ja keskustelu asiasta on nyt aloitettu.

Monessa kunnassa odotettiin kuumeisesti vanhuslain sisältöä, myös Espoossa. Vanhusasiamiehen toimenkuvaa ei lakiin tullut, mutta minimuotoiset vanhusten palvelusuunnitelmien valvojat, vastuutyöntekijät, kuitenkin. Kun työ siirtyy kentälle, muuttuu myös mini maksiksi, sillä vastuutyöntekijän rooli on laaja ja leveä. Yhdellä henkilöllä voi olla valvottavana liki rajaton määrä asiakkaita. Lain valmistelussa on puhuttu 60-100 asiakkaan marginaalista.

Vanhuslain mukana olemme kuulleet lukuisia asiantuntijoita. Ajatukset suomalaisesta vanhustenhuollosta ovat kirkastuneet entisestään, väliin on tullut myös uusia näkemyksiä. Vanhustenhoidon valvontavirasto Valviran viesti on kuitenkin aina pysynyt samana. Valvonta takkuilee, siinä on aukkoja, mustia pisteitä ja tutkimattomia kulmia. Kaikkia toimijoita ei löydy rekisteristä, eikä toiminnasta ole näin aina tietoa. Kuinka mennä metsään, jos puita ei näe?

Olen ollut usein huolissani ostopalveluista ja niiden valvonnasta. Pelkoni on laantunut, sillä ostopalveluja kyllä yritetään valvoa ainakin toiminnan käynnistyessä. Toimintaluvan saaminen on vaikeaa, palvelut pisteytetään ja viesti kulkee hoivakentältä nopeasti. Kunnan tehtävänä on asettaa raamit, hoitajamitoitus ja hoidon vaade. Yksiköt tekevät ja yrittävät varmasti parhaansa. Mutta aina on myös parannettavaa. Pelkoni ei siis ole sammunut.

Julkinen sektori ja kunnan oma toiminta jää varjoon vanhustenhoidosta puhuttaessa. Katse on kääntynyt ostopalveluihin, mutta pää on nyt käännettävä jyrkästi takaisin. Oikeusapulaismiehen syksyllä 2012 antama lausunto espoolaisesta vanhustenhoidosta pysäytti.

Vanhustenhoidon suurin ja vakavin ongelma syntyy silloin, kun hoitajia puuttuu. Tämä voi olla virhe työvuorosuunnittelussa, hoitajan sairastuminen, hoitajan vuosiloma tai äkillinen hoitoisuuden lisääntyminen hoivayksikössä. Vanhuksen ollessa levoton, jouduttua saattohoitoon, ollessa toipilaana esimerkiksi leikkauksesta tms toimenpiteestä tarvitaan auttavia käsiä enemmän. Hoivayksikössä on jokainen hoidettava ja hoidon on oltava hyvää, laadukasta ja turvallista.

Vanhuslain myötä tulevat pakolliset palvelusuunnitelmat velvoittavat kuntia suuriin liikkeisiin. Ei se ole vain tekstiä paperille, vaan velvoitetta ja vaadetta. Jos vanhukselle luvataan kuntoutusta, sitä on myös saatava. Mistä löytyy sijainen, kun fysioterapeutti tai kuntohoitaja puuttuu? Ei ole oikein sanoa, että talossa on kyllä fysioterapeutti, mutta hän ei ole nyt paikalla.

Koulutetun henkilökunnan merkitys on suuri. Lyhyen peruskoulutuksen saaneet hoiva-avustajat ovat astuneet työelämään ja ottavat varmasti heille kuuluvan paikkansa. He ovat tärkeitä ja on hienoa, että koulutuspolitiikkaa on kehitetty. Hoiva-avustajilta ei voida kuitenkaan vaatia itsenäistä hoitotyötä. He työskentelevät koulutetun hoitajan rinnalla. Yksin heille ei saa sysätä vastuuta hoitotyöstä. Tästä tulemme varmasti vielä kuulemaan useaan otteeseen.

Vanhuksella tai hänen omaisellaan ei välttämättä ole valmiuksia tietää häntä koskettavasta lainsäädännöstä tai siitä, kuinka menetellä vaikkapa vanhuksen hoidossa tapahtuneen laminlyönnin kohdalla. Tähän saumaan vanhustenhoidon valvojan/ vanhusasiamiehen/ vanhusasiavaltuutetun toimenkuva olisikin sopiva. Valvonnan lisäksi toimenkuvaan kuluisivat mm.kannanotot, neuvonta, aloitteet, vierailut alan toimijoiden luona sekä tapaamiset ikääntyvien ja heidän omaistensa kanssa.

Vanhusten turvallisuutta, hoitoa ja asemaa tulee edistää ja valvoa entisestään. Valvonnan on oltava myös ajantasalla tapahtuvaa. Jälkikäteisvalvonta ei hyödytä eikä ole edes oikein, sillä ei vanhus ole ikunen. Vain vanhuus on.

Tässä vielä linkki oikeusapulaismiehen lausuntoon.

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/pubman/templates/2.htx?id=919



29.11.2012 Toimenpidealoite saattohoitolain aikaansaamiseksi



TOIMENPIDEALOITE
Saattohoitolain aikaansaamiseksi
Eduskunnalle

Saatto- ja palliatiivisen hoidon tila on Suomessa Euroopan heikointa tasoa. Sekä julkisuudessa pitkään jatkuneen saattohoitokeskustelun että vanhuspalvelulain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on tullut selvästi esille, että saatto- ja palliatiiviselta hoidolta puuttuu taustaorganisaatio ja hoito on hajanaista ja kirjavaa. Saattohoitokodit eivät riitä tarpeeseen eikä julkinen terveydenhuolto ole ottanut ministeriön suosituksia hoitovastuusta tosissaan. Puolet sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungeista on laiminlyönyt hoidon eikä kaikilla ole edes alkusuunnitelmia. Sosiaali- ja terveysministeriön suositus yhtenäisestä kolmiportaisesta järjestelmästä olisi asiantuntijalääkäreiden mukaan hyvä, mutta suositukset eivät ole johtaneet riittäviin käytännön toimenpiteisiin. Saattohoitoon erikoistuneita lääkäreitä on vasta kuutisenkymmentä ja yksityiskohtainen saattohoitosuunnitelma on laadittu vain HYKSin alueella. Koko maassa kipua ja kärsimystä lievittävän palliatiivisen hoidon tarpeessa on noin 300 000 potilasta, heistä saattohoitoa vaativia noin 15 000. Lääkärikunnassa on laaja kannatus sille, että hyvän saatto- ja palliatiivisen hoidon järjestäminen vaatii lainsäädäntöä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saattohoitolain aikaansaamiseksi.

Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2012
Arja Juvonen /ps



23.11.2012 Ei, ei ja vielä kerran ei Espoossa!



Espoo joutuu antamaan selvitystä vanhustenhoidossa havaituista epäkohdista. Viime kesänä apulaisoikeusasiamiehen toimesta pistotarkastettiin kymmenen espoolaista vanhustenhoitoa tarjoavaa hoivapaikkaa. Näistä seitsemän oli ostopalvelupaikkoja ja kolme kaupungin omaa palvelua tarjoavaa. Tarkastuksessa paljastui puutteita, joihin nyt odotetaan vastausta.

Tein vuoden alussa aloitteen vanhustenhoidon valvojan toimenkuvasta Espooseen. Aloitetta käsiteltiin viikko sitten Espoon kaupunginhallituksessa. Vastauksessa kerrottiin, että erillistä valvojaa ei tavita, sillä valvonta on kohdallaan.

Samaisessa kaupunginhallituksen kokouksessa käsiteltiin myös toista asiaa, espoolaisen kuntakohtaisen saattohoitosuunnitelman laatimista. Asia ei ole edennyt, vaan vastaukseksi tuodaan milloin mitäkin. Nyt esiteltiin Hyksin laatima saattohoitomuistio, jossa saattohoidon focus oli syöpäpotilaissa. Vuoteenomaksi riutunut keuhkokuumeinen vanhus ei siihen muistioon kuulunut. Ristin käteni ja laitan toivoni kaupunginhallitukseen. Asiasta tuodaan vielä yksi selvitys. Ole viisas kaupunginhallitus. Ole.

Espoon vanhustenpalvelujen johtaja Jukka Louhija on paistatellut lonkkaliukumäki innovaatiopalkinnon sädekehässä nyt pari viikkoa. Uusilla hoitopoluilla lonkkapotilaan hoitopäiviä sairaalassa on voitu vähentää. Lonkkaliukumäki on Espoolle mannaa, mutta kolikolla on myös toinen puoli. Liukumäen jälkeen tulee mäkeä kiivetä ylös. Aloittakaamme Auroranmäestä. Juuri sen vanhainkodin juurelta, josta oikeusasiamiehen selvityksen mukaan ei pääse ulos, ei pääse rauhalliseen saattohoitoon tai edes omaan rauhaan. Huoneet ovat pieniä ja ahtaita ja talossa on tilanpuute.

Eikö tule hiki mäkeä kiivetessä? Ei, ei vaikka mitä tulisi vastaan. Torstain 22.11.12 Helsingin Sanomissa vanhuspalvelujen johtaja Louhija kiistää Espoon vanhustenhoivan saaman kritiikin toteamalla: moni vanhus ei halua ulos. Louhija sanoo myös, että ihmiselle ei ole väliä missä on kun on syvässä dementiassa. Voi sanoja, voi lauseita. Olen matkustanut lukuisia aikamatkoja syvästi muistisairaiden kanssa lapsuuden pihapiireihin, kiertokoulun koulunpenkeille, avioliittoihin, lasten syntymiin, työuriin ja elämän rikkaisiin vuosiin. Ei ole väliä?

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Meillä on tiedettä, taidetta ja teknologiaa. Otaniemen ja Keilaniemen upeat innovaatiokeskukset ja hankkeet. Koukkusormella houkuttelemme maailman yrityksiä kotikaupunkiimme, tämän tästä vierailemme ystävyyskaupungissa Shanghaissa. Metrotunnelinkin onnistuimme juuri posauttamaan Helsingin rajan yli. Meillä on korkeimmin palkattu kaupunginjohtaja mitä missään. Palkka liki viisitoista ja puolituhatta kuukaudessa.

Espoossa, upeassa merenrantakaupungissa, Nokian kehdossa ja hienon sairaalahanke Orkidean terälehtien kätköissä on kuitenkin pimentonsa. Apulaisoikeusasiamiehen tarkastamasta kymmenen paikan vanhustenhoivasta löytyi tämänsä.

Ulos ei pääse, yksityisyyttä ei ole, fysioterapiaa ja kuntoutusta ei tarjota ja Tuonelaankin lähdetään rauhattoman, vierailutilaksi tarkoitetun huoneen kautta.

Espoo ei tarvitse omaa saattohoito- ohjeistusta eikä suunnitelmaa. Espoo ei tarvitse vanhustenhoidon valvojaa. Espoo ei tarvitse. Ei, ei ja vielä kerran ei.


http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/pubman/templates/2.htx?id=919




18.11.2012 Äidit töihin sieltä työmaalta



Pääministeri Jyrki Katainen kannustaa äitejä työelämään. Kataisen mielestä suomalaiset äidit viettävät liian kauan aikaansa lapsiensa kanssa kotona. Kataisen esitys on ristiriidassa omani kanssa siten, että minun esityksessäni työelämän tulisi tulla lähemmäksi lapsia. Vanhemmat kotiin töistä heti työpäivän jälkeen, pois iltamenot, seminaarit ja ryhmäpalaverit.

Työelämävalmennus äidille ei olisi pahitteeksi. Työelämään palannut äiti kokee ensimmäisen vuoden aikana elämän ylä- ja alamäet ja taistelee väsymyksensä kanssa äärirajoilla. Ja niin tekee isäkin. Kilpajuoksu kellon kanssa alkaa. Jos hyvin käy, ympäriltä löytyy tukiverkosto, mummot ja papat. Syli avoinna olevia sukulaisia ei kuitenkaan kaikilta löydy.

Työelämän pelisäännöt ovat vanhemmille rajut. Moni naisvaltainen ala on vuorotyöhön sitoutunut ja kolmivuorosta on vaikea saada vapautusta. Tällainen oli omani, hoitoala. Kolmen lapsen äitinä ainoa mahdollisuus oli ryhtyä yötyöhön. Kun illalla lähdin töihin, peittelin lapseni ja toivotin heille hyvät yöt. Kun aamulla tulin kotiin herättelin lapseni, vein heidät tarhaan ja lähetin kouluun. Kun ensimmäinen palasi koulusta, olin kotona odottamassa. Tarhalaisen kävin hakemassa kotiin hyvissä ajoin. Lastenhoitoon osallistui toki myös lasten isä. Isän työajat olivat kuitenkin sellaisia, että niistä ei juurikaan voinut joustaa. Ei, vaikka aina puhutaan työelämän joustoista.

Osapäivätyö on monelle äidille yhtä turhan kanssa. Alipalkatun naisen ei kannata palata työelämään rahan toivossa. Lapsi on myös vain kerran pieni ja lapsuus on ohikiitävä hetki ihmisen elämässä. Kuten myös pienten lasten vanhemmuus. Aika kuluu vauhdilla! Järjellä ajattelevat äiti ja isä valitsevat mieluummin stressittömät aamut, yhdessäolon lapsen kanssa ja tasaisen elämän. Mutta turha luulla, ettei siellä kotona olisi työtä tehtävänä! On siellä. Kaiken lisäksi hyvää ja tärkeää työtä.

