27.12.2016 Eutanasia kansalaisaloite on keskustelunavaus saattohoitolainsäädännön kehittämistarpeelle

Eutanasiaan liittyvä teema on hyvin henkilökohtainen aihealue. Lähestymme asiaa ihmisinä, läheisinä, hoitajina, lääkäreinä tai läheisemme hoitoa sivustaseuranneena tai oman vakaumuksemme kautta.

Elämän rajallisuutta käsittelevälle keskustelulle on Suomessa tarvetta. Ihmisillä on pelkoja siitä, että miten sairauden osuessa omalle tai läheisen kohdalle kohdellaan. Sairaanhoito ja perushoito, kotiin vietävät palvelut ja se viimeisin- saattohoito, mietityttävät.

Eutanasia aloitetta käsittelevä valiokunta kuulee monia asiantuntijoita asiaan liittyen. Suhtaudun epäilevästi aloitteen etenemiseen sellaisenaan, mutta toivon, että eutanasiakeskustelun myötä ja sen ohessa eduskunnassa ryhdytään laatimaan suomalaista saattohoitoa kaikenkattavasti parantavia valtakunnallisia toimenpiteitä ja erillisen saattohoitolainsäädännön aikaansaamista. Niiden teemojen eteen toivon toimenpiteitä.

Saattohoidon kiireellisen ja kiireettömän hoidon kriteeristöä päivitetään juuri ministeriössä, mutta pelkät ohjeistuksen eivät tässä asiassa ole vahvin tapa toimia. Tarvitsemme erillisen saattohoitolainsäädännön, jossa hoidosta määritellään. Olen uusinut jo kertaalleen viime hallituskaudella jättämäni toimenpidealoitteen asiasta. Lisäksi olen tehnyt aloitteen, jossa esitän, että sote-uudistuksessa maakunnat huomioivat saattohoidon kehittämiseen tähtäävät toimet omilla alueillaan.

Saattohoidon saatavuudessa ja laadussa on valtakunnallisia eroja. Saattohoitoon erikoistuneita hoivapaikkoja puuttuu. Tarvitsemme myös hoitoalan ammattihenkilöille sekä lääkäreille lisää palliatiivisen hoidon eli kivunlievityksen koulutusta. Koulutus on erikoiskoulutusta, eikä sitä saa normaalien opintojen ohessa.

Lisäksi on vanhusten tilanne erilaisissa kodinomaisissa hoivapaikoissa. Siellä eletään kodinomaisesti, joten muun muassa saattohoidon erivaiheisiin liittyvää kivunlievitystä tai hoivavälineitä ei välttämättä ole tarjolla.

Hyvä saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, joka tapahtuu elämän viimeisinä päivinä tai viikkoina, jolloin kyseessä on kuolevan potilaan hoito. Saattohoidossa ihmisen elämän rajallisuus on tiedostettu ja hyväksytty, ja tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisimman hyvä elämän loppuvaihe sekä tukea häntä ja hänen läheisiään. Saattohoito pyritään järjestämään potilaan toiveiden mukaisessa paikassa. Saattohoito perustuu potilaan ihmisarvoon, itsemääräämisoikeuteen ja inhimilliseen hoitoon. Näin todetaan myös sosiaali- ja terveysministeriön saattohoitosuosituksissa vuodelta 2010.

Hyvän saattohoidon päämääränä on kuolevan ja hänen läheistensä mahdollisimman hyvä elämänlaatu. Kysymys on myös perustavista arvoista. Saattohoitoa on Suomessa parannettu ohjeistuksin ja normein, mutta se ei yksinään riitä. Näen, että juuri tämä sanoma sisältyy ainakin itselleni myös eutanasiaaloitteen taustaksi. Kansalaisten ei tule pelätä, että ei saa kivunlievitystä tai vaikkapa sedaatiota (tajunnantasoa lasketaan matalaksi kun mikään kivunlievitys ei auta esim.kipuun tai yltiöpäisen pahoinvointiin) silloin kun on sille se viimeisin tarve. Jokaisella tulee olla oikeus hyvään saattohoitoon.

14.12.2016 Tule 16.12. jouluglögille Espoon keskukseen: Olen tavattavissa klo 16-17

11.11.2016 Vanhustenhoito ja hoitajamitoitus eivät saa jäädä Terrafamen ja poliisien varjoon

Terrafamen kaivoksen kaarta halutaan jatkaa ja turvata työpaikkoja. Myös poliisien töiden jatkuvuus halutaan turvata 200 määräaikaisen poliisin kohdalla myöntämällä lisämäärärahaa. Valtiovarainministeri Petteri Orpo kertoi lisämäärärahan myöntämisestä poliiseille keskiviikkona eduskunnan täysistunnossa ja elinkeinoministeri Olli Rehn Terrafamen rahoituksesta tänään.

Työpaikkojen ja ja turvallisuuden ylläpito ja säilyttäminen ovat tärkeitä asioita. Nyt myönnettyjen miljoonien, kaivoksen ja poliisien, varjoon ei kuitenkaan saa jäädä suomalaiset vanhukset ja hoitajat. Hallituksen tulee tehdä seuraavaksi päätös hoitajamitoituksen säilyttämisestä 0,5 tasolla. Hoitajamitoituksen heikentämiseen ei ole varaa, eikä mahdollisuutta.

Poliisi ja hoitaja ovat molemmat yhtä tärkeitä ja siinä missä poliisi valvoo kaduilla, hoitaja valvoo hoitolaitoksessa. Molempien toimintaedellytykset on turvattava. Kyse on ihmisten turvallisuudesta, mutta myös työpaikoista. Kehen ihminen turvautuu elämänsä ehtoopuolella? Kyllä se on hoitaja.

Prioriteetit eivät saa mennä niin, että hiljaiset vanhukset jäävät alakynteen ja kaikki muu menee ohi. Hoitajamitoituksesta on tehtävä seuraavaksi järkevä, oikeudenmukainen ja Suomea kunnialla rakentaneita ihmisiä kunnioittava päätös. Mitoituksen aiottu heikentäminen on arvioitava uudelleen ja löydettävä muita vaihtoehtoja nostaa kuntataloutta nousuun. Vanhustenhoito ei säily ennallaan, jos siihen tarpeellisia resursseja vähennetään.

03.11.2016 Hyvinvointi Pohjolassa valiokunta kokoontui Kööpenhaminassa - esittelin istunnossa syöpatauteihin liittyvän jäsenehdotuksen sekä mietinnön terveysalan yhteistyöstä Pohjoismaissa

29.10.2016 Marraskuun ensimmäinen viikko menee Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Kööpenhaminassa

​Istunnon teema on YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja Pohjoismaiden yhteiset toimet niiden saavuttamiseksi. Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaa on isäntänä vuosittain viikolla 44 pidettävässä istunnossa.

Neuvoston täysistunto alkaa tiistaina 1.11. klo 14 Pohjoismaiden pääministereiden huippukokouksella, jossa käydään teemakeskustelu kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisesta. Istunnossa käsitellään lisäksi Pohjoismaiden ministerineuvoston vuoden 2017 ohjelma.

Keskiviikkona 2.11. istuntopäivä alkaa kyselytunnilla, jonka painopisteenä ovat Pohjoismaiden työmarkkinapoliittiset ongelmanasettelut. Istunnossa käsitellään lisäksi muun muassa turvapaikkaa hakevien lasten kotouttamista ja valiokuntaehdotusta yhteisestä lääkkeiden hankinnasta.

Viimeisenä istuntopäivänä torstaina 3.11. valitaan Pohjoismaiden neuvoston presidentti ja varapresidentti vuodelle 2017. Suomi toimii ensi vuonna Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana, minkä vuoksi presidentti ja varapresidentti tullaan valitsemaan Suomen valtuuskunnasta. Istunnon päätteeksi vastavalittu presidentti esittelee Pohjoismaiden neuvoston Suomen ensi vuoden puheenjohtajuusohjelman.

Istuntoa voi seurata suorana lähetyksenä www.norden.org/session2016 , Twitterissä käyttämällä aihetunnisteita #nrsession, #nrpol ja #nrpriser tai Facebookissa facebook.com/nordensk (skandinaaviska), facebook.com/PMNPN (suomeksi).

Eduskunnasta kokouksiin osallistuvat valtuuskunnan puheenjohtajan Juho Eerolan (ps.) lisäksi varapuheenjohtaja Maarit Feldt-Ranta (sd.), Paavo Arhinmäki (vas.), Anna-Maja Henriksson (r.), Laura Huhtasaari (ps.), Ari Jalonen (ps.), Arja Juvonen (ps.), Johanna Karimäki (vihr.), Susanna Koski (kok.), Hanna Kosonen (kesk.), Katri Kulmuni (kesk.), Krista Mikkonen (vihr.), Arto Pirttilahti (kesk.), Wille Rydman (kok.), Saara-Sofia Sirén (kok.), Ville Skinnari (sd.), Erkki Tuomioja (sd.).

