Etusivu Kuka
olen
Kunta-
politiikka
Eduskunta-
työ
Ajan-
kohtaista
Blogi Artikkelit
 
Valtiopäivätoimet Arja Juvonen

Puheet eduskunnassa Arja Juvonen

 
Vuosi: 2024 - 2023 - 2022 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008

31.12.2014 Ylen Nettistudio- vanhuksista, omaishoitajista, hyvästä hoidosta, kansalaisaloitteesta, elämästä ja kuolemasta. Katso tästä. Hyvää Uutta Vuotta 2015 vanhan mottoni sanoin: Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat (Koskela,Tunt.sot.)



Lisätietoa >>



29.12.2014



10.10 – 10.35
Ma 29.12.2014 Kesto: 25 minYle Helsingin nettistudiossa Arja Juvonen
Yle Helsinki haastattelee maanantaisin klo 10.15 uusmaalaisia kansanedustajia. Tällä kertaa haastatteluvuorossa on perussuomalaisten Arja Juvonen Espoosta.

Lisätietoa >>



23.12.2014 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015



Hyvää Joulua ja Onnea Uuteen Vuoteen 2015. Kiitos yhteydenotoista, tuesta ja kannustuksesta, jota olen kuluvan vuoden aikana saanut. Pidetään toisistamme huolta!



14.12.2014 Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2015- Arja Juvonen -tukiyhdistys perustettu, tule mukaan!



Olen ehdolla eduskuntaan toiselle kaudelle kevään 2015 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä. Ensimmäinen kausi kansanedustajana on ollut tiivistahtinen ja opettava. Olen tehnyt aktiivisesti niitä toimia, joita edellisten vaalien alla äänestäjilleni lupasin. Oppositosta voi vaikuttaa, kun toimii sitkeästi, tarmokkaasti ja asiaansa uskoen. Koskaan ei pidä luovuttaa, vaan etsiä uusia näkökulmia asiansa eteenpäin viemiseksi.

Vuosi 2014 päättyy osaltani iloisin mielin, sillä lakialoitteeni vammaisneuvostojen saattamisesta lakisääteiseksi meni joulukuussa eduskunnassa läpi. Lisäksi vuoden 2012 toimenpidealoitteeni mukainen hallituksen esitys laajarunkoisten rakennusten (maneesit) rakennustarkastuksista on juuri nyt eduskunnan käsittelyssä.

Pyrin jatkokaudelle eduskuntaan tekemään työtä ihmisen hyväksi ja ihmisen eteen. Asenteeni on olla aktiivinen, tarmokas, kuunteleva ja epäkohtia esiinnostava. Teen kaikkeni ollakseni luottamuksesi arvoinen, sillä Sinä olet minun työnantajani.

Ota minuun yhteyttä, jos haluat mukaan käytännön kenttätyöhön eduskuntavaaleissa.

Haluatko tukea vaalityötäni ensi kevään eduskuntavaaleissa? Tukiyhdistyksen tilinumero on alla.

Arja Juvonen-tukiyhdistys
FI61 1619 3500 0314 01
BIC: NDEAFIHH





08.12.2014 Lakialoitteeni vammaisneuvostojen saattamisesta lakisääteiseksi meni eduskunnassa läpi



Lakialoitteeni vammaisneuvostojen saattamisesta lakisääteiseksi on mennyt eduskunnassa läpi. Hallituksen esitystä uudesta kuntalaista on muutettu siten, että myös vammaisneuvostot tulevat lakisääteiseksi. Alunperin lakisääteiseksi esitettiin vain vanhusneuvostoja ja nuorisovaltuustoja. Oppositiosta toimiminen voi siis kantaa hedelmää! Se hedelmä on tarkoitettu kansalaisten parhaaksi.



06.12.2014 Hyvää Itsenäisyyspäivää







24.11.2014 Tervetuloa vierailulle Eduskuntaan



Talo elää tavallaan, vieras käy ajallaan!
Eduskuntatalo menee pian remonttiin ja pysyy suljettuna pari vuotta. Vielä ehdit siis vierailulle.

4.12 klo 14.30
11.12 klo 14
18.12 klo 14

Ohjelmassa opaskierros, joulukahvit ja kyselytunti eduskunnan lehteriltä seuraten.
Ilm. nimesi, puhelinno ja sinulle sopiva päivä
arja.juvonen@eduskunta.fi



22.11.2014 Olen tavattavissa Hyvinkäällä 22.11. Ja Espoon Espoonlahdessa 23.11



Tule tapaamaan Hyvinkäälle lauantaina kello 11-13 Joulumarkkinoille ja Espoon Espoonlahteen markkinoille sunnuntaina klo 11-13.



20.11.2014 Uudenmaan maakuntavaltuusto ja Maakuntaparlamentti



Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsenenä osallistun torstaina Maakuntaparlamenttiin. Tilaisuuden avaa maakuntavaltuuston puheenjohtaja, eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma. Työministeri Lauri Ihalainen myös paikalla.
Uudenmaan liiton ylin päätösvalta on 77-paikkaisella maakuntavaltuustolla. Valtuuston jäsenet ovat Uudenmaan kunnanvaltuustojen edustajia.

Uudenmaan maakuntavaltuuston jäseninä Espoosta toimivat seuraavat kuntavaltuutetut:
Kimmo Oila, kok
Kai Lintunen, kok
Pirjo Kemppi-Virtanen, kok
Ulla Palomäki, kok
Heikki Seppä, kok
Sanna Lauslahti, kok
Leena Luhtanen, sd
Martti Hellström, sd
Veikko Simpanen, sd
Kari Uotila, vas
Susanna Rahkonen, vihr
Kirsi Louhelainen, vihr
Risto Nevanlinna, vihr
Jyrki Kasvi, vihr
Arja Juvonen, ps
Simon Elo, ps
Teemu Lahtinen, ps
Kurt Byman, ps
Veera Ruoho, ps
Simo Grönroos, ps
Ulf Johansson, r
Kaarina Järvenpää, kd





17.11.2014 Tervetuloa Eduskunnan Kansalaisinfon yleisötilaisuuteen Rintasyöpä, voiko sitä ennaltaehkäistä?



RINTASYÖPÄ - VOIKO SITÄ ENNALTAEHKÄISTÄ?

Kansalaisinfossa ma 17.11. klo 16 - 18.30

Tilaisuuden ohjelma

klo 16 kahvitarjoilu

klo 16.20- 16.30 Tilaisuuden avaus kansanedustaja Arja Juvonen

klo 16.30 – 17.15 Liisa Pylkkänen, Suomen Syöpäyhdistys: Rintasyöpä ja sen ehkäisyn mahdollisuudet
klo 17.15 – 17.35 Ritva Passiniemi, Pro Maman edustaja: Rintojen omatarkkailu

klo 17.35 – 18.00 Raija-Leena Johansson, Rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finland ry: Vertaistuen merkitys
klo 18.00 – 18.15 Raija Väre: Minun tarinani

klo 18.15- 18.30 Kysymyksiä, keskusteluja ja tilaisuuden yhteenveto
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfo, Arkadiankatu 3, Helsinki

Järjestäjä: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä



07.11.2014 Kirjallinen kysymys: Vahingonkorvauksien maksamisen turvaaminen Talvivaaran aiheuttamista ympäristövahingoista yksityishenkilöille



Eduskunnan puhemiehelle

Talvivaaran kaivoksen tilanne on ollut huolestuttava pitkään. Alueella tapahtuneen ympäristö- ja vesistökatastrofin rinnalle on noussut myös kaivoksen talousvaikeudet, jotka ovat ajaneet pörssinoteeratun Talvivaaran kaivososakeyhtiön tytäryhtiö Talvivaara Sotkamon konkurssiin. Kaivokselle haetaan uutta omistajaa ja rahoitusta, mutta toiminnan jatkuminen epävarmaa. Toiminnan jatkuminen olisi kuitenkin tärkeää paitsi työpaikkojen säilyvyyden myös uusien ympäristövahinkojen ennalta ehkäisyssä. Kaivoksen alasajo olisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kuitenkin huono, sillä bioliuotuskasojen vakauttamiseen liittyy paljon ongelmia. Myös alueen maisemointi ja jälkiseuranta kestäisi vuosia.
Talvivaaran ympäristöjalanjälki on ollut alueen asukkaille ja mökkiläisille tuskainen. Kaivos on pilannut vesistöjä ja alueen asukkaat ovat hakeneet korvauksia kokemistaan ympäristövahingoista. Pohjois-Suomen aluehallintovirastolla on tänä syksynä ollut käsiteltävänä yli 200 yksityishenkilöiden esittämää vaatimusta korvauksiksi. Korvauksia on haettu ympäristövahinkojen perusteella noin 16 miljoonaa euroa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan korvauksien maksamiseen voi olla tulla konkurssin seurauksena viivytyksiä tai korvaukset saattaisivat jäädä jopa kokonaan maksamatta. Tällainen vaihtoehto olisi kestämätön hakijoita kohtaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka paljon Talvivaaran aiheuttamista ympäristön ja vesistöjen pilaantumisesta aiheutuneita korvauksia on maksettu yksityisille maanomistajille tähän mennessä ja turvataanko korvauksien maksamiset myös Talvivaaran konkurssista huolimatta? Onko Talvivaaran konkurssipesällä riittävät resurssit hallita alueen ympäristöturvallisuutta ja ennalta ehkäistä uusien ympäristövahinkojen syntymistä?

Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2014
Arja Juvonen /ps



05.11.2014 Lakivaliokunnan ps- jäsenet Turunen ja Juvonen olisivat vapauttaneet 90-luvun laman johdosta velkaantuneet



Perussuomalaiset olisivat vapauttaneet 90-luvun laman johdosta velkaantuneet

Eduskunnan lakivaliokunnassa hyväksyttiin tänään mietintö liittyen lakiin yksityishenkilön velkajärjestelystä. Lain on tarkoitus astua voimaan vuoden 2015 alusta. Yksityishenkilön velkajärjestelyä muutetaan siten, että pienimuotoisesta elinkeinotoiminnasta aiheutuneet velat voidaan jatkossa järjestellä. Lakivaliokunnan perussuomalaiset jäsenet Arja Juvonen ja Kaj Turunen kannattivat lakiesitystä muutoin kuin lain taannehtivuuden suhteen. Tässä yhteydessä olisi voitu käytännössä vapauttaa 90-luvun velalliset kokonaan velkavankeudesta. Se olisi ollut perussuomalaisten mielestä inhimillistä ja kohtuullista.

- Yksityishenkilön velkajärjestelylain yhteydessä 90-luvun laman johdosta velkaantuneet olisi nyt vihdoinkin voitu armahtaa velkavankeudesta. Olen pahoillani, että valiokunnassa tätä eivät kannattaneet perussuomalaisten lisäksi kuin James Hirvisaari. Ihmettelen, että edes keskustalaiset eivät voineet kannattaa esitystämme, toteaa Kaj Turunen.

- 90-luvun laman velalliset eivät velkaantuneet useinkaan omilla toimillaan. Silloin valtiovallan rahapolitiikka ja devalvointi aiheuttivat merkittävän konkurssiaallon. Nyt olisi ollut vähintäänkin inhimillistä, 20 vuoden jälkeen, antaa niille ihmisille uusi mahdollisuus. Erityisen pettynyt olen takausvelallisten puolesta, Arja Juvonen toteaa.



31.10.2014 Lue tästä Naisten palkkapäivän kirjoitukseni STTKn sivuilta: Vanhemmuuden kakku- syödäkö vai säästää



Lisätietoa >>



25.10.2014 Olen tavattavissa Karkkilan torilla perjantaina 31.10 klo 10 alkaen



Olen tavattavissa Karkkilan torilla perjantaina 31.10 klo 10 alkaen. Tule tapaamaan ja juttelemaan ajankohtaisista asioista. Samalla voit jututtaa karkkilalaisia perussuomalaisia seurakuntavaaliehdokkaita.





21.10.2014 Olen keskustelemassa tänään Tapiolan Asukasfoorumin tilaisuudessa -Tapiolan terveyspalvelujen tulevaisuus



Tapiolan terveyspalveluiden tulevaisuus - kutistuuko terveys?
Aiheina mm. Espoon kaupungin Sote-lautakunnan päätös Tapiolan röntgenin sulkemisesta vuonna 2016, Pohjois-Tapiolan Hammashoitolan lopettaminen 2014 ja toiminnan siirto Hauki- lahteen, Tapiolan alueen asukkaiden terveyspalveluiden turvaaminen.





19.10.2014 Klaukkalan Syysmarkkinat 19.10.2014



Tule tapaamaan ja juttelemaan! Olen paikalla klo 11-13.



14.10.2014 Olen tavattavissa Uudellamaalla Keravalla 17.10, Klaukkalassa 19.10 ja Karkkilassa 24.10



Keravalla nuorten asunnottomien yö- tapahtuma perjantaina klo 18.00-22.00. Olen tavattavissa Keravan kirjaston aukiolla 18.30-20.00.
Klaukkalassa syysmarkkinat 19.10, olen tavattavissa markkinoilla klo 11-13.
Karkkilassa Karkkilan torilla 24.10 noin klo 10-11.
Tule tapaamaan, juttelemaan ja antamaan evästyksiä!



