Etusivu Kuka
olen
Kunta-
politiikka
Eduskunta-
työ
Ajan-
kohtaista
Blogi Artikkelit
 
Valtiopäivätoimet Arja Juvonen

Puheet eduskunnassa Arja Juvonen

 
Vuosi: 2024 - 2023 - 2022 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008

19.12.2012 Espoon perussuomalaisten lautakuntapaikat jaettiin



Espoon Perussuomalaisten lautakuntapaikkajako on selvinnyt. Kansanedustaja Timo Soini toimii kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 2013, kansanedustaja Arja Juvonen toisena varapuheenjohtajana vuosina 2015-2016. Simo Grönroos nousee teknisen lautakunnan puheenjohtajaksi. Paikkajako ohessa:

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 2013
- Timo Soini

Valtuuston 2. Varapj 2015-2016
- Arja Juvonen

Kaupunginhallitus 2013- 2014
- Seppo Sonkeri 3 vpj, varalla Jukka Kilpi jäsen Tilajaosto
- Arja Juvonen, varalla Bjarne Häggman jäsen Elinkeinojaosto

Kaupunginhallitus 2015-2016
- Teemu Lahtinen
- Kurt Byman

Kaupunginsuunnittelulautakunta
- Suvi Karhu
- Paula Pöntinen

Opetus ja varhaiskasvatuslautakunta
- Nina From
- Jarno Kukkonen

Opetus- ja varhaiskasvatusjaosto
- Simon Elo
- Mervi Kukkonen
- Svenska Rum
- Saana Lehto

Sosiaali- ja terveyslautakunta
- Leo Hiltunen
- Veera Ruoho

Tarkastuslautakunta
- Maija Saimalahti

Palveluliikelaitosten johtokunta
- Kai Haavisto
- Veikko Granqvist

Tekninen lautakunta
- Simo Grönroos, puheenjohtaja
- Toni Seppänen

Kulttuurilautakunta
- Jani Tiainen
- Seija Töyrylä

Liikunta ja nuorisolautakunta
- Kari Pajunen
- Seppo Kallunki

Rakennuslautakunta
- Jonna Löflund

Ympäristölautakunta
- Mauri Sauvola
- Maria Taipale

Osallistuva Espoo -työryhmä
- Simon Elo pj

Kestävä kehitys -ohjelmaryhmä
- Janne Rantanen

Kilpailukyky, innovatiivisuus ja yrittäjyys
- Petri Pulkkanen vpj

Monikulttuuriasiain neuvottelukunta
- Christian Tudose

Päihdeasianneuvottelukunta
- Mauri Tikka

Tasa-arvotoimikunta
- Martti Talme

Espoon musiikkiopiston johtokunta
- Elena Koponen

Keskusvaalilautakunta
- Jouko Pirttimäki

Lisäksi perussuomalaiset saivat lautamiespaikkoja ja muita edustuksia yhtiöissä sekä johtokunnissa.




18.12.2012 Vanhuslaki hyväksyttiin eduskunnassa



Eduskunta tiedottaa etusivullaan vanhuslaista seuraavasti:

Eduskunta on hyväksynyt niin sanotun vanhuspalvelulain. Uusi laki parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan.

Lakia sovelletaan vanhuuseläkeikäiseen väestöön sekä sellaiseen iäkkääseen henkilöön, jonka toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen vuoksi.
Iäkkään henkilön palvelujen turvaaminen edellyttää kattavaa palvelutarpeiden selvittämistä, jossa arvioidaan sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi muiden hänen hyvinvointiaan, toimintakykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve. Palvelujen tarve on selvitettävä viivytyksettä ja kokonaisvaltaisesti. Palvelutarpeen selvittämisessä tulee ottaa huomioon iäkkään henkilön toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa asuinpaikassa. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun se on lääketieteellisesti perusteltua tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Lain tarkoituksena on turvata jokaiselle oikea asuin- ja hoitopaikka mukaan lukien laitoshoito sitä tarvitseville.




12.12.2012 Annoin peruspalveluministerille palautetta asetuksenantovaltuutuksesta jo viime keväänä (Länsiväylä kaupunkilehti)