Pohjoismaiden neuvosto on Pohjoismaiden parlamenttien ja hallitusten välinen yhteistyöelin. Pohjoismaiset poliittiset yhteistyöasiat käsitellään pääosin Pohjoismaiden neuvoston neljässä valiokunnassa ja neuvostoa johtavassa puheenjohtajistossa. Vuoden kestävä puheenjohtajuus kiertää Pohjoismaiden välillä. Tanska on tänä vuonna pohjoismaisen yhteistyön puheenjohtajamaa. Suomi on puheenjohtajamaa vuonna 2017. Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana on kansanedustaja Juho Eerola (ps.) ja varapuheenjohtajana kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sd.).

21.10.2016 Raskauden keskeyttämisestä annetun lain muutostarpeista

13.10.2016 Vaikuttiko epäillyn ja uhrin kulttuuritausta siihen, että Oulun insestitapaukseen ei puututtu

Kyseessä on pienen tytön tragedia, joka käsitellään varmasti suljetuin ovin. Hänen elämästään on kyse. Tragedian takana on kuitenkin aikuiset, jotka sulkivat silmänsä. He ovat vastuussa.

Olen saanut yhteydenottoja, joissa on kerrottu omia tarinoita esimerkiksi siitä, miten jossakin sosiaalitoimessa on toimittu. On asioita, joissa avun hakijat ovat kokeneet, että heitä ei ole kuultu. On ikävää tulla esiin näillä asioilla, sillä ketään ei voida eikä tule tuomita ennen aikojaan, enkä halua Oulussa tapahtunutta sosiaalitoimen toimintaa mitenkään yleistää, mutta kyllä viestit ovat hämmentäviä. Kysynkin nyt, että mihin ihmeeseen ohjaan nuo ihmiset yhteydenottoineen? Kuunteleeko joku heitä? Kuka auttaisi heitä?

Eikö nyt olisi syytä avata ne kauan kaipaamani puhelinlinjat, joihin ihmiset voisivat ottaa yhteyttä. Voisivatko järjestöt tarttua tähän jotenkin? Puhumisen ja kertomisen tarvetta on.

Olen saanut myös viestejä ja kysymyksiä siitä, että onko epäillyn tekijän ja uhrin kulttuuritaustalla merkitystä sille, että asiaan ei ole puututtu sen vaatimalla tavalla. En osaa vastata näihin asioihin, mutta vaadin kyllä sitä, että tämäkin puoli selvitetään tapausta tutkittaessa. Suomalaisten on luotettava siihen, että meidän maassamme kunnioitetaan lakeja ja ihmisellä on oikeusturva ja koskemattomuuden suoja olit sitten kantasuomalainen tai muualta tullut.

Lähetetty iPadista

09.10.2016 Vanhustenhoidon henkilöstömitoituksiin aiottu heikennys perutaan- tulen tekemään kaikkeni sen eteen

Suomalaiset kantavat huolta vanhuksista ja heidän hoidostaan. Tein viime eduskuntakaudella lakialoitteen siitä, että henkilöstömitoitus kirjattaisiin vanhuslakiin. Perussuomalaisia huolestutti, kun Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen henkilöstömitoituksia laskettiin 0,6-0,8 lukemista 0,5:n. Suosituksen uuden 0,5 luvun vaarana oli, että vanhustenhoidosta ryhdyttiin vähentämään hoitajia. Tällä hetkellä voimassa oleva luku onkin mielestäni ehdoton minimi, eikä siitä voida vähentää enää yhtään käsiparia. Hallituspuolueen kansanedustajana olen tuonut toistuvasti esiin myös käytännön työkentän ja itse siellä kentällä olevan vanhuksen arkipäivän tilanteen. Olen työskennellyt vanhustenhoidossa yli 20 vuotta.

Vanhustenhoidon hoitajamitoituksen kirjaaminen vanhuslakiin olisi tärkeä asia ja olen henkilökohtaisesti kannattanut sitä aina. Pelkään kuitenkin pahoin, että sen toteutumiseen tulee menemään vielä aikaa, mutta tulen osaltani pitämään myös tätä keskustelua yllä. Nyt olisikin äärettömän tärkeää, että hallitus ensitöikseen pyörtäisi aikomansa hoitajamitoituksen heikennyksen, jottei vanhustenhoidon tilanne heikkenisi entisestään. Vanhustenhoivakentälle on annettava rauha takaisin, sillä niin levottomaksi ja epävarmaksi on tilanne vanhustenhoidon kentällä muuttunut. Omaiset ja hoitajat ovat olleet hädissään siitä, että millä resursseilla vanhuksia hoidetaan tulevaisuudessa. Edessä on valtavasti töitä ja sitä joudutaan tekemään myös kulloinkin voimassa olevin taloudellisin resurssein, sitä emme voi kukaan kiistää. Vanhukset ovat kuitenkin hyvän hoitonsa ansainneet ja meidän kansanedustajien tulee turvata se.

Kansakuntamme velkaantuu vuosi vuodelta ja sosiaali- ja terveydenhuollon budjetti on toiseksi suurin kaikista valtion budjeteista. Joudumme säästämään ja monet säästöt ovat vaikeita toteuttaa. Hoitajamitoituksen heikentämisellä haettavat säästöt ovat kuitenkin vaarallisia, sillä vastaan tulee myös potilasturvallisuuteen liittyvät asiat. Meillä on velvollisuus tehdä kaikkemme, jotta saisimme myös potilasvahingot vähenemään Suomessa. Potilasvahinkojen ennaltaehkäisystä olen pitänyt meteliä koko politiikassa mukana olon ajan.

Hallituspuolueen kansanedustajana lupaan tehdä kaikkeni, jotta hoitajamitoituksen heikentämiselle löytyisi muita vaihtoehtoja. Hoitajamitoituksen säilyttämisen puolesta otimme myös viime viikolla kantaa sosiaali- terveysvaliokunnan kahden muun hallituspuolueen valiokuntavastaavan kanssa. Joukossa on on voimaa.

Kansanedustajana en unohda koskaan todellista hoitotyön taustaani. Niiden asioiden ajamiseksi olen politiikkaan lähtenyt ja sieltä ruohonjuurelta ja vanhusten yöhoitajan vinkkelistä katsoen tiedän mistä puhun. Puheeni ei myökään ole mitään uutta- tätä viestiä olen tuonut eduskuntaan vuodesta 2011 lähtien.

06.10.2016 Hoitajamitoituksen heikennykset peruttava

Heikentämisen sijaan me sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallituspuolueen edustajat esitämme, että Ikäihmisten palvelujen laatusuositusta uusittaessa ryhdytään laatimaan vanhustenhoidon hoitoisuuden mittarit.

Olen ollut koko tämän hallituskauden sillä kannalla, että hoitajamitoitusta ei tule heikentää. On hyvä, että olen nyt saanut tukea myös muista hallituspuolueista. Mitoituskeskustelun alkaessa hallitustaipaleen alussa vuonna 2015 nostin esiin potilaiden hoitoisuuden mittaroinnin. Numeroa tärkeämpi kun on kuitenkin se, että miten paljon ja millaista apua vanhukselle on annettava. Mikä on riittävästi hoitoa ja hoivaa, jota vanhuslakikin velvoittaa annettavaksi.

Mitoituskeskustelun rinnalle ja laatusuosituksen uudistamistyön myötä Suomeen tulisikin laatia valtakunnalliset ikäihmisten hoitoisuuden mittarit. Tämän mittaroinnin mukaan palveluntarve ja hoitajaresurssin määrä olisi helpompi toteuttaa ja myös vanhuslain kirjaus riittävästä ja hyvästä hoivasta saisi perälautaa. Olemmehan koko ajan sen ikuisuuskysymyksen edessä, että kuinka paljon ja montako hoitajaa on riittävästi.

Keskustelu hoitajamitoituksesta ja ihmisestä pelkkänä hoitoisuusnumerona,johtaa siihen, että ajatus ja tahtotila vanhustenhoidon aidosta kehittämisestä unohtuu. Ihminen ja ihmisen hoitaminen ei tapahdu numerolla vaan jokainen vanhus ja hoidettava on omana yksilönä inhimillisine ja omine hoidontarpeineen. Se on myös osa hyvän hoidon palvelulupausta, jonka olemme myös soteuudistuksen myötä antamassa.

Ikääntyneiden hoivan tarve on erilainen ja hoivapaikoissa on myös eroja. Kun puhumme perushoidontarpeesta niin se, mikä on riittävästi esimerkiksi muistisairaalle ympärivuorokautisenhoivan potilaalle, jonka omatoimisuutta tuetaan ohjauksella ja ns.kuntotuttavalla työotteella, ei taasen riitä lainkaan suuremman fyysisen avun tarpeessa olevalle, esimerkiksi halvaantuneelle potilaalle.