11.10.2014 Olen tavattavissa Uudellamaalla Nummelassa ja Lohjalla 12.10



Olen tavattavissa 12.10 sunnuntaina klo 10-11 Nummelan syysmarkkinoilla ja klo 12-13 Lohjan markkinoilla. Tule tapaamaan ja juttelemaan!



10.10.2014 Kirjallinen kysymys: Pienten lasten äitien työllisyyden parantaminen ja työmarkkinoille sijoittuminen kotihoidon tukikauden jälkeen



Eduskunnan puhemiehelle

Tilastokeskuksen mukaan äitien työllisyys on vähentynyt vuodesta 2012 vuoteen 2013. Selvimmin tämä näkyy monilapsisissa ja pienten lasten perheissä. Tiedot käyvät ilmi 7.10.2014 julkaistusta työvoimatutkimuksen vuosikatsauksesta Perheet ja työ vuonna 2013. Yksilapsisten perheiden äitien työllisyys on pysynyt ennallaan vuodesta 2012 vuoteen 2013. Sen sijaan useamman lapsen perheissä äitien työllisyys on laskenut ja työttömyys noussut.
Vuonna 2013 lapsettomien naisten työllisyysaste oli 78 prosenttia ja lapsiperheen äitien 74 prosenttia. Vuosien 2009 ja 2013 välillä äitien työllisyysaste on pienentynyt lähes kolme prosenttiyksikköä, kun taas muilla naisilla se ei ole juurikaan muuttunut.
Miesten työllisyysaste on ollut perinteisesti hieman korkeampi kuin naisten. Vuonna 2013 työllisyysaste oli 20 – 59- vuotiailla miehillä keskimäärin 79 prosenttia ja naisilla 77 prosenttia. Perhemuodolla oli myös merkitystä miesten työllistymiseen, sillä lapsiperheiden isillä vuonna 2013 työllisyysaste oli 91 prosenttia, kun taas lapsettomilla miehillä se oli 73 prosenttia. Tämä kertoo sen, että lapsiperheiden isät ovat muita miehiä tiukemmin kiinni työelämässä.
Alle 18- vuotiaiden lasten isillä työttömyysaste oli matalampi kuin miehillä, joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Isien työttömyysaste pysyi samana vuodesta 2012 vuoteen 2013. Muilla miehillä työttömyysaste nousi hieman. Naisilla sen sijaan työttömyysasteen kehitys on ollut päinvastainen. Äitien työttömyysaste kasvoi, kun taas muilla naisilla se pysyi lähes samana. ( Suomen virallinen tilasto (STV): Työvoimatutkimus (verkkojulkaisu). www://www.stat.fi/til/tyti/2013/14/index.html)
Hallituksen rakenneuudistuksen osana on kohdentaa nykyinen kotihoidontuki puoliksi molemmille vanhemmille. Kotihoidon tukikauden jakamisen perusteeksi on esitetty muun muassa äitien työtilanteen paraneminen siten, että äidit eivät joutuisi äitiyden ja lasten kanssa kotona olemisen jälkeen syrjään työmarkkinoilta. Todellisuudessa hallituksen linjaus heikentää lapsiperheiden omaa päätäntävaltaa valita perheelle itselleen sopivin lastenhoitomuoto ja pakottaa pienten lasten vanhemmat pyrkimään nopeasti takaisin työmarkkinoille. Taloudellisesta tilanteesta johtuen monessa perheessä isän jääminen kotihoidontuelle ei ole myöskään mahdollista. Isä saattaa olla perheessä ainoa, jolla on vakituinen työpaikka. Hallituksen päätös kotihoidon tuen jakamisesta molempien vanhempien kesken on ristiriidassa Tilastokeskuksen tutkimuksen kanssa, sillä vuosikatsaus Perheet ja työ vuonna 2013 kertoo lapsiperheiden äitien heikon sijoittumisen työmarkkinoille. Kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken ei siis välttämättä paranna pienten lasten äitien työllisyyttä, sillä työpaikkoja ei ole ja pienten lasten äitien työttömyys on kasvanut entisestään vuosien 2012 – 2013 välillä. Eniten työttömyys on lisääntynyt alle 3- vuotiaiden lasten äideillä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä pienten lasten äitien työllisyyden parantamiseksi ja millaisiin toimiin hallitus ryhtyy, jotta kotihoidon tuen jakamiseen liittyvän uudistuksen jälkeen tukikaudesta oman osuutensa käyttänyt äiti sijoittuu todellisille työmarkkinoille eikä työttömyyskortistoon?

Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2014
Arja Juvonen /ps



07.10.2014 Energiakeskustelu tänään



Energiakeskustelu tänään eduskunnassa. En päässyt ääneen salissa, joten debatoin tähän.

Energiatehokkuuden parantaminen
Suomalaisen kiinteistömassan ympärille tarvitaan energia-analyysiä. Mittaa, analysoi, säästä. Sairaalat, koulut, laitokset. Energiatehokkaisiin ratkaisuihin on mentävä mukaan vaikka pakotettuna.
Työpaikat ja hankintalaki
Julkisissa kilpailutuksissa hankintalakia tulee soveltaa siten, että valitaan mahdollisimman paljon kotimaista. Työllistetään suomalainen. Tehdään energiatehokkaita ratkaisuja elinkaarimallilla. Jos halutaan luoda työpaikkoja, hankintalain oikein soveltaminen on ensiaskel. Kun tehdään kerralla kunnolla, ei tarvitse tehdä uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Hyvässä hankinnassa tekijä kantaa myös laajaa vastuuta. Osataanko ja uskalletaanko hankintalakia soveltaa oikein vai pelätäänkö markkinatuomioistuinta? Halvin ei saa aina voittaa.
Ydinvoima
Ydinvoima on päästötöntä. Olemme sitoutuneet päästöjen vähentämiseen. Ydinvoimakeskustelun mukana tulee kysymykset turvallisuudesta ja ydinjätteen sijoituksesta. Pelkäämme uutta, mutta olemme unohtaneet sen mikä on jo meitä lähellä.
Venäjän vanhojen ydinvoimaloiden kunto on huolestuttava. Useat venäläiset tutkijat pitävät mahdollisena, että Tsernobylin kaltainen onnettomuus voi toistua vanhoilla voimaloilla.
Sosnovyi Borin ydinvoimala on meistä vain 100 kilometrin päässä.



02.10.2014 Terveystieteiden maisteriohjelma palautettava Helsingin Yliopiston koulutusohjelmaan



Terveystieteiden maisteriohjelma on palautettava Helsingin Yliopiston opintoohjelmaan. Asiassa tulee edetä ripeästi, sillä metropolialueen hoitotyön johtotehtäviin ei löydy tulevaisuudessa enää riittävää ja alan asiantuntevaa osaamista. Olen jättänyt eilen aiheesta ministerille kirjallisen kysymyksen.

Helsingin yliopistossa koulutettiin vuosina 1984 - 1998 terveydenhuollon kandidaatteja. Tutkinto oli viisivuotinen ylempi korkeakoulututkinto. Viimeinen opiskelijakurssi aloitti vuonna 1993, jonka jälkeen koulutus lakkautettiin Helsingin yliopistosta.

Maisteriohjelman palauttamisella on kiire, sillä tulevien vuosien aikana metropolialueen sosiaali- ja terveydenhuollon hoitotyön johtotehtävistä eläköityy lukuisia henkilöitä. Vuoteen 2025 mennessä eläköityneiden terveystieteiden maistereiden lukumäärä on noin 200 ja heidän tilalleen tulisi löytää uusia osaajia. Pääkaupunkiseudulla työskentelee noin 25 000 hoito-henkilöstöön kuuluvaa työntekijää, eli neljännes koko maan hoitohenkilöstöstä. Myös merkittävä osa Suomen terveysalan maisteritutkintoa edellyttävistä työpaikoista sijaitsee metropolialueella.

Sosiaali- ja palvelurakenteen uudistuksen toteutumisessa ja onnistumisessa tullaan tarvitsemaan hyvää johtajuutta. Terveydenhuollon hoitotyön johtajuuteen tulee vaatia koulutus, sillä johtajuus on terveydenhuollossa oma erityisalansa. Terveydenhuollon johtajuus edellyttää myös vahvaa hoitoalan kokemusta ja tuntemusta.

Tänään uutisoitu Helsingin Yliopiston putoaminen niukasti sadan parhaan yliopiston joukosta on merkki siitä, että koulutusohjelmia on ryhdyttävä rakentamaan uudelleen ja Helsingin yliopiston houkuttelevuutta on parannettava. Helsingin Yliopisto on jäänyt kilpailun jalkoihin ja mikäli kilpailun tahdissa haluaa pysyä on yliopistomaailman vastattava todellisiin tarpeisiin. Aseman säilyttämisen eteen on tehtävä töitä ja koulutusohjelmia on myös tarkasteltava uudessa valossa.



25.09.2014 Kirjallinen kysymys Marevan-verenohennuslääkkeen rinnalle tulleista ns.uuden sukupolven lääkkeistä ja niiden Kela korvattavuudesta



Uuden sukupolven verenohennuslääkkeiden Kela-korvattavuus ja verenohennuslääkitystä käyttävän potilaan valinnanvapauden edistäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Veren hyytymistä ehkäisevää lääkitystä käytetään silloin, kun ihmisellä on verisuonitukoksen vaara. Veren hyytymää aiheuttavat muun muassa aivohalvaus- ja sydäninfarktit sekä sydämen eteisvärinä. Yksi yleisin verenohennuslääke on Marevan, jota käyttää Suomen Sydänliiton arvioimana noin 124 000 suomalaista. Lääkittyjen määrä kasvaa vuosittain 5-10 prosenttia. Marevan-lääke on edullinen ja tehokas, mutta monet Marevania käyttävät potilaat ovat tuoneet keskusteluissa esiin myös lääkkeen käytön työläyden. Hoitotasapainon eli oikean annostelun löytäminen, lääkkeen ja siihen sopivan ruokavalion ja muun lääkityksen yhdistäminen ja säännölliset INR-arvon mittaukset vievät potilaan aikaa ja voimavaroja. INR-arvo kertoo potilaan veren hyytymisajan pidentymisestä normaalista, ja se mitataan hoidon alussa tiheästi 1-2 kertaa viikossa ja hoitotason vakiinnuttua noin kuukauden välein. Veren INR-arvolla seurataan sitä, ettei veri "ohene" liikaa. INR-arvon seuranta vie myös resursseja terveydenhuoltosektorilta.

Markkinoille on tullut viime aikoina niin sanottuja uuden sukupolven verenohennuslääkkeitä, joita ei kuitenkaan tunneta vielä hyvin käyttäjien keskuudessa. Uusissa lääkkeissä on eroja Marevaniin, sillä niiden käyttäjän ei tarvitse käydä säännöllisesti verikokeissa, ja niillä on vähemmän yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Uusien lääkkeiden käytön aloittamisessa on kuitenkin ongelmia, sillä ne eivät kuulu Kela-korvattavuuden piiriin, ja ne ovat näin hinnaltaan kalliita.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo edistää verenohennuslääkitystä käyttävän potilaan valinnanvapautta ja
aikooko hallitus saattaa uuden sukupolven verenohennuslääkkeitä Kela-korvauksen piiriin?
Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2014

Arja Juvonen /ps



16.09.2014 Debatti puheenvuoroni budjettiin: Kolmen A:n feikkibudjetti!



Viimeiset kaksi vuotta on julkisuudessa ollut viikottain yritysten yt ilmoituksia.

Millä ihmeellä hallitus on pystynyt laatimaan näin optimistisen talouskasvun ensi vuoden budjettiin?
Työttömiä tulee enemmän ja enemmän. Veronmaksajia vähenmän.

Tämä hallituksen budjetti vuodelle 2015 tulee floppaamaan. Tämä budjetti on kolmen A:n feikkibudjetti.

Lisäksi jo useampana vuonna on jälkikäteen lisäbudjeteissa jouduttu budjetin verotuloarvioita alentamaan.

Tämä budjetti on liian hyväuskoinen, mutta myös ilkeä. Se ottaa niiltä, jotka ovat rakentaneet tai rakentavat tulevaisuuden yhteiskuntaa: vanhusten laitoshoitosta, lapsilisistä ja lasten kotihoidon tuen käyttöoikeuskin määritellään hallituksen toimesta.

Oletteko todella tekemässä kotihoidontukeen suunnitellut muutokset? Tehän olette kuin Big Brother, joka valvoo ja ohjailee perheitä.




14.09.2014 Lakialoite henkilöstön vähimmäismäärän kirjaamisesta vanhuslakiin



Olen jättänyt 12.9.2014 Eduskunnassa lakialoitteen:

Lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) (myöh. vanhuspalvelulaki) siten, että lain henkilöstöä koskevaan 20 §:ään lisätään uusi kolmas momentti, jossa henkilöstön vähimmäismäärästä säädetään nykyistä tarkemmin.