Siksi äitejä ei kannattaisi patistella töihin työmaalta.






13.11.2012 Huomennakin voi olla jollekin huono päivä kuolla



Olen vaatinut Espooseen kuntakohtaista saattohoitosuunnitelmaa. Ohjeistusta, josta selviäisi oman kunnan tapa reagoida ja toimia saattohoito tilanteissa. Asiaa on jurrattu vuosia. Pohjana on aiheesta tekemäni valtuustokysymys, valtuuston yksimielinen hyväksyntä asialle, tarkastuslautakunnan kritiikki asiaan puuttumattomuudesta ja kaupunginhallituksen yksimielinen palautus virkamiehen vastaukseen, että ei tarvitse vastata. Eilen virkamiesesitys tuotiin taas kaupunginhallitukseen. Meille esiteltiin Husin sisällä tehty saattohoitomuistio, jonka kerrottiin olevan riittävä tähän asiaan. Selvityksessä puhuttiin syöpäpotilaista ja erikoissairaanhoidosta. Tuli tunne, että kaikki me kuolemme syöpään.

Kaupunginhallitus on ymmärtäväinen. Perussuomalainen valtuutettu on saanut hyvin puhua ja korostaa asiaansa, joka on omasta valtuustokysymyksestä lähtöisin. Raja siitä, kuka esittää ja mitä on ylitetty. Espoon kaupunginhallituksessa sykkii lämpöä, mutta Espoon sydän on kivestä tehty. Se ei sula, taivu eikä halkea. Se ei pakahdu, kuohu, koe eikä tunne. Espoon sydän ei ole nähnyt.

Suomalaisissa vanhainkodeissa asuu heikot ja hauraat ihmiset. Hoivakodeissa, terveyskeskuksien vuodeosastoilla, sairaaloissa, ympärivuorokautisissa palveluasunnoissa, palvelutaloissa. Hallitusohjelmassa linjataan, että vanhusten vuodepaikkoja tulee vähentää ja kotona asumista lisätä. Suomalaisissa kodeissa asuu ikäihmisten vanhuus, omaishoito, muistisairaudet ja yksinäisyys. Heidät laitetaan piiloon ja unohdetaan. He eivät kai kuole koskaan.

Terveydenhuollon monopolisoituminen on kyseenalaista. Kunta sanoo, ettei se kykene tuottamaan omia vanhuspalveluja. Ostopalvelut tulevat tilalle ja niissä on varmasti monia hyviä tuottajia ja toimijoita. Mutta sitten on myös ongelmia. Kunnan määräämä velvoite hoitaa asukas loppuun asti on vaativa. Kodinomaisista yksiköistä puuttuu käsite kuolema, siihen helpotusta tuovat apulaitteet kuten happi tai imulaite. Kodin sydämestä ei löydy välttämättä kivun lievennystä, injektion pistäjää tai ammattikoulutusta. Kuka kurkistaa kodinomaisen yksikön ovesta ja kertoo kuinka siellä asiat hoidetaan.

Kuntakohtaisen saattohoitosuunnitelman tarkoitus on merkittävä kuntalaiselle. Se on ohjeistus, joka kertoo oman kunnan toimintatavat näissä ihmistä kohtaavissa tilanteissa. Se kertoo, mitä kunnalla on tarjottavana ja missä vaiheessa mitäkin palvelua on mahdollista saada. Se koskettaa kotia, sairaaloita, hoivakoteja ja vanhainkoteja. Missä, miten, kenen toimesta, kenen valvomana ja missä järjestyksessä.

Espoon kaupunginhallitus tulee saamaan virkamieheltä vielä yhden selvityksen. Vaadimme kuulla, kuinka kodinomaiset yksiköt toteuttavat saattohoitoa ja mitä Espoo heiltä odottaa ja vaatii. Mitä asioita sopimuksia tehdessä pidetään tärkeänä.

Saattohoitoa koskettavat asiat ovat menneet Espoossa eteenpäin katkokävellen. Tätä asiaa on ollut vaikea ajaa ilman tunteita. Monet keskustelut ovat vaatineet ponnisteluja ja selittelyä. Espoon oman, kuntakohtaisen saattohoitoohjeistuksen saaminen on muodostunut lapseksi, jonka eteen on valmis tekemään kaikkensa. Välillä olen väsynyt tähän vääntämiseen. Tarmoani en suostu kuitenkaan menettämään.

Silloin sanon itselleni, en ajattele sitä tänään. Ajattelen sitä huomenna. Sillä huomennakin voi olla jollekin huono päivä kuolla.





31.10.2012 Persu ryhtyy töihin



Olen maistellut kuntavaaleja rauhassa. Tutkinut tulosta, pohtinut perusteluja ja analysoinut äänimääriä. On kannattanut. Mitä enemmän aikaa olen antanut, sitä suuremmalle tämä kaikki on tuntunut. Me voitimme, eikä voittoa tarvitse perustella tai puolustella. Lisäsimme valtuutettujen määrää ympäri Suomen. Perussuomalaisten äänestäjät eivät ainakaan kaikkialla nukkuneet.

Paljonko on paljon, että on riittävästi? Mihin ihminen tyytyy, jos kattona on taivas tai puolikas valtakuntaa? Johonkin on vedettävä viiva, raja ja jakaja. Tällä kertaa viivan veti Suomen kansa, joka äänestysaktiivisuudellaan osoitti kaikille puolueille ovea. Kansa ei ole ostettavissa eikä myytävissä. Kansa on viisasta ja päättävää, eikä sorru tyhjiin sanoihin tai lupauksiin. Kansa on kokenut jotakin sellaista, josta puolueilla ja politiikan tekijöillä ei ole aavistustakaan. Mitä se on mahtanut olla?

Kuntavaalien alle sotkettiin monta asiaa. Hallitus härvensi ensin vanhuslain. Käytiin kissan hännän vetoa hoitajamitoituksesta. Keneltä puuttui todellisuus ja realismi? Keskustelujen lomassa unohdettiin itse vanhus ja keskustelua johdettiin desimaaleihin. Keskustelujen myötä saimme sosiaalidemokraattien marttyyrin, joka joutui nöyrtymään vahvasti jyrähtäneen kokoomuksen edessä. Ja kokoomus kehtasi vielä mainostaa, että peruuttamalla ei pääse eteen päin. Hoitajamitoituksessa näin kuitenkin tehtiin. Lakiin heitettiin luku 0,5, joka on hävettävä, törkeä ja vähättelevä. Peruutimme takaisin 80-luvulle rytinällä.

Kuntaliitokset ja sote-malli sekoittivat kansalaisten päät lopullisesti. Ei ollut enää mitään mihin tarttua, mitä ymmärtää. Selkokielellä puhuttu lääkäripula keikautettiin keskusteluun yksityistämisestä ja sen suosimisesta tai vastustamisesta. Perussuomalaiset olivat nostaneet yksityissektoriin liittyvän verosuunnittelun ja siirtohinnoittelun esille jo syyskuussa keskustelualoitteen myötä. Aloite oli allekirjoittaneen käsialaa. Oppositiosta tullutta aloitetta ei huomioitu, mutta aihe kelpasi kyllä sosiaalidemokraateille. Vaaliteemaksi asti.

Elämme synkeitä aikoja. Juuri tulleiden uutisten mukaan Espanjan työttömyystilanne on vakava. Joka neljäs aikuinen on työttömänä. Kauanko maa kestää? Takaamme kohta lisää lainaa ja joudumme taloudellisen tuen antajaksi. Euroopassa kuohuu, mutta euro lakaistiin taitavasti maton alle kuntavaalien ajaksi. Kuntavaalit eivät ole eurovaalit, joku älykäs sanoi. Oli muuten väärässä. Kuntavaali on myös eurovaali. Euro on kukkarossa, joka syödään käsistä.

Entäpä meillä Suomessa? Suomen valtion, kaupunkien ja ihmisten velkaantuminen on huolestuttavaa. Olemmeko jo samalla tiellä kuin Euroopan ylivelkaantuneet maat? Kuka olisi niin viisas, että sanoisi milloin on painettava jarrua. Hyvin tuottoa tekevät yritykset irtisanovat ja siirtävät tuotantoaan ulkomaille. Niillä on siihen täysi oikeus. Nyt on Nokian renkaiden vuoro roiskuttaa kuravettä suomalaisten kasvoille.

Kaikki ajattelevat itseään, suojelevat hyvää oloaan. Siksi kansakaan ei liikkunut uurnille. Taisi tajuta. Heräsi miettimään, että onko äänellä sittenkään merkitystä. En tiedä uskovatko kuntavaaleissa nukkuvat, jos persu täältä sanoo. On sillä. Nyt ryhdytään töihin.




24.10.2012 Hallitus pimittää sote-malliaan tarkoituksella kuntavaalien yli / Välikysymyksen ryhmäpuheenvuoro



Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
Välikysymyskeskustelu sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta
Ryhmäpuheen pitäjä: kansanedustaja Arja Juvonen

Hallitus pimittää sote-malliaan tarkoituksella kuntavaalien yli

Jokaiselle on löydyttävä lääkäri ja hoitaja. Lääkäriin on päästävä silloin kun on tarvetta ja palveluita on saatava riittävän läheltä kotia. Keinotekoiset raja-aidat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä eivät saa olla esteenä hyvälle hoidolle. Hoitoa on saatava silloin kun sitä tarvitaan ja hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi kuntalaisten on päästävä omalääkärille alati vaihtuvien keikkalääkäreiden sijaan.

Tällä hetkellä tasa-arvo terveyspalveluiden saannissa ei toteudu, sillä sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat kasvaneet huikeiksi. Huomionarvoista tässä on se, että terveyserot ovat rikkaiden ja köyhien välisiä, eivät kuntien välisiä. Jos suurten kuntien asukkaat olisivat pienissä kunnissa asuvia terveempiä, olisi suurkuntahanke järkevä ratkaisu terveyserojen kaventamiseksi. Näin ei kuitenkaan ole. Köyhien elinajanodote on huomattavasti lyhempi kunnasta riippumatta. Kuntakokoja kasvattamalla eivät siis terveyserot pienene.

Sosiaaliluokkien välisiä terveyseroja on selitetty muun muassa huonosti toimivilla peruspalveluilla ja puutteellisilla ennaltaehkäisevillä palveluilla. Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että nämä palvelut laitetaan kuntoon. Myös hallitus on huomannut, että jotakin on tehtävä, mutta valitettavasti hallitus lähti uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluja suurkuntahankkeen ehdoilla. Nyt näyttää myös huolestuttavasti siltä, että hallituspuolueet eivät kykene riittävään yhteistyöhön pystyäkseen esittämään sosiaali- ja terveydenhuollon malliaan.

Viivyttely vanhoille puolueille tyypillistä

STT:n mukaan sosiaali- ja terveysministeri Risikko on itse todennut, että ”on oikeus ja kohtuus kansalaistenkin tietää, kun on kuntavaalit lähestymässä, miten tämä sote järjestetään.” Perussuomalaiset ovat samaa mieltä, on kerta kaikkiaan oikeus ja kohtuus, että kuntalaiset saavat vielä ennen vaaleja tietää millaista sosiaali- ja terveysjärjestelmää hallitus ajaa. Vaalit ovat kuitenkin jo ovella, eikä hallituksen sote-mallia näy eikä kuulu. Hallitus on ajautunut keskinäisiin ristiriitoihin ja sote-mallin julkaisemista halutaan tarkoituksella venyttää vaalien yli. Lieneekö hallitus ottanut oppia Keskustalta, joka vuoden 2004 kunnallisvaalien alla oli aivan hiljaa Paras-hankkeesta, vaikka hanke kuitenkin käynnistettiin heti vaalien jälkeen tammikuussa 2005. Tyypillistä vanhojen puolueiden toimintaa.

Huolestuttavaa on myös se, että Yle-uutisten mukaan THL:n tiukka lausunto vanhuspalvelulaista ei kelvannut peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonille, vaan ministeri vaati THL:ltä uuden lausunnon. Perussuomalaiset ihmettelevät odottaako peruspalveluministeri, että asiantuntijat laativat ainoastaan hänelle mieleisiä lausuntoja? Ei se niin mene. Asiantuntijoiden tehtävänä on asiantuntevien näkemysten esille tuominen, ei poliittisten lausuntojen antaminen. Perussuomalaiset toivovat, että sosiaali- ja terveysjärjestelmää kehitettäessä hallitus kunnioittaisi asiantuntijoita ja kansalaisia, eikä jyräisi väkisin läpi omia henkilökohtaisia näkemyksiään.

Suurikaan väestöpohja ei turvaa lääkäreiden saantia terveyskeskuksiin

Perinteiseen tapaan hallitus tullee penäämään perussuomalaisilta omaa ehdotusta, vaikka opposition tehtävä on esittää vaihtoehtoja hallituksen politiikkaan. Hallituksen esitystä on tässä jo tovin odoteltu. Ja ilmeisesti jäädään vieläkin odottamaan.

Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että hallituksen suurkuntahanke ei tilannetta ratkaise, sillä suurissa kunnissa ei mene sen paremmin kuin pienemmissäkään kunnissa. Esimerkiksi Espoossa, jossa asukkaita on yli 250 000, kärsitään lääkäripulasta. Jos Espoon terveyskeskuksiin ei riitä lääkäreitä, vaikka pääkaupunkiseudulla ollaan ja väestöpohja on suuri, kuinka voidaan kuvitella, että lääkäreitä riittäisi muuallekaan? Kyllä tässä vaiheessa jo pitäisi ymmärtää, että kuntakoko ei lääkäripulaa ratkaise.