Peruspalveluministeri Maria Guzenina Richardsson esittää aivan oikein kirjoituksessaan (lv 30.5.12), että laki ja asetus velvoittavat juridisesti yhtä vahvasti. Tekeillä olevaan vanhuslakiin sisällytettävään asetuksenantovaltuutukseen on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Asetuksenantovaltuus ei tule tuomaan puuttuvia käsiä vanhustenhoitoon. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, tullaanko asetusta antamaan, sillä asetuksenantovaltuus ei yksin velvoita antamaan asetusta. Lakiluonnokseen kaavailtu valtuus siirtää myös päätäntävaltaa eduskuntaa alemmaksi sinne, missä valtiovarainministeriön painostus säästöihin tuntuu. Lisäksi huolta on kannettava asetuksen mahdollisesta sisällöstä, sillä se voidaan kirjoittaa epämääräisen joustavaksi ilman vaikkapa nyt puhuttuun hoitajamitoitukseen liittyvää numeromitoitusta. Pelkona voimme käytännössä pitää sitä, että asetuksesta tulisikin vain pelkkä suositus. Jättämällä henkilöstömitoitus ministeriön asetuksenantovaltuuden varaan laki saadaan näyttämään muodollisesti pätevältä tilanteessa, jossa hyvän henkilöstömitoituksen vaatimia resursseja ei oikeasti haluta kohdistaa vanhusten hoitoon. Suomalainen lainsäädäntö lakeineen ja asetuksineen on runsas. Kaiken tarkkaan noudattaminen on mahdotonta ja sen tietää myös kuntataso. Taloudelliset rajoitteet tulevat vastaan ja resurssipula vaivaa. Hoitoalalla, niin vanhustenhoidossa kuin myös akuuttisairaanhoidossa, vallitsevan hoitajien alimiehityksen soisi kuitenkin joskus tulevan kuntoon. Milloin ja miten, sen päättävät päättäjät.



22.11.2012 Espoon terveysaseman kilpailutus paljasti aukon hankintalaissa



Espoon terveysasemapalveluiden kilpailutuksessa on käynyt ilmi, että hankintalaki antaa palveluntuottajalle mahdollisuuden ilmoittautua usealla, samansisältöisellä hakemuksella kilpailuun yhden terveyspalvelukokonaisuuden tuottamisesta. Tätä tapaa Espoossa noudatti suuri terveysalan konserni Mediverkko, joka osallistui Suvelan ja Tuomarilan alueen terveysaseman kilpailutukseen kahdella eri hakemuksella.

Alun perin hankintalain tarkoituksena on ollut kilpailun lisääminen sen kautta, että pk-yritykset voivat liittyä yhteen tai tehdä yhteisen hakemuksen isomman toimijan kanssa.

Yleistyessään tällainen Espoossa nähty toimintatapa, monen hakemuksen malli, vähentää kilpailua ja heikentää kuntien mahdollisuuksia kilpailutukseen ja palvelujen laadunvalvontaan. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ongelma tunnustetaan myös Kuntaliitossa sekä työ- ja elinkeinoministeriössä.

Espoon kilpailutuksessa esiin tulllut tapaus laittaa vaatimaan hallitukselta toimia, jotta hallituslakia uudistettaisiin nykyistä paremmin vastaamaan aidon kilpailun turvaamista ja kuntien kasvavaa tarvetta hankkia laadukkaita terveys- ja hoivapalveluja. Olenkin jättänyt aiheesta tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn aiotaanko hankintalain uudistuksiin ryhtyä.

Usealla hakemuksella kilpailutukseen osallistuva yritys pelaa peliä, jollaista emme Suomeen kaipaa. Pk-yritysten mahdollisuudet pärjätä tällaisten toimintatapojen keskellä ovat mitättömät. Hankintalain tarkoitushan on lisätä kilpailua, ei taklata kilpailuun osallistuvia. Tällainen toimintamalli johtaa vääjäämättä terveydenhuoltopalvelujen monopolisoitumiseen, mikä on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen suurimmista uhkakuvista.









07.11.2012 Hallituspuolueiden puheet ja teot ristiriidassa lapsiperheitä koskettavissa asioissa



Sosiaali- ja terveysvaliokunnan perussuomalaiset: Hallituspuolueet puhuvat lapsiperheiden puolesta, mutta leikkaavat lapsiperheiden tulonsiirroista yli 230 miljoonaa

Hallitus puhuu kauniita sanoja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja tulonsiirtojen tärkeydestä, mutta tosiasiassa hallitus heikentää taas lapsiperheiden asemaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet ovat jättäneet tänään vastalauseen lapsilisien indeksijäädytysten perumiseksi.

Lapsiperheet menettävät vuosien 2013-2015 aikana arviolta yhteensä yli 230 miljoonaa euroa lapsilisien pienentyessä. Hallitus ei myöskään aio korvata indeksijäädytyksiä myöhemmillä korotuksilla. Lisäksi hallitus on jättänyt lapsilisät sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetut etuudet ylimääräisten indeksikorotusten ulkopuolelle. Perussuomalaiset eivät saaneet valiokunnan hallituspuolueilta vastakaikua esittäessään, että myös nämä etuudet olisi huomioitu ylimääräisissä indeksikorotuksissa.

Perussuomalaiset huomauttavat, että lapsilisät ovat jo nykyisellään jääneet ansiotason ja elinkustannusten kehityksestä noin 20-25 % jälkeen. Hallituksen esityksen toteutuessa lapsilisien reaaliarvo heikkenee entisestään ja vuonna 2015 niiden reaaliarvon on arvioitu olevan noin 8 prosenttia pienempi verrattuna tilanteeseen, jossa indeksikorotukset olisi tehty.