Vanhuspalvelulain toimeenpanoa selkeyttämään ja tukemaan laaditut laatusuositukset sisältävät ikääntyneiden henkilöiden hoitoon liittyviä ohjeistuksia ja suosituksia. Ikääntyneiden hoidon laadun parantamisen edellytykseksi laatusuosituksissa määritellään muun muassa henkilöstön määrää eli hoitajamitoitusta. Laatusuosituksessa esitetään henkilöstön vähimmäismääräksi tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Mikäli terveyskeskusten vuodeosastoilla on pitkäaikaishoidossa asiakkaita, joiden hoidon tarve on perusteltu lääketieteellisesti tai turvallisen hoidon varmistamiseksi, vähimmäismitoitus on 0,60 – 0,70 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Laatusuosituksessa esitetty henkilöstön vähimmäismitoitus tarkoittaa todellista hoitoon osallistuvan henkilöstön mitoitusta, jossa poissaolevien työntekijöiden osuus korvataan sijaisilla.

Laatusuosituksissa vanhuspalvelulakiin sisältyvä henkilöstöä koskeva säännös (20 §) edellyttää, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaa heille laadukkaat palvelut. Vanhuspalvelulain 20 § on arvioitu antavan laatusuosituksille ja viranomaisvalvonnalle aikaisempaa vankemman pohjan. Lakitasoiset säännökset on tarkoitettu vahvaksi tueksi muun muassa laatusuosituksessa esitettyyn henkilöstön määrään. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super on tehnyt selvityksen hoitajamitoituksen toteutumisesta ympärivuorokautisissa vanhusten asumispalveluissa. Selvitys suoritettiin tutkimalla toteutuneet henkilöstömitoitukset keväällä 2014 kolmen viikon työvuorolistoista sellaiselta ajanjaksolta, johon ei sisältynyt normaalista arjesta poikkeavia juhlapyhiä tai lomajaksoja. Selvitykseen osallistuneet työpaikat olivat julkisia palvelutuottajia ja laskennassa käytetty kaava oli sama kuin Valviran ja THL:n vuonna 3013 tekemässä selvityksessä. Valviran ja THL:n selvitys tehtiin ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa ja siitä selvisi, että hoitajamitoitus oli alle suositellun rajan noin joka viidennessä vanhusten asumisyksikössä. Tilanne oli sama sekä julkisissa että yksityisissä ympärivuorokautista hoitoa antavissa yksiköissä. Kysely selvitti myös sen, että toteutunut hoitajasuhde oli pienempi kuin oli suunniteltu. Superin tekemän vuoden 2014 kevään selvityksen mukaan henkilöstömitoituksen tilanne on edelleen vuoden 2013 tasolla, eli suositusten mukaista 0,50- tason henkilöstömitoitusta ei ole Suomessa saavutettu. Tilanne on huolestuttava, ja se on ristiriidassa vanhuspalvelulain tarkoituksen ja suosituksen kanssa. Vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä hallitus totesi, että mikäli vuoden 2014 loppuun mennessä suoritetun vaikutusarvioinnin yhteydessä ilmenee, että laatusuosituksen vähimmäismitoitus alittuu yhdessäkin toimintayksikössä, valtioneuvosto antaa eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain täsmentämisestä. Tähän mennessä tulleiden tietojen ja tutkimusten perusteella on hyvin epätodennäköistä, että suomalaisessa vanhustenhoidossa tullaan pääsemään suositusten tasolle vuoden 2014 loppuun mennessä. Hoitajamitoituksessa havaitut epäkohdat, hoitajamitoituksen ailahtelevaisuus ja hoitajamitoituksen epätasapuolinen jakautuminen ovat syitä siihen, että vanhuspalvelulakia on ryhdyttävä täsmentämään hoitajamitoituksen osalta välittömästi. Hoitajamitoituksen osalta tehostetun asumispalveluyksikön, vanhainkodin ja pitkäaikaishoivaa tarjoavan hoivayksikön hoitajamitoitusta on jokaista tarkasteltava myös erikseen, sillä hoivayksiköissä on suuriakin eroja asiakkaiden hoidon vaativuudessa. Hoitajamitoituksen täsmentäminen lailla turvaa muuttumattoman ja yhdenvertaisen hoitajamitoituksen suomalaisessa vanhustenhoidossa ja vahvistaa hoitoisuudeltaan raskaiden ja vaativien hoivayksiköiden resursseja.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 20 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012) 20 §:ään uusi 3 momentti, seuraavasti:
20 §
Henkilöstö

Henkilöstön vähimmäismäärä tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa on 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Terveyskeskusten tai muiden sellaisten hoivayksiköiden vuodeosastoilla, joissa on pitkäaikaishoidossa asiakkaita, joiden hoidon tarve on perusteltu lääketieteellisesti tai turvallisen hoidon varmistamiseksi, vähimmäismitoitus on 0,70 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Henkilöstön vähimmäismitoitus tarkoittaa todellista hoitoon osallistuvan henkilöstön mitoitusta, jossa poissaolevien työntekijöiden osuus korvataan sijaisilla.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 2014




10.09.2014 Kätilöopiston sairaalan lakkauttamispuheet käsittämättömiä



Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin ajatukset Helsingissä sijaitsevan Kätilöopiston synnytyssairaalan sulkemisesta saa täystyrmäyksen. Kätilöopiston sulkeminen heikentää potilasturvallisuutta lisäämällä synnytysruuhkia ja hidastaa hoidon saantia muun muassa naistentaudeissa. Kätilöopiston sulkemiskeskustelut ovat jatkoa huonosti valmistellulle päivystysasetukselle, jolla haetaan säästöjä.

Kätilöopisto on Suomen suurin synnytyssairaala, jossa on huippuosaamista ja pitkäaikainen ja työhönsä sitoutunut henkilökunta. Siellä hoidetaan myös erilaisia naistentauteja, muun muassa naistentautien yöpäivystykset ovat siirtyneet sinne. Molemmissa tapauksissa, synnytyksessä ja naistentaudeissa oikeaaikainen avun saaminen, tuki ja turva on tärkeää. Kätilöopistolla huomioidaan myös synnytyspelosta kärsivät äidit erityisesti. Synnytys ei ole mikään suoritus, joka hoidetaan alta pois tuosta vaan yhdeksän kuukauden jälkeen. Hyvin ja turvallisesti onnistunut synnytys vaikuttaa suuresti lapsivuodeaikaan, äidin toipumiseen ja jaksamiseen. Hyvän synnytyksen muisto kantaa kauas, eikä lapsen teko jää ainoastaan yhteen.

Kätilöopisto on myös perheystävällinen sairaala, sillä siellä huomioidaan isän mahdollisuus osallistua perhetapahtumaan. Sairaalassa on perhehuoneita, joissa vanhemmat voivat yhdessä yöpyä synnyksen jälkeen, tutustua vauvaan ja saada hyvää neuvontaa vauvaaikaan.

Haluaisin tietää synnytyshuoneiden lukumäärän Jorvissa ja Naistenklinikalla ja kuulla, kuinka synnytysruuhkia aiotaan purkaa. Millaista synnytyshuone- rulettia Hussissa ryhdytään pelaamaan?

Kun tämän päivän trendiksi näyttää muodostuvan se, että synnytys tapahtuu automatkalla, niin tulevaisuudessa saatetaan joutua synnyttämään sairaalan käytävällä. Myös hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden läsnäoloa synnytyssairaalan synnytysruuhkissa tulee peräänkuuluttaa. Säästöistä puhuttaessa henkilökuntaa ei koskaan myöskään jätetä laskuista. Epiduraalipuudutus tai keisarinleikkaus on saatava silloin, kun sen hetki on. Synnyttäjää ei voida odotuttaa.

Naistentautien yöpäivystyspotilaat siirrettiin Uudellamaalla joku vuosi sitten Naistenklinikalle ja sieltä Kätilöopistolle. Naisten pallottelu näyttää nyt siis jatkuvan edellen. Missähän tulevaisuuden naistentautien yöpäivystys sijaitsee?




09.09.2014 Syytä kysyä myös Espoolta, mikä on hoitajamitoitus



Valtuustokysymys 8.9.2014
Vanhustenhoidon hoitajamitoitukset ja uudet toimintaprosessit



Vanhuspalvelulain toimeenpanoa selkeyttämään ja tukemaan laaditut laatusuositukset sisältävät ikääntyneiden henkilöiden hoitoon liittyviä ohjeistuksia ja suosituksia. Ikääntyneiden hoidon laadun parantamisen edellytykseksi laatusuosituksissa määritellään muun muassa henkilöstön määrää eli hoitajamitoitusta.

Laatusuosituksessa esitetään henkilöstön vähimmäismääräksi tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,5 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Mikäli terveyskeskusten vuodeosastoilla on pitkäaikaishoidossa asiakkaita, joiden hoidon tarve on perusteltu lääketieteellisesti tai turvallisen hoidon varmistamiseksi, vähimmäismitoitus on 0,60 - 0,70 hoitotyöntekijää asiakasta kohden.

Laatusuosituksessa esitetty henkilöstön vähimmäismitoitus tarkoittaa todellista hoitoon osallistuvan henkilöstön mitoitusta, jossa poissaolevien työntekijöiden osuus korvataan sijaisilla.

Espoon Seurantaraportti 1/2014 selvityksen mukaan vanhusten palvelujen toimintamenoista jäänee käyttämättä noin 2,6 miljoonaa euroa. Henkilöstömenojen osuus on noin 1,5 miljoonaa euroa ja ulkoisten ja sisäisten palvelujen ostojen noin 1,6 milj. euroa. Alituksesta 0,5 milj. euroa käytetään avustusten ja vuokrien ylitykseen.

Henkilöstömenojen säästöjä perustellaan vanhusten palveluissa tapahtuneilla merkittävillä muutoksilla. Toimintaprosesseja on uudistettu ja asiakkaiden palvelupolkua on sujuvoitettu, jotta kuntalaiset voivat asua turvallisesti kotona.

Vanhustenhoidon yksi keskeisin tekijä on riittävä hoitohenkilöstön määrä. Kotihoidon lisääntyessä entisestään myös kotihoidon henkilöstömitoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.



Edellä olevan perusteella kysymme tällä valtuustokysymyksellä

1. Mikä on Espoossa toteutunut vanhustenhoidon hoitajamitoitus?

a) Tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa
b) Vuodeosastolla tai pitkäaikaishoivassa
c) Kotihoidossa
d) Ostopalveluissa





2. Millaisia uusia toimintaprosesseja Espoossa on kehitetty turvaamaan vanhuksen kotona asumista?





Arja Juvonen (ps/sit)




26.08.2014 Verokikkailu yksi syy, joka houkuttelee lääkärit terveysasemilta pois- kirjallinen kysymys asiasta jo vuonna 2013



Terveyskeskusten kurjistuminen ja lääkäripula
Eduskunnan puhemiehelle
Terveyskeskusten toimintaa on jo vuosien ajan vaivannut vakava lääkäripula. Terveyskeskusten ruuhkautuminen ja pitkät jonot ovat kehittyneet laajaksi ja vakiintuneeksi ongelmaksi, joka vaarantaa jo nykyisellään kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen terveyspalveluiden saannissa. Lääkäripula on edelleen maanlaajuinen ongelma, vaikka viimeisten viiden vuoden tarkasteluaikavälillä voidaankin havaita tilastollista kehitystä hieman parempaan suuntaan kokonaan hoitamatta jääneiden tehtävien suhteellisten osuuksien pienentyessä. Samalla tilastot kuitenkin kertovat siitä, että ongelmaa ei ole ratkaistu, vaikka se on tiedostettu ja vaikka siitä on kärsitty vuosikausia.

Huolestuttavinta on se, että joillakin paikkakunnilla tilanne on kärjistynyt erittäin vakavaksi. Resursseiltaan vahvassa Espoossa pahimmillaan 4 000 kuntalaista on ollut jonottamassa pelkästään päästäkseen varaamaan aikaa terveyskeskuslääkärille. Etelä-Karjalan keskussairaalassa on kärsitty pitkään yleislääkärien puutteesta, kun taas silmälääkäreiden ja radiologien pula on kehittynyt kansalliseksi ongelmaksi, joka koskee myös yliopistollisia sairaaloita. Lääkäriliiton selvityksen mukaan lokakuussa 2012 Suomessa oli kaikkiaan 238 terveyskeskuslääkärin paikkaa auki. Käytännössä lääkärit pakenevat terveyskeskuksista yksityisille terveysasemille. Kurjistuvat terveyskeskukset eivät pysty kilpailemaan yksityisen puolen tarjoaman palkkauksen, verosuunnitteluavun, työtilojen ja siistimmän asiakaskunnan kanssa. Hyvin toimeentulevat asiakkaat eivät jaksa taistella ruuhkautuneiden ajanvarausten kanssa ja valitsevat yksityisen palvelun. Pienituloiset joutuvat jonottamaan tai jättämään lääkärikäynnin väliin, koska muita vaihtoehtoja ei ole.