Vanhuksia ei voida tasapäistää, vaan jokaisen vanhuksen hoidon tarve tulee huomioida yksilöllisesti. Tällaista yksilöllistä mittarointia Suomessa ei vielä ole, mutta sellainen olisi mahdollista kehittää.

Hoitajamitoituksen heikentäminen ilman vanhuksen hoidontarpeen arviointia antaa yhteiskunnalle singnaalin, että kaikki vanhukset ovat samanlaisia ja heidän hoitonsa olisi pelkästään mitoituksella määriteltävissä. Numeroitakin tärkeämpää on vanhuksen inhimillinen kohtaaminen ja hänen hoidontarpeensa arviointi ja mittarointi. Vanhus on nähtävä yksilönä.

Hoitajamitoituksen heikentäminen automaattisesti ilman hoitoisuuden tarpeen mittarointia voi lisätä hoitoalan paineita löytää alalle sitoutuvaa työvoimaa. On myös vaarana, että hoitoalan houkuttelevuus ja työtekijöiden työhyvinvointi laskee. Osaavan henkilökunnan saaminen alalle on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, jotta myös potilasturvallisuus säilyy.

Laatusuositukset uudistamistyön ja siihen sisältyvän hoitajamitoituksen heikentämisen mahdollisuuden myötä noussut arvokeskustelu vanhustenhoidon tilanteesta on tärkeää. Pidän myös kohtuuttomana, että kunnille ollaan asiassa oltu sysäämässä arvovalintaa, jonka seuraukset voivat olla korvaamattomia. Vanhuslain mukaan vanhukselle on turvattava riittävä hoito ja huolenpito ja lainkirjauksia on noudatettava. Ihmiselle on löydyttävä hoitaja ja hyvää hoitoa ei saa laiminlyödä.

19.09.2016 Hoitokärsimys on hoitoalan vaiettu asia

Hoitokärsimys on sitä, kun potilas tai hänen omaisensa kärsii muuta kuin fyysistä kipua. Tyypillisimmin se on potilaan arvon loukkaamista, potilaan oman tahdon ohittamista, hoitajan tai lääkärin vallankäyttöä tai jopa hoidotta jättämistä. Potilasta voidaan vähätellä, hänen vaivojaan ei oteta todesta, häntä ei tervehditä tai kohdata muuten hyvin. Hoitokärsimystä voi esiintyä kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon osaalueilla: vanhustenhoidossa, sairaankuljetuksessa, ensiavussa, sairaalassa ja terveyskeskuksissa. Potilasturvallisuutta on yritetty parantaa sosiaali- ja terveysministeriön jo vuonna 2009 laatimalla potilasturvallisuusstrategialla Parannetaan Potilasturvallisuutta yhdessä. Vahingot kirjataan ns. Haipro järjestelmään, jossa ne analysoidaan, niistä opitaan ja niitä ryhdytään myös ennaltaehkäisemään. Myös ns. läheltäpiti- tilanteet huomioidaan. Mutta potilasturvallisuuteen kuuluu muutakin kuin vain oikea lääke ja oikeat toimenpiteet. Potilaan hyvä kohtaaminen on ensimmäinen askel kohti hyvää ja turvallista hoivaa. Hoitohenkilöiden välinpitämättömyys voi kostautua anteeksiantamattomalla potilasvahingolla.

Mihin kirjataan potilaan kohtaamisessa, ihan siinä perustasolla, tapahtuneet laiminlyönnit, ohittamiset ja epäystävälliset kohtaamiset? Miten ja missä potilas voi kertoa siitä, että kohtaaminen on ollut kylmää? Uskaltavatko potilaat tai heidän läheisensä puhua ja kertoa kokemastaan? Milloin hoitokärsimysteemaa pidetään niin merkittävänä asiana, että sen ennaltaehkäisemiseksi ja poistamiseksi ryhdytään toimimaan järeillä otteilla?

Hoitokärsimystä aiheuttavat syyt ovat hoitovirheitä huomattavasti helpompia löytää ja torjua. Niinpä niistä pitäisikin puhua avoimesti. Hoitohenkilöiden kiire, väsymys, stressi, rutinoituminen, paine ja asenteet ovat teemoja, jotka pitäisi nostaa pöydälle. Riittävät resurssit, hoitohenkilöstön ammattitaito ja osaaminen, hyvä perehdytys ja oikea toimenkuva ovat tärkeitä asioita huomioida. Myös lääkäreiden ja hoitohenkilöiden perus- ja työpaikkakoulutukseen tulisi lisätä inhimillisen ja hyvän kohtaamisen aihealueita. Miten jaksaa toimia tärkeässä ja vaativassa ihmisläheisestä ammatissa päivästä toiseen ja usein vieläpä niukkien resurssien keskellä? Miten jaksaa ja voida joka päivä kaivaa jostakin se hymy, aika ja ystävällinen potilaan kohtaaminen? Tarvitaanko hoitoalalla enää kutsumusta? Hoitajana pitkään työskennelleenä tiedän aihealueen vaikeuden. Harva hoitoalalla uskaltaa puhua ääneen näistä asioista. Monella meistä on kuitenkin myös itsellämme henkilökohtaisia kokemuksia hoitokärsimyksestä.

Oma myyräkuumeeseen sairastunut ikääntynyt läheiseni kotiutettiin ja lähetettiin päivystyksestä neljänkymmenen asteen kuumeessa talvipakkasella säkkipimeässä kävelemään kohti taksitolppa. Läheiseni oli viety kunnon heikentyä päivystykseen ambulanssilla. Päivystyksessä kohtelu oli ollut tylyä, ja sairastunutta oli puhallutettu ja epäilty juopuneeksi kysymyksellä "Mitenkäs paljon sitä kuppia on tullut otettua".
Silloin itkin katkerasti omaa hoitoalaani, suomalaista terveydenhuoltoa ja sitä, että miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni.

Paitsi kohtaaminen, myös potilaan sairauden diagnoosi oli mennyt väärin. Tästä tovi, läheiseni vietiin uudelleen lääkäriin, jossa onneksi diagnosoitiin oikea sairaus ja läheiseni joutui sairaalahoitoon pitkäksi aikaa.

Hoitokärsimyksestä ei saa vaieta. Vaikeiden teemojen huomiotta jättäminen hyvästä ja turvallisesta hoidosta puhuttaessa vie meitä kauas potilasturvallisuuden parantamisesta. Ilman inhimillisyyttä, potilaan hyvää kohtaamista ja lähimmäisenrakkautta ei ole olemassa hyvää ja turvallista hoitoa.

Lähetetty iPadista

16.09.2016 Hyvä potilaan kohtaaminen estää potilasvahinkoja- Hoitokärsimyksen torjuminen ja hoitotyön eettiset periaatteet osaksi potilasturvallissusstrategiaa

09.09.2016 Kansalaisaloitteesta, vasta-aloitteesta ja vähän rakkaudesta

Kansalaisaloitteiden kohdalla on nostettu esiin myös etenemään pääsevän aloitteen allekirjoitusten määrä. Viisikymmentätuhatta allekirjoitusta on loppujen lopuksi helppo saada internetin antaessa mahdollisuudet allekirjoittamiselle.

Sain esitellä Pohjoismaiden neuvostolle puheenvuorossani vuonna 2015 suomalaista kansalaisaaloitetta. Neuvostossa on myös nostettu keskusteluun Pohjoismaiden välinen kansalaisaloite. Saa nähdä, eteneekö se.

Mitä tulee tasaarvoisen avioliittolain käsittelyyn eduskunnassa, siihen liittyvät liitännäislait ovat jo valmisteilla. Sukupuolineutraali avioliittolaki on jo hyväksytty eduskunnassa ja se saatetaan voimaan ensi vuoden puolella. Oma kantani asiaan ei ole muuttunut. On kuitenkin mielenkiintoista seurata tämän asiaan tehdyn vastaanottaneen ja eduskunnan ensimmäisen sellaisen, käsittelyä ja kulkua. Saamme tästä ennakkotapauksen.

Kansalaisaloitteen käsittelyn kuluessa puhutaan paljon oikeudesta rakastaa ja tulla kohdatuksi tasavertaisena ja yhdenmukaisesti. Tunteista puhuminen ja niiden tunnustaminen on joskus vaikeaa, mutta kuitenkin vapauttavaa. Minun mielestäni rakkaus on ihanaa ja siksikin suon sen kaikille. Sukupuolesta riippumatta.