Perussuomalaisten mielestä lapsilisien heikentäminen on lyhytnäköinen ja kansantaloudelle haitallinen päätös.

Arja Juvonen: ”Vastuuta kantavien päättäjien olisi syytä ymmärtää, että varhaislapsuuteen sijoittaminen on taloudellisesti kannattavaa. Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut sitten 90-luvun lamavuosien ja osasyy tähän on juuri lapsilisien jälkeenjääneisyys. Lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen ja lisää muun muassa terveyseroja.”

Laila Koskela: ”Lapsiperheissä on usein taloudellisesti tiukkaa ja kaikki mitä tulee, usein myös menee. Lapsilisät siis omalta osaan auttavat pitämään talouden rattaita pyörimässä.”

Lisätietoja:
Arja Juvonen




15.10.2012 Valtuustokysymys reumapotilaiden hoidosta ja valtuustoaloite rollaattorilla liikkuvien ilmaisesta joukkoliikenteestä tehty tänään Espoon kaupunginvaltuustossa



Espoon kaupunginvaltuustossa tehty valtuustokysymys reumapotilaiden hoidon tilasta ja laadusta Espoossa, sekä valtuustoaloite rollaattorilla liikkuvan ilmaisesta joukkoliikenteestä pääkaupunkiseudulla. Kts. kuntapolitiikka osiosta.



14.10.2012 Keskustelualoite eduskunnan puhemiehelle saattohoidon kehittämisestä



Vaikka kuinka haluaisimme, emme saa unohtaa tätä arkaa ja vaikeaa teemaa, saattohoitoa. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään, hyvään vanhenemiseen ja hyvään kuolemaan. Hoitajana ei voi unohtaa tätä teemaa. Asia oli arkea hoitajan työssä. Yksikään toimi asian esille tuomiseksi ei ole liikaa. Siksi keskustelualoite eduskunnalle.

KESKUSTELUALOITE
Saattohoidon kehittäminen
Eduskunnan puhemiehelle
 
Maaliskuussa 2009 peruspalveluministeri Paula Risikon koolle kutsuma asiantuntijaryhmä ehdotti, että saattohoidon koordinaatiotehtävä annettaisiin sairaanhoitopiireille ja osittain suurille kaupungeille. Samalla ryhdyttiin päivittämään hyvän saattohoidon kriteereitä sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä työnjakoa sujuvan ja laadukkaan saattohoitopolun varmistamiseksi.
Asiantuntijaryhmän ehdotuksesta Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) selvitti kevään 2009 aikana sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmien nykytilannetta (Sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmat, Heini Turkia, Etene 2009). Selvitykseen osallistuneista 19 sairaanhoitopiiristä ja 18 suuresta kaupungista noin puolella oli joko valmis saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet. Hieman yli kolmasosalla kyselyyn vastanneista saattohoidon alueellisen hoitoketjun selvittäminen ja saattohoitosuunnitelman laatiminen oli vireillä. Neljäsosa vastanneista ilmoitti, että saattohoitosuunnitelman laatimista ei ollut valmisteltu lainkaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaiseman saattohoitosuosituksen (Hyvä saattohoito Suomessa, STM:n julkaisuja 2010:6) mukaan kolmella neljästä sairaanhoitopiiristä ja suuresta kaupungista oli saattohoitosuunnitelma. Suosituksessa korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Hoitohenkilökunnalle, saattohoidossa oleville ja heidän omaisilleen saattohoidon epäkohdat, kuten riittämätön kipulääkitys ja potilaan tahdosta piittaamaton kohtelu, ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä.
Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemista sekä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevan lain valmistelussa on sivuttu saattohoitoa vain pinnallisesti. Saattohoitoon on viitattu henkilöstön ja hoitotilojen riittävyyden yhteydessä. Tämä ei riitä saattohoidon tason parantamiseksi. Näyttää siltä, että saattohoito on jäämässä kokonaan pois vanhuspalvelulaista. On erittäin tärkeää saada koko maan kattava yhtenäinen saattohoidon polku sekä saattohoitosuunnitelmat ja –ohjeistukset jokaisen kunnan käyttöön viipymättä. Tämän pitäisi näkyä myös vanhuspalvelulaissa.
 
Edellä olevan perusteella ehdotan,
 
että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun saattohoidon kehittämisestä.
 
Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2012
Arja Juvonen /ps



12.10.2012 Vastalause maatalousyrittäjien lomituspalvelulain muuttamisesta HE 110/2012



VASTALAUSE
Perustelut
 
Hallituksen esityksen lähtökohtana on säästöjen toteuttaminen maatalousyrittäjien lomituspalvelujen kustannuksista. Hallituksen mukaan ehtona on, että säästöt toteutetaan heikentämättä maatalousyrittäjien nykyisiä oikeuksia lomituspalveluihin. Kustannussäästöjä haetaan erityisesti pakottamalla maatalousyrittäjät pitämään entistä suurempi osa lomistaan samanaikaisesti. Maatalousyrittäjät ovat kuitenkin painottaneet, että vuosilomaoikeus on henkilökohtainen ja heidän tulee itse voida määritellä lomansa ajankohta. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä hallituksen esityksen mukaista samanaikaisesti pidettävien vuosilomapäivien määrän korottamista nykyisestä 16:sta 20:een.
 