Kauan tekeillä olleelta palvelurakenneuudistukselta odotetaan paljon, mutta sen toteutus on on juuttunut hyvin sekavan valmistelun asteelle. Ratkaisuksi on tähän mennessä esitetty pääosin hyvin yleistasoisia linjauksia palveluiden järjestämisen periaatteista, jotka kertovat hyvin sosiaali- ja terveyspolitiikan kielestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen filosofiasta, mutta tarjoavat sangen niukasti ratkaisuja käytännön ongelmiin. Keskusteluun on noussut myös konkreettisempia vaihtoehtoja. Ratkaisuksi terveyskeskusten lääkäripulaan on esitetty muun muassa lääkäreiden koulutuspaikkojen lisäämistä, nuorten lääkäreiden työvelvollisuuden lisäämistä terveyskeskuksissa, parempaa vanhempien kollegoiden tuen järjestämistä nuorille lääkäreille ja palvelujen järjestämistä uudelleen maakuntatasolla. Lisäksi on puhuttu työolojen parantamisen ja työhyvinvoinnin kehittämisen tärkeydestä terveyskeskuksissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä kansalaisten perusoikeudet vaarantavalle terveyskeskusten kurjistumiselle ja
millä keinoilla se aikoo käytännössä ratkaista terveyskeskusten pysyväksi ongelmaksi kasvaneen lääkäripulan?
Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2013

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 360/2013 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä kansalaisten perusoikeudet vaarantavalle terveyskeskusten kurjistumiselle ja
millä keinoilla se aikoo käytännössä ratkaista terveyskeskusten pysyväksi ongelmaksi kasvaneen lääkäripulan?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtakunnallisesti arvioiden terveyskeskusten lääkäritilanne on viime vuosina selvästi alkanut helpottaa. Vuonna 2008 terveyskeskuslääkärin tehtävistä 11,0 % oli kokonaan hoitamatta, vuonna 2009 luku oli 6,8 %, ja vuonna 2012 tekijä puuttui enää 6,3 %:sta lääkärin tehtävistä.

Terveyskeskusten parempi lääkäritilanne on myös pysäyttänyt palvelujen ulkoistamisen kasvun ja vähentänyt tilapäistä ostopalvelua. Erikoissairaanhoidon keskimääräinen lääkärivaje vuonna 2012 oli 7,9 %. Lääkäreistä 70 % työskentelee julkisella sektorilla ja 30 % yksityisellä sektorilla.

Sosiaali- ja terveysministeriö osallistuu aktiivisesti lääkärityövoiman mitoituksen ennakointiin ja osaamisen kehittämiseen ja varmistamiseen. Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 hyväksymässään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2011-2016, että lääkärikoulutuksen aloituspaikkamäärän tavoite on 770 vuodelle 2016. Vuonna 2012 lääketieteen opiskelijoiden sisäänotto oli 600 ja vuonna 2015 se tulee olemaan yliopistojen antamien ilmoitusten perusteella 756. Alhaisimmillaan sisäänotto oli vuonna 1994, 354. Edellä mainitut toimet tulevat osaltaan lisäämään terveyskeskuksessa työskentelevien nuorten lääkärien määrää merkittävästi.

Yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen kehittämiseen on viime vuosina panostettu voimakkaasti kaikissa lääketieteellistä koulutusta antavissa yliopistoissa ja yliopistollisten sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköissä. Yliopistoista saatujen tietojen mukaan yleislääketieteeseen erikoistuvien lääkärien määrä onkin parin viime vuoden aikana kääntynyt voimakkaaseen kasvuun.

Terveyskeskusten lääkärivajeen ohella keskeinen lääkärien saatavuuteen liittyvä ongelma on lääkärityövoiman epätasainen jakautuminen erikoisala- ja aluekohtaisesti. Tästä syystä valmisteilla olevan erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen ohjausvastuun siirron opetus- ja kulttuuriministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöön yhteydessä on tarkoitus perustaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen kansallinen koordinaatioelin, jonka tehtävänä olisi seurata ja kehittää erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen valtakunnallista toteutumista sekä ohjata erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta kansalliset ja alueelliset, sekä erikoisalakohtaiset tarpeet huomioiden. Tämä tulee jatkossa tasapainottamaan ja parantamaan eri erikoisalojen ja eri alueiden lääkäritilannetta.

Lääkärikoulutuksen määrällinen lisääminen ei ainoana toimenpiteenä ratkaise julkisen sektorin lääkäripulaa. Työpaikkojen työoloilla ja hyvällä johtamisella on keskeinen merkitys työvoiman saatavuuteen. Itä-Suomen yliopiston suorittamassa koko Suomen terveyskeskuslääkäreitä koskevassa Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus- tutkimuksessa on vuosina 2002, 2006 ja 2010 kartoitettu muun muassa lääkäreiden työssä viihtymistä ja työn houkuttelevuutta. Työolot ja viihtyvyys ovat parantuneet tasaisesti vuodesta 2002 alkaen. Vain kaksi lääkäriä viidestä (39 %) ilmoitti vuonna 2002 voivansa suositella terveyskeskuslääkärin ammattia lapsilleen, vuonna 2006 joka toinen (52 %) ja vuonna 2010 jo kolme viidestä (60 %). Terveyskeskustyön ilmoitti vuonna 2002 sopivan perheelliselle joka toinen lääkäri (50 %), 2006 kaksi kolmesta (65 %) ja vuonna 2010 kolme neljästä (76 %). Eläkeikään asti lääkäreistä katsoi jaksavansa vuonna 2002 vain 46 %, 2006 60 % ja 2010 jo 66 %.

Viime vuosien aikana keskeinen osa terveyskeskustyön houkuttelevuuden lisäämistä on ollut siellä työskentelevien ammattilaisten yhteistyön ja työnjaon kehittäminen. Terveydenhuollon ammattihenkilölain muutoksella on mahdollistettu sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja kätilöiden rajattu lääkkeenmäärääminen. Hoitajien mahdollisuudella lääkityksen aloitukseen ja reseptinuusintaan tietyissä yleisissä taudeissa tavoitellaan lääkäreiden työajan vapauttamista lääketieteellistä osaamista vaativien potilaiden hoitoon. Myös pitkäaikaissairaiden potilaan hoitosuunnitelman mukaista toteutusta ja seurantaa siirretään lisäkoulutettujen hoitajien tehtäväksi. Lisäksi hallitusohjelman mukainen Johtamisen kehittämisverkosto kokoaa ja levittää hyvän johtamisen käytäntöjä ja esimiestaitoja työpaikoille.

Erityisesti perusterveydenhuoltoa on tuettu Toimiva terveyskeskus -ohjelmalla, joka on ollut osa kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa (Kaste). Vuoden 2013 loppuun jatkuvassa Hyvä vastaanotto-hankkeessa on jo 80 eri terveysasemalla parannettu hoidon saatavuutta eri puolilla Suomea. Lisäksi useassa laajassa valtionavustusta saaneessa hankkeessa on kehitetty erityisesti pitkäaikaissairauksien hoitoa, parannettu hoidon saatavuutta ja yli organisaatiorajojen meneviä hoitoketjuja. Kaikissa perusterveydenhuollon Kaste-ohjelman hankkeissa on kehitetty ammattilaisten yhteistyötä ja työnjakoa. Laajassa Itä- ja Keski-Suomen Kaste- hankkeessa kehitettiin nuorten lääkäreiden terveyskeskuskoulutusta ja vastaanottojen toimintaa ja lisättiin terveyskeskustyön houkuttelevuutta.

Palvelurakenneuudistuksella tavoitellaan uusia, riittävän vahvoja toimijoita, jotka kykenevät järjestämään asukkailleen laadukkaat ja yhdenvertaiset perus- ja erikoistason palvelut. Näissä uusissa rakenteissa pystytään kehittämään lääkäreille nykyistä monipuolisempia, koulutusta vastaavia työnkuvia, joustavammat ja yhdenvertaisemmat työolosuhteet sekä paremmat mahdollisuudet koulutukseen ja erikoistumiseen. Uudistus myös parantaa tiedonkulkua hoitopolun rajapinnoissa sekä antaa mahdollisuuden uusiin toimintamalleihin mukaan lukien sähköiset toimintamallit, joilla voidaan parantaa muun muassa konsultaatiomahdollisuuksia, mikä edistää erityisesti nuorten lääkärien halukkuutta hakeutua terveyskeskuksiin.



18.08.2014 Ruotsinkieliset Yle- uutiset haastattelivat tänään kotihoidontuen jakamiseen liittyvistä ongelmista



Kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken, siihen liittyvät tutkimustulokset sekä lapsiperheiden informointi asiasta
Eduskunnan puhemiehelle
Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman mukaan nykyinen kotihoidon tukikausi jaetaan tulevaisuudessa tasan molempien vanhempien kesken. Kotihoidon tukikauden jakamisen perusteeksi on mainittu muun muassa äitien työtilanteen paraneminen siten, että äidit eivät joutuisi äitiyden ja lasten kanssa kotona olemisen jälkeen syrjään työmarkkinoilta. Hallituksen linjaus on aiheuttanut paljon keskustelua, ja sen on nähty heikentävän lapsiperheiden vapautta valita perheelle itselleen paras ja sopivin lastenhoitomuoto.

Kotihoidon tuella on Suomessa vakiintunut ja vahva asema. Kotihoidon tukea käytetään lähes kaikissa lapsiperheissä (88 %) vanhempainvapaan jälkeen ainakin jonkin aikaa. Lasta hoitaa liki aina (97 %) oma vanhempi ja lähes aina äiti (97 %). Kotihoidon tukea käytetään yli puolessa perheistä (56 %) enintään 12 kuukautta, yleisemmin (30 %) alle 7 kuukautta. Täysimääräisesti eli yli 24 kuukautta kotihoidon tukea käytetään 16 prosentissa perheistä. Nämä tiedot käyvät ilmi Kansaneläkelaitoksen (Kela) tilastollisesta vuosikirjasta 2011.

Kotihoidon tuki on saanut suuren tuen pienten lasten vanhemmilta perheiden mielipiteitä tutkittaessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan kotihoidon tuen muutoksia puollettiin vähän. Vuonna 2001 vain 0,5 % äideistä sekä vuonna 2006 0,1 % äideistä ja 0,6 % isistä kannatti muutoksia. THL:n ja Kelan tutkimusosaston yhteistyönä toteuttamassa Perhevapaat 2013 -kyselyssä vain 11 % parivuotiaiden lasten äideistä ja 14 % isistä oli samaa mieltä siitä, että kotihoidon tukikausi tulisi jakaa puoliksi äidin ja isän kesken. Eri mieltä ehdotuksesta oli 69 % äideistä ja 51 % isistä. Kysely toteutettiin marras-joulukuussa. Taustatiedot tutkimuksesta löytyvät THL:n sivuilta www.thl.fi.

Pienten lasten vanhemmat ovat olleet hämillään hallituksen linjauksesta jakaa kotihoidon tukikausi molempien vanhempien kesken. Vanhempien mielestä kotihoidon tuen tukikauden jakamiseen liittyvää tietoa ja informaatiota ei ole saatu tarpeeksi. Kotihoidon tukikausia suunnittelevat perheet eivät ole saaneet ohjeita siitä, kuinka asiassa toimitaan ja milloin tehdyt päätökset tulevat voimaan. Lisäksi on haluttu tietää se, kuinka kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken vaikuttaa esimerkiksi yksinhuoltajaperheeseen. Hyvää ja lempeää perhepolitiikkaa olisi se, että kotihoidon tukikauden jakamisesta luovuttaisiin ja perheet saisivat edelleenkin päättää itsenäisesti heille sopivimman hoitomuodon.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus toteuttaa kotihoidon tukikauden jakamisen molempien vanhempien kesken rakennepoliittisen ohjelmasuunnitelman mukaisesti huolimatta perheiden suhtautumisesta asiaan ja
millainen aikataulu hallituksen suunnitelmalla on ja milloin asiaan liittyvistä käytännön kysymyksistä informoidaan lapsiperheitä?
Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2014

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 484/2014 vp:

Aikooko hallitus toteuttaa kotihoidon tukikauden jakamisen molempien vanhempien kesken rakennepoliittisen ohjelmasuunnitelman mukaisesti huolimatta perheiden suhtautumisesta asiaan ja
millainen aikataulu hallituksen suunnitelmalla on ja milloin asiaan liittyvistä käytännön kysymyksistä informoidaan lapsiperheitä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus on rakennepoliittisessa ohjelmassa päättänyt kohdentaa kotihoidon tuen puoliksi molemmille vanhemmille. Uudistuksella tavoitellaan vanhemmuuden tasapuolista jakamista. Sukupuolten tasa-arvoon tähtäävä tavoite on, että perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin naisten ja miesten kesken. Lisäksi tavoitteena on naisten työllisyyden edistäminen, koska pitkään jatkuvat työuran katkokset heikentävät työntekijän asemaa työmarkkinoilla ja leikkaavat ansiokehitystä. Hallitus on sitoutunut rakennepoliittisessa ohjelmassa sopimiensa toimenpiteiden toteuttamiseen. Täten kotihoidon tuki tullaan kohdentamaan puoliksi lapsen molemmille vanhemmille.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla kotihoidon tuen jakamiseen liittyvä hallituksen esitys. Lakiehdotuksen yksityiskohdista, kuten täsmällisistä vaikutuksista erilaisiin perheisiin, ei ole vielä päätetty. Koska hallituksen esityksen valmistelu on kesken, siitä ei ole vielä tiedotettu. Asiasta tiedotetaan normaaliin tapaan hallituksen esityksen antamisen ja lain vahvistamisen yhteydessä.