Perussuomalaisten mielestä kansalaisten on saatava sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kaikkialla Suomessa, muuallakin kuin suurissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa. Palveluja on kehitettävä tämä tavoite mielessä pitäen. Perussuomalaiset myös muistuttavat hallitusta siitä, että nyt on tarkoitus käydä välikysymyskeskustelu ja välikysymyskeskustelussa tarkoituksena on, että hallitus vastaa välikysymyksessä esitettyihin kysymyksiin.

Edellä olevan perusteella perussuomalaisten eduskuntaryhmä tekee seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallitus on epäonnistunut kansalaisten yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisessa, eikä ole kyennyt valmistelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta kestävällä tavalla. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."  

 
 
 
 
 
 



03.10.2012 Saattohoito unohtui vanhuslaista, muisto elämästä jää



Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ohjeistus Hyvä saattohoito Suomessa (STM 2010) ei ole onnistunut suosituksena laittamaan suomalaista saattohoitoa kuntoon. Inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon saaminen jää edelleenkin usein vain haaveeksi. Saattohoidon räikeät epäkohdat, kuten riittämätön kipulääkitys,  väärä hoitoympäristö tai potilaan tahdosta piittaamaton kohtelu ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä. Lisäksi ohjeistuksen suosituksia kuntakohtaisista saattohoitosuunnitelmista ja ohjeistuksista ei ole kunnissa noudatettu.

Tuleva vanhuslaki ei sekään näytä onnistuvan saattohoidon kehittämisessä, sillä vanhuslakiluonnos raapaisee saattohoitoa vain parilla lauseella pinnallisesti. Tämä antaa lain valmistelijoilta selkeän singnaalin siitä, että saattohoitoa ei mielletä tärkeäksi asiaksi ihmisen elämän loppuvaiheessa. Vanhuslain tekijät eivät myöskään osoita ymmärtävänsä sitä, että lähes jokainen ikääntynyt elää elämänsä viimeiset hetket saattohoidossa.

Olen tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen ja toimenpidealoitteen liittyen saattohoidosta tehtyihin kirjauksiin tulevassa vanhuslaissa.  Kirjallisessa kysymyksessä kysyn, kuinka hallitus aikoo ottaa huomioon saattohoidon kehittämisen tarpeen tulevassa vanhuspalvelulaissa. Toimenpidealoitteessa taasen esitän, että vanhuslakiin kirjataan kuntien velvollisuus laatia omat kuntakohtaiset saatohoitosuunnitelmat ja ohjeistukset.

Saattohoito on ihmiselle se viimeisin hoitomuoto. Sen tulee olla hyvää, hellää ja kannattelevaa. Kun rakentaa oikenalaisen sillan yli mustien ja synkkien virtojen, on sillan ylitys kevyttä ja kaunista. Kuin myös muisto elämästä.





27.09.2012 Lääkepölly on keinoista julmin



Viime tiiistana 25.9 hallitus vastasi Keskustan tekemään hyvään ja ajankohtaiseen välikysymykseen vanhuspalveluista. Välikysymyksestä äänestettiin keskiviikkona. Keskustan ja meidän perussuomalaiset tekemät esitykset laitettiin vastakkain ja äänestystulos oli meille perussuomalaisille hyvä. Voitimme. Puheemme oli siis kuultu ja sen asiasisältö huomioitu. Kiitos siitä! Hallitus sai toki pitää luottamuksensa lopullisessa äänestyksessä ja työmme hyvän vanhuuden, toimivan vanhuslain ja kattavien peruspalveluiden eteen jatkuu edelleen. Sidomme vain tässä välissä kengännauhamme.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa tiistaina nostin esiin erityisesti ikääntyneitä koskettavan epäkohdan laitoshoidossa. Ikääntyneiden ylilääkitseminen on arkea ja se on selvää seurausta liian vähäisestä hoitohenkilökunnasta. Kun auttavaa hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi, ei vanhuksen kaikkeen avuntarpeeseen kyetä vastaamaan ajallaan. Vanhus joutuu odottamaan "vuoroaan" tulla kuulluksi tai nähdyksi. Iltaa kohti lisääntyvä muistisairaan vanhuksen levottomuus tarvitsisi rinnalleen hoitajan, ei rauhoittavaa lääkettä. Juttelu, kävely, seuranpito ja vaikkapa musiikki voisi olla vanhusta auttavaa ja tyynnyttelevää. Näihin ei kuitenkaan valitettavasti ole aikaa. Iltavuorossa henkilökuntaa on vähemmän kuin aamuvuorossa. Vanhuksen ylilääkitseminen lisää kaatumistapaturmia ja niistä kuntoutuminen on iäkkäälle aina haasteellista.

Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan kaikista yli 85 vuotta täyttäneistä henkilöistä puolella oli käytössään vähintän kymmenen lääkettä. Tutkimus paljasti lääkkeiden suurkäytön. Suosituksena yleisellä tasolla oli käytetty viiden lääkkeen samanaikaista käyttöä, joka sekin tuntuu suurelle.

Ylilääkitsemisen nostaminen välikysymyskeskusteluun oli tärkeää ja pidänkin hyvin rakentavana aiheeseesta virinnyttä keskustelua. Aiheesta kommentoi ministeri Risikko ja mm. kansanedustaja Hanna Tainio, joka on koulutukseltaan lääkäri.

Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas kirjoitti vuonna 2009 kirjassaan Rahan raiskaama terveydenhuolto seuraavasti: Yhä useampi vanhus riutuu viimeiset vuotensa "kemiallisissa kahleissa". Alimiehitetty hoitohenkilökunta ei pysty heitä hoitamaan ja valvomaan.

Vanhusta ei siis uhkaa vain unohdus ja muistisairaus vaan myös kahlitseminen ja rajoittaminen. Lääkepöllyyn saattaminen yhtenä rajoittamiskeinona niistä julmin.





24.09.2012 Yrittäjien kohtaaminen tänään Espoon Innopolissa



http://www.yrittajat.fi/fi-FI/uutisarkisto/a/etusivun-uutiset/voisiko-ikaantyvien-yrittajien-arvonlisavero-olla-matalampi

Lisätietoa >>



20.09.2012 Tiedote tekemästäni keskustelualoitteesta liittyen verosuunnitteluun eli kansankielellä sanottuna verokikkailuun



Kansanedustaja Arja Juvonen vaatii eduskunnan isoon saliin ajankohtaiskeskustelua yhteiskunnalle haitallisesta verosuunnittelusta ja verolainsäädännön oikeudenmukaisuudesta. Aiheesta on jätetty keskustelualoite eduskunnan puhemiesneuvostolle. 

Juvosen mielestä verosuunnittelu ja siirtohinnoittelu herättävät vakavia kysymyksiä yritysten toiminnan ja verolainsäädännön eettisyydestä. Samalla kun Suomen kansalaiset saavat tottua yhä vain lisääntyvään tasaverotukseen, voivat yritykset toimia yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan kiertäen. Erityisen huolestuttavana ilmiönä Juvonen pitää kuluneen vuoden aikana paljastunutta terveyspalveluyritysten verosuunnittelua, jonka myötä jotkut alan yritykset eivät ole maksaneet lainkaan veroja Suomeen. Verosuunnittelun lisäksi Juvonen kantaa huolta terveysalan keskittymisestä isoille toimijoille, minkä hän näkee yhtenä suurimmista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen uhkakuvista.

"Voimme löytää Suomen pian tilanteesta, jossa muutama iso toimija sanelee terveyspalveluiden hinnat ja jättää samalla verot maksamatta", Juvonen varoittaa.

Keskustelualoitteen lisäksi Juvonen on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen terveyspalvelujen finansioitumisesta.

 

 



13.09.2012 Väärän värinen paita



Olen työskennellyt vanhustenhoidossa 24 vuotta. Nuoren ihmisen iän verran. Työni on ollut ihmisten hoitamista, mutta usein olen päässyt myös saatille. Sille viimeiselle ja tärkeimmälle.

Ensimmäinen valtuustokauteni Espoon kaupunginvaltuutettuna on päättymässä. Neljä vuotta puhetta ikääntyneiden, sairaiden ja hiljaisten kielellä. Olen vienyt vaaliteemani valtuustoon, lykkinyt niitä eteenpäin aloitteilla, valtuustokysymyksillä ja toivomusesityksillä.

Valtuustokauttani on ohjannut hoitotyöstä heijastunut valo. Potilasturvallisuus, muistisairaudet, saattohoito. Työskentelin kolme vuotta valtuustokauteni ohessa yöhoitajana, opiskelin yötyöni ohessa Geronomin (AMK) tutkinnon. Vanhuus, vanhukset, sairaus, sairaudet, kuolema. Oli myös paljon iloa ja naurua. Mutta oli myös yksi talvinen ilta sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksen jälkeen. Tärkeä asia ei ollut saanut kannatusta. Sinä iltana kotimatkalla potkin lumikinoksia ja kirosin. Kirosin niin vimmatusti. Ja kirotessa sen tajusin. Ei se asia, vaan se väärän värinen paita. Ja sen tajuaminen laittoi kiroamaan enemmän.

Espoon tarkastuslautakunta tekee tarkkaa työtä. Valtuusto saa vuosittain napakat arviointikertomukset menneestä ja toteutumattomista tavoitteista ja suunnitelmista. Mitä valtuuston, lautakuntien ja virkamiesten tulisi tehdä toisin? Tarkastuslautakunnan arviointikertomus vuodelta 2011 nosti esiin tekemäni valtuustokysymyksen saattohoidosta. Aiotaanko Espoossa panostaa omaan, kaupungin tekemään saattohoitosuunnitelmaan kuten sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus Hyvä saattohoito Suomessa toivoi tehtävän. Mikä on se polku, jonka espoolainen löytää vakavan sairauden yllätettyä ja kohdattua. Espoon virkamiehet eivät halunneet vastata, mutta onneksi valtuutetut vaativat. Espoon kaupunginhallitus hyväksyi asiasta tekemäni palautusesityksen yksimielisesti. Espoon kaupunginhallitukselle ja valtuustolle on tuotava vastaus.

Elokuisen kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen askeleeni oli kevyt. Sydämeni hakkasi kaikkien niiden puolesta, joita olin saatellut. Vuosia espoolaisen saattohoidon eteen tekemäni työ kantaisi ehkä sittenkin hedelmää. Siunasin mielessäni kaupunginhallituksen viisasta jäsenistöä. Kiitos. Vihdoinkin. Ehkä Espoo saisi sittenkin vielä oman ja inhimillisen saattohoitosuunnitelman ja ohjeistuksen. Ehkä, ehkäpä. Siitäkin huolimatta, että minulla sattui olemaan se väärän värinen paita.






08.09.2012 Katso valokuvia Keravan Sirkusmarkkinoilta



Keravalla Sirkusmarkkinoilla oli tunnelmaa. Perussuomalaisten kuntavaalityö on käynnissä. Markkinateltan ympärillä kävi kova kuhina: puolueen lehti teki hyvin kauppansa ja ihmisillä oli paljon asiaa. Kuntalaisia huolestuttavia asioita olivat mm. euro ja tuet Eurooppaan, suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto ja ikääntyneiden asiat. Vanhuslain ympärillä käyty keskustelu ja tyhjiksi jääneet puheet hoitajamitoituksesta harmittivat myös Keravalla. Klikkaamalla "lisätietoa" pääset katsomaan ystäväni Marko Heiskasen ottamia valokuvia niin Keravalta, kuin myös Eduskunnan Kansalaisinfon keskustelutapahtumasta viime keväältä.

Lisätietoa >>



01.09.2012 Maan korvessa kulkevi lapsosen tie



Kahdeksan vuotiaan lapsen murha Helsingin Puotilassa ei väisty mielestä. Käsittämätön teko aukeaa pala palalta ja saamme kuulla tekoon liittyviä karmeuksia. Ulvilan surmatapaus on saanut rinnalleen vastaavan, viattomuuden verho on nyt lopullisesti vedetty syrjään suomalaisesta yhteiskunnasta.

Miten on mahdollista, että mustelmille piesty lapsi joutui palaamaan pieksäjänsä kouriin päivä toisensa jälkeen? Koti on ihmisen paras paikka. Koti on hyvä lapselle asua ja elää. Kuka vielä voi sanoa näin? Sosiaalitoimen toiminnassa on tapahtunut virheitä, jotka selvitetään perusteellisesti. Lehtitietojen mukaan isälle annettiin lisäaikaa lapsen kanssa yli viikonlopun. Miten isän onnistui anoa? Vetosikö tämä lähestyvään äitienpäivään?

Suomalaisen pidättäytyvän linjan on muututtava. Lasten huostaanoton on tapahduttava herkemmin ja jo pienistä epäilyistä. Lapsi on vietävä turvaan ja perheen tilannetta ja tapahtumia on ryhdyttävä välittömästi selvittämään. Lapsen suojelemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja lasta on ryhdyttävä Suomessa kuulemaan. Koulun, lastensuojelun ja poliisin on tehtävä tiivisti yhteistyötä kaltoinkohtelu epäilyissä.

Lapsen itsensä on vaikea nousta vanhempiaan vastaan. Pahoinpitelyt paljastuvat jäljistä ja ruhjeista. Lapsen katkennut käsi ei ehkä tullutkaan leikkikentällä. Voisiko lapsi itse kertoa ja puhua?