Myöskään sijaisavusta perittävän tuntimaksun perusosan korottamista nykyisestä yhdestä eurosta kolmeen euroon ei voida hyväksyä, sillä maksujen korotukset lisäävät kynnystä sijaispalvelujen käyttämiseen. Korotuksen tuoma rasitus kohdistuu sijaisapua eniten käyttäville tiloille eli niille, joissa maatalousyrittäjä sairastaa tai perheessä on pieniä lapsia. Perussuomalaiset huomauttavat, että hallituksen esitys on myös ristiriidassa maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämiseen ja työurien pidentämiseen tähtäävän työryhmän näkemysten kanssa. Hallituksen esitys muuttaa säännöstä aikuiskoulutuksesta siten, että sijaisapua saisi vain maatalousyrittäjätoimintaan liittyvästä aikuiskoulutuksesta. Näin ollen se rajaa mm. työhyvinvointiin ja vaikuttamistaitoihin liittyvät koulutukset pois, vaikka ne voivat olla maatalousyrittäjän työhyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Perussuomalaiset pitävät tätä maatalousyrittäjien nykyisten oikeuksien heikentämisenä.
 
Hallituksen esitys poistaa paikallisyksiköiltä velvoitteen palkata riittävä ja tarkoituksenmukainen määrä maatalouslomittajia. Näin ollen lakiin jäisi maininta vain lomituspalvelujen joustavasta ja taloudellisesta järjestämisestä. Tämä antaa aiheen olettaa, että lomittajien työmäärät lisääntyvät entisestään, jolloin vaarana on myös lomittajien työhyvinvoinnin kärsiminen. Esitys on tältä osin vastoin sosiaali- ja terveysvaliokunnan aiempia näkemyksiä, joiden mukaan riittävien lomituspalvelujen saannin turvaaminen edellyttää toimia lomitusalan houkuttavuuden lisäämiseksi. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä hallituksen esitystä, sillä se heikentää sekä maatalousyrittäjien, että lomittajien työhyvinvointia ja vaarantaa tätä kautta myös esityksen tarkoittaman säästötavoitteen pitkällä aikavälillä.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme
 
että lakiehdotus hylätään.
 
 
Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2012
 
Arja Juvonen /ps
Laila Koskela /ps
Hanna Mäntylä /ps
 




11.10.2012 Radio Ylen aikaisessa keskustelemassa klo 13-14



Ylen aikaisen Uudenmaan kuntavaalikiertue päättyy torstaina 11.10. Helsingin Kauppatorille. Luvassa suoria kuntakohtaisia keskusteluja radiossa kello 13-14. Olen mukana yhtenä keskustelijana ja Espoon perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana. Espoon asioista puhutaan noin kello 13.17. Tavataan radioaalloilla ♥




09.10.2012 Vastalauseiden esittäminen eduskunnassa 9.10 yrittäjän ja maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta



VASTALAUSE HE 118/2012vp

Perustelut
 
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yrittäjän eläkelakia. Muutos koskisi yritystoiminnan aloittavan yrittäjän työeläkevakuutusmaksun määräytymistä. Voimassaolevan lain mukaan aloittavat yrittäjät maksavat yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta alennettua työeläkevakuutusmaksua, joka on 75 prosenttia normaalista työeläkevakuutusmaksusta. Esityksessä maksun määräytymisperusteita ehdotetaan muutettavaksi siten, että edellä mainittu prosenttimäärä muuttuisi 78 prosentiksi. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1. tammikuuta 2013. Laki koskisi yrittäjiä, jotka aloittavat toimintansa lain voimaantulon jälkeen. Lisäksi se koskisi yrittäjiä, jotka ovat aiemmin kuuluneet alennetun vakuutusmaksun piiriin ja ovat keskeyttäneet toimintansa ennen täyden alennusajan päättymistä. Aloittaessaan uuden yrittäjätoimintajakson lain voimaan tulon jälkeen, myös he maksaisivat jäljellä olevalta alennusajalta esityksen mukaisesti korotettua maksua. Ehdotettu muutos tarkoittaisi keskimääräisellä aloittavan yrittäjän työtulolla noin 130 euroa suurempaa vuosittaista työeläkevakuutusmaksua. Muutos lisäisi yrittäjien eläkelain mukaista maksutuloa noin 1,3 miljoonaa euroa vuonna 2013 ja täysimääräisesti voimaan tullessaan vuonna 2017 se kasvattaisi vuotuisia vakuutusmaksutuloja noin 5,6 miljoonaa euroa.
​Perussuomalaiset ei hyväksy esityksen tarkoittamaa heikennystä yrittäjien sosiaaliturvaan. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa suuryritykset turvautuvat irtisanomisiin ja uudet työpaikat syntyvät käytännössä pk-yrityksiin. Pk-sektorin mahdollisuuksia toimia ja työllistää olisi tuettava kaikin mahdollisin keinoin. Valtion kustannusosuuden leikkaaminen esityksen mukaisella tavalla ei ole perusteltua.        
 