Hallituksen esityksen valmisteluun liittyen on järjestetty kolme kuulemis- ja keskustelutilaisuutta syksyllä 2013 ja yksi toukokuussa 2014. Niihin oli kutsuttu muun muassa keskeiset lapsi- ja perhejärjestöt keskustelemaan ja esittämään näkemyksensä sen hetkisen lakiluonnoksen sisällöstä. Hallituksen esitys annetaan syysistuntokaudella 2014, ja lain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2015. Siirtymäsäännöksillä varmistetaan, että perheet pystyvät varautumaan uudistuksen voimaantuloon.

Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta 2014

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen




15.08.2014 Omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuus arvioitava heti



Tiedote 15.8.2014

Kansanedustaja Arja Juvonen (ps) vaatii hallitukselta omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuuden arviointia. Asia on selvitettävä, sillä siitä on kirjaus Jyrki Kataisen vuoden 2011 hallitusohjelmassa. Selvitys on tehtävä sote-uudistuksesta käytävän keskustelun rinnalla, sillä omaishoidosta ollaan hakemassa kasvavan hoivasektorin puuttuvat apukädet.

-Jyrki Kataisen vuoden 2011 hallitusohjelman kirjauksen mukaan hallitus arvioi omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuuden. Hallituskirjaus on hyvä ja kertoo sen, että omaishoidon asia on yhteiskunnan yhteinen. On tärkeää, että kirjausta myös arvostetaan ja verotuksen poistomahdollisuus selvitetään. Hallitusohjelman kirjaukset eivät saa olla pelkkiä katteettomia lauseita, Juvonen muistuttaa.

-Tuen verottomuus olisi yksi hyvä keino lisätä omaishoidon suosiota, sillä nykyinen omaishoidon tuki on määrältään vähäinen verrattuna työmäärään, jonka omaishoitaja joutuu kohtaamaan. Omaishoito on usein ympärivuorokautista ja omaishoitaja jaksaminen ymmärrettävästi kovilla. Omaishoitaja menee usein samoilla silmillä ja voimilla kellon ympäri, Juvonen sanoo.

On arvioitu, että omaishoidolla voidaan saavuttaa noin 3 miljardin säästöt. Omaishoitajia on arvioitu olevan Suomessa noin 300 000, mutta vain vähäinen osa heistä saa omaishoidon tukea.
Tampereen yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan omaishoidon tukea pitäisi maksaa myös entistä useammalle omaishoitajalle.

-Omaishoitajat tuovat säästöjä, mutta heidän jaksamisellaan on myös rajansa. Heidän harteillaan on suuri hoivavastuun taakka, Juvonen toteaa.

Juvonen on jättänyt ministerille kirjallisen kysymyksen omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuuden arvioimisesta ja siitä, kuinka omaishoidon tuen kattavuutta voitaisiin lisätä.

Lisätiedot
Arja Juvonen
Kansanedustaja
050-5311108







16.07.2014 Kirjoitukseni tänään Helsingin Sanomissa: Kotona asuminen ei aina ole unelmien täyttymys



Pertti Myllykoski nosti esiin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 8.7.14 vanhusten kotona asumisen (HS Mielipide 8.7.). Myllykoski osui oikeaan siinä, että vanhuksen kotona asuminen ei ehkä sittenkään ole se unelmien täyttymys.

Yksinäisessä kodissa vanhuksen olo voi olla turvaton ja ahdistunut. Myytti vanhuksen kotona asumisen ihanuudesta tulisikin saada murrettua, sillä suomalaisessa vanhusten kotihoidossa on edelleen suuria puutteita. Tyypillisiä kotihoidon ongelmia ovat palvelujen tarjonnan ja todellisen tarpeen kohtaamattomuus, hoitoon osallistuvien vastuunjaon epäselvyys, riittämätön kuntoutus ja lääkevirheiden suuri osuus. Hoidon saatavuus ja taso vaihtelevat myös paljon asuinpaikan mukaan.

Hallituksen rakennepaketin tavoitteena on säästää laitoshoitopaikkojen purkamisella 300 miljoonaa euroa. Laitoshoitopaikkojen vähentäminen ei ole uusi asia, vaan paikkoja on vähennetty systemaattisesti vuodesta 2000. Vuoteen 2014 mennessä laitoshoitopaikkoja on vähennetty terveyskeskusten vuodeosastoilta tai muista vastaavista hoivayksiköistä liki 65 prosenttia. Laitoshoitopaikkojen vähentäminen on huolestuttavaa, sillä kaikki vanhukset eivät ikäänny terveinä ja liikuntakykyisinä. Kotihoidon resurssit kohdata tarpeiltaan juuri nämä hoitoisuudeltaan erilaiset kotona asuvat ikääntyneet ovatkin usein riittämättömät. Hoitajia ei ole tarpeeksi ja heillä on kiire.

Laitospaikkojen vähentäminen on johtanut myös siihen, että sairaita vanhuksia kotiutetaan ilman jatkoseurantaa yksinäisiin koteihinsa, vaikka huonokuntoiselle vanhukselle olisi aina löydyttävä hoivapaikka.

Kun vanhuspalvelulain myötä hoitoa halutaan painottaa kotona tapahtuvaksi, olisi myös hoidon saatavuudesta ja laadusta pystyttävä huolehtimaan.

Lainsäädännön ja suositusten uudistamisesta huolimatta hyvän kotihoidon vaatimuksia ei ole otettu vakavasti. Esimerkiksi kotihoidon todellista hoitajamäärää ei tiedetä ja kotihoito muistuttaakin liian usein avuttoman vanhuksen heitteillejättöä.

Hallitus julkaisi juuri uuden hallitusohjelman vastavalitun pääministeri Alexander Stubbin (kok) johdolla. Stubbin ohjelma on tähtäys talouskasvun, työpaikkojen, yrittäjyyden, teknologian, velan taittamisen, raiteiden, väylien ja eu-politiikan tulevaisuuteen.

Ikääntyvän Suomen ja vanhusten tilanteeseen uusi ohjelma ei ota kantaa. Tämä ihmetyttää, sillä pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallituskaudella voimaan tulleen vanhuslain seurannan ja siihen liittyvien mahdollisten jatkotoimien huomioiminen luulisi olevan myös Stubbin hallitukselle tärkeää. Jatkotoimia tarvitaan varmasti myös esimerkiksi riittävän hoitajamitoituksen saavuttamisessa, sillä vain hyvä, turvallinen ja kattava vanhustenhoito antaa tulevaisuuden myös ikääntyvälle Suomelle.





15.07.2014 Pori SuomiAreena 15.7. Klo 14-15.15 Saattohoito, onni vai oikeus sekä Porin radiossa Samuli Putron kanssa klo 13



35. Saattohoito – onni vai oikeus?
15.7. klo 14:00-15:15 Lisää kalenteriin

PUHUJINA:
Huovinen Susanna
peruspalveluministeri, SDP
Hänninen Juha
johtaja, Terhokoti
Juvonen Arja
kansanedustaja, Perussuomalaiset
Kivihalme Reeta
toimituspäällikkö, Ylen ajankohtaistoimitus
Lumijärvi Leena
hoitaja, omainen
Pajunen Tapio
keräysjohtaja, Yhteisvastuu
Putro Samuli
artistivieras

JÄRJESTÄJÄT:
Kirkon yhteisvastuukeräys

PAIKKA:
Eetunaukion lava



24.06.2014 Lakialoite vammaisneuvostoista sai 108 kansanedustajan allekirjoituksen



LAKIALOITE
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 13 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) 13 § ensimmäisen momentin mukaan kunnanhallitus voi asettaa vammaisneuvoston, jonka tehtävänä on edistää ja seurata kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten henkilöiden kannalta. Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa.
Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) 11 §:n 1 momentin mukaan kunnan on asetettava ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi vanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä.
Vammaisneuvosto on tärkeä toimija ja asiantuntija vammaisuuteen liittyvissä asioissa. Lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 13 § toisen momentin mukaan vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus vammaisneuvostossa. Vammaisneuvoston laajapohjainen ja asiantunteva jäsenistö mahdollistaa vammaisten henkilöiden äänen kuulumisen ja se tuottaa tärkeää ja tarpeellista tietoa erilaisten päätösten, suunnitelmien ja ohjelmien vaikutuksista vammaisten henkilöiden elämään ja suoriutumiseen. Vammaisneuvoston puuttuminen vähentää vammaisten oikeusturvaa ja heikentää kokonaisvaltaisen vammaispoliittisen keskustelun syntymistä kuntatasolla.
Kunnallisen vammaisneuvoston perustaminen ei ole kunnille tämän hetkisen lainsäädännön mukaan pakollinen tehtävä, vaikka kunnallinen tai alueellinen vammaisneuvosto on asiantuntijaelin vammaisen ihmisen elämää koskevissa asioissa paikallistasolla. Nykyinen voimassaoleva lainsäädäntö asettaa vammaiset ja vanhukset eriarvoiseen asemaan, sillä vanhusneuvosto on lain mukaan kunnissa pakollinen. Vammaisneuvoston perustaminen kunnallisesti tai alueellisesti tulisi säätää lailla, kuten tehtiin myös vanhusneuvoston kohdalla vuoden 2014 alussa voimaan astuneessa laissa laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista.
Vammaisneuvostojen säätäminen lailla turvaisi vammaisneuvostojen aseman ja toimintamahdollisuuden myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, jonka valmistelu on Suomessa juuri käynnissä. Kuntarakenteen muutokset saattavat tuoda uusia haasteita myös vammaisneuvostojen toimintaan, joten vammaisneuvostojen olemassa olon turvaaminen lainsäädännöllä olisi perusteltua. Sen myötä vammaisneuvostot ja vanhusneuvostot tulisivat myös yhdenvertaisiksi keskenään.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 13 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja toimista (380/1987) 13 §:n 1 momentti seuraavasti:
13 §
Vammaisneuvosto

Kunnan on asetettava vammaisneuvosto, jonka tehtävänä on edistää ja seurata kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten henkilöiden kannalta. Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2014
Arja Juvonen /ps



16.06.2014 Kirjallinen kysymys: Kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken



Eduskunnan puhemiehelle

Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman mukaan nykyinen kotihoidon tukikausi jaetaan tulevaisuudessa tasan molempien vanhempien kesken. Kotihoidon tukikauden jakamisen perusteeksi on mainittu muun muassa äitien työtilanteen paranemisen siten, että äidit eivät joutuisi äitiyden ja lasten kanssa kotona olemisen jälkeen syrjään työmarkkinoilta. Hallituksen linjaus on aiheuttanut paljon keskustelua ja sen on nähty heikentävän lapsiperheiden vapautta valita perheelle itselleen paras ja sopivin lastenhoitomuoto.
Kotihoidontuella on Suomessa vakiintunut ja vahva asema. Kotihoidontukea käytetään lähes kaikissa lapsiperheissä (88 %) vanhempainvapaan jälkeen ainakin jonkin aikaa. Lasta hoitaa liki aina (97 %) oma vanhempi ja lähes aina äiti (97 %). Kotihoidon tukea käytetään yli puolessa perheissä (56 %) enintään 12 kuukautta, yleisemmin (30 %) alle 7 kuukautta. Täysimääräisesti eli yli 24 kuukautta kotihoidontukea käytetään 16 prosentissa perheistä. Nämä tiedot käyvät ilmi Kansaneläkelaitoksen (Kela) tilastollisesta vuosikirjasta 2011.
Kotihoidontuki on saanut suuren tuen pienten lasten vanhemmilta perheiden mielipiteitä tutkittaessa. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan kotihoidontuen muutoksia puollettiin vähän. Vuonna 2001 vain 0,5 % äideistä, vuonna 2006 0,1 % äideistä ja 0,6 % isistä kannatti muutoksia. THL:n ja Kelan tutkimusosaston yhteistyönä toteuttamassa Perhevapaat 2013- kyselyssä vain 11 % parivuotiaiden lasten äideistä ja 14 % isistä oli samaa mieltä siitä, että kotihoidon tukikausi tulisi jakaa puoliksi äidin ja isän kesken. Eri mieltä ehdotuksesta oli 69 % äideistä ja 51 % isistä. Kysely toteutettiin marras-joulukuussa. Taustatiedot tutkimuksesta löytyvät THL:n sivuilta www.thl.fi.
Pienten lasten vanhemmat ovat olleet hallituksen linjauksesta jakaa kotihoidon tukikausi molempien vanhempien kesken hämillään. Vanhempien mielestä kotihoidon tuen tukikauden jakamiseen liittyvää tietoa ja informaatiota ei ole saatu tarpeeksi. Kotihoidon tukikausia suunnittelevat perheet eivät ole saaneet ohjeita siitä, kuinka asiassa toimitaan ja milloin tehdyt päätökset astuvat voimaan. Lisäksi on haluttu tietää se, kuinka kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken vaikuttaa esimerkiksi yksinhuoltaja perheeseen. Hyvää ja lempeää perhepolitiikkaa olisi se, että kotihoidon tukikauden jakamisesta luovuttaisiin ja perheet saisivat edelleenkin päättää itsenäisesti heille sopivimman hoitomuodon.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus toteuttaa kotihoidon tukikauden jakamisen molempien vanhempien kesken rakennepoliittisen ohjelman suunnitelman mukaisesti huolimatta perheiden suhtautumisesta asiaan? Millainen aikataulu hallituksen suunnitelmalla on ja milloin asiaan liittyvistä käytännön kysymyksistä informoidaan lapsiperheitä?

Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2014
Arja Juvonen /ps



02.06.2014 Vammaisneuvostoihin liittyvässä ja vammaisten yhdenvertaisuutta edistävässä lakialoitteessa jo 90 kansanedustajan allekirjoitus



Lakialoite vammaisneuvostojen lakisääteiseksi saattamisesta on saanut mukavasti kansanedustajien allekirjoituksia. Allekirjoituksia on nyt 90, mutta sataan on vielä matkaa. Jotta aloite saisi ministetiöltä huomiota siinä tulisi olla vähintään juuri se sadan kansanedustajan allekirjoitus. Lakialoite on herättänyt keskustelua joidenkin kansanedustajien keskuudessa, sillä sen on pelätty tuovan lisäkustannuksia kunnille. Tämä pelko on kuitenkin turha, sillä vammaisneuvostoja on jo nykyisellään olemassa suurimmassa osissa kuntia. Ne voivat olla yhdistetyinä myös esimerkiksi vanhusneuvostojen kanssa. Vanhus- ja vammaisneuvostot eivät tule kaatamaan kuntien taloutta ja siksikin niiden olemassaolo on turvattava myös tulevien kuntamuutosten rinnalla. Monet vammaisjärjestöt ovat osoittaneet huolensa siitä, että vammaisneuvosto saattavat jäädä uudistusten jalkoihin, sillä niiden toimintaa ei ole turvattu lailla kuten vanhusneuvostojen kohdalla tehtiin vanhuslain myötä. Neuvostot tuovat päättäjille ja kuntiin tietoa vammaisten ihmisten asioista, sekä vaikkapa erilaisia parannusehdotuksia ja keskusteluavauksia liittyen vammaisten henkilöiden arjen sujuvoittamiseksi. Lakialoite kulkee toki omaa polkuaan, mutta se on myös juuri eduskunnan käsittelyssä olevan yhdenvertaisuus lain linjainen. Seitsemän vuotta virkamiesvalmistelussa työstettyyn yhdenvertaisuuslakiin liittyy hyvin vahvasti vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden parantaminen.



20.05.2014 Ala-arvoisen hoitajamitoituksen kimppuun käytävä järeillä toimilla



Tiedote 20.5.3014

Kansanedustaja Arja Juvonen vaatii vanhuspalvelulakiin hoitajamitoituksen kirjaamista välittömästi. Juvosen mielestä vanhuspalvelulain täydentäminen hoitajamitoituksella on ehdoton. Juvonen on tehnyt asiasta toimenpidealoitteen, mutta terästää sitä nyt myös lakialoitteella.

Valviran tekemien tutkimusten mukaan jopa 300 vanhustenhoivapaikassa hoitajamitoitukset olivat alaarvoiset ja näin ollen vanhuslain suositus 0,5 hoitajamitoituksesta ei toteudu.

-Luvattiin paljon, mutta väljää ja löperöä tuli. Hoitajamitoitusta ei lain valmistelussa kirjattu lakiin, sillä sen vastustajia löytyi muun muassa Kuntaliitosta. Ministeriön erityistyöryhmien viestit eivät nekään olleet tarpeeksi vaativia. Valmistelussa oli huipputason vanhusasiantuntijoita. Kuka kumma käänsi heidän päänsä hoitajamitoitusta vastaan, Juvonen kysyy.

-Valviran viestit hoitajamitoituksen suhteen ovat järkyttävää ja raastavaa luettavaa. Potilasturvallisuudessa on suuria aukkoja. Se, että vanhus kaatuu, murtaa lonkkansa ja menehtyy kaatumisesta aiheutuneeseen jälkiseuraamukseen keuhkokuumeeseen vuoteenomana ei ylitä uutiskynnystä. Kun mummo katoaa, hän on vain yksi menehtynyt mummo lisää lumihangessa. Moniko näistä tapauksista sattuu siksi, että hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi paikalla, Juvonen kysyy.

-Olen tehnyt viime viikolla toimenpidealoitteen siitä, että hallituksen on käynnistettävä toimet vanhuslain hoitajamitoituksen kirjaamiseksi lakiin. Se ei uusien Valviran uutisten jälkeen enää kuitenkaan riitä, vaan nyt tarvitaan järeämpiä toimia ja vahvempia signaaleja. Lakialoite tulee, sillä piste tässä asiassa on nyt saavutettu. Hoitajamitoitus on ollut retuperällä aina, mutta se, että parannusta siihen ei saatu edes vanhuslain jälkeen on hävettävää ja todellinen rimanalitus koko laista päättäneeltä eduskunnalta, Juvonen toteaa.

Arja Juvonen
Kansanedustaja
050-5311108



18.05.2014 Kirjallinen kysymys: Nuorten itsetuhoisuus ja siihen liittyvä viiltely



Eduskunnan puhemiehelle

Viiltely on oman kehon toistuvaa ja tarkoituksenmukaista satuttamista sitä viiltelemällä. Viiltely on epäsuoraa itsetuhoisuutta, johon ei välttämättä liity itsemurhatarkoitusta. Jos siihen ei puututa ja viiltelyn syitä selvitetä, itsemurhan vaara kuitenkin lisääntyy. Viiltely on vakava oire, jonka syyt pitää ehdottomasti selvittää. Viiltelyn taustalla on usein viesti pahasta olosta ja sisäisestä tuskasta. Viiltely voi alkaa kokeilulla, mutta muuttuu myöhemmin tavaksi. Viiltely voi olla oire jostain mielenterveyden häiriöstä, kuten masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä. Ahdistus ja aggressio kääntyvät sisäänpäin ja kohdistuvat henkilöön itseensä.
Viiltelyn laajuudesta ei ole juurikaan tutkimustietoa, mutta yleisen keskustelun ja kouluista tulleiden viestien perusteella voidaan todeta, että kyseessä on toiminta, joka on yleistynyt varsinkin nuorten henkilöiden keskuudessa. Viiltelystä kertovia keskustelupalstoja ja blogeja löytyy myös netistä. Siellä nuoret purkavat tunteitaan, jotka liittyvät viiltelyyn ja sen taustoihin.
Viiltelevällä henkilöllä ei ole keinoja ilmaista omia tunteitaan tai voi myös olla, että tunteet on opittu piilottamaan muilta. Usein nuori viiltelee ollessaan yksin, eikä välttämättä kerro siitä muille. Viiltelevä henkilö häpeää viiltelyjälkiään ja kätkee ne muiden katseilta. Viiltely jääkin helposti huomaamatta. (Nuortennetti, MML)
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014:n mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi on eriarvoistumassa. Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista Suomessa voi hyvin, on monella myös ongelmia, joihin voi olla vaikeaa löytää apua. Raportin mukaan kymmenesosalla alaikäisiä ongelmat kärjistyvät ja kasautuvat ja jopa viidennes yläkouluikäisistä tytöistä kokee itsensä masentuneeksi. Nuorten tekemät itsemurhat ovat myös huolestuttavalla tasolla, sillä kansainväliset vertailut osoittavat, että maamme nuoriso on yksi maailman itsetuhoisimmista. Viiltely on merkki nuoren pahasta olosta, mutta se jää usein huomaamatta, sillä viiltelyjäljet sijaitsevat yleensä piilossa vaatteiden alla. Viiltely saattaa paljastua vasta esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tekemässä nuorenterveystarkastuksessa. Nuoren vanhemmille tieto nuoren viiltelystä tulee usein myös täysin yllätyksenä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nuorten pahan olon ja itsetuhoisuuden, sekä siihen liittyvän viiltelyn esiin nostamisessa ja ennaltaehkäisyssä?

Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2014
Arja Juvonen /ps



15.05.2014 Kirjallinen kysymys: Hallituksen toimet vanhustenhoidon henkilöstömitoituksen saattamiseksi suositusten tasolle



Eduskunnan puhemiehelle

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super on tehnyt selvityksen henkilömitoitusten toteutumisesta ympärivuorokautisissa vanhusten asumispalveluissa. Selvitys suoritettiin tutkimalla toteutuneet henkilömitoitukset keväällä 2014 kolmen viikon työvuorolistoista sellaiselta ajanjaksolta, johon ei sisältynyt normaalista arjesta poikkeavia juhlapyhiä tai lomajaksoja. Selvitykseen osallistuneet työpaikat olivat julkisia palvelutuottajia ja laskennassa käytetty kaava oli sama Valviran ja THL:n vuonna 20013 tekemässä selvityksessä.
Valviran ja THL:n tekemä selvitys tehtiin ennen vanhuslain voimaantuloa ja siitä selvisi, että hoitajamitoitus oli alle suositellun rajan noin joka viidennessä vanhusten asumisyksikössä. Tilanne oli sama sekä julkisissa että yksityisissä ympärivuorokautista hoitoa antavissa yksiköissä. Kysely selvitti myös sen, että toteutunut hoitajasuhde oli pienempi kuin oli suunniteltu.
Superin tekemän vuoden 2014 kevään selvityksen mukaan henkilöstömitoituksen tilanne on edelleen vuoden 2013 tasolla, eli suositusten mukaista vähintään 0,5- tason henkilöstömitoitusta ei ole Suomessa saavutettu. Tilanne on huolestuttava, ja se on ristiriidassa vanhuspalvelulain tarkoituksen ja suosituksen kanssa. Vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä lakia luvattiin arvioida myöhemmin henkilöstömitoituksen toteutumisen näkökulmasta. Lain säätämisen yhteydessä käytiin myös keskustelu siitä, että mikäli vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa ei ole saavutettu suositusten mukaista henkilöstömitoitusta 0,5 hallitus antaa eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain täsmentämisestä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus antaa eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain täsmentämisestä henkilöstömitoituksen osalta? Mihin toimiin hallitus ryhtyy vanhustenhoidon henkilöstömitoituksen saattamiseksi suositusten tasolle?

Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2014
Arja Juvonen /ps



14.05.2014 Vanhukset ja hoitajat haluavat vastauksia, ei katteettomia lupauksia



Tiedote 14.5.2014

Kansanedustaja Arja Juvonen (ps) vaatii hallitukselta ja ministeri Susanna Huoviselta vastausta siihen, kuinka vanhustenhuollossa havaitut liian alhaiset hoitajamitoitukset saadaan kuntoon. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän selvityksen mukaan hoitajamitoituksissa ei päästä edes lain suosittamalle 0,5 tasolle.

-Vanhustenhoidon vähäiset resurssit eivät ole mitään uutta, vaan kyseessä on krooninen ongelma. Tilanne on vanhuslain jälkeen entisestään huonontunut. Lain suosittelema 0,5 hoitajamitoitus on jo itsessään alhainen, pohjanoteeraus, mutta siihenkään ei Suomessa kaikkialla päästä. Vanhustenhoito on hätätilassa!

-Vanhuslain kirjaukset eivät tuoneet vanhustenhoitoon sitä tärkeintä eli riittävää määrää hoitajien käsiä. Kun hoitajia ei ole riittävästi hoitotyötä tehdään kiireellä ja priorisoiden. Hoitaja ei pysty tekemään työtään inhimillisesti ja joutuu näin myös rikkomaan hoitajavalassaan antaman eettisen lupauksensa tehdä työtä ihmistä kunnioittaen ja inhimillisiä kärsimyksiä lievittäen.

- Hallituksen tehtävä on hoitaa asiat kuntoon. Hoitoa tarvitsevat vanhukset, heidän omaisensa ja hoitotyötä tekevät hoitajat odottavat nyt oikeita vastauksia hoitajamitoituksen riittävyyden ja hoidon laadun turvaamiseksi. He eivät halua katteettomia lupauksia, mutta he pelkäävät kovasti, että vanhuslaista on tulossa juuri sellainen.

Arja Juvonen
Kansanedustaja
050 5311108




28.04.2014 Kirjallinen kysymys: Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014 ja hallituksen toimet siihen liittyen



Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014 mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi on eriarvoistumassa. Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista Suomessa voi hyvin, on monella myös ongelmia, joihin voi olla vaikeaa löytää apua. Raportin mukaan kymmenesosalla alaikäisiä ongelmat kärjistyvät ja kasautuvat ja jopa viidennes yläkouluikäisistä tytöistä kokee itsensä masentuneeksi. Nuorten tekemät itsemurhat ovat myös huolestuttavalla tasolla, sillä kansainväliset vertailut osoittavat, että maamme nuoriso on yksi maailman itsetuhoisimmista. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2:2007 mukaan WHO:n tilastot kertovat, että suomalaiset nuoret miehet tekevät maailman viidenneksi eniten itsemurhia. Nuorten naisten tilanne on vielä huolestuttavampi, sillä he ovat tilastossa toisena. Tuoreessa Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjassa nostetaan kuitenkin alle 18-vuotiaiden poikien tilannetta huolestuttavasti esiin. OECD:n tuoreen tutkimuksen mukaan poikien kuolemansyynä itsemurha on Suomessa OECD maiden yleisimpiä. Vaikka itsemurhien kokonaismäärät ovat kokonaismääräisesti vähentyneet vuosikymmenten saatossa, on 15-24 vuotiaiden naisten itsemurhat pysyneet kutakuinkin samana koko tarkastelujakson. OECD:n vuoden 2011 tilastojen mukaan Suomi sijoittuu itsemurhissa sijalle seitsemän. Vuonna 2011 sadasta tuhannesta suomalaisesta itsemurhaan päätyi 16,4 henkilöä.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet Suomessa ja Aula toteaa vuosikirjassa, että julkisissa palveluissa ei ole kyetty vastaamaan ongelmiin. Lapsiperheiden kotihoitoavun saatavuus on romahtanut ja lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat puutteellisia. Huostaanotettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alkuun verrattuna. Taloudellisesti lapsiperheiden tilannetta on heikentänyt myös lapsilisiin tehdyt indeksijäädytykset ja lapsilisien reaaliarvo on vähentynyt vuodesta 1994 noin 30 euroa. Myös viimeisimmät lapsilisiin tehdyt leikkaukset heikentävät edelleen lapsiperheiden taloudellista asemaa. Perheiden ja niissä elävien lapsien kokema köyhyys on lisääntynyt Suomessa. Köyhyys lisää hyvä- ja huono-osaisten terveyseroja ja vaikuttaa ihmisten tasavertaisiin mahdollisuuksiin tehdä valintoja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan selvityksen Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014 johdosta? Kuinka hallitus aikoo parantaa lasten ja nuorten tilannetta? Kuinka hallitus aikoo kehittää ennaltaehkäisevää ja oikea aikaista nuorisotyötä, sekä lapsille ja nuorille tarjottavaa apua ja tukea Suomessa?