09.09.2016

09.09.2016

19.08.2016 Päivähoito ja yöhoito samalle viivalle

Päivähoitomaksujen laskukaava on ristiriitainen. Maksuja määriteltäessä keskituloinen ja suurituloinen ovat samalla viivalla. Päivähoidon maksuissa ylimmän maksuluokan saavuttaa moni tavallinen keskituloinen lapsiperhe. Rahasta ja tuloeroista puhuttaessa nettotuloista puhuminen unohtuu. Brutto on se, joka ratkaisee. Keskituloisen ja suurituloisen tuloerot saattavat olla tuhansia euroja, mutta päivähoitomaksuissa epäsuhtaa ei haluta nähdä. Minun mielestäni keski- ja suurituloista ei tulisi laittaa samaan maksukategoriaan vaan suurituloisille perheille tulisi olla oma ylempi maksuluokka. Tämän esitin myös keskiviikon A-studio ohjelmassa ja palaute tästä on ollut runsasta. Asia on saanut kannatusta kansalta.

Ymmärrän hyvin kokoomuksen vastustuksen päivähoitomaksujen korottamisesta. Ei asia ole kenellekään helppo. Suuri ongelma mielestäni on juuri tuossa kahden maksuluokan samanarvoisuudesta. Pienituloiset perheet taasen on huomioitu maksuja määriteltäessä kuten kuuluukin ja heidän tilanteensa on kunnossa.

Suomalainen päivähoito on laadukasta ja arvostettua. Koulutus, kokemus ja pedagoginen osaaminen on Suomessa huippuluokkaa. Olen myös itse saanut mahdollisuuden seurata kolmen lapseni kanssa päiväkodin arkea vuosia. Vuodet ovat olleet opettavaisia myös meille vanhemmille. Kiitos upea Hösmärin päiväkoti Espoossa!

Elinkeinoelämän keskusliiton kannanotto täysin maksuttomasta varhaiskasvatuksesta oli yllättävä. Sellaista ei voida Suomessa toteuttaa, sillä palveluille on aina löydyttävä maksaja.

Rahastahan siis tässäkin nyt puhutaan, mutta mitä asioita laittaisimme säästölistalla vastakkain? Mistä säästetään ja mistä otetaan?

Olin viikko sitten Siilinjärvellä Sandelsmarkkinoilla tapaamassa syntypitäjäni ihmisiä. Tapasin yhdeksänkymmentäviisi vuotiaan kotipalvelun asiakkaan, joka kertoi minulle kokemuksiaan hoivasta. Päällimmäisenä oli kiireen tunne, vaikkakin hoito oli hyvää. Kohtasin pitkäaikaissairaan henkilön, joka suri minulle sitä, että ihmiset luulevat hänen olevan humalassa vaikkakin todellisuudessa hänellä on sairaus. Kohtasin henkilön, joka toisti minulle kaksi kertaa saman lauseen: Mitä hyötyä on rahasta, jos ei ole terveyttä. Niinpä. Terveys on ihmiselle kaikki kaikessa.

Olen tehnyt hoitajana pitkän päivä- ja yötyön vanhustenhoidossa. Minun on helppoa puhua vanhustenhoidon tilanteesta, sillä olen elänyt sitä arkea hoitajana hyvin pitkään. Edellisten hallitusten tekemät linjaukset laitoshoidon vähentämisestä ja kotihoidon lisäämisestä osuvat kipeästi juuri tulevina vuosina ikäihmisten hoitoon. Tämä hallitus on joutunut rakentamaan vanhustenhoidon tulevaisuutta tuolle samalle pohjalle. Olemme kehittäneet mahdollisuuksia inhimilliseen ikäihmisten hoitoon. Muunmuassa perhehoitoa ja omaishoitoa on lähdetty kehittämään ja lait niihin liittyen saatiin juuri kesän korvilla valmiiksi. Mutta ei kaikki päätökset ole kuitenkaan täydellisiä, eikä asiat vielä kunnossa. Vanhuslain sisällön avaamista on tehtävä eduskunnassa sitkeästi ja siihen olen itse vannoutunut tarttuvani kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Kertaus on opintojen äiti ja riittävä määrä toistoja tarpeen.

Hoitajamitoituksen heikentäminen on ollut yksi hallituksen kaavailemista kuntien säästökeinoista. Asiassa on kuitenkin monia kysymyksiä. Hoitajien vähentäminen on hyvin epärealistista toteuttaa ja sellaisia epävarmoja päätöksiä tulisi välttää kaikin keinoin. Hyvänä esimerkkinä huonosta aiotusta päätöksestä oli hallituksen esitys eläkeläisten asumistuen lakkauttamisesta. Perussuomalaiset eivät voineet tuota asiaa kuitenkaan lopullisesti hyväksyä ja saimme kuin saimmekin sen peruttua. Tämän myönsi myös Ben Zyskowich illan A-studiossa. Mutta kyllä tuonkin päätöksen taustalta löytyy kompromissi, jossa jokainen hallituspuolue on mukana. Miksi emme siis pystyisi sellaiseen myös päivähoitoasian kanssa?

Olen tuonut hoitajamitoitus asiaa esiin kaikissa mahdollisissa käänteissä, vaikkakin hallitusohjelman mukaan olen lupautunut hallituspuolueessa toimimaan. Olen kuitenkin päättänyt noudattaa vanhaa savolaista sananlaskua tässäkin asiassa: Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.

Ääntä pidetään ja toivottavasti sitä ääntä on myös kuultu.

Mikäli päivähoidon maksujen korotukset perutaan hallituksen budjettiriihessä, tulee myös hoitajamitoituksen heikennykset perua. Päivähoitoa ja yöhoitoa ei voida asettaa vastakkain vaan ne on laitettava samalle viivalle. Päivähoidon lapset ja heidän vanhempansa sekä yöhoidon vanhukset ja heidän omaisensa ovat kaikki yhtä tärkeitä.

15.06.2016 Vanhusasiamies äänitorveksi vanhuksille- tänään vietetään Kätketyt äänet päivää

Kaltoinkohtelutapaukset on nostettava rohkeasti esiin. Kaltoinkohtelijaa vanhuksen lähipiirissä tai hoitotyön työkentällä ei pidä suojella.

Oikeusasiamies ottaa vuosittain kantaa oikeusasiamiehen kertomuksessa vanhustenhoidon tilanteeseen ja havaitsemiin epäkohtiin. Niitä riittää joka vuosi. Asia on laaja ja tarvetta olisi myös valtakunnalliselle vanhusasiamiehelle ja ikääntyneiden asioihin keskittyneelle palvelupuhelimelle. Vanhustenhoidon asiat tulisi koordinoida selkeästi tietyn toimijan alaisuuteen. Tarvitsemme äänitorven vanhuksille. Teen tästä tänään myös hallitukselle toimenpidealoitteen. Hallituksessa on puhuttu ministeritarpeen lisäämisestä, mutta meillä on myös todellinen tarve vanhusasiamiehelle.

Kaipaan yhteiskuntaan aikoinaan eläinsuojeluvaltuutettuna toimineen Anja Eerikäisen- tapaista ihmistä. Hän oli asialleen vannoutunut, intohimoinen ja uskollinen ihminen. Hän meni läpi harmaan kiven. Vastaavaa rohkeutta ja tarmoa tarvitsemme tänään päivä päivältä enemmän.

Ongelmana on myös se, kuinka saadaan tietoa kaltoinkohtelusta. Kukaan ei uskalla puhua. Puhua pitäisi voida myös vaikka nimettömänä. Meidän tulee kannustaa uhreja, omaisia ja työntekijöitä puhumaan.

Vanhukset tarvitsevat ympärilleen myös henkilöitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa ja ehdottaa vaihtoehtoja toimintatapoihin. Tällaisina henkilöinä olen itse hoitajana kokenut myös alan opiskelijat, vastavalmistuneet ja varsinkin kesätyöhön saapuvat. Opiskelijoilla on usein hyviä näkökantoja, uusinta tietoa ja ehdotuksia. Heitä pitäisi kuulla. He näkevät hyvin ja suhtautuvat valitsemaansa alaan hyvinkin tunnollisesti ja omaavat eettisiä toimintatapoja. Nuorissa ihmisissä on viattomuutta ja aitoutta ja siksikin heidän sanoillaan ja näkemyksillään on merkitystä.

Joukkoistamalla haetaan usein kansalaisten vastauksia ja ehdotuksia asioihin. Yksi esimerkki oli tovi sitten Oikeusministeriön järjestämä keskustelufoorumi asuntoosakeyhtiölaista ja sen muutostarpeista. Samanlainen kysely olisi nyt ehdottoman tarpeen myös vanhusten kaltoinkohteluun liittyvien teemojen keskuudessa. Joukossa on voimaa- ajatuksella ja sieltä kumpuavilla ehdotuksilla on suuri mahdollisuus.

Katsotaan ympärillemme, haastetaan toinen toisemme niin työntekijöinä kuin yhteiskunnan jäseninä, nostetaan ongelmat esiin. Ollaan rohkeita, ei syyllistetä, mutta ei kuitenkaan suojella kaltoinkohtelijaa. Tuodaan asiat päivänvaloon ja tehdään niille jotain.