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme
 
että lakiesitys hylätään.
 
Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2012
Arja Juvonen /ps
Ari Jalonen

VASTALAUSE HE 119/2012vp

Perustelut
 
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maatalousyrittäjän eläkelakia. Ehdotettu muutos koskisi työeläkevakuutusmaksun määräytymistä. Työeläkevakuutusmaksun määrää laskettaessa käytetään alennettua prosenttia, väliprosenttia ja perusprosenttia. Alennettu prosentti on 49 prosenttia perusprosentista. Esityksessä alennetun prosentin määräytymistä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se nousisi 54 prosenttiin perusprosentista. Myös väliprosentin määräytymistapaa ehdotetaan muutettavaksi. Esitys nostaisi maatalousyrittäjien ja apurahansaajien työeläkevakuutusmaksua noin prosenttiyksiköllä, mikä tarkoittaisi keskimäärin noin 210 euroa suurempaa vuotuista työeläkevakuutusmaksua.
Toteutuessaan esitys tarkoittaisi maatalousyrittäjien ja apurahansaajien sosiaaliturvan heikennystä. Maatalouselinkeinoon kohdistuu myös muita leikkauksia ja vakuutusmaksujen korotus lisäisi muutenkin kustannusvaikeuksissa olevien maatilojen ahdinkoa. Sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät myös työhyvinvointia ja vaikuttavat työssä jaksamiseen. Esitetyt leikkaukset ovatkin ristiriidassa hallituksen asettaman maatalousyrittäjien työhyvinvointia ja työurien pidentämistä käsittelevän työryhmän työn kanssa. Lisäksi vakuutusmaksujen korotus olisi takaisku suomalaiselle tutkimukselle, joka tapahtuu suurelta osin apurahojen turvin.  
​ Perussuomalaiset ei hyväksy esityksen tarkoittamaa heikennystä maatalousyrittäjien ja apurahansaajien sosiaaliturvaan. Vaikeassa tilanteessa olevaa maatalouselinkeinoa olisi tuettava ja kehitettävä kaikin mahdollisin keinoin. Poikkeuksetta pienituloisten apurahansaajien sosiaaliturvan heikennys puolestaan haittaa tutkimuksen tulevaisuutta Suomessa. Valtion kustannusosuuden leikkaaminen esityksen mukaisella tavalla ei ole perusteltua.
 
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme
 
että lakiesitys hylätään.
 
Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2012
Arja Juvonen /ps
Ari Jalonen



05.10.2012 Keskustelualoite päivänpolttavasta verosuunnittelusta tehtiin jo kuukausi sitten perussuomalaisten toimesta



Tein liki kuukausi sitten 17.9.2012 keskustelualoitteen liittyen verosuunnitteluun ja siirtohinnoitteluun. Keskustelua toivotaan eduskunnan isoon saliin ja eilen 4.10.12 kyselytunnilla valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselta saadun vastauksen mukaan aiheesta on syytä ja tarvittavaa keskustella niin julkisuudessa kuin myöskin eduskunnassa.

Lisäksi aiheesta on tehty kaksi kirjallista kysymystä, joista toinen liittyy terveys ja sosiaalihuollon rakenneuudistuksen suurimpaan uhkaan, terveyspalvelujen finansioitumiseen. Terveyspalvelujen finansioituminen eli monopolisoituminen on yksi suurimpia uhkia tulevassa SOTE uudistuksessa.




02.10.2012 Viisi talousarvioaloitettani eduskunnalle syyskuussa 2012



TALOUSARVIOALOITE 1
Määrärahan osoittaminen uuden lastensairaalan rakennuskustannuksiin

Lastenklinikka on Suomen ainoa täyden palvelun lastensairaala, joka hoitaa kaikkein vaikeimpia sairauksia. Sairaala valmistui vuonna 1946 ja on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin mukaan ollut jo pitkään erittäin huonossa kunnossa. Lastenklinikan ongelmina ovat muun muassa homevauriot ja vakava potilastilojen puute. Lisäksi toiminta kärsii siitä, että sairaala ei pysty järjestämään lasten vanhemmille yöpymismahdollisuutta. Tästä huolimatta klinikan hoitotulokset ovat olleet kansainvälisesti vertaillen erinomaisia. Lääketieteen asiantuntijoiden mukaan Lastenklinikan vaiheittainen korjaaminen sen samanaikaisesti toimiessa ei ole mahdollista ja uuden lastensairaalan tarve on kiireellinen.
 