Etelän aurinkorannan lentokentällä esitetään tauotta tiedotetta, jossa etsitään kadonneita lapsia. Tunnistin yhdet kasvot ja nimen: Madeleine McCann. Televisioruudussa on voimaa ja matkustaja pysähtyy katsomaan lasten valokuvia. Lapsetkin katsovat, eivätkä voi ymmärtää että vauva voi oikeasti kadota vaunuista.

Suomalaisten lasten kaltoinkohtelut pysyvät kotien seinien sisällä. Lapsi voisi ehkä myös rohkaistua kertomaan, jos tietäisi minne. Television, radion tai netin tietoisku silloin tällöin voisi tavoittaa myös lapsen silmät ja korvat. "Tuntuuko sinusta sille, että sinua lyödään tai tönitään kotona helposti ja syyttä? Tekeekö isä tai äiti jotakin pahaa? Tässä ohjeet miten toimia."

Lapselle on annettava mahdollisuus päästä pois pahoipitelijänsä luota. Pois maan korvesta, jossa ei ole enkeliä vierellä kulkemassa.






30.08.2012 Jos olisin ministeri, olisin eronnut



Hoitajamitoitus vääntö päättyi tänään. Peruspalveluministerin oli pakko taipua hallituspuolue kokoomuksen sanottua sen viimeisen sanan. Hoitajamitoitus ei suurene, vaan pienenee.

Ikäihmisten pavelujen laatusuositus mittaroi vanhustenhoidon desimaalit jo aikaa sitten. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa selvityksessä todettiin, että hyvä henkilöstömitoitus sijoittuisi desimaalien 0,7-0,8 välille. Näistä pienemmät luvut olisivat huonoja.

Ministeriön itsensä antamat luvut osoittautuivat nyt tehdyssä budjettiriihessä kuitenkin vääriksi. Luvut viilattiin kaikessa hiljaisuudessa alas ja nyt toivotaan, että myös Ikäihmisten palvelujen laatusuositus unohtuisi. Mutta ei se unohdu. Eikä ministeriön luvut.

Hoivakodeissa on erilaisia käytäntöjä. Joissakin paikoissa mitoitusta on saatu hinattua ylöspäin. Aamuvuorot ovat työntäyteisiä ja resursseja onkin kohdennettu niihin. Iltavuorossa, yövuorossa ja viikonlopuissa hoitajista taasen vähennetään. Mitä tapahtuu tämän 0,5 kirjauksen jälkeen? Hoitajamäärissä taannutaan. Aamuvuoron 0,6 on 0,5.

Pääministeri Jyrki Kataisen uho vanhustenhoivapaikkojen räikeiden epäkohtien korjaamiseksi kaikuu kuuroille korville. Ei pakoteta, ei tarvitse.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonin kanta vanhuslakiin heitteli pitkin vuotta. Harvon on politiikassa nähty niin avomerellä seilaavaa ajatuksenjuoksua. Perussuomalaisten vaade ja painostus kuuluivat kuitenkin myös ministerille. Samoin oli Suomen lähi- ja perushoitajaliiton ponteva työ asian eteen. Ministeri seurasi ja esitti aivan oikeita mitoituslukuja.

Vanhuslain ympärillä käyty farssi voidaan laittaa myös likaisen pelin ja politiikan piikkiin. Kun kaikki kortit on käytetty, jäljelle jää marttyyrikortti. Sillä voi matkustaa taas tovin eteenpäin. Sillä pääsee kuntavaaleihin ja saattaa myös joutua yllättymään. Voi joko voittaa, tai hävitä raskaasti.

Peruspalveluministerin ajatuksia on vaikea arvioida. Ministeri kertoi voivansa elää hallituksen tekemän päätöksen kanssa. Minua päätös sieppasi ja painuin koirani kanssa hikilenkille juoksemaan ajatukset pois päästäni. Jos olisin ministeri, olisin eronnut.





24.08.2012 Hoitajamitoitus on laskettava työvuorokohtaisesti



Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsson ajaa vanhuspalvelulakiin mallia, jossa yhtä laitoshoidossa olevaa vanhusta kohti olisi vähintään 0,7 hoitajaa (Velka ei pidättele rahatoiveita HS 23.8.2012). Ministerin ajama luku on hyvä, mutta valitettavasti harhaanjohtava. Peruspalveluministerin malli pohjautuu vanhustenlaitoksen potilas/asukasmäärään ja heitä hoitavien hoitajien kokonaismäärään työvuorolistalla. Tämä tapa on jo nyt laitoksissa käytössä ja tätä tapaa myös lasketaan, kun tarkastellaan potilas/hoitaja suhdetta. Tarkkailua suorittavat  mm. vanhustenpalvelujen toimintaa valvovat kuntien valvojat esimerkikisi yksityiseltä palvelutuottajalta ostamissaan vanhuspalveluissa. Hoitajien kokonaismäärä osaston työvuorolistalla ei kerro kuitenkaan todellista hoitajamitoitusta. Todellinen  vanhustenhoidon hoitajamitoitus on se, mikä kulloisessa työvuorossa on paikalla. Se on ainoa, mikä merkitsee.  Se on se mitoitus, johon pitäisi katsoa ja josta puhua. Vanhustenhoidon arkea on se, että henkilökunta on minimissään ilta- yö- ja viikonloppuvuoroissa. Yövuoron vielä ymmärtää, koska se on usein rauhallista aikaa ja vanhuksen avuntarve selviää yleensä yhden tai kahden hoitajan avustamana. Sen sijaan ilta ja viikonloppuvuorot ovat hoitajille kiireisiä, sillä hoitajamitoitus laskee yli puolet siitä mikä se on ollut arkena päiväsaikaan. Vanhusten avuntarve tai hoitajien työmäärä ei kuitenkaan vähene. Hoitajamitoitus on siis laskettava myös työvuorokohtaisesti.




09.08.2012 Hoitajamitoitus vanhuslakiin on ehdoton



Vanhuslakiin kirjatun hoitajamitoituksen sijaan vanhuslakiin on esitetty myös asetuksenantovaltuutusta. Siihen on suhtauduttava kriittisesti.  Uutistietojen mukaan mm. kristillisdemokraatit vaativat hoitajamäärästä vähintään asetusta.

Perussuomalaiset haluavat muistuttaa, että asetuksenantovaltuus ei tule sellaisenaan tuomaan puuttuvia käsiä vanhustenhoitoon, eikä tällaiseen asetukseen tule missään nimessä tyytyä. Takeita siitä, milloin ja miten asetus tulevaisuudessa laitettaisiin täytäntöön ei todellisesti ole olemassa. Asetuksenantovaltuus ei siis yksin velvoita antamaan asetusta. 

Lakiluonnokseen kaavailtu valtuus siirtäisi sen sijaan päätäntävaltaa eduskuntaa alemmaksi sinne, missä valtiovarainministeriön painostus säästöihin tuntuu ja säästöjähän meille on luvassa.  Huolta on myös kannettava asetuksen mahdollisesta sisällöstä, sillä se voidaan kirjoittaa epämääräisen joustavaksi ilman vaikkapa nyt puhuttuun hoitajamitoitukseen liittyvää numeromitoitusta. Pelkona siis on, että asetuksesta tulisi vain pelkkä suositus. Henkilöstömitoituksen jättäminen ministeriön asetuksenantovaltuuden varaan saa lain näyttämään muodollisesti pätevältä tilanteessa, jossa hyvän henkilöstömitoituksen vaatimia resursseja ei oikeasti haluta kohdistaa vanhusten hoitoon.

Perussuomalaiset ovat esittäneet koko vanhuslakikeskustelun ajan henkilöstömitoituksen kirjaamista vanhuspalvelulakiin. Asia on edelleenkin meille ehdoton.





02.08.2012 Ihmisarvoon kuuluu riittävä määrä hoitajia



Hoitotyön kiirettä ja hoitajien ammattietiikkaa pohtinut mielipidekirjoitus heinäkuun Helsingin Sanomissa nosti esiin vakavan asian. Hoitajat eivät jaksa enää hoitotyön hektisyyttä ja sitä, että kiireen myötä he joutuvat luopumaan omasta ammattietiikastaan tehdä hoitajan työtä. Hoitajan rooli on hoitotyössä suuri. Hoitajien tehtävä on vaikuttaa siihen, että hoitotyön laatu on mahdollisimman hyvää. Hoitotyön eettistä laatua on juuri se, kuinka terveyspalvelujen arvoperustat huomioidaan ja miten oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoisesti hoidettavia hoidetaan ja kohdellaan. Hoitotyön etiikasta puhuttaessa myös hoitoympäristön rakenteet ja hoito-organisaatio merkitsevät. Avoin ja kuunteleva työyhteisö on hoitajan paras tukiverkosto. Uskaltaako hoitaja avata suutaan työpaikallaan ja voiko hän vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen? Onko hoitajalla rohkeutta puhua työmäärästään, työnsä sisällöstä tai työroolistaan?  Esimiestyö ja johtaminen nostetaan toistuvasti esiin hoitotyöstä puhuttaessa. Hyvä johtaja tukee ja kannustaa, mutta yrittää löytää myös ratkaisuja vallitseviin ongelmiin. Rohkea johtaja uskaltaa myös arvioida terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja siinä havaittuja epäkohtia, joista muun muassa riittämättömät hoitajaresurssit nousevat toistuvasti esiin. Potilaan ja asiakkaan asemasta ja oikeuksista säädetään laissa. Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Laki saattaa jäädä kuitenkin usein toteutumatta, sillä ilman hoitajan aikaa ja käsipareja ei ole olemassa hyvää, riittävää tai turvallista hoitoa. Tulevaa vanhuslakia rakennettaessa puheet hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin tulisi kuulla terävällä korvalla. Puhumme toki rahasta, mutta myös ihmisarvosta, joka on paitsi oikeus myös vallitsevan yhteiskuntamme perusta.



19.07.2012 Pitämäni puhe Espanjan tukipaketista eduskunnassa



Tästä linkistä voit lukea puheen, jonka pidin eduskunnassa torstaina 19.7.2012. En hyväksy pankkitukea, jollaista me olemme antamassa. Me emme tue Espanjan kansaa, vaan pankkeja Euroopassa.

Lisätietoa >>



12.06.2012 Eduskuntapuhe valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013-2016



 
 
Arvoisa herra puhemies!
 
Suomessa asumisen kustannukset ovat Euroopan kalleimmasta päästä. Tilanne on vaikea etenkin pienituloisille ja perusturvan varassa eläville. Hallituksen toteuttamien korotusten jälkeenkin perusturvan taso on eurooppalaisessa vertailussa niukka, kun siitä on vähennetty jatkuvassa nousussa olevat asumismenot. Pääkaupunkiseudun asuntopula ja asumisen kalleus on muodostumassa esteeksi koko maan talouskasvulle. Työvoiman saatavuus riippuu mahdollisuudesta kohtuuhintaiseen asumiseen työssäkäyntialueella.
 
Kehyspäätöksen perusteella hallitus suorastaan ajaa asumisen kallistumista. Suunniteltu varainsiirtoveron korotus ja laajennus koskemaan yhtiölainaa nostaa asuntojen hintoja tuhansia euroja ja vuokria useita satoja euroja vuodessa. Korkeat kaupankäyntikustannukset hankaloittavat kotitalouksien asumisuraa etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa on jo pitkään rakennettu paitsi liian vähän, myös isompia ja kalliimpia asuntoja, mitä halutaan ja voidaan ostaa.
 
Miksi suomalainen asuntopolitiikka on niin asumisvihamielistä ja rakennuttajien etua palvelevaa? Palvelujen tarve ja myös matalapalkkaisen työvoiman tarve keskittyy pääkaupunkiseudulle. Mistä saadaan kohtuuhintaiset asunnot tulevaisuuden työntekijöille?
 
 
 
Arvoisa Herra Puhemies!
 
Suomessa erot varallisuudessa ja hyvinvoinnissa ovat kasvaneet jyrkästi 90-luvun alusta lähtien. Köyhistä perheistä maailmalle ponnistavat nuoret kärsivät muita useammin näköalattomuudesta ja kokevat vaikutusmahdollisuutensa omaan elämäänsä mitättömäksi. Tämä purkautuu lisääntyvänä pahoinvointina, jonka kammottavia seurauksia olemme saaneet todistaa jälleen tänä keväänä.  
 
Varallisuuserojen kasvu perustuu veropolitiikkaan. Istuvan hallituksen noudattama tasaveropolitiikka vähentää mahdollisuuksien tasaista jakautumista ja lisää nuorison pahoinvointia. Kehyspäätös edelleen vahvistaa tasaverokehitystä ja kasvattaa tuloeroja, koska veroja ei kerätä tulojen ja maksukyvyn mukaan.
 
Arvonlisäveron korotus kohdistuu myös perustarpeisiin ja sitä kautta eniten pienituloisiin nostamalla mm. elintarvikkeiden ja lääkkeiden hintaa samalla kun lääkekorvausmenoja vähennetään. Kehyspäätöksen sinänsä hyvät verouudistukset kuten perintö- ja lahjaveron uusi veroluokka suurille perinnöille sekä ns. solidaarisuusvero ylimmälle ansiotuloluokalle ovat lähinnä symbolisia uudistuksia, joilla ei vaikuteta siihen, missä suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuus todella toteutuu eli omaisuustuloihin.
 