14.06.2016 Hallitus toi omaishoitajat päivänvaloon- Jaksamista tuetaan monin eri keinoin

08.06.2016 Tämä persunainen ei kanna turkiksia

Julkisuuteen päätynyt arvio perustuu Animalian ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen kyselyyn.

En tiedä kuka on vastannut kyselyyn, mutta puolueessa tehdään myös toimia eläinsuojelullisten asioiden eteen. Kyselyn tulos on ikävä ja se kertoo, että on siis tehtävä kahta kovaäänisemmin toimia jatkossa. Tovi sitten nostin esiin suomalaisissa teurastamoissa tapahtuneet väärinkäytökset kirjallisilla kysymyksillä ministerille ja olen edelleen sitä mieltä, että parannettavaa asioissa on paljon. Meiltä puuttuu muun muassa erityisesti teurastamiseen kouluttava tutkinto. Julkisuuteen päätyneet videot teurastamoissa tapahtuneista epäonnistuneista teurastusyrityksistä olivat kerrassaan hirveitä. Teurastamoja on valvottava pistotarkastuksin ja epäkohdista on vaadittava teurastamojen johtoa vastuuseen.

Olin yksi niistä, jotka viime kaudella äänestivät turkistarhauksen kieltämisen puolesta. Tämä perussuomalainen nainen ei kanna turkiksia vaan vetää villaa päälleen. Tämä on puhtaasti asia, johon naiset voivat vaikuttaa. Arvostan Animalian ja Suomen eläinsuojeluyhdistyksen työtä äärettömän korkealle, kuin myös Animalialta saatua Pro Animalia –palkintoa, joka myönnettiin Turkistarhaton Suomi –kansalaisaloitetta puoltaneille kansanedustajille.

Olen adoptoinut perheeseemme Kodittomat Koirat rystä pellolle syntyneen ja myös nälkää nähneen koiran, joka on luonteeltaan ja olemukseltaan kuin viisaan ihmisen henkäys. Olemme perheenä halunneet antaa kodin sellaiselle raukalle, jolla mahdollisuudet olisivat muutoin olleet heikot.

Olen kaivannut pitkään eläinsuojelukentälle aikoinaan toiminnassa mukana olleen ja nyt jo edesmenneen Anja Eerikäisen kaltaista hahmoa, joka pysäytti teurasautot ja meni rytinällä paikkaan kuin paikkaan eläinten oikeuksia puolustamaan. Oikeutta eläimille- järjestö avasi suomalaisille MOT ohjelmassa ovet nähdä eläinten viimeisiä hetkiä teurastamoissa. Joka näki ne videot ei voi koskaan ohittaa eläinten oikeuksia.

Marraskuussa 2015 ryhdyin myös katsomaan omaa ruokalautastani entistäkin tarkemmin. Lihaa siltä ei enää juurikaan löydy.

10.05.2016 Sairaanhoitajien palkankorotukset eivät aiheuttaneet Suomen taantumaa

Pitkän työuran tehneenä hoitajana on ollut ikävää seurata ja vastata väitteisiin, joiden mukaan Suomen talouden taantuman syy olisi ollut hoitajien palkankorotuksissa.Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehyn työtaistelu syksyllä 2007 johti Kuntatyönantajien ja Tehyn erilliseen virka- ja työehtosopimukseen ja sairaanhoitajien neljälle vuodelle jaksotettuun palkkojen tasokorotukseen vuonna 2007.

Tuona työtaistelusyksynä en itse vielä ollut mukana politiikassa, mutta osallistuin rivihoitajana keskusteluun hoitoalan tilanteesta. Keskustelut johtivat minut sattuman kautta Helsingin Kustaankartanon vanhustenkeskukseen tilaisuuteen, jossa mukana olivat myös silloinen pääministeri Matti Vanhanen ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen. Minä olin saanut tehtäväkseni avata hoitotyön arjen tilannetta johtaville päättäjille.

Sillä reissulla minulle selvisi hoitajana se, että mikäli hoitajat halusivat palkkatilanteensa kohenevan, oli toimiin käytävä täysin jossakin muualla kuin poliitikkojen kahvipöydässä. Samalla tajusin, että eduskuntavaalien 2007 alla käydyt vaalipuheet ja jopa "vaalilupaukset" hoitajien viidensadan euron palkankorotuksista olivat kuplia. Tilaisuuden jälkeen koin luissani ja ytimissäni taistelutahtoa ja olin täysin valmis nousemaan barrikadeille hoitoalan matalapalkkauksen vuoksi.

Yleisradion teettämän kyselyn mukaan silloista vuoden 2007 työtaistelua kannatettiin laajasti. Sairaanhoitajia pidettiin koulutukseensa ja työn vaativuuteen nähden alipalkattuina, mistä seurasi myös työvoimapula alalla. Käytyjen neuvottelujen vauhdittamiseksi työtaistelulla oli myös laajat tukitoimet.

Suomi ajautui vuonna 2008 taantumaan maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena. Tuli maailmanlaajuinen pankkikriisi ja yritysten lainansaannin voimakas heikentymiseen. Suomea vei taantumaan myös pitkään jatkunut viennin heikkous, joka puolestaan johtui kilpailukyvyn murentumisesta ja teollisuuden rakennemuutoksesta, erityisesti yksityisten investointien putoamisesta.

Talouskriisi on ollut yhteinen myös Euroopan kanssa, joten sairaanhoitajien palkkapolitiikan liittäminen talouskriisin syyksi on tuntunut kohtuuttomalle.

Suomen jakautuminen naisaloihin ja miesaloihin puhuttaa aina silloin, kun pohditaan vanhempainvapaiden kustannusten jakamista tasaisesti työnantajien kesken. Sairaanhoitajiksi tarvittaisiin myös miehiä, mutta edelleen alalle lähdön jarruna on työn palkkaus. Toki muitakin toimia alan vetovoimaisuuden säilyttämiseksi on tehtävä, sillä hoitoalalle oikeasti haluavia ja siellä myös pysyviä tarvitaan. Henkilöstön hyvinvointiin on panostettava.

Erityisesti huolestuttavana suuntauksena on pidettävä mm. lähihoitaja koulutukseen liitettyjen pääsykokeiden ja henkilökohtaisten oppilashaastattelujen väheneminen jopa katoaminen oppilasvalinnoissa. Hoitoalasta ei saa tulla sisäänheitto alaa, johon kuka tahansa pääsee. Tarvitaan myös kutsumusta ja paloa alalle, jonka kohteena on toinen ihminen. Kun alalla on osaavat ja hyvät hoitajat, niin ajatus siitä, että hoitaja on palkkansa ansainnut saa vahvistuksen.

29.04.2016 Myös laitosvanhuksen on päästävä akuuttisairaanhoitoon ja päivystykseen

Iltalehti uutisoi viikolla tapauksesta, jossa kerrottiin vanhuksen menehtyneen hoitamattomaan ja kuroutuneeseen tyrään vanhainkodissa (iltalehti 26.4.16).

Kun ja jos hoivakodeissa ei ole päivittäistä tai yöaikaista lääkäriä paikalla, ambulanssin tilaamista hoivakotiin ei tule empiä äkillisen sairaustapauksen, kaatumisen tai muun epäilyttävän oireen kanssa.

Jokaisella ikääntyneellä tulee olla mahdollisuus ja oikeus päästä akuuttihoidon piiriin, vaikka asuisikin hoitolaitoksessa tai ei itse kykenisi tekemään hoitoaan koskevaa päätöstä. Muistisairas ikääntynyt ei ehkä osaa ilmentää vaivaansa tai kipuaan, joten hoitajilta vaaditaan niissä tilanteissa erityistä osaamista, vaikkakin vanhuksen terveydentilan tarkkailun ja erilaisten sairauksien oireiden ymmärtämisen ja havaitsemisen tulisi olla itsestäänselvyyttä ja hoitoalan henkilökunnan toimenkuvaan kuuluvaa rutiinia.

Myös vanhusten kivunhoitoon ja kiputilojen havaitsemiseen tarvitaan Suomessa lisätietoutta ja koulutusta. Hammassärky, kuluma- ja nivelkivut, virtsatulehdukset tai muut kiputilat saattavat jäädä hyvinkin ovelasti huomaamatta ja hoitamatta, vaikka kyseessä olisikin vakavat vaivat. Suomessa on kiitettävästi puututtu vanhusten liikalääkitykseen muun muassa uni- ja rauhoittaviin lääkkeisiin. Se on toki ollut hyvä ja oikea suunta.