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2013  talousarvioon momentille 33.60.31 lisäyksenä 1 000 000 euroa uuden lastensairaalan rakennuskustannuksiin.

TALOUSARVIOALOITE 2
Määrärahan osoittaminen vanhusasiamiehen toimien perustamiseen
 
Suomessa on puhuttu pitkään vanhusasiamiehen toimen perustamisen tarpeellisuudesta. Tämä tuotiin esille jo vuonna 2006 Sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä selvitystyössä. Jotta vanhusten asemaan liittyvien lakien ja vanhustenhoidosta tehtyjen kantelujen valvonta sekä riittävä vanhusten turvallisuutta, hoitoa ja asemaa edistävä toiminta kattaisivat koko Suomen, tarvitaan alueellisesti toimiva vanhusasiamiesten verkosto. Jokaiselle aluehallintoviraston toimialueelle tulee perustaa vanhusasiamiehen toimi. Valvonnan lisäksi vanhusasiamiehen toimenkuvaan kuuluvat kannanotot, neuvonta, aloitteet, vierailut alan toimijoiden luona sekä tapaamiset ikääntyvien ja heidän omaistensa kanssa.
 
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012  talousarvioon momentille 33.02.05 lisäyksenä 1 000 000 euroa vanhusasiamiehen toimien perustamista varten.

TALOUSARVIOALOITE 3
Määrärahan osoittaminen omaishoitajien jaksamista tukeviin toimiin

Omaishoito on tärkeä ja yhteiskunnalle kustannustehokas hoitomuoto, jonka merkitys ikääntyvässä Suomessa on kasvava. Omaishoitajan arki on usein vaativaa ja raskasta. Työntekijäryhmänä omaishoitajat ovat kuitenkin väliinputoajia, joiden asemassa on huomattavasti parantamisen varaa. Omaishoitajilla tulisi olla oikeus säännölliseen vapaaseen, terveystarkastuksiin ja nykyistä paremmat mahdollisuudet toimintakyvyn ylläpitämiseen liikunnan ja virkistystoiminnan kautta.  Esimerkiksi liikuntakorttien tuoma mahdollisuus harrastamiseen toisi kaivattavaa jaksamista ja hyvinvointia kaiken ikäisille omaishoitajille.
 
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2013  talousarvioon momentille 33.60.31 lisäyksenä 250 000 euroa omaishoitajien jaksamista tukeviin toimiin.

TALOUSARVIOALOITE 4
Määrärahan osoittaminen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamiseksi ammatillisessa koulutuksessa
 
Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan tutkimuksessa (2009) sekä sosiaali- ja terveysministeriön saattohoitosuosituksessa (2010) saattohoidon puutteet tuotiin virallisesti esille jo kolme vuotta sitten. Saattohoidon koulutuksen kehittäminen on todettu kiireelliseksi ja keskeiseksi saattohoidon laadun parantamisen välineeksi.
Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämisen tarve on tullut julkisuudessa esille hyvin konkreettisella tavalla. Saattohoidosta, palliatiivisesta hoidosta ja eutanasiasta virinnyt laaja keskustelu keväällä 2012 kertoo hoidettavien ja heidän omaistensa todellisesta hädästä.
Opetushallituksen käynnistämä suunnittelutyö saattohoidon liittämiseksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon osaksi ansaitsee mahdollisimman vankan tuen, mutta saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistaminen on ulotettava koskemaan myös sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruskoulutusta sekä lisäkoulutusta.
 
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2013  talousarvioon momentille 29.20.21 lisäyksenä 200 000 euroa saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamiseksi ammatillisessa koulutuksessa.

TALOUSARVIOALOITE 5
Määrärahan osoittaminen Suomen pelastuskoiraliiton toimintaan

 Pelastuskoirayhdistykset kouluttavat koiria ja niiden ohjaajia työskentelemään Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmissä. Hälytysryhmien jäsenet auttavat poliisia ja muita viranomaisia kadonneiden henkilöiden etsinnöissä. Hyvä pelastuskoira pystyy tarkastamaan ohjaajansa kanssa laajojakin alueita nopeasti ja luotettavasti.
Suomen Pelastuskoiraliitto ry on pelastusalan vapaaehtoisjärjestö, joka toimii pelastuskoiratoimintaa harrastavien yhdistysten keskusjärjestönä. Pelastuskoiraliitto kehittää pelastuskoiratyötä yhdessä palo- ja pelastusviranomaisten sekä muiden pelastusalan järjestöjen kanssa. Pelastuskoiraliitto työskentelee tärkeän vapaaehtoistoiminnan hyväksi ja pitää yllä hälytysvalmiutta, joka säästää valtiolta ja kunnilta huomattavia summia.
 
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2013  talousarvioon momentille 33.90.50 lisäyksenä 50 000 euroa Suomen pelastuskoiraliiton toimintaan.