Miksi hallitus ei halua ottaa vastuuta veropolitiikasta ja pyrkiä aidosti vähentämään suuriksi kasvaneita tuloeroja?
 
 
 
Arvoisa herra puhemies!
 
Kehyspäätöksen mukainen 20 miljoonan euron vähennys kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta on säästötoimenpide, jonka vaikutukset tuntuvat vähäosaisten elämässä. Tämä summa on poissa vanhuspalvelujen, vammaispalvelujen, perhehoidon, lastensuojelun, oppilashuollon ja perusterveydenhuollon kehittämisestä. Samaan aikaan väestön ikääntymisen peruspalveluihin kohdistama rasitus kasvaa eikä todellisiin haasteisiin vastaavan, toimivan vanhuspalvelulain aikaan saamisesta haluta ottaa vastuuta.
 
Kehyspäätös on haparoiva käden ojennus maamme ikääntyvälle väestölle. Yhä useammalle vanhuusaika kurjissa olosuhteissa alkaa näyttää todelliselta uhkakuvalta. Vanhuksen kotona asumista suositaan ja siihen tähdätään. Löytyykö kaikille hoitaja?
 
Kun peruspalvelujen tila on maassamme nykyisellä tasolla, massiiviset tulonsiirrot kansainvälisten sijoittajien tukemiseen tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Odotan hallituksen kantavan vastuuta myös tavallisen, vähävaraisen ihmisen arjesta ja ongelmista eikä pelkästään yksityisistä sijoittajista ja heidän vastuuttomista liikkeistään.
 
 



29.05.2012 Saattohoitokoulutusta lisättävä hallitusohjelman ja Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen mukaisesti



LISÄTALOUSARVIOALOITE
Määrärahan osoittaminen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamiseksi ammatillisessa koulutuksessa
 
Eduskunnalle
 
Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan tutkimuksessa (2009) sekä sosiaali- ja terveysministeriön saattohoitosuosituksessa (2010) saattohoidon puutteet tuotiin virallisesti esille jo kolme vuotta sitten. Saattohoidon koulutuksen kehittäminen on todettu kiireelliseksi ja keskeiseksi saattohoidon laadun parantamisen välineeksi.
Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämisen tarve on tullut julkisuudessa esille hyvin konkreettisella tavalla. Saattohoidosta, palliatiivisesta hoidosta ja eutanasiasta virinnyt laaja keskustelu keväällä 2012 kertoo hoidettavien ja heidän omaistensa todellisesta hädästä.
Opetushallituksen käynnistämä suunnittelutyö saattohoidon liittämiseksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon osaksi ansaitsee mahdollisimman vankan tuen, mutta saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistaminen on ulotettava koskemaan myös sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruskoulutusta sekä lisäkoulutusta. Välittömänä toimenpiteenä ammattikoulujen opiskelijamäärälisäyksessä on annettava kouluille mahdollisuus vahvistaa saattohoidollista ja palliatiivista osaamista.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
 
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012  toiseen lisätalousarvioon momentille 29.20.30 lisäyksenä 200 000 euroa saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamiseksi sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruskoulutuksessa.
Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2012
Arja Juvonen /ps



23.05.2012 IT- hankkeisiin miljoonia veronmaksajilta



Tänään käsittelimme eduskunnassa tarkastusvaliokunnan tekemää selvitystä sosiaali- ja terveydenhuollon IT- hankkeista. Erilaisia tietoteknologiahankkeita on rahoitettu noin 180 miljoonalla eurolla vuosina 2000-2009. Veronmaksajien rahoja on palanut paljon ja lisää palaa. Suomi on hankkeiden ja ohjelmien maa.

Tarkastusvaliokunta puuttui selvityksessään useaan IT- hankkeeseen liittyvään epäkohtaan. Epäkohdat ovat jatkumoa vime vuoden Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomukseen, jossa ruodittiin Kanta- hankkeen, sähköisen potilaskertomuksen ja sähköisen lääkemääräyksen kehittämishanketta. Puutteita löytyi kustannusseurannasta, johtamisjärjestelmästä, päätöksentekomenettelystä, taloussuunnittelusta ja kokonaisuuksien hallinnasta.

Saadut hyödyt IT- hankkeista odottavat vielä suurta läpimurtoa. Hankkeet ovat olleet toimimattomia, jäykkiä ja monimutkaisia. Selkokielellä ilmaistuna verorahoilla on ostettu suurilta alan toimijoilta kallista, mutta kuitenkin huonoa teknologiaa ja sekavasti toimivia järjestelmiä, joiden on havaittu vievän kohtuuttomasti aikaa lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta. Rahoitusta on jaettu myös erilaisiin päällekkäisiin hankkeisiin, joiden vaikuttavuutta ei ole voitu arvioida valtakunnallisesti.

Espoon kotihoidossa asiakkaan luona käytetty hoitajaresurssi on 40 prosenttia. Se on vähän. Hoitajien aika menee toimistolla erilaisten ohjelmien, kirjausten ja päivitysten parissa. Tietotekniikka on hoitajan arkea ja hoitaja hoitaa asiakkaan kera konetta. Potilaan luona käytetyn ajan vähenemisellä on kuitenkin hintansa. Potilasturvallisuus laskee.

Epäonnistuneet sijoitukset yksityispuolella johtavat usein vastuunkantoon. Valtakunnallisen IT- hankkeen pohjattomaan kaivoon lapatun rahan perään ei kukaan kuitenkaan kysele tai arvuuta. Hallitus on hiljaa ja toimii hitaasti. Se olisi voinut puuttua epäkohtiin jo viime vuonna Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomuksen tullessa julki.



17.05.2012 Kiusaajan jälki



Olen tavannut ihmisen kaukaa. Muistan yhteiset kouluvuodet, kasvamisen ja pienen paikkakunnan. Muistan pahat pojat, terävät sanat ja kiusaajan katseen. Muistan sen johon osui. Onko maailma vielä samanlainen?

Kiusaaminen on kätkössä oleva sana. Se nousee esiin steriilinä ja liukkaana, puhdistettuna ja kirkkaana. Peilaa omaa kuvaasi siitä. Ehkä se oletkin sinä, syyllinen. Jos oikein tarkasti katsot, voit ehkä nähdä siitä kasvosi. Jos et näe, saatat uskoa näkeväsi.

Sairaalamaailmassa kiusataan. Puhumme siitä, kuinka jokaista tulisi huomioida työelämässä. Totuus on kuitenkin olemassa. Nuorelle ja vanhalle samat työt, samat askareet, samat tehot. Samalle viivalle kehittämään, tekemään tulosta ja tuottamaan. Samalle viivalle eikä lähtölaukauksesta saa myöhästyä.

Terveydenhuollossa tapahtuva kiusaaminen on salakavalaa. Ykskaks yllättäin sinä joka olet reipas, aktiivinen ja uudistusmielinen joudutkin väärään valokeilaan. Sinä, joka olet ihan kiva, tunnollinen, hiljainen ja ehkäpä hieman erottuva. Et päällepäsmäri ollenkaan. Mutta sairaalan loisteputket kyllä näyttävät. Ja niiden alle saatat joutua.

Hus tiedotti kiusaamistapauksen tutkinnasta viime viikolla. Reilu avaus, selvitysmiehen paikka. Toivottavasti kaikki selviää.

Vanhat omat kouluajat painavat mieltä. Miksi kukaan ei puuttunut koulussa tapahtuneeseen kiusaamiseen? Miksi mustelmat, väkivalta ja haukkuminen sallittiin aikuisten taholta? Miksi koulussa ei puututtu asiaan? Missä opettajat olivat silloin, missä vanhemmat? Eikö kukaan ulkopuolinen kadunkulkija nähnyt?

Vanha ystäväni kouluvuosien takaa. Olen pahoillani jäljestä. Voisipa sen hangata pois.





07.05.2012 Toivo ja ihmisen arvo



Ihmisarvo on koko hoitotyön ja yhteiskuntamme perusarvo. Jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoon, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat ihmisinä yhtä arvokkaita. Ihmisarvo liittyy myös vahvasti oikeudenmukaisuuteen, ja sen mukaan jokaisella on oikeus myös yhtäläisiin hoitoihin ja palveluihin. Ihmisarvoon kuuluu vahvasti myös se ajatus, että ihminen ei saa olla välineenä muiden arvojen saavuttamisessa ja toteuttamisessa. Tällaiseksi voidaan luokitella vaikkapa erilaiset hyötyarvot, jotka tarkoittavat arvon saamista siitä, kuinka hyödyllinen henkilö on yhteiskunnalle tai vaikkapa työyhteisölle tekemänsä suoritteen kautta.

Seuratessamme tämän päivän terveydenhuoltoa ja yhteiskuntaa sekä yleistä käytyä keskustelua eriarvoistumisesta ja hyvinvointieroista voimme helposti tehdä sen johtopäätöksen, että ihmiset ovat eriarvoisia eikä kaikilla ole samoja oikeuksia hoitoon ja palveluihin. Hyvinvointierojen kasvusta kertovat myös aiheesta tehdyt monet tutkimukset ja se, että hoidon saamisen nopeuteen voi vaikuttaa varallisuus ja oma maksukyky.

Hoitotyössä yksi ihmisen oikeuteen saada hoitoa johtavista kysymyksistä liittyy eri-ikäisiin potilaisiin tai asiakkaisiin: onko iäkkäillä henkilöillä samat oikeudet ja mahdollisuudet saada tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa nuorempien joukossa? Ihmisen arvokkuutta ja samanarvoisuutta voimme pohtia myös ikääntyneiden hoidossa, vaikkakin hoidettavat ovat yleensä kaikki ikääntyneitä. Meillä on oikeus kysyä ja pohtia ja selvittää, kohdellaanko jokaista ikääntynyttä hyvin, tasapuolisesti, arvokkaasti, kohteliaasti, hienotunteisesti ja kunnioittavasti, ja tähän kuuluvat myös omaishoitajat, joskin omaishoitajana voi olla myös nuori ihminen.

Etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen kertoo kirjassaan Vanhuuden ylistys kansakoulunopettajaltaan kuulemansa tarinan eettisen tunteen heräämisestä: Vanhusta pidettiin nurkassa ja ruoka-aikaan hänelle tarjottiin vain jätteitä puukiposta. Samaan aikaan muu perhe aterioi ruokapöydän ympärillä syöden kunnon ruokaa. Perheen lapsi oli vaistonnut tilanteen ja kysynyt, syövätkö isä ja äitikin sitten vanhoina nurkassa jäteruokaa puukiposta. Lapsen herännyt eettinen ajattelutapa ja omatunto olivat herättäneet myös vanhemmat tajuamaan hyvän kristillisen etiikan mukaisen kultaisen säännön "Tee toiselle se, minkä toivoisit myös itsellesi tehtävän". Vanhemmat olivat pyytäneet vanhukselta anteeksi ja ottaneet hänet takaisin ruokapöytään muiden ihmisten rinnalle.

Timo Airaksisen kertoma tarina on yksinkertainen ja kertoo sellaisesta ajattelusta, jota ihmisestä kyllä löytyy. Kuka ei pysähtyisi auttamaan vanhusta, entäpä ajattelemaan? Vanhukset ansaitsevat arvoa ja arvostusta ja saavat sitä myös silloin, kun me ymmärrämme ajatella etiikan periaatteita oikein. Koska jokainen vanhenee aikanaan ja haluaa varmasti myös tulla hyvin ja inhimillisesti kohdelluksi, ei kenelläkään meistä ole syytä tai oikeutta kohdella ketään ikääntynyttä huonosti. Mikäli joku näin tekisi, ei myöskään hänellä itsellään olisi oikeutta vaatia tulevaisuudessa hyvää vanhuutta itselleen.

Vanhuslakiluonnos kävi uudella kierroksella. Toivoin, että sen sisään kirjattaisiin henkilöstömitoitus, vanhusasiamies ja myös sanktiot, joita lain rikkomisesta sitten seuraa. Toivoin, mutta ihmisen arvoa ei toiveeni tavoittanut.




02.05.2012 Taloussanomien tekemä artikkeli HOK- edustajistossa tekemästäni aloitteesta: Lapset saivat pyyhkeet ja käsienpesun



Kansanedustaja sai sulan hattuunsa Lapset saivat pyyhkeet ja käsienpesun.

– Pienet matkaajat, lapset, on aloitteeni johdosta huomioitu ABC-asemilla ja Deli-asemilla. Heille on asennettu naulakoita, käsienpesualtaita, käsipaperia ja kuivureita, kansanedustaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu Arja Juvonen (ps) selvittää.

Juvonen vastasi Taloussanomien poliitikoille lähettämään tiedusteluun, jossa kysyttiin heidän syitään osallistua HOK-Elannon edustajiston vaaleihin. Ehdokaslistat vahvistettiin eilen.

Nyt tätä on pakko kysyä myös HOK-Elannon liikennemyymälä- ja polttonestekaupan toimialajohtajalta Markku Kuusiselta.

Onko asia näin? Voiko yksi edustajiston jäsen saada aikaan tällaisia ratkaisuja ABC-asemilla?

– Edustajiston jäsenten aloitteet ovat meille yksi merkittävä kanava toimintamme asiakaslähtöiseen kehittämiseen. HOK-Elannon ABC-asemien saniteettitiloihin on asennettu vaateripustuskoukut siten, että ne palvelevat myös perheen pienimpiä kyseessä olevan edustajiston jäsenen aloitteesta.

Juvonen muistuttaa tulleensa valituksi hoitajana ja äitinä. Valintaa toki edesauttoi ääniharava Timo Soini (ps), joka ei enää asetu ehdolle.