Ammattitaitoisen henkilökunnan rooli korostuu. Hoitajilla on oltava ammattipätevyys ja sairaanhoidollista osaamista ja tietotaitoa myös ikääntyneiden parissa, vaikka vanhuus ei olekaan sairaus. Vastuu vanhuksen hoidosta on kannettava. Pitää olla sairaanhoidollista ja perushoidollista osaamista, sillä näistä syntyy hyvä, vastuullinen, huolellinen ja potilasturvallinen hoito. Hoivalaitoksissa tulisi olla myös selkeä ohjeistus siitä, miten yllättävissä ja akuuteissa laitoksen asukkaiden sairaustilanteissa toimitaan ja kehen otetaan yhteyttä.

Kysymys on inhimillisyydestä, mutta myös potilasvahinkojen torjumisesta. Vanhusten akuutit sairaudet ja kiputilat on hoidettava oikeaaikaisesti siinä missä muidenkin.

26.04.2016 HOK-edustajistoaloitteeni keliakiatuotteiden hintojen tarkistamisesta käsittelyssä tiistaina edustajistossa

18.04.2016 Harvinaiset sairaudet tulevat näkyviksi myös pohjoismaisella tasolla

On hienoa, että Suomessa on huomioitu harvinaisten sairauksien potilasryhmä ja olemme lähteneet kehittämään erilaisia ja uusia potilaslähtöisiä toimintatapoja. Harvinaisen sairauden diagnoosin saanut on kirjaimellisesti harvinainen ja näin ollen myös usein yksin sairautensa kanssa. Suomen mallissa luodaan koko maan kattavia asiantuntijaverkostoja, joiden olemassaoloa hyvödynnetään muun muassa videokokousten, digitalisaation ja potilaan ja erikoislääkärin välisen videoneuvottelun mahdollistavin keinoin. Hankkeessa ovat mukana kaikki yliopistosairaalat. Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja tasaarvon näkökulmasta uudistukset ovat merkittäviä ja niiden tarkoituksena on myös nopeuttaa potilaan diagnoosin saamista ja siihen aloitettavaa hoitoa.

Harvinaisiin sairauksiin liittyvää tiedon jakamista ja yhteistyömalleja on ryhdytty kehittämään ja toteuttamaan myös pohjoismaisella tasolla. Entinen ruotsalaisministeri Bo Könberg sai tehtäväkseen laatia selvityksen terveysalan pohjoismaisen yhteistyön kehittämisestä ja vahvistamisesta seuraavien 5–10 vuoden aikana. Syntyi 14 erilaista toimenpide ehdotusta sisältävä ns.Könberg raportti.

Raportti on tullut tutuksi Pohjoismaiden Neuvoston kokouksissa, erityisesti Hyvinvointi- (nyk.Hyvinvointi Pohjolassa) valiokunnassa , ja se sisältyy Pohjoismaiden ministerineuvoston kestävän pohjoismaisen hyvinvoinnin ohjelmaan. Harvinaisiin sairauksiin liittyen Könbergin raportissa esitetään muun muassa Harvinaisten sairauksien pohjoismaisen verkostoa, sekä yhteisen harvinaisten lääkkeiden lääkevaraston perustamista ja lääkealan yhteistyön lisäämistä. Toimenpide ehdotus on viety eteenpäin ja Pohjoismaiden välille on juuri perustettu Harvinaisten sairauksien verkosto, jonka tarkoitus on kehittää olemassa olevia sekä uusia tapoja Pohjoismaiselle yhteistyölle liittyen harvinaisiin sairauksiin. Sen tehtävä on myös vahvistaa pohjoismaista yhteistoimintaa tämän asian alueella ja parantaa koordinaatiota yhteisissä aloitteissa. Verkostoon kuuluu alan asiantuntijajäseniä kaikista pohjoismaista.

Suomi toimii tänä vuonna Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtaja maana ja verkoston puheenjohtajuus kuuluu myös Suomelle. Meillä on myös täytäntöönpanovastuu eräistä Könberg- raportin suosituksista.

Pohjoismaiden neuvoston Hyvinvointi Pohjolassa valiokunta käsittelee Könberg- raporttia nyt huhtikuussa pidettävässä kokouksessa Norjan Oslossa. Hyvinvointi Pohjolassa valiokunnan suomalaisjäsenä olen saanut tehtäväksi raportoida kokouksessa Könberg raportin toimeenpantuja asiakohtia Suomen ja Pohjoismaiden näkökulmasta harvinaisiin sairauksiin liittyen.

Pohjoismaiden neuvoston toiminta on jäänyt suomalaisessa poliittisessa keskustelussa jokseenkin pimentoon. Tämä on harmi, sillä Pohjoismaisella Neuvostolla on vaikuttavuutta ja merkitystä. Esimerkkinä on pidettävä vaikkapa juuri toimia harvinaisten sairauksien esiinnostamisessa. Verkostoituminen, yhteistyö, tutkimustiedon, taidon ja osaamisen jakaminen, ja vertaistuen löytyminen on mahdollista ja harvinaista sairautta sairastavat ihmiset voivat hekin tulla nyt nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi myös kansainvälisellä tasolla. Harvinaissairautta sairastavan ei tule jäädä enää yksin.

22.02.2016 Kantelu Eduskunnan oikeusasiamiehelle Turun kaupungin psykiatrisen toimialan johtotehtävissä toimineiden henkilöiden toiminnasta vuosina 2009 -2014 sekä muut mahdolliset selvitystoimet

Perustelut
Helmikuussa 2016 julkisuuteen tuli tietoa, että Turun Kupittaan Sairaalan G1 vanhuspsykiatrian osastolla oli tapahtunut vuosien ajan potilaiden kaltoinkohtelua hoitohenkilökunnan toimesta. Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian G1-osasto on suljettu osasto. Potilaat ovat yli 65-vuotiaita pakkohoitoa tarvitsevia akuutteja mielenterveyspotilaita. Osasto on 15-paikkainen, mutta potilaita siellä on tarpeesta riippuen yhtä aikaa tyypillisesti 8–20.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan potilaat olivat kohdanneet hoitohenkilöstön taholta kovakouraista repimistä ja riuhtomista, potilaan pään ja jalkojen kolhimista sängyn kaiteisiin, erittäin rajua tarttumista, potilaan tönimistä ja heittämistä lattialle.

Turun Sanomien tietojen mukaan yhtä potilasta oli myös hakattu hoitohenkilön toimesta nyrkeillä.

Turun Kupittaan sairaalan G1 osaston tilanteesta on saatu tietoa erilaista lähteistä, jotka eivät julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ole kuitenkaan potilailta saatua tietoa. Potilaat olivat yrittäneet lähteiden mukaan kertoa tapahtumista heitä hoitaville hoitajille ja lääkäreille, mutta potilaita ei oltu uskottu, vaan heidän puheitaan oli pidetty sekavina ja psykoottisina.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hoitohenkilöstön väärinkäytökset ovat ajoittuneet vuosille 2009 - 2014. Väärinkäytökset paljastuivat Turun kaupungin psykiatrisen johdon tietoon ja niitä selvitettiin pienellä kokoonpanolla ja salassa muilta valvontaviranomaisilta. Turun kaupungin psykiatrisissa johtatehtävissä toimineet henkilöt eivät vieneet tietoon tulleita hoitohenkilöstön väärinkäytöksiä eteenpäin tutkittavaksi, vaikka siihen olisi ollut syytä. Turun sairaalan G1 osastolla tapahtui myös julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lääkevarkauksia, joista julkisuudessa olleiden tietojen mukaan olisi ilmoitettu poliisille. Asian etenemistä ei oltu kuitenkaan seurattu, eikä tapaukset olleet päätyneet koskaan tuomioistuimeen.

Turun sairaalan G1 osaston hoitohenkilökunnan potilaisiin kohdistamasta kaltoinkohtelusta harkittiin hoitajien irtisanomista. Tällaisiin toimiin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ei kuitenkaan menty, vaan kaltoinkohteluun syyllistyneet hoitohenkilöt saivat jatkaa työssään.

Julkisuudessa on kerrottu, että Turun kaupunki myöntää jättäneensä ilmoittamatta osastolla G1 tapahtuneista väärinkäytöksistä valvontaviranomaiselle eli Valviralle.