25.09.2012 Pitämäni ryhmäpuheenvuoro vanhuspalveluista eduskunnan välikysymyskeskustelussa tiistaina 25.9.2012




Välikysymys: Ikäihmisten hyvä hoiva, monimuotoiset palvelut ja omaishoito
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Arja Juvonen

Hallitus toisensa jälkeen epäonnistunut inhimillisen vanhuuden turvaamisessa
 
Välikysymys vanhuspalveluista on ajankohtainen. Hyvä vanhustenhoito, laadukkaat ja riittävät palvelut sekä omaishoidon kehittäminen ovat myös meille perussuomalaisille ensisijaisen tärkeitä. Täytyy kuitenkin ihmetellä sitä, miksi keskusta ei tehnyt asialle mitään ollessaan vuosikausia hallituksessa ja vieläpä pääministeripuolueena. Huoli vanhusten ja omaishoitajien asemasta näyttää heränneen vasta oppositiossa.
 
Perussuomalaiset vaativat hyvin toimivia ja laadukkaita vanhuspalveluja koko maahan. On häpeä, ettei koko elämänsä yhteiskuntaa rakentaneiden hyvinvoinnista huolehdita kun he tulevat siihen ikään, että eivät enää pysty itsestään huolehtimaan. Kuka tässä uskaltaa enää vanhentua ilman suurperheen tuomaa turvaa? Me kaikki ansaitsemme inhimillisen vanhuuden ja siksi kotihoitoon, laitoshoitoon ja omaishoitoon on panostettava. Onko hallitus samaa mieltä?
 
Perussuomalaiset vaativat laadukasta hoitoa koteihin ja laitoksiin
 
Perussuomalaisten mielestä koti on ihmiselle paras paikka asua. Hallituksen linja kotihoitoon sen sijaan herättää epäilyjä, sillä hallitus yrittää parantaa kotihoidon laatua pelkillä suosituksilla.  Kotihoidosta puuttuu työntekijöitä ja heidän aikansa olla vanhuksen luona on tarkoin mitoitettua.  Usein se on vain 15 minuuttia. Mitä te ehditte tehdä viidessätoista minuutissa? 
 
Kotihoidon rinnalle tarvitaan myös laitoshoitoa, sillä osa ikäihmisistä ei saadusta avusta huolimatta pysty asumaan kotona. Laitoshoitoa ei saa ajaa alas, vaan sitä on kehitettävä.  Laitoshoidon laatua, turvallisuutta ja inhimillisyyttä tulee parantaa, sillä kipupisteitä löytyy.  Yksi räikeimmistä epäkohdista on vanhusten ylilääkitseminen, joka on suoraa seurausta hoitohenkilökunnan vähyydestä. Ylilääkitseminen lisää muun muassa vanhusten kaatumistapaturmia, joista toipuminen on aina haasteellista. Kuntoutuksen puuttuminen jättää vanhuksen usein vuodepotilaaksi.
 
Omaishoitajien asiat kuntoon
 
Omaishoito on yhteiskunnalle kustannustehokasta ja tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa.
Nykyinen ja edelliset hallitukset ovat kuitenkin valitettavasti olleet haluttomia kehittämään omaishoitoa. Yhtenäiset perusteet omaishoidon tuen myöntämiseksi puuttuvat ja kuntien välillä voi olla suuriakin eroja tuen saatavuudessa. Monissa kunnissa omaishoidon sopimuksia jätetään tekemättä rahoituksen puutteen vuoksi. Perussuomalaiset haluavat asiaan muutoksen.  Tasa-arvon toteutumiseksi omaishoidon tuki on siirrettävä Kelan maksettavaksi. Lisäksi mahdollisuutta omaishoidon tuen verottomuuteen on selvitettävä. Erittäin tärkeää on myös omaishoitajien terveydestä ja toimintakyvystä huolehtiminen. Omaishoitajille on turvattava säännölliset vapaapäivät ja hoidettaville tarvittaessa lyhytaikaishoito. Lyhytaikaishoidon laatua ja toimivuutta tulee valvoa, sillä kyseessä ei saa olla pelkkä säilöönotto. Milloin, hyvä hallitus, laitatte omaishoitajien asiat kuntoon?
 
Vanhusten ja hoitajien ääni kuultava
 
Puheet hyvän ja laadukkaan hoidon ympärillä ovat päivittäisiä, joskaan todellista poliittista tahtoa asioiden parantamiseen ei näytä löytyvän.  Hallituksen politikointi vanhuspalvelulailla budjettiriihen aikaan oli surullista seurattavaa. Vaadittiin kovaan ääneen toimivaa vanhuspalvelulakia sekä hoitajamitoituksia ja sitten ei enää vaadittukaan. Perussuomalaisten mielestä hoitajamitoituksen määrittelyyn ja kustannusten selvittelyyn ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Olisi erittäin tärkeää selvittää, mitä hyvä hoito edellyttää. Erityisesti on kuultava vanhuksia, heidän omaisiaan sekä hoitotyön tekijöitä. Heidän suustaan kuuluu totuus.
 