Juvonen kertoo tehneensä edustajistossa monia aloitteita.

– Muun muassa Rainbow-tuotemerkkien S-merkit ovat lähtöisin aloitteestani.

Hänen mielestään HOK-Elannon edustajistossa voi vaikuttaa oikeasti, jos on hoksottimet ja ajatukset kohdallaan.

– Voihan siellä sitten myös istua kauden tekemättä yhtään ainuttakaan aloitetta. Itselläni kolmen lapsen äitinä on tuntemus ja kokemus liki kaikista kauppaketjuista ja hinnoista. Hyviä aloitteita tarvitaan, siksi asetun edelleenkin ehdolle, Juvonen sanoi Taloussanomissa jo viikko sitten.

Lisätietoa >>



30.04.2012 Suomalaisen työn päivänä, sairaanhoitajalle



Tänä keväänä valmistuvat ensimmäiset sairaanhoitajat, jotka saavat oikeuden kirjoittaa lääkemääräyksiä. Lääkkeenmääräämiskoulutus on ollut vapaaehtoinen, 30-60 opintopistettä sisältävä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdessä järjestämä koulutus, joka on ollut vaativa ja laaja-alainen.
 
Koulutukseen on sisältynyt tautioppia, kliinistä lääketiedettä ja hoitotyötä, farmakologiaa ja reseptioppia.
 
Koulutuksen myötä sairaanhoitajien osaaminen ja toimenkuva laajenevat ja he osallistuvat näin myös perusterveydenhuollon kehittämiseen ja uudistettuun työnjakoon. Sairaanhoitajien osaamisen myötä lääkärien aikaa siirtyy myös enemmän hoitoa vaativille potilaille, joskaan lääkäripulan ratkaisemiseksi uudistuksesta ei ole.
 
Lisääntyneen toimenkuvan, osaamisen ja vastuun tulisi sen sijaan vaikuttaa hoitajien ura- ja palkkakehitykseen. Sairaanhoitajien palkkakehityksestä reseptinkirjoitus- ja lääkkeenmääräämisoikeuden jälkeen ei julkisuudessa ole kuitenkaan käyty keskusteluja.  
 
Suomalaisen työn päivänä olenkin esittänyt ministerille kirjallisen kysymyksen siitä, kuinka sairaanhoitajien ura- ja palkkakehitys huomioidaan lisääntyneiden työtehtävien myötä tulevaisuudessa. Lääkkeenmääräämiskoulutus on iso askel sairaanhoitajille ja sen tulisi näkyä myös heidän palkkapussissaan tuntuvana palkankorotuksena.
 
Työtehtävien ja vastuun laajentaminen ilman siihen lisättyä porkkanaa tuskin kannustaa sairaanhoitajia lisäämään jo entisestään laaja-alaista ja kiireistä toimenkuvaansa.



24.04.2012 Valvojan aika



Tein eilen Espoon kaupunginvaltuustossa valtuustoaloitteen ostopalveluina tuotettujen ympärivuorokautisten sosiaali- ja terveydenhoidon palvelujen valvonnan resurssien lisäämisestä. Tarvitsemme Espooseen erillisen toimenkuvan, jolla voimme ryhtyä valvomaan ostopalveluja. Sen asian ymmärtämys ei ollut vielä kaksi vuotta sitten, jolloin sosiaali- ja terveyslautakunnassa hyväksyttiin yksityisen palvelusektorin valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelmaan luotettiin ja uskottiin, eikä siinä olevia aukkoja havaittu. Mutta ymmärrys laajenee. Hyvä.

Vammaisasiamies ja sosiaali- ja potilasasiamies ovat toistuvasti nostaneet toimintakertomuksissaan esille ostopalveluiden valvonnan heikkouden Espoossa. Kyse ei ole siitä, etteikö asumispalvelupäällikkö olisi tehnyt voitavaansa. Kyllä varmasti on. Hänen toimenkuvansa on laaja ja uusia toimijoita ja sidosryhmiä tulee kentälle jatkuvasti. Pysy siinä sitten perässä. Ostopalveluja ostetaan myös yli kuntarajojen, joten kenttänä voi olla koko pääkaupunkiseutu.

Ikääntyneen tai vammaisen palvelut tulee saada läpinäkyviksi. Kuntalaisten verorahoilla kustannetut palvelut hiljaisille , sairaille ja puolustuskyvyttömille ovat myös meidän maksajien vastuulla. Kun ostamme niitä, olemme myös velvollisia katsomaan mitä ostamme.

Oli hienoa huomata, että aloite valvojan toimenkuvan perustamisesta sai kannatusta yli puoluerajojen. Tahtotila on yhteinen. Me toivomme, mutta myös tahdomme, että aloite saa virkamiehiltä kannatusta.

Vuoden 2013 budjettineuvotteluihin se tulee myös lähtemään Espoon perussuomalaisten valtuustoryhmän esittämänä.





21.04.2012 Hiljaisen sosiaalinaisen viitta



Helsingin Sanomat nimesi artikkelissaan Perussuomalaisten oikukas alkutaival 21.4.2012 perussuomalaiset sosiaalipolitiikkaa edustavat naiskansanedustajat hiljaisiksi sosiaalinaisiksi.

Yhtenä perussuomalaisten naiskansanedustajana ja sosiaalipolitiikan parissa nyt vuoden tiukasti työskennelleenä on tähän toimittajien kannanottoon esitettävä tiukka vastalause.

Vaikka avauksia valtiopäiväasioissa on tehty, ei näkyvyyttä toiminnalle ole mediassa saatu. Hyvänä esimerkkinä on toimii mm.kotihoidontuki keskustelu, jonka alulle panijoina juuri me perussuomalaiset toimimme. Keskustan välikysymys syntyi heti tekemäni keskustelualoitteen jälkeen. Isossa salissa käydystä keskustelusta taasen emme saaneet läpi ainoatakaan kommenttia esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkeliin. Paikalla puhuivat juuri mm. perussuomalaiset naiskansanedustajat.

Media tekee valinnoissaan omat päätöksensä. Toiset nostetaan, toisia ei huomioida. Itse en suostu ottamaan Helsingin Sanomien tarjoamaa " hiljaisen sosiaalinaisen viittaa" päälleni. Olen toiminut ensikertalaisena ja uutena kansanedustajana aktiivisesti ja kaikki valtiopäivätoimeni ovat niin median kuin myös kansalaisten tarkistettavissa eduskunnan sivuilta.




20.04.2012 Hei kauniit ja rohkeat, vanhuus tulee!



Vanhuslain uusi luonnos on julkaistu. Vuosien puheet hoitajamitoituksen merkityksestä paljastuivat. Paljon puhetta, lukuisia kyselytunteja ja useita vaaleja. Vanhuksella on ollut merkitystä vaalityötä tehtäessä. Kukapa ei olisi vanhan asialla? Mutta että niin helposti unohdetaan. Ei, ei vanhus vielä kuollut ole. Se on meillä jokaisella vielä edessä. Mutta ollaan vielä hetki kauniita ja rohkeita!

Vanhuslakiin ei tule määräystä hoitajamitoituksesta. Laki poikii ehkä asetuksen, jossa hoitajista suositellaan. Suosituksia toisen perään. Suositellaan vaan ei ole pakko. Asetus.

Lakiin tulee omavalvonta. Hoitoyhteisö johtajansa johdolla vahtii itse tekemäänsä vanhustenhoitotyötä. Hoitopaikkaan riittäisi omavalvonnaksi ruoan lämpötilan mittaaminen. Mutta että hoitotyötä. Omavalvonta tulee olemaan hoitajille raskasta ja haastavaa. Kyllä hoitajat muutenkin työnsä tekevät. Tunnollisesti ja sitkeästi. Se on vaan ensi vuoden alusta laitettava myös paperille.

Vanhusneuvosto. Yksi kokoonpano lisää kuntapöydän ympärille. Millainen mandaatti on vanhusneuvostolla? Onko päätösvaltaa? Vanhuslakiin tulee vanhusneuvosto vaan ei vanhusasiamiestä.

Vanhusasiamiehen paikka olisi yhteiskunnan keskiössä. Kenelle todellisuudessa epäkohdista voi valittaa? Kuka kuulee omaista ja hoidettavaa? Se ei ole Valvira, ei aluehallintovirasto. Se ei ole kaupungin asumispalvelupäällikkö, jolla on muutenkin työnkuvaa. Espoossa vammaisasiamiehen lausunnossa vuodelta 2011 kerrottiin jälleen, että hoidon valvontaan tulisi kiinnittää huomiota. Tästä tulee allekirjoittaneen valtuustoaloite ensi maanantain kaupunginvaltuustossa Espoossa. Valvojan virka on vakavasti otettava asia. Mutta ei tullut valtakunnallista vanhusmiestä.

Mutta valtakunnallinen vanhuus tulee vielä. Ja tämä ei ole ennuste. Uskokaamme, kauniit ja rohkeat, vanhuus tulee. Ja kenen käden kätemme mahtaakaan silloin tavoittaa? Sillä siellähän me haromme muiden joukossa. Ovenkahvaa, ruokalusikkaa, joulutähteä, vessapaperia, puurokuppia. Kenties vapisevin käsin.

Hoitaja kyllä tietää nämä asiat. Mutta hoitaja ei ehkä kuitenkaan juuri silloin ole paikalla.

Sillä jos sitä hoitajaa ei ole.






12.04.2012 Haluta maailman parasta vanhustenhoitoa



Vuosi sitten hallitusohjelman 600 miljoonaa vaihtui 145:n. Laihaa lohtua luvattiin jakaa vanhuksille, vammaisille, perhepalveluihin, lastensuojeluun, oppilashuoltoon, palvelurakenteisiin ja sosiaali-ja terveydenhuollon vahvistamiseen. Laiha lohtu näyttää nyt muuttuvan vielä entisestään kurjemmaksi. Luvassa on todellista luuta ja nahkaa. Kehyspäätöksen mukaan kuntien valtionosuuksia leikataan vielä 20 miljoonaa. Jäljelle jää siis 125 miljoonaa. Kuka kumma vie vanhusten ja sairaiden rahat? Mihin hankkeisiin ne menevät? Tehdäänkö mummojen hoitorahoilla uusia sähköisiä hankkeita? Kanta- hanke on kitunut jo vuosia. Siihen on uponnut ja sitä on tekohengitetty.

Kokoomuksen kansanedustajan puheenvuorossa ylistettiin maailman parasta suomalaista peruskoulua. Samaan syssyyn ihmeteltiin, miksei meillä ole maailman parasta yliopistoa. Rahallako sen saisi?

Eipä meillä ole maailman parasta vanhustenhoitoakaan. Ei, vaikka me hoitajat kuinka tekisimme työmme tunnollisesti ja vanhusta kunnioittaen. Kun kiire on kantapäissä on hoitaja liekeissä. Liekeissä oleva hoitajan on pakko mennä, sillä tuli tarvitsee happea. Happi on hoitajan halu kohdata hoidettavansa. Mummot ja papat odottavat vanhainkotien vuoteissa, omien kotien vessanpöntöillä tai suihkunurkkauksissa.

Maailman parasta vanhustenhoitoa ei saada vanhuslailla. Vanhustenhoitoa ei paranneta pelkillä puheilla ja työryhmillä. Vanhustenhoito parannetaan investoinneilla, satsauksilla ja sijoituksilla. Rahalla.

Nuorille luvataan yhteiskuntatakuuta ja erilaisia mahdollisuuksia. Nuorten asemaa korostetaan. Miten on vanha? Tarvitseeko vanhuksen asemaa enää korostaa?

Miksi me emme halua maailman parasta vanhustenhoitoa?



12.04.2012 Haluta maailman parasta vanhustenhoitoa



Vuosi sitten hallitusohjelman 600 miljoonaa vaihtui 145:n. Laihaa lohtua luvattiin jakaa vanhuksille, vammaisille, perhepalveluihin, lastensuojeluun, oppilashuoltoon, palvelurakenteisiin ja sosiaali-ja terveydenhuollon vahvistamiseen. Laiha lohtu näyttää nyt muuttuvan vielä entisestään kurjemmaksi. Luvassa on todellista luuta ja nahkaa. Kehyspäätöksen mukaan kuntien valtionosuuksia leikataan vielä 20 miljoonaa. Jäljelle jää siis 125 miljoonaa. Kuka kumma vie vanhusten ja sairaiden rahat? Mihin hankkeisiin ne menevät? Tehdäänkö mummojen hoitorahoilla uusia sähköisiä hankkeita? Kanta- hanke on kitunut jo vuosia. Siihen on uponnut ja sitä on tekohengitetty.

Kokoomuksen kansanedustajan puheenvuorossa ylistettiin maailman parasta suomalaista peruskoulua. Samaan syssyyn ihmeteltiin, miksei meillä ole maailman parasta yliopistoa. Rahallako sen saisi?

Eipä meillä ole maailman parasta vanhustenhoitoakaan. Ei, vaikka me hoitajat kuinka tekisimme työmme tunnollisesti ja vanhusta kunnioittaen. Kun kiire on kantapäissä on hoitaja liekeissä. Liekeissä oleva hoitajan on pakko mennä, sillä tuli tarvitsee happea. Happi on hoitajan halu kohdata hoidettavansa. Mummot ja papat odottavat vanhainkotien vuoteissa, omien kotien vessanpöntöillä tai suihkunurkkauksissa.