Perusteluna julkisuudessa on kerrottu, että selkeä ohjeistus siitä, missä kohtaa ja milloin ilmoitus Valviralle tulisi tehdä ei ole. Valviran julkisuuteen antaman tiedon mukaan kaikki esimiesasemassa terveydenhuollossa työskentelevät voivat tehdä valvontaviranomaiselle ilmoituksen terveydenhuollon työntekijöiden toiminnasta.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Turun kaupungin psykiatrian tulosyksikköjohtaja ei ilmoittanut ongelmista Valviraan. Ilmoitusta eivät tehneet myöskään osaston vanha tai uusi ylihoitaja. Ylihoitaja vaihtui lokakuussa 2013, eli sen jälkeen, kun väärinkäytöksiä käsittelevä selvitys oli valmistunut.
Turun kaupungin psykiatrisen johdon olisi pitänyt informoida Kupittaan sairaalan G1 osastolla havaituista hoitohenkilöstön potilaisiin kohdistamista kaltoinkohtelutapauksista eteenpäin valvoville viranomaisille. Kupittaan sairaalan osastolla G1 on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan syyllistytty lukuisiin väärinkäytöksiin ja potilaiden laiminlyönteihin, jotka vaativat perusteellista selvitystä. Turun kaupungin psykiatrisen johdon osuutta tapahtumakulun selvittämiseen on myös syytä selvittää. Selvityksessä on tuotava ilmi se, että onko Turun kaupungin psykiatrisen johdon selvitystoimet G1 osaston hoitohenkilöstön kohdistamissa potilaiden kaltoinkohtelutapauksissa olleet riittäviä ja onko Turun kaupungin psykiatrisen toimen johtotehtävissä tapahtumaketjun aikaan toimineet henkilöt laiminlyöneet tehtävänsä ylläpitää turvallista ja hyvää vanhusten- ja sairaanhoitoa Turun Kupittaan sairaalan G1 osastolla. Selvityksessä on käytävä ilmi myös se, millaisiin toimiin Turun Kupittaan sairaalan G1 osastolla ryhdyttiin vuosien 2009 -2014 potilaiden hoitohenkilöstön toimesta kohtaaman kaltoinkohtelun ja hoidon laiminlyönti tapausten johdosta.

Turun Kupittaan sairaalan G1 osastolla tapahtunut potilaiden kaltoinkohtelu on ollut ajallisesti pitkäkestoista ja aiheuttanut potilaille suurta kärsimystä. Osaston hoitohenkilöstön kohdistamat toimet puolustuskyvyttömiin hoitoa ja hoivaa tarvitseviin sairaisiin ja iäkkäisiin potilaisiin on ollut julmaa ja tuomittavaa. Turun Kupittaan sairaalan G1 osaston tapahtumien kulku on hyvä selvittää myös jokaisen asianosaisen oikeusturvan kannalta.

Aiheeseen liittyvät muut valitukset, kantelut tai tutkinnat
Turun Kupittaan sairaalan G1 osastolla ilmenneet epäselvyydet potilaiden hoidossa ovat nousseet esiin julkisuudessa olleiden tietojen perusteella. Muun muassa Turun Sanomat on kirjoittanut asiasta.

Allekirjoittaneen toimesta ei ole tehty muita kanteluja asiaan liittyen, mutta Turun Kupittaan sairaalan tilanteesta on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan käynnistetty erilaisia muita selvitystoimia.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Valvira selvittää Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian suljetun osaston ja muiden osastojen toimintaa yhdessä Lounais-Suomen aluehallintoviraston kanssa.
Sairaalan toiminnan selvittäminen alkoi tiedonkeruulla ja mahdollisten aiempien valvonta-asioiden läpikäymisellä.

Turun kaupungin hyvinvointitoimialan johto ja sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajat ovat käsitelleet vanhuspsykiatrian tilannetta ja antaneet asiasta tiedotteen 18.02.2016.
Tiedotteessa sanottiin seuraavaa: Turun kaupungin hyvinvointitoimialan johto on kokoontunut iltapäivällä käsittelemään vanhusten kaltoinkohtelua Kupittaan psykiatrisessa sairaalassa. Tilannetta käsittelivät toimialajohtaja Riitta Liuksa, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Jarmo Rosenlöf, varapuheenjohtaja Aila Harjanne sekä palvelualuejohtaja Katariina Korkeila ja kaupunginsihteeri Antti Perälä.
Kokouksessa keskusteltiin mm. psykiatrian G1-osastolta vuonna 2013 tehtyä selvitystä ja toimenpiteiden toteutumista. Turun kaupungin hyvinvointitoimiala sekä sosiaali- ja terveyslautakunta edellyttävät, että palvelut ovat laadukkaita ja potilasturvallisuus taataan kaikilta osin. Psykiatrisen hoidon operatiivisessa toiminnassa on tapahtunut myös henkilöstövaihdoksia.
Jatkossa arvioidaan tehtyjen toimenpiteiden toteutumista ja niiden nykytilanne. Selvityksen tekee Turun kaupungin sisäinen tarkastus.
Sosiaali- ja terveyslautakunta edellyttää jatkossa tiheää seurantaa asian suhteen.

Tällä kantelulla pyydän oikeusasiamiestä ryhtymään omalta osaltaan tarvittaviin selvitystoimiin tähän laajaan asiakokonaisuuteen liittyen.

21.2. 2016
Arja Juvonen

04.02.2016 Pohjoismaiden Neuvostossa jättämääni kirjalliseen kysymykseen sähköautoilun edistämisestä annetun vastauksen tiivistelmä suomeksi

18.01.2016 Vanhuksiin kohdistuvat rikokset ovat vaijettu ilmiö Suomessa

Poliisin tietoon tulleet yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina. Poliisiammattikorkeakoulun tilastoista saatujen lukujen mukaan varkauksien ja törkeiden varkauksien kohteiksi joutuneiden määrä on kasvanut viidessä vuodessa noin viidenneksen.

Tämä ilmiö on nyt nostettava pöydälle, siitä on ryhdyttävä puhumaan ja ikääntyneiden kohtaamia vääryyksiä ryhdyttävä ennaltaehkäisemään. Tarvitaan viranomaisten, hoivatoimijoiden, omaisten ja kansalaisten valppautta. Ikääntyneet tarvitsevat erityistä turvaverkostoa ympärilleen.

Myös vammaiset ovat vaarassa joutua rikoksen uhriksi. Espoossa muutamia vuosia sitten kehitysvammaisilta henkilöiltä varastettiin heidän pankkikorteillaan tilit tyhjiksi. Rikollisia ei saatu koskaan kiinni.

Keskustelu käy nyt turvapaikan hakijoiden ympärillä kuumana ja otamme kantaa siihen, että tarvitsemme lisää poliiseja, vartijoita ja katupartioita. Turvallisuus on tunnetta, mutta sen on oltava myös faktaa. Jos turvallisuuden tunnetta halutaan antaa kaduille, sitä tulee antaa myös seinien sisälle vanhuksille.

Palvelutalo saattaa olla turvaton huolimatta siitä, että siellä on hoitajia. Palvelutalon ovista pääsee livahtamaan sisään myös asiattomia kulkijoita. Ikääntynyt kotona asuva on kodissaan yksin. Milloin vartijat ja valvontakamerat tulevat myös palvelutalojen oville? Laitetaanko vanhan ajan talonmies istumaan palvelutalon ovelle ja seuraamaan päivän kulkijoita? Entäpä turvahälyttimet vanhusten asuntoihin. Seinään asetettava ns.paniikkipainike nappi, joita on jo paljon käytössä olisi yksi hyvä idea turvata ikääntynyttä. Lisäksi ikääntyneille henkilöille ja heidän omaisilleen olisi ryhdyttävä antamaan turvallisuuskoulutusta ja kerrottava erilaisista turvallisuusriskeistä. Tietoa on jaettava ja ennakointiin on ryhdyttävä. Suomessa ollaan liian pidättyväisiä ja sinisilmäisesti luotetaan ja uskotaan hyvään. Lintukodon aika on kuitenkin menossa ohi.

Jätänkin aiheesta kirjallisen kysymyksen: Miten turvata myös ikääntyneiden turvallisuutta.

14.01.2016 Perussuomalaiset vaikuttivat kotihoidontuen pakkojakamisen perumiseen vahvasti viime eduskuntakaudella

Arolan artikkeli on oiva muistutus siitä, miten politiikan suuntaa on mahdollista muuttaa myös oppositiosta käsin. Arola jättää artikkelissaan mainitsematta kuitenkin silloisen kauden suurimman oppositiopuolueen perussuomalaisten kannan kotihoidontuen pakkojakamiseen. Vastustimme sitä ehdottomasti ja kotihoidontuen pakkojakamisen perumiseen vaikutimme myös vahvasti.

Asiaa vastustivat myös pienten lasten vanhemmat, jotka ottivat yhteyttä ja vaativat selkeyttä asian käsittelyyn. Äityslomiaan ja hoitovapaitaan miettivät vanhemmat pyysivät neuvoja siitä, miten miettiä ja suunnitella tulevia lastenhoitovapaitaan.

Perussuomalaiset jättivät välittömästi aloitteestani maaliskuussa 2012 hallituksen esittämästä kotihoidontuen pakkojakamisesta keskustelualoitteen, jossa vaadimme asiaan liittyvää ajankohtaiskeskustelua sekä kotihoidontuen leikkaamisen vaikutusten arviointia. Tovi keskustelualoitteen jälkeen myös keskusta jätti asiasta välikysymyksen, johon myös perussuomalaiset yhtyivät.