31.03.2014 Lakialoite vammaisneuvostojen saattamisesta lakisääteisiksi on juuri nyt nimienkeruu vaiheessa eduskunnassa. Toivon, että moni allekirjoittaisi tämän.



LAKIALOITE
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 13 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) 13 § ensimmäisen momentin mukaan kunnanhallitus voi asettaa vammaisneuvoston, jonka tehtävänä on edistää ja seurata kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten henkilöiden kannalta. Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa.
Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) 11 §:n 1 momentin mukaan kunnan on asetettava ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi vanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä.
Vammaisneuvosto on tärkeä toimija ja asiantuntija vammaisuuteen liittyvissä asioissa. Lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 13 § toisen momentin mukaan vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee olla riittävä edustus vammaisneuvostossa. Vammaisneuvoston laajapohjainen ja asiantunteva jäsenistö mahdollistaa vammaisten henkilöiden äänen kuulumisen ja se tuottaa tärkeää ja tarpeellista tietoa erilaisten päätösten, suunnitelmien ja ohjelmien vaikutuksista vammaisten henkilöiden elämään ja suoriutumiseen. Vammaisneuvoston puuttuminen vähentää vammaisten oikeusturvaa ja heikentää kokonaisvaltaisen vammaispoliittisen keskustelun syntymistä kuntatasolla.
Kunnallisen vammaisneuvoston perustaminen ei ole kunnille tämän hetkisen lainsäädännön mukaan pakollinen tehtävä, vaikka kunnallinen tai alueellinen vammaisneuvosto on asiantuntijaelin vammaisen ihmisen elämää koskevissa asioissa paikallistasolla. Nykyinen voimassaoleva lainsäädäntö asettaa vammaiset ja vanhukset eriarvoiseen asemaan, sillä vanhusneuvosto on lain mukaan kunnissa pakollinen. Vammaisneuvoston perustaminen kunnallisesti tai alueellisesti tulisi säätää lailla, kuten tehtiin myös vanhusneuvoston kohdalla vuoden 2014 alussa voimaan astuneessa laissa laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista.
Vammaisneuvostojen säätäminen lailla turvaisi vammaisneuvostojen aseman ja toimintamahdollisuuden myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, jonka valmistelu on Suomessa juuri käynnissä. Kuntarakenteen muutokset saattavat tuoda uusia haasteita myös vammaisneuvostojen toimintaan, joten vammaisneuvostojen olemassa olon turvaaminen lainsäädännöllä olisi perusteltua. Sen myötä vammaisneuvostot ja vanhusneuvostot tulisivat myös yhdenvertaisiksi keskenään.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 13 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja toimista (380/1987) 13 §:n 1 momentti seuraavasti:
13 §
Vammaisneuvosto

Kunnan on asetettava vammaisneuvosto, jonka tehtävänä on edistää ja seurata kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten henkilöiden kannalta. Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2014
Arja Juvonen /ps



25.03.2014 Kirjallinen kysymys Sora lainsäädännöstä ja terveydenhoidon opiskelijoiden rikostaustat ja huumeseula



Eduskunnan puhemiehelle

SORA- eli soveltumattomuuden ratkaisuja lainsäädäntö astui voimaan vuonna 2012. Lain tavoitteena on parantaa koulutuksen ja sen jälkeisen työelämän turvallisuutta ja lisätä koulutuksen ja tutkinnon järjestäjien mahdollisuutta puuttua opiskelijan soveltumattomuuteen ja häntä koskeviin turvallisuuskysymyksiin. SORA- säädökset ja määräykset koskevat toisen asteen ammatillista koulutusta sekä korkea-asteen koulutusta. SORA- säädökset koskevat myös näyttötutkintoja sekä erikoisammattitutkintoja. SORA- säädösten ja määräysten perusteella niiden piiriin kuuluvaan koulutukseen hakeutuneen opiskelijan opiskeluoikeus voidaan evätä, mikäli opiskelun aikana havaitaan, että opiskelija ei mahdollisesti sovellu opiskelemalleen alalle. Tällaisia syitä on Sora- säädösten mukaan muun muassa opiskelijan terveydentila- tai toimintakyky, erilaiset turvallisuustekijät tai aikaisemman opiskeluoikeuden peruuttamisen salaaminen opiskelijaksi hakemisen yhteydessä.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta teki vuonna 2013 209 päätöstä, jotka koskivat 194 terveydenhuollon ammattihenkilöä. Useimmissa päätöksissä oli kysymys ammattioikeuksien poistamisesta tai kiellosta käyttää terveydenhuollon ammattinimikettä (97 kpl). Ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista koskevia päätöksiä tehtiin 67 kappaletta ja kirjallisen varoituksen sai 31 henkilöä. Päätökset koskivat useimmin hoitohenkilöstöä, mutta mukana oli myös lääkäreitä (80 kpl).
Ammattioikeuksiin puuttumiseen syynä oli useimmiten päihde- ja lääkeriippuvuus. Päihteiden tai lääkkeiden väärinkäyttöön liittyi joskus myös lääkevarkauksia tai omaisuusvarkauksia.
SORA- säädökset ja määräykset ovat tärkeä osa potilasturvallisuutta parannettaessa. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjän tulee päättää opiskelijaksi ottamisen perusteista sekä mahdollisesti järjestettävistä pääsy- tai soveltuvuuskokeista. Pääsykokeiden tehtävänä on varmistaa alalle hakeutuvan henkilön soveltuvuus jo heti hakuvaiheessa. Tämä koskee sekä nuorisoasteen koulutusta että erilaisia aikuiskoulutuksia, joiden hakijamäärät ovat korkeat ja lisääntyvät entisestään muun muassa työvoimapoliittisista syistä.
Hoitoalan työntekijöille on tulevaisuudessa paljon kysyntää. Suomi ikääntyy ja hoidettavien vanhusten määrä kasvaa. Laitoshoidon sijaan hoidon jatkuvuutta korostaa ja turvaa kotihoito, johon yhä useampi ikääntynyt tulevaisuuden Suomessa ohjataan. Alalle opiskeleva tuleva työvoima tulisikin varmistaa sellaisin pääsy- ja soveltuvuuskokein, että alalle soveltumattomat henkilöt eivät pääsisi alalle. Myös rikosrekisteriotteen- ja päihde- ja lääkeriippuvuuden paljastavien huumetestien selvittäminen terveydenhoitoalalle hakeutuneelta opiskelijalta tulisi ottaa mahdollisesti keskusteluun.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka SORA- lainsäädäntö on otettu käyttöön Suomessa ja tulisiko terveydenhoitoalan pääsy- ja soveltuvuustestien rinnalle liittää myös opiskelijan rikosrekisteriotteen sekä lääke- ja päihderiippuvuuden paljastavien huumetestien selvittäminen?

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2014
Arja Juvonen /ps



12.03.2014 Ikääntyneisiin ja vammaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset päivänvaloon



Poliisiammattikorkeakoulun tilastojen mukaan iäkkäisiin kohdistuneet omaisuusrikokset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina. Myös vammaisilla on suuri riski joutua omaisuusrikoksen uhriksi. Tyypillisimmät rikokset ovat lompakko ja käsilaukku-sekä pankki- ja luottokortti varkauksia. Myös rahan huijaamista, koruvarkauksia ja muun omaisuuden viemistä tapahtuu.

Vuonna 2012 Espoossa vammaisten asumispalveluyksikössä tapahtui varkaus, jossa kahden vammaisen henkilön tileiltä vietiin heidän omia pankkikortteja käyttäen rahaa yhteensä yli 3000 euroa. Helmikuussa 2014 uutisoitiin Lappeenrannassa hoivakodissa tapahtuneista rahavarkauksista ja eilen maanantaina taasen Joensuussa palvelutalossa tapahtuneista rahavarkauksista.

Espoossa asumispalveluyksikössä tapahtunut vammaisiin kohdistuneet pankkikorttivarkaudet ovat tyyppiesimerkkejä siitä, millaista oikeutta rikoksen uhriksi joutunut voi Suomessa saada. Poliisi ei välttämättä kykene selvittämään tällaisia rikoksia, vaan uhri joutuu nuolemaan omat haavansa. Espoon varkaasta oli jopa turvakameran kuvaa saatavilla, mutta tapausta ei ole silti onnistuttu selvittämään. Hoivayksikössä tapahtuvista varkauksista saatetaan myös vaieta tai niitä jopa hyssytellään. Varkausrikokset ovat pelottavia, leimaavia ja saattavat asettaa hoivayksikön huonoon valoon.

Kotihoitoa ollaan Suomessa lisäämässä hallituksen kaavailemien rakennepakettisäästöjen myötä. Hoitohenkilökunta laajenee ja työnkuvat muuttuvat, kelpoisuusehtoja ollaan löyhentämässä ja hoitajien liikkuvuus lisääntyy. Omaisuusrikoksien ennaltaehkäisemiseksi on ryhdyttävä toimimaan ja muun muassa hoitohenkilökunnan rikostaustojen selvittäminen tulisi ottaa mukaan keskusteluun. Poliisille täytyy myös turvata riittävät resurssit tutkia ja poliisia tulee myös kannustaa selvittämään myös näihin hiljaisiin ihmisryhmiin kohdistuvia rikoksia.

Olen on tehnyt aiheesta kirjallisen kysymyksen ministerille.




13.02.2014 Kirjallinen kysymys: Koulujen paloturvallisuuden parantaminen




Koulujen paloturvallisuuden parantaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Kouvolan yhteiskoulu vaurioitui pahoin 11.2.2014 syttyneessä tulipalossa. Tulipalo oli vakava, sillä palon syttyessä koulussa oli käynnissä koulupäivä ja tiloissa oli lukuisia koulun oppilaita ja henkilökuntaa. Tulipalon syttymissyytä tutkii parhaillaan Onnettomuustutkintakeskus. Kouvolan koulupalo on nostanut esiin koulujen paloturvallisuuden ja kysymyksen siitä, miksi kouluissa ei nykymääräysten mukaan tarvitse olla palovaroittimia. Kysymys ja ihmettely aiheesta ei ole mitenkään uutta, sillä aiheesta käydään keskustelua aika ajoin muun muassa koulujen vanhempainilloissa.

Laki on määritellyt palovaroittimet pakollisiksi asunnoissa, majoitustiloissa ja hoitolaitoksissa, kuten sairaaloissa ja päiväkodeissa. Myös suurissa tiloissa, kuten tavarataloissa, konserttisaleissa ja urheiluhalleissa on oltava palovaroittimet. Lainsäädäntö lähtee siitä, että siellä missä oleskellaan vuorokauden ympäri, missä tuli leviää nopeasti tai missä ihmisten toimintakyky on heikentynyt, on oltava palovaroittimet.