Maailman parasta vanhustenhoitoa ei saada vanhuslailla. Vanhustenhoitoa ei paranneta pelkillä puheilla ja työryhmillä. Vanhustenhoito parannetaan investoinneilla, satsauksilla ja sijoituksilla. Rahalla.

Nuorille luvataan yhteiskuntatakuuta ja erilaisia mahdollisuuksia. Nuorten asemaa korostetaan. Miten on vanha? Tarvitseeko vanhuksen asemaa enää korostaa?

Miksi me emme halua maailman parasta vanhustenhoitoa?



21.03.2012 Välikysymysäänestys



PÄIVÄJÄRJESTYKSEN ASIAT:

1)  Lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen

Ainoa käsittely
Välikysymys VK 3/2012 vp

Puhemies Eero Heinäluoma:  Keskustelu välikysymyksestä päättyi 20.3.2012 pidetyssä täysistunnossa. PTK 26/1

Keskustelussa on tehty seuraavat ehdotukset epäluottamuslauseen antamisesta valtioneuvostolle:

Juha Rehula Annika Saarikon kannattamana: "Eduskunta katsoo, että lapsiperheiden köyhyyttä tulee ehkäistä ja perheille tulee tarjota aito valinnanvapaus lapsen hoitomuodon suhteen. Hallitus jätti korottamatta pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat työttömyysturvan tasolle. Hallituksen mahdolliset kaavailut lapsilisien indeksikorotuksesta luopumisesta sekä pienten lasten kotihoidon tuen leikkauksesta eivät ole hyväksyttäviä. Nämä heikennykset lisäisivät lapsiperheiden köyhyyttä ja lisäisivät merkittävästi kuntien päivähoito- ja toimeentulotukimenoja. Koska hallituksen perhepoliittinen linja on kestämätön lapsiperheiden ja myös julkisen talouden kannalta, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Arja Juvonen Lea Mäkipään kannattamana: "Hallituksen toimet eivät ole edistäneet lapsiperheiden asemaa ja lasten hyvinvointia, eikä hallitus näin ollen nauti eduskunnan luottamusta."

Selonteko hyväksyttiin.

Puhemies Eero Heinäluoma:  Ensin äänestetään Juha Rehulan ehdotuksesta Arja Juvosen ehdotusta vastaan ja sen jälkeen siitä, nauttiiko valtioneuvosto eduskunnan luottamusta.

Äänestysjärjestys hyväksyttiin.

Puhemies Eero Heinäluoma:  Pöytäkirjaan merkitään, miten kukin edustaja on äänestänyt.

1) Äänestyksessä Juha Rehulan ehdotuksesta Arja Juvosen ehdotusta vastaan eduskunta hyväksyi Arja Juvosen ehdotuksen äänin

jaa 134, ei 32; poissa 33.  (Ään. 1) (liite 1)

2) Äänestyksessä Arja Juvosen ehdotuksesta eduskunta päätti, että valtioneuvosto nauttii eduskunnan luottamusta, äänin

jaa 103, ei 63; poissa 33.  (Ään. 2) (liite 2)

Asian käsittely päättyi.



20.03.2012 Ryhmäpuhe välikysymyskeskusteluun



Välikysymys lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisesta
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Arja Juvonen

Lapsiperheiden hyvinvointi on Perussuomalaisille tärkeä asia. Perussuomalaiset ovat toimineet lapsiperheitä koskevissa asioissa etupainotteisesti ja tehneet useita aloitteita mm. lapsilisien ja kotihoidontuen korottamiseksi.

Kuullessamme uutiset kotihoidon tuen keston lyhentämisestä tartuimme asiaan välittömästi, teimme keskustelualoitteen. Asian tärkeydestä olemme keskustan kanssa samaa mieltä, mutta muistutamme, että välikysymys ei ole ainoa valtiopäivätoimi, jonka avulla tärkeistä asioista voidaan saada aikaan keskustelua.

Perussuomalaiset haluavat olla rakentamassa perhepolitiikkaa, joka lisää lapsiperheiden ja perheellisiksi haluavien hyvinvointia ja luottamusta tulevaisuuteen. Tänään keskustelussa oleva kotihoidon tuki on yksi sen peruspilareista.

Kotihoidon tuki vaikuttaa monien lapsiperheiden talouteen ja parantaa hyvinkin erilaisten arjen haasteiden kanssa kamppailevien vanhempien mahdollisuutta järjestää lasten hoito omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla.

Kaksivuotiaista lapsista reilu kolmannes hoidetaan kotihoidon tuen avustamana, yksivuotiaista noin kaksi kolmannesta on tuen piirissä. Huomionarvoista on, että kotihoidon tuen käyttäjien määrä pienenee nopeasti lapsen täyttäessä kaksi vuotta. Tämän pienen väestönosan pakottaminen ennenaikaisesti töihin ei toisi suuria säästöjä. Säästöjen sijaan tulee kuluja. Mistä saisimme uusia päivähoitopaikkoja ja koulutettua henkilökuntaa? Päiväkodit ovat jo nyt ylikuormitettuja: hoitopaikoista on pulaa ja ryhmäkoot ovat suuria.

Kotihoidon tuen keston lyhentämistä on perusteltu tarpeella saada pienten lasten vanhemmat, erityisesti äidit, nopeammin työelämään. On kuitenkin muistettava, että yli 3-vuotiaiden lasten äitien työssäkäyntiaste on jo nyt Euroopan korkeimpia. Kotihoidon tuen piirissä olevat vanhemmat eivät välttämättä nytkään ole täysin poissa työelämästä, sillä kotihoidon tuki tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden tehdä osa-aikatyötä. Lisäksi on syytä muistaa, että hoitovapaalla olevan työntekijän paikalle palkataan yleensä sijainen, ehkäpä työtön työnhakija. Kotihoidon tuella voi olla työllistävä vaikutus.

Suurin vaikutus kotihoidolla on kuitenkin lapseen. Lapsuudessa rakentuu elämän jalusta. Jokainen lapsi tarvitsee tuekseen pysyvän aikuisen ja turvallisen kasvuympäristön. Alle kolmevuotiaat lapset ovat kehitykseltään herkässä iässä ja on tärkeää, että aikuisilla on heille riittävästi aikaa. Suuret ryhmäkoot, joihin kotihoidon tuen leikkaaminen käytännössä johtaisi, eivät vastaa lasten tarpeita. Lasten hyvinvointi on aikuisten vastuulla - myös hallitusaikuisten on kannettava vastuunsa tässä asiassa.

Köyhien lapsiperheiden määrä on koko 2000-luvun ajan jatkanut kasvuaan. Myös huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Niin Kataisen hallitus kuin keskusta 8-vuotisella hallituskaudellaan ovat epäonnistuneet lapsiperheiden aseman parantamisessa. Suuntaa on muutettava.

Perussuomalaiset katsovat, että lapsiperheitä täytyy tukea nykyistä enemmän. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää työttömiin, köyhiin ja yksinhuoltajaperheisiin, jotka ovat yliedustettuina huostaanottotilastoissa. Huostaanottojen taustalla on monesti vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmia tai nuorten käyttäytymishäiriöitä. Nämä ongelmat eivät ratkea itsestään. Mielenterveyspalvelut on saatava kuntoon ja ennaltaehkäiseviin toimiin on panostettava. Lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on tulevaisuuteen investoimista.

Hallitusohjelman mukaan kestävyysvajetta vähennetään lisäämällä syntyvyyttä. Väestöliiton perhebarometrissa esteiksi lapsen hankinnalle koettiin mm. työsuhteen ja taloudellisen tilanteen epävarmuus sekä halu edetä ensin uralla. Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että pakkokeinojen sijaan perheitä ja perheellisiksi haluavia tuetaan tarjoamalla valinnanvapautta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. 

Kataisen hallitusohjelmassa sanotaan:

”Perhepolitiikan kolme ydintä ovat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla lapsille luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta tuetaan. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet.”


Ensin hallitus sitoi lapsilisän ja kotihoidon tuen kansaneläkeindeksiin. Tämä silmänkääntötemppu ei poistanut epäsuhtaa lapsiperheiden tuen ja elinkustannusten nousun väliltä, koska jälkeenjääneisiin tukiin ei tehty tasokorotuksia. Nyt kotihoidon tuen leikkaussuunnitelmien lisäksi saamme kuulla huhuja sosiaalietuuksien indeksikorotuksien jäädyttämisestä. Pitääkö se paikkansa? Näillä toimilla hallitus ei paranna vaan heikentää lapsiperheiden asemaa.

Edellä olevan perusteella esitämme, että hallituksen toimet eivät ole edistäneet lapsiperheiden asemaa ja lasten hyvinvointia, eikä hallitus näin ollen nauti eduskunnan luottamusta.



09.03.2012 Perussuomalaisten tekemä keskustelualoite tuotava isoon saliin keskusteluun



Perussuomalaiset tekivät kaksi päivää sitten eduskunnan puhemiesneuvostolle keskustelualoitteen kotihoidon tuen leikkaussuunnitelmista ja sen vaikutuksista lapsiperheille. Tänään asiaan heräsi keskusta välikysymyksellään.

Välikysymyksen olisimme voineet toki itsekin jättää, mutta olisiko sen aika ollut vielä? Kotihoidon tuen leikkaaminen on asia, josta on käytävä keskustelua. Arvokeskustelulle on siis paikkansa ja toivottavaa olisi, että puhemiesneuvosto toisi perussuomalaisten tekemän keskustelualoitteen suureen saliin ennen keskustan välikysymystä. Asiasta voitaisiin käydä ns. valmistavaa keskustelua jo keskustelualoitteen kantamana.

Keskustan linja on välikysymyslinja. Tällä linjanvedolla välikysymys väljähtyy. Keskustan hallituskaudella tehtiin Paras-hanke, joka heikensi palvelujen saatavuutta. Tämä tapahtui varsinkin maaseudulla, jossa sosiaalipalvelut etääntyivät kuntalaisesta. Paras-hanke oli alkusysäys kuntauudistukselle. Keskustan hallituskaudella lapsiperheiden köyhyys jatkui kuten myös lasten huostaanotot.

Vanhoistaan ei niin vain pääse eroon. Joskus ei ehkä edes halua. Joskus on ehkä pakko olla losardi.

Ei siinä mitään, jos omiaan kantelee, mutta että toisten!





08.03.2012 Tärkeimmät sitaatit jäävät kirjoittamatta



Viime maanantaina pienessä radiohaastattelussa sanoin mielipiteeni alkoholin myymisestä eduskunnassa. Lause oli jatkoa keskustelulle, jota viina on viime aikoina hallinnut. Enpä olisi uskonut, että pienestä lauseesta syntyy niin suurta tekstiä. Vanhana uutisena se nyt sitten nostettiin esille. Niin, minun mielestäni työpaikkaruokalaan ei alkoholi kuulu. Ei autoilijoiden, ei hoitajien, ei lääkäreiden eikä rakennusmiesten. Työntekijänä en koe olevani eduskunnassa erilainen.

Olut on minulle muuten mieluista. Ruokajuomana se maistuu, jääkylmänä. Pidän hurjasti lagerista. Kysymys ei siis ole nipotuksesta, ei absolutismista eikä uskon lahkolaisuudesta. Kyse on ajattelutavasta. Sitä ei kuitenkaan kiristä nuttura.

Minulle riittää ruokajuomana yksi olut. Mausteisen ruoan kanssa menee kaksi. Kolmesta alkaa naurattaa, neljästä sössöttää ja viidestä joutaa nukkumaan. Minä en kylläkään ikinä juo viittä olutta. Ja jos joisinkin, niin en ainakaan kertoisi täällä. Isäkin lukee näitä sivuja.

Ja isän tytöt eivät ikinä juo olutta. Eivät ikinä! :)

Jätin eduskunnassa keskustelualoitteen kotihoidon tuen leikkaussuunnitelmista. Kuntauudistuksesta keskusteltiin puoleenyöhön. Kovin oli rauhaisaa ja hiljaista. Tämän päivän uutiset ovat huomenna vanhoja. Tärkeimmät sitaatit jäävät kirjoittamatta.



02.03.2012 Hallitus hiekkalaatikolle



Hallituksen suunnittelemat kotihoidontuen leikkaukset ovat isku vasten lapsia ja vanhempia. Asiasta päätetään kehysriihessä maaliskuun lopussa. Ajatus kotihoidontukeen koskemisesta on pöyristyttävä. Jos hallitus jyrää tahtonsa läpi, lyhenee kotihoidontuki vuodella. Hallitukselta on keinot lopussa. Kun eilen kuulimme virkaansa valitun presidentin kauniit sanat nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, iskeekin hallitus nuoria nuorempiin.

Lasten pahoinvointi ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Perheneuvoloiden jonot ovat pääkaupunkiseudulla pitkät ja apua on vaikea saada. Levottomat lapset ovat päiväkotiryhmissä arkea kuin myöskin isot päiväkotiryhmät. Vieläkö lisää tätä? Hyvin ei mene aikuisellakaan. Työpaikoilla kiusataan ja sätitään. Mikään ei tunnu riittävän.

Kolmen lapsen äitinä ja kotityöuran yhtenä tärkeimpänä elämänsä töistä kokeneena ei voi muuta kuin hämmästellä. Millainen on hallitusjäsenten lapsiluku ja kunka he ovat lapsensa hoitaneet? Uratykit ja uraohjukset eivät vietä päiviään hiekkalaatikolla, tiskipaljulla tai pyykkikoneen äärellä. Kokemuspohjaa ja tunneälyä kotihoitoon on oltava, jotta sitä voi ymmärtää ja arvostaa.