Perussuomalaiset kävivät asiasta edellisellä eduskuntakaudella lukuisia keskusteluja ja vastaväittelyitä, esitimme perusteluja kotihoidontuen pakkojakamisen ajatuksen mielettömyydelle ja toimme esiin omakohtaisia kokemuksia liittyen kotihoidon vapaavalinnaisuuden merkitykselle. Kolmen lapsen äitinä, lapset kotona hoitaneena ja silloisena ensimmäisen kauden "tuoreena" kansanedustajana koin ja koen, että juurikin sillä, äitien ja isien arjen keskeltä tulleella kokemuksella ja näkemyksellä, oli ainakin itselleni paras mahdollinen mandaatti toimia tässä asiassa. Perheitä ei voida pakottaa tekemään päätöksiä vastoin tahtoaan vaan perheillä tulee olla valinnanvapaus oman lapsen hoitoa suunnitellessaan.

Perussuomalaiset pitävät edelleen tärkeänä sitä, että kotihoidontuen jakamisessa noudatetaan perheiden valinnanvapautta, eikä lastenhoito aikaa vanhempien välillä jaeta pakolla.

11.01.2016 Vanhat ilmiöt, uudet ilmiöt ja ilmiöt, joita ei nähdä

Jäin pohtimaan Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Katju Aron kommentointia liittyen apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäen havaintoihin Suomeen saapuneesta ja ulkomaalaisten turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomasta uudesta seksuaalihäirintään liittyvästä ilmiöstä. Puheenjohtaja Katju Aro esitti lauantaina 8.1.2016 Iltalehden artikkelissa, että poliisi on ylittänyt valtuutensa ja poliisin lausuntoja tulisi korjata. Aron mielestä poliisin tiedottamisessa tulisi ottaa vastedes tiukka asialinja. Mielestäni Naisasaliitto Unionin kanta asiaan oli outo.

Itselleni Aron kommentoinnista tuli tunne, että Naisasialiitto Union ei allekirjoita poliisin näkemystä Suomeen saapuneesta uudesta naisiin kohdistuvasta häirintäilmiöstä. Poliisi tiedotti viime joulukuussa, että naisiin kohdistuu enemmän seksuaalista ahdistelua, johon liittyy myös se, että miehet lähtevät seuraamaan naisia, käyvät käsiksi ja suutelevat väkisin. Pahimmassa tapauksessa teot ovat olleet vieläkin vakavampia, joista on tullut myös tuomioita.

Puheenjohtaja Aron näkemys oli, että ilmiö ei ole uusi. Hän vetosi kommentissaan viime vuotisiin tilastoihin, joissa näkyy ahdistelutapausten runsas määrä. Laki seksuaalisesta ahdistelusta astui voimaan reilu vuosi sitten ja on hienoa, että tilastoissa näkyvät uuden lain voimaantultua esiin nousseet tapaukset. On totta, että tapauksia on tullut esiin ja ilmiö kaikkinensa on tullut päivänvaloon. Myös törkeiden raiskausten tilastointi ja tapaukset ovat lisääntyneet sillä rikoslakiin tuli muutos, että alle 18 vuotiaaseen kohdistuva raiskaus tulkitaan aina törkeäksi raiskaukseksi. Lainsäädännön ohjaaminen tähän suuntaan on ollut erittäin hyvä asia ja olin myös itse lakivaliokunnassa viime eduskuntakaudella ajamassa juurikin näitä asioita.

Tilastojen varjosta nyt kuitenkin nähtävä myös eteenpäin. Yksikin tilastoon päätyvä tapaus on liikaa, tapahtuu se sitten Helsingissä tai Kuopiossa. Kun puhumme henkilöön kohdistuvasta vahingosta, kaikki ei voi olla vain tilastomatematiikkaa. Kuinka voisimme siis estää mahdolliset tulevat ahdistelu- ja häirintätapaukset ja turvata Suomessa jokaisen yksilön koskemattomuutta?

Olen ottanut eduskunnassa pitämässäni puheessa kantaa siihen, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on ollut Suomessa aina ja Suomi on kärkipaikoilla naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa. Olen myös ollut vahvasti ajamassa turvaa ihmisten ikääntymiseen ja siihen, että ikääntyneen kaltoinkohtelutapaukset nostetaan esiin. Nämä uutiset eivät kuitenkaan saa Suomessa palstatilaa. Siinä missä hoitajia on liian vähän ja vanhus kokee turvattomuutta, laiminlyöntejä jopa heitteillejättöä on edelleen pimennossa. Puhumme siitä, että tarvitsemme poliiseja, vartijoita ja katupartioita, mutta emme puhu siitä, että tarvitsemme turvaavaa kättä vanhukselle. Ja se on niin väärin, että sieluani sieppaa ja sydäntäni särkee. Vanhuksiin kohdistuvat omaisuusrikokset ovat myös arkipäivää Suomessa. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Se, että ahdistelu- ja lääppimiskeskustelu on nyt noussut erityisesti esiin turvapaikanhakijoiden saavuttua Suomeen, ei vie mitenkään pohjaa Suomen historian tapahtumista. Kuten ennen myös nyt joudumme katsomaan selustamme ja neuvomaan ohjeet myös lapsillemme. Meidän kaikkien tulee yhdistää myös voimamme ja viisautemme, jotta saamme naisiin kohdistuvan väkivallan laskuun. Myös ennakointia ja katsetta tulevaisuuteen tarvitaan. Väkivalta, häirintä, ahdistelu, raiskaus ovat kaikki tuomittavia teki ne sitten suomalainen tai ulkomaalainen ihminen ja oli kohteena sitten suomalainen tai ulkomaalainen.

Poliisin, päättäjien ja koko yhteiskunnan valppautta tarvitaan ja mielestäni juuri siitä on esimerkiksi apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäen antamassa lausunnossa liittyen "uuteen seksuaalihäirintäilmiöön" kyse. Kevään ja kesän myötä myös näemme, mihin suuntaan poliisin esittämä ilmiö kehittyy ja onko kyseessä todellakin vain ohimenevä ilmiö vaiko asia, joka on tullut jäädäkseen. Mikäli näin olisi, niin Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Katju Aron lauantaisessa haastattelussa esittämälle toteamukselle siitä, että pelon tunne on aina liittynyt naisten ulkona liikkumiseen, ei olisi myöskään tulevaisuudessa näkyvissä muutosta. Sellainen kehitys olisi kestämätöntä, sehän olisi entisestään askel taaksepäin.

Tämän hetkinen keskustelu jurraa paikallaan ja saa aikaan syyttelyä, joka ei johda mihinkään. Meidän tulisi hyväksyä ja nähdä se, että meillä on Suomessa olemassa jo ilmiöiden kaari. Ne ovat vanhat ilmiöt, uudet ilmiöt ja ilmiöt, joita ei nähdä. Siis toimitaan.

07.01.2016 HOK- edustajistoaloite: Keliakia tuotteiden hintojen tarkistaminen ja alaspäin saattaminen

8.12.2015
HOK-edustajisto


Keliakiatuotteiden hintojen tarkistaminen ja alaspäin saattaminen

Gluteeniton ruokavalio aiheuttaa keliaakikolle ylimääräisiä kustannuksia useita kymmeniä euroja kuussa. Keliaakikko ei voi valita, syökö hän tavallisia tuotteita vai gluteenittomia. Hänen on hoidettava elinikäistä sairauttaan joka kerta ruokaillessaan. Keinot keliakiatuotteiden hintojen saattamiseksi lähemmäs yleistä hintatasoa tulisi selvittää.

Keliakiatuotteiden hintataso on nykyisellä tasolla korkea. Gluteenittomien tuotteiden tarjonta ja valikoima on kuitenkin jo laaja-alaista ja monipuolista. Valitettavasti tuotteiden kasvanut kysyntä ja tarjonta eivät ole laskeneet hintoja. Esimerkiksi erikoisruokavalioon myös kuuluvien vähälaktoosiset ja laktoosittomat tuotteet ovat jo kuluttajille hintaystävällisiä. Jotta keliaakikon ruokavalion monipuolisuus turvataan, tuotteiden tulee olla heidän saatavilla. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna olisi hienoa, mikäli kaupan sektori voisi vastata jotenkin tähän tarpeeseen. Helsingin Osuuskauppa-Elanto pystyy nostamaan asian esille vieden sen myös S-ryhmän tietoon. Keliakorvauksen (ruokavaliokorvaus) 23,60 euron poistuminen vuoden 2016 alussa merkitsee keliaakikoille kustannusten lisääntymistä entisestään. Keliakiakorvaus poistettiin selkeyttämään vammaisetuisuusjärjestelmän kokonaisuutta.


Edellä kerrotun perusteella esitän,

että HOK ja S-ryhmä selvittävät keliakiatuotteiden hintojen tarkistamisen ja alaspäin saattamisen mahdollisuuden kuluttajaystävälliselle tasolle.

Helsingissä 8.12.2015
Arja Juvonen /ps