Kouvolan tulipalon pelastustoimissa koulua tyhjennettiin muun muassa huutamalla ja ovia hakkaamalla. Onni onnettomuudessa oli, että jokainen saatiin turvaan nopeasti levinneen tulipalon alta. Koulujen turvallisuuskysymykset nousevat esiin myös koulujen loma-aikoina, jolloin koulujen tiloja käytetään majoitustiloina esimerkiksi suurien ja valtakunnallisten urheilutapahtumien aikana. Tapahtumiin osallistuvat urheiluseurat ja niiden urheilijat tai harrastajat yöpyvät yleensä juuri koulujen luokissa tai liikuntasaleissa niin sanotussa "retkimajoituksessa". Mikäli kunnat ja kaupungit vuokraavat kouluja tällaiseen käyttöön, tulisi majoitustilojen täyttää myös vaatimukset paloturvallisuudesta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo parantaa koulujen paloturvallisuutta ja
aikooko hallitus ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin palovaroitinjärjestelmän saamiseksi kouluihin?
Helsingissä 12 päivänä helmikuuta 2014

Arja Juvonen /ps




11.02.2014 Kirjallinen kysymys valmistautumisesta väestön ikääntymiseen, palvelutarpeen riittävyyteen ja pienituloisen ikääntyneen huomioimiseen



KIRJALLINEN KYSYMYS
Valmistautuminen väestön ikääntymiseen, ikääntyneiden palvelutarpeeseen sekä pienituloisen ikääntyneen henkilön tukemiseen Suomessa
Eduskunnan puhemiehelle

Ikääntyneiden määrä lisääntyy Suomessa runsaasti seuraavien vuosien aikana. Tulevina vuosikymmeninä 65 vuotta täyttäneiden määrä ja osuus koko väestöstä kasvaa voimakkaasti. Selityksenä tähän on sodan jälkeisten suurten ikäluokkien ikääntyminen, mutta myös eliniän piteneminen. Vuoteen 2040 mennessä miesten elinajan odotteen on arvioitu kasvavan seitsemällä vuodella ollen 82,1. Naisten eliniän odotteen taasen on arvioitu vastaavasti kasvavan neljällä ja puolelle vuodella nousten 86,3 vuoteen.
Helsingin yliopiston ja London School of Economicsin tuoreen tutkimuksen mukaan liki 60 prosenttia 65-vuotiaista naisista päätyy elinaikanaan pitkäaikaiseen laitoshoitoon, esimerkiksi hoivakotiin tai ikääntyneiden ryhmäkotiin. Miesten osuus tästä on vain reilu kolmannes. Sukupuoliero hoidon tarpeesta johtuu erityisesti siitä, että naiset elävät useammin vanhoiksi. Naisen ikääntymistä ja vanhuutta ympäröi usein myös yksinäisyys ja pienituloisuus, sillä monet ikääntyneet naiset ovat tehneet työuransa pienituloisina, ovat leskiä tai asuvat yksin.
Monet ikääntyneet elävät hyvää vanhuutta omissa kodeissaan, mutta hyvinvoinnin riskitekijät ja uhkat olisi hyvä tunnistaa ja huomioida etukäteen. Ikääntyneiden hyvinvoinnin riskitekijöitä ovat juuri pienet tulot, huonoksi koettu terveys ja huono toimintakyky.
Pääministeri Jyrki Katainen puhui valtiopäivien avajaiskeskustelussa seuraavasti: ” Väestön ikääntymisen mukana lisääntyvä palvelutarve, eläkemenot ja pienentyvät verotulot eivät ole tulleet meille yllätyksenä (Katainen 5.2.2014)”. Näin puhuessaan pääministeri antoi ymmärtää, että suomalaiseen ikääntymiseen ja sen mukanaan tuomiin kustannuksiin on osattu varautua jo etukäteen.
Viestit suomalaisen vanhustenhoidon kentältä ovat kuitenkin päinvastaisia. Omaishoitajien työtaakkaa kasvatetaan, koska kotihoidon resurssit ovat riittämättömiä, eikä laitospaikkaa ole tarjolla ikääntyneen toiveesta huolimatta. Kotihoidon pirstaloituminen monen eri palveluja järjestävän tahon kesken on myös osoittautunut haasteelliseksi. Saman vuorokauden aikana ikääntyneen kotona voi käydä monia palveluntarjoajia. Laitoshoidossa olevien vanhusten tilannetta heikentää hoitajien vähäinen määrä ja kiire, joka on jokaiselle hoitotyön tekijälle tuttua. Vanhuslaista pois jäänyt hoitajamitoitus on jäänyt ikäväksi epäkohdaksi tärkeässä vanhuslaissa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus valmistautunut väestön ikääntymiseen riittävän tehokkaasti ja kuinka hallitus voisi entisestään edistää hyvää ja inhimillistä ikääntyneen kohtelua nyt ja tulevaisuudessa? Kuinka hallitus aikoo turvata ikääntyneiden riittävät palvelut runsaiden säästöjen keskellä? Kuinka hallitus huomioi ikääntyneen pienituloisen henkilön tilanteen Suomessa?

Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2014
Arja Juvonen /ps



22.01.2014 Tammikuussa vierailen kouluissa



Vierailen tammikuussa eri kouluissa Uudellamaalla. Ensi viikolla on vuorossa mm.Kasavuoren koulu Kauniaisissa ja Otalammen koulu Vihdissä. Otan myös eduskuntaan vastaan oppilasryhmiä. Ilmoittautuneita onkin tullut jo paljon. Kiitos mielenkiinnosta tulla vieraakseni!



14.01.2014 Edunvalvonnan epäkohtiin puututtava ja edunvalvonnan valvontaa parannettava



Tiedote
14.1.2014

Kansanedustaja Arja Juvonen vaatii hallitukselta toimia edunvalvonnassa havaittujen epäkohtien korjaamiseksi. Juvonen on jättänyt edunvalvontaan liittyviin epäkohtiin toisen kirjallisen kysymyksen.

-Sain viime kesänä yhteydenottoja, joissa kerrottiin edunvalvonnan epäkohdista. Minulle kerrottiin, että edunvalvojalla oli liikaa asiakkaita eli päämiehiä. Hänellä ei ollut aikaa tutustua päämiehen tilanteeseeen, saati tapaamiseen. Päämies ja hänen omaisensa olivat kokeneet joutuneensa tilanteeseen, jossa omien rahojen pyytäminen oli mennyt lähes ruinaamiseksi tyyliin "anteeksi kun tarvitsen omia rahojani". Jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen elokuussa 2013, Juvonen kertoo.

-Oikeusministeri kertoi vastauksessaan muun muassa Edunvalvonnan kehittämistyöryhmän perustamisesta. Ryhmä oli esittänyt suosituksen esimerkiksi siitä, kuinka edunvalvojan tulee pitää yhteyttä päämieheensä. Jälleen kerran suosituksia ja informaatio-ohjausta. Viimeistään eilisen MOT-Edunvalvonnan armoilla ohjelman jälkeen on kysyttävä, että onko nuo kaksi asiaa mennyt toimijoille perille. MOT- ohjelma kertoi, kuinka yksityinen edunvalvoja oli laiminlyönyt tehtävänsä ja aiheuttanut päämiehilleen suurta vahinkoa jättämällä laskuja ja vuokria maksamatta. Mitä hallitus aikoo tehdä niin yleisessä kuin myös yksityisessä edunvalvonnassa esiintyvien epäkohtien korjaamiseksi? Missä on edunvalvojan toiminnan valvonta, Juvonen kysyy.

Juvonen muistuttaa, että MOT ohjelman tapaus on toki yksittäistapaus, mutta se heittää ikävän varjon edunvalvonnan ylle.

-Ihmiset alkavat muistelemaan kokemaansa, rohkaistuvat kuten heidän toivoisikin ja yhteydenottoja tulenee lisää tässäkin asiassa, Juvonen uskoo.

Lisätiedot
Arja Juvonen
kansanedustaja
050 5311108

Tässä alla kirjallinen kysymys


Eduskunnan puhemiehelle

Jätin eduskunnan puhemiehelle elokuussa 2013 kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin hallituksen toimia yleisen edunvalvonnan kehittämiseksi. Tämä nyt jätettävä kirjallinen kysymys on jatkoa elokuussa 2013 esitettyyn asiaan.
Kirjallisen kysymyksen taustalla oli suurten asiakasmäärien lisääntyminen yleisessä edunvalvonnassa, jonka oli huomattu vaikuttavan edunvalvojien ylikuormittumiseen ja asiakaskohtaisen ja asiakaslähtöisen edunvalvonnan heikkenemiseen. Edunvalvonnan kerrottiin joissakin tapauksissa jääneen hyvin pinnalliseksi, sillä edunvalvojalla ei ollut ollut resursseja tutustua asiakkaaseen eli päämieheen tai hänen elämäntilanteeseensa.
Ongelmat edunvalvonnassa koskettavat hiljaisia ja heikompiosaisia, jotka eivät joko vammansa tai sairautensa takia kykene itse ajamaan asioitaan. Edunvalvojaan luotetaan ja hänen tehtävänsä ontoimia päämiehensä asioiden hoitajana asiallisesti ja ajallaan.
Yleinen edunvalvonta siirtyi kunnilta valtion vastuulle vuonna 2009. Samaan aikaan valtio aloitti edunvalvonnan yksityistämisen, jonka piirissä on tälläkin hetkellä satoja vanhuksia, vammaisia tai muita henkilöitä, jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan. Nyt vuosien päästä yksityisessä edunvalvonnassa on kuitenkin havaittu vakavia ongelmia, joita myös eduskunnan oikeusasiamies on ryhtynyt tutkimaan. Räikeimmistä väärinkäytöksistä uutisoitiin 13.1.2014 Yleisradion toimittamassa MOT- Edunvalvonnan armoilla ohjelmassa, jossa kerrottiin eräänedunvalvontapalveluja tuottaneen yrityksen tekemistä vakavista laiminlyönneistä, sekä maistraatille kuuluvan edunvalvonnan valvontaan liittyvistä heikkouksista ja ongelmista. Yksityinen edunvalvoja oli laiminlyönyt tehtäviään muun muassa siten, että päämiehille oli kertynyt maksurästejä, jotka olivat johtaneet jopa asukkaiden häätöön asunnoistaan. Myös muiden laskujen hoitamisessa oli edunvalvojan osalta ollut viiveitä ja päämiehille kuuluvia sosiaalietuuksia oli myösjätetty hakematta. Vaikka julkisuuteen noussut tapaus onkin yksittäisen edunvalvontapalveluja tuottaneen yrityksen tapaus, aiheuttaa se sen, että edunvalvontaa tulee tarkastella läpinäkyvästi ja epäkohtiin puuttuen.
Oikeusministeriö on asettanut aikoinaan yleisen edunvalvonnan kehittämistyöryhmän, jonka tehtävänä on ollut seurata edunvalvonnan kehitystä ja antaa tarvittaessa myös suosituksia edunvalvonnalle. Ministeri Anna-Maja Henrikssonin ensimmäiseen kirjalliseen kysymykseeniyleisestä edunvalvonnasta 17.9.2013 annetussa vastauksessa kerrotaan, että suositus on annettu esimerkiksi siitä, miten edunvalvojan tulee pitää yhteyttä päämieheensä. Oikeusministeriö on myös järjestänyt erilaista koulutusta edunvalvontahenkilöstölle, mutta ministerin vastauksesta ei käy ilmi se, ovatko yksityistä edunvalvontaa tuottavat eli kilpailutetut palveluntuottajat myös velvoitettuja erilaisiin koulutuksiin tms. tiedotustilaisuuksiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä sekä yleisessä että yksityisessä edunvalvonnassa esiintyvien epäkohtien korjaamiseksi ja miten se aikoo parantaa edunvalvojien toiminnan valvontaa?

Helsingissä 14 päivänä tammikuuta 2014
Arja Juvonen /ps





09.01.2014 Kirjallinen kysymys ikääntyneiden hyvän, inhimillisen ja arvokkaan hoidon toteutumisesta laitospaikkoja vähennettäessä



Ikääntyneiden hyvän, inhimillisen ja arvokkaan hoidon ja hoivan toteuttaminen vanhusten laitoshoitopaikkoja vähennettäessä
Eduskunnan puhemiehelle
Hallituksen rakennepaketissa kerrotaan vanhusten laitoshoidosta tehtävistä säästöistä. Hallituksen tavoitteena on säästää laitoshoitopaikkojen purkamisella 300 miljoonaa euroa. Laitoshoitopaikkojen vähentäminen ei ole uusi asia, vaan paikkoja on vähennetty systemaattisesti vuodesta 2000. Vuoteen 2014 mennessä laitoshoitopaikkoja on vähennetty terveyskeskusten vuodeosastoilta tai muista vastaavista hoivayksiköistä liki 65 prosenttia.

Laitoshoitopaikkojen vähentäminen on huolestuttavaa, sillä kaikki vanhukset eivät ikäänny terveinä ja liikuntakykynsä säilyttävinä. Laitoshoitopaikkojen vähentämisen rinnalle ollaankin kehittämässä lisääntyvää vanhuksen koti- sekä ryhmäkotihoitoa ja -hoivaa. Myös tehostettua palveluasumista ollaan Suomessa kehittämässä entisestään. Vaikka hallituksen linja kehittää ikääntyneiden palveluja onkin hyvä, eivät viestit vanhustenhoivan kentältä ole hallituksen linjaa tukevia. Kotihoidon resurssit ovat puutteellisia, hoitajia ei ole tarpeeksi, hoitajan kotihoidossa käyttämä hoitoaika on riittämätöntä ja jopa kiireen sävyttämää. Kotihoitoon ei ole kohdennettu riittävästi resursseja viime vuosien aikana. Tehostettua palveluasumista, ryhmäkotipaikkoja ja kohtuuhintaista palveluasumista tulee myös tulevaisuudessa lisätä laitoshoitopaikkoja vähennettäessä, sillä tämänhetkiset resurssit eivät silläkään saralla ole vielä riittäviä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo toteuttaa ikääntyneiden hyvän, inhimillisen ja arvokkaan hoidon laitoshoitopaikkoja vähentäessään tilanteessa, jossa kotihoidon resurssit ovat riittämättömät ja korvaavaa ryhmäkotihoitomuotoa tai palveluasumista ei ole riittävästi tarjolla?
Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2013

Arja Juvonen /ps




 
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060, , www.eduskunta.fi