Olen itse hoitanut lapseni kolmivuotiaiksi kotona. Kotihoitopäiviin liittyi rutiinit, rauha, tasaisuus ja läheisyys. Vaikka rahasta olikin pula ja kotioidontuki onneton, ei muuten olisi voinut toimia. Lapsen etu oli myös jaksava äiti, enkä sellainen olisi ollut alle kolmevuotiaalle hoitajan vuorotyöstä kotiin saapuessani.

Kotihoidontuen leikkaaminen vaikuttaa vahvasti myös työnantajaan. Tiedämme kaikki, kuinka paljon pienet lapset sairastavat. Sairaan lapsen hoitajaksi jäänyt vanhempi on pois työpaikaltaan ja sijaistyövoimaa tarvitaan. Sairas lapsi on muutenkin unohtunut keskusteluista: nuhaisen ja yskäisen lapsen tarhapäivä on jo nyt liiankin yleistä.

Hallituksen aikomukset ovat aikuisten suusta. Tammipöydän ympärillä on helppoa unohtaa se, joka ei juokse jaloissa. Eduskunta on myös työpaikkana sellainen, että kellokorttia ei kansan valitsemalla edustajalla tunneta. Omia työaikojaan voi junailla ja miettiä. Ehkäpä juuri siksi tällaisia lapsiin ja vanhempiin kohdistuvia päätöksiä on niin helppo miettiä. Suhtautuminen perustyön oravanpyörään on muuttunut, sillä kieli vyön välissä ei tarvitse joka päivä juosta.

Kotihoidontuen leikkaamista suunnitellaan, mutta onneksi meissä edustajissa on moneksi. Asiaa tullaan varmasti vastustamaan joka laidalta, ollaan hallituksessa tai sitten ei. Lapsen etu ja hänen ymmärtämisensä on hallituslinjaakin tärkeämpi.






01.03.2012 Voittajan tiellä



Valta vaihtui. Suomessa on uusi presidentti Sauli Niinistö. Presidentti Tarja Halosen 12 vuotta kestänyt kausi hyvästeltiin tänään eduskunnassa. Halosen jäähyväispuheessa vilahteli sanoja, joiden arvoa tai merkitystä emme voi vähätellä tulevassakaan. Inhimillisyys, syrjäytyminen, eriarvoistuminen, tasa-arvo, luonto, tuloerot, vihapuhe, suvaitsemattomuus, kulttuuri, uskonto ja köyhyys. Halonen muistutti, että tulevaisuudessa emme voi vain vaatia talouskasvua omasta näkökulmastamme. On olemassa muös luonto ja sen reunaehdot. Halonen esitti myös ilmaan kysymyksen, oliko tämä mennyt nyt se parempi vuosikymmen ja pitikö sen olla. Tällä hän viittasi köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoistumisen lisääntymiseen. Halonen muistutti myös meitä kaikkia asioiden hektisyydestä ja hetkellisyydestä. Epäonni voi tulla hetkessä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheessa korostui talouskasvu. Vakaan pohjoismaisen hyvinvointimallin rinnalla on yhteydet pidettävä myös Eurooppaan, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Myös Venäjän kauppa, Itämeri ja arktiset alueet mainittiin. Nuorten syrjäytymisen teema nousi sekin Niinistön puheesta: kyseessä on mittava ongelma, mutta ei ratkaisematon. Niinistö korosti myös meidän kaikkien vastuuta: näkijä ja tekijä on meistä jokainen ja toista voi auttaa. Niinistö nosti puheessaan esiin myös työnteon ja yrittäjyyden. Jokainen ansaitsee kiitoksen tekemästään työstä ja uusia innovaatioita ja ideoita yrittäjyyden nousuun tarvitaan.

Uusi presidenttimme ilmaisi myös tahtonsa kuulla ja olla lähellä sitä, jolla ei mene aina niin hyvin. Niinistö kertoi ystävänsä neuvon: Voittajat eivät tarvitse presidenttiä vaan häviäjät. Seiso häviäjän puolella.

Tätä presidenttimme tuskin välttääkään. Voittajan tiellä tulee vastaan myös paljon niitä hävinneitä. Joka ikinen päivä.





29.02.2012 Kaksi kovan päivän iltaa



Eilen tiistaina perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti istuvalle hallitukselle epäluottamusta Kreikan tukipaketista. Emme hyväksy veronmaksajien rahojen vastuutonta tuhlaamista. Tänään keskiviikkona kuulimme vastauksen jättämäämme puolustusvoimien leikkauksia koskevaan välikysymykseen. Emme hyväksy sitäkään. Kaksi tärkeää asiaa, joiden vastustamisessa emme hallituspuolueiden harmiksi ole yksin. Kansalaispalaute on ollut lukuista. Samalla kun meitä koskettavia ja uusia säästöraameja mietitään, annetaan rahaa eurooppalaisten tekemän velan kuittaamiseksi. Huh, tätä hulluutta!

Puolustusvoimien supistamisessa isketään taasen miestä sen arimpaan, vyön alle. Naisilta vietiin soppakattilat ja oikeudet omaan keittiöön. Ruokahuollon naiset ulkoistetettiin. Armeijan työntekijöillä on edessään aikuisopintoja ja kouluttautumista. Ohjaako työvoimakoulutus upseerit lähihoitaja kouluun? Sinnehän ihmisiä lykätään. Ei se, etteikö olisi hyvä ala ja ammatti. Mutta ei kai nyt jokaisesta sentään? Entäpä työttömiksi joutuvien kodit ja kotiseudut? Niillä ei liene merkitystä, onhan evakkoon ennenkin lähdetty.

Mutta ehkä se vihollinen tulee sittenkin ilmasta. Ohjusostokset ovat hallituksella työn alla. Leikataan ensin ja ostetaan sitten.

Rakennemuutoksen kohteeksi joutuvien kuntien tilannetta, työttömyyttä, helpottavat toki työvomapoliittiset toimet eli raha. Tukipaketteja annetaan, kuten vuosina 2007-2010, jolloin rahaa rakennemuutoskuntiin kului yli 40 miljoonaa euroa. Mitä niillä saatiin? Vaikuttavuutta ei tiedetä, sillä seurantaa ei ole ollut. Onko järjestelmä toimiva ja onko tulevaisuuden rakennemuutoskunnilla tietotaitoa toimia? Kuka valvoo, mitä laitetaan?

Kovan päivän jälkeen yleensä puhalletaan ja huilataan. Kun ollaan maalissa, on homma tehty. Näissä kahdessa kuluneessa päivässä on kuitenkin ollut iltansa. Silloin on joutunut miettimään, että miten ihmeessä me oikeasti teemme tällaisia päätöksiä.

Yhtään ei helpota, vaikka kuinka katsoisi nelijalkaista ystäväänsä, liki samaista joka partioi tälläkin hetkellä jossakin itärajalla.
Et sinä raukka yksin pärjäisi. Et, vaikka kuinka haukkusi kantaisi. Et, vaikka kuinka luottaisin.





10.02.2012 Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi jäi näissä häissä



Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia (IVA) käytetään yleisessä päätöksenteossa ja suunnittelussa. Joissakin suunnitelmissa, ohjelmissa ja hankkeissa se on myös lakisääteistä. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi tarkoittaa selvitystä siitä, kuinka aiotut toimenpiteet vaikuttavat ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa. Olemalla kaukaa viisas voidaan estää vahinkoja, joita päätöksenteolla saattaisi syntyä.

Mennyt viikko on ollut uutisiltaan raskas. Olemme nähneet leveällä harpilla piirretyn uuden kuntakartan, vaaraa pelkäämättömillä kevennyksillä supistetun uuden puolustusvoimia koskevan suunnitelman ja Nokian irtisanomisuhka-uutisten järisyttämän rakennemuutosalueen. Presidentinvaalit ovat ohi ja on aika tehdä.

Kun tv näytti kyynelehtivää puolustusvoimien työntekijää ja kun Salon tehtaan pihalla vedettiin hermosavuja ja kiroiltiin, nähtiin jotakin aitoa ja suomalaista. Katsojan tunteet nousivat pintaan. Isänmaa ja sen puolustus ovat sydämessä ja tehtaassa on jokaisella tärkeä, oma paikkansa.

Entä ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi? Missä se on? Kenen sydämessä? Sitä tuskin meille koskaan kerrotaan. Sitä henkilöä tuskin löytyy. Ei niin kovaa sydäntä, että kestäisi tätä kyytiä.

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi jäi näissä häissä tekemättä.



06.02.2012 Ihmisen pojan ja tytön elämä on halpa



Helsingin hovioikeus langetti viikko sitten espoolaisille keski-ikäiselle miehelle viiden vuoden tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Päälle tulivat vielä maksettavat korvaukset 45 000 euroa. Tuomiota voi pitää hovioikeuden näyttönä siitä, että kovempiinkin tuomioihin olisi varaa. Espoon käräjäoikeus kun oli tuominnut miehen vain neljäksi vuodeksi. Onko tuomio silti riittävä? Lasten seksuaalirikoksista annetut tuomiot ovat kahden ja kymmenen vuoden välillä. Tuomioon vaikuttavia tekijöitä voimme jokainen pohtia mielessämme. Millainen teko antaisi pienimmän mahdollisen tuomion? Entä millaisesta teosta ansaitsisi kymmenen vuotta? Kuinka mittaroida sitten vaikutuksia, jotka teko lapseen jättää? Onko olemassa asiaa lieventäviä tekijöitä? Mielestäni ei.

Suomalaisen yhteiskunnan ongelma on  pidättyväisyys ja odottaminen. Asioihin ei puututa tarpeeksi ajoissa. Pahan teon tekijän tulee tietää jo etukäteen, mitä teosta seuraa.  Suomalaisessa yhteiskunnassa on vielä paljon tehtävää. Oikeudenmukaisuus, heikomman puolustaminen ja suojeleminen on tehtävä näkyväksi.  Nyt puolustusta ja suojelua saa pahantekijä. Ihmetyttää, miten halpa voikaan olla ihmisen pojan ja tytön elämä. Niiden rikkomiseen on annettu liian hyvät mahdollisuudet. Voimalla ja vallalla.



05.02.2012 Vanha vuosi päättyi lakialoitteeseen 



Voimassa olevan lainsäädännön mukaan työnantajan on pyydettävä työntekijältä rikosrekisteriote silloin, kun työntekijä otetaan työhön alaikäisten kanssa vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Laki koskee palkkatyötä ja niitä, jotka ovat mukana joissakin työvoimahallinnon toimenpiteissä. Jokainen lapsensa tarhaan tai kouluun vievä ymmärtää asian tärkeyden, sillä turvallisuuden tunne lisää luottamusta toimijoita kohtaan. Syksyllä 2011 monen turvallisuuden tunne horjui, sillä julkisuuteen nousi tapaus vuosien mittaisesta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kyseessä oli vapaaehtoistyö, johon jo aiemmin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittu henkilö oli onnistunut pääsemään. Teon mahdollisti myös laissa oleva porsaanreikä: vapaaehtoistyötä lasten kanssa tekevien rikostaustaa ei tarvitse tarkastaa. Kuinka ihmeessä voi olla näin?

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on toistuvasti ottanut kantaa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn. Aula on kantanut huolta myös vapaaehtoistyöhön liittyvistä lainsäädännön epäkohdista. Samaa huolta ilmentää Oikeusministeriön tekemä selvitystyö siitä, kuinka suomalaista lainsäädäntöä tulisi kehittää tai muuttaa. Jotakin olisi tehtävä ja nopeasti. Marraskuussa 2011 tekemäni lakialoite lasten- ja nuorten kanssa vapaaehtoistyötä tekevien henkilöiden rikostaustan selvittämisestä on yksi askel kohti uutta lainsäädäntöä.  Vapaaehtoistyöhön ottajalla tulisi olla samanlainen velvollisuus tarkastaa palkkaamassa työntekijän rikostausta kuten työnantajalla Suomessa yleensäkin on.

Tekemäni lakialoite on tärkeä, mutta aiheeltaan herkkä ja vaikea. Vapaaehtoistyössä tai seuratoiminnassa mukana oleva voi kokea, että tarkoituksena on kyylätä ja epäillä. Tuntemukset ovat ymmärrettäviä, sillä lapsiin kohdistuvaa seksuaalitekoa saati sen epäilyä on vaikea mieltää todellisuudessa tapahtuvaksi. Tekoja kuitenkin tapahtuu.  Lakialoitteen tarkoituksena ei myöskään ole vaikeuttaa vapaaehtoistyössä toimivien henkilöiden tai seurojen toimintaa. Päinvastoin. Aloitteen tarkoituksena on suojella lasta ja tehdä myös vapaaehtoistyöstä ja seuratoiminnasta läpinäkyvää. Rikosrekisteriotteen tarkastamiseen taasen tulisi myös siihenkin katsoa. Sujuvampaa, nopeampaa ja mutkattomampaa käytäntöä kaivataan, mikäli lakialoite saa ilmaa siipiensä alle. Yhtenä ajatuksena voisi olla rikosrekisteriotteen tarkastamisen mahdollisuus sähköisesti. Netissä, nappia painamalla kun voi nykyään tehdä vaikka vallan mitä. Ja vieläpä vaivattomasti ja varmasti.



07.01.2012 Hyvää alkanutta vuotta 2012!







 
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060, , www.eduskunta.fi