Perussuomalaiset ihmettelevät, kuinka hallitus voi tyytyä linjaamaan hoitajamitoitukseksi 0.5. Tämä luku on todettu sosiaali- ja terveysministeriön tekemässä Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa huonoksi. Mitä ihmettä, hyvä hallitus?  Tehän poljette omia ohjeistuksianne!
 
Vastuunkiertäjähallitukselta vain kauniita puheita
 
Väestön ikääntymisestä on kyettävä kantamaan vastuuta. Tässä kohtaa hallituksen politiikka on kaukana vastuun ottamisesta. Tämän vaalikauden aikana Kataisen hallitus ottaa kunnilta pois yhteensä 3,4 miljardia euroa – summan, joka vastaa sataatuhatta henkilötyövuotta. Tämän rinnalla muutaman kymmenen miljoonan euron lisäykset vanhuspalvelulain toteuttamiseen tuntuvat murusilta, joiden voimalla kuntien toivotaan selviytyvän ikääntyvän väestön tuomista haasteista sekä tulevan vanhuspalvelulain toimeenpanosta. Me voimme toki toivoa. Voimme luoda positiivisia ja iloisia mielikuvia, jopa unelmia. Pelkästään niillä ei kuitenkaan selvitä. Todellisessa elämässä huolenpito ikäihmisistä vaatii myös rahaa ja osaavaa työvoimaa. Ettekö te hallituksessa ole samaa mieltä?
 
Vanhuspalvelulain odotetaan laittavan ikääntyneen väestön asiat kerralla kuntoon. Perussuomalaisten mielestä toimiva laki ei voi jäädä pelkäksi suositukseksi, eikä tärkeitä lain kohtia saa jättää hallituksen asetuksenantovaltuuden varaan. Näin on kuitenkin tapahtumassa, vaikka hallitus itsekin tietää, että asetuksenantovaltuus ei velvoita antamaan asetusta. Suosituksilla ei ikäihmisten asioita paranneta.
 
Edellä olevan perusteella perussuomalaisten eduskuntaryhmä tekee seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallitus on epäonnistunut vanhusten hyvinvoinnin turvaamisessa, eikä ole kyennyt toimillaan parantamaan vanhuspalvelujen laatua. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."  
 
Lisätietoja:
Arja Juvonen
0505311108
 



10.09.2012 Espoon valtuusto hyväksyi kaksi tekemääni toivomusesitystä



Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi kaksi tekemääni toivomusesitystä. Kaupunkilaisen tiedonsaantiin liittyvän: Espoon kaupunki tiedottaa selkokielellä talouden tunnusluvut ja niiden mahdolliset vaikutukset kaupunkilaisille säännöllisesti kaupungin seurantaraportin ilmestyttyä. Potilasturvallisuuteen ja Haipro potilasturvallisuusjärjestelmän laajentamiseen liittyvän: Espoon kaupunki ryhtyy selvittämään kaupungille ostopalveluja tuottavien sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa HaiPro potilasturvallisuusjärjestelmän käyttöönottoa. Kiitos, Espoon valtuutetut!



09.09.2012 Timo Soini ja Arja Juvonen tavattavissa Uudellamaalla



TERVETULOA
tapaamaan
kansanedustajia
Timo Soini ja
Arja Juvonen

sunnuntaina 9.9.2012

klo 12-13 Keravan Sirkusmarkkinoille
klo 14-15 Tuusulan K-supermarket Kellokoskelle
klo 16-17 Järvenpään torille

Arja Juvonen tavattavissa Keravalla myös

lauantaina 8.9.2012

klo 11-13 Keravan Sirkusmarkkinoilla

________________________________



31.08.2012 Hallitus antaa virheellistä tietoa hoitajamitoituksen todellisista numeroista



Tiedote 31.8.2011

Hallituksen päätös vanhuslakiin kirjatusta 0,5 hoitajamitoituksesta osoittaa pöyristyttävällä tavalla hallituspuolueiden löperön suhtautumisen vanhustenhoidon ongelmiin.

Hallitus ja peruspalveluministeri ovat kertoneet kansalaisille, että kymmenen hoidettavaa vanhusta saa rinnalleen viisi hoitajaa. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa.

Hoitajamitoitus lasketaan siten, kuinka monta hoitajaa yhteensä on osaston työvuorolistalla. Tämä luku jaetaan osastolla olevilla potilailla. Hallituksen kertoma 0,5 tarkoittaa viittä hoitajaa ja kymmentä potilasta ja laskentakaava on 5/10= 0,5.  Tämä viisi hoitajaa jaetaan vuorokauden aikana kolmeen eri työvuoroon hoitamaan näitä kymmentä potilasta:  aamuun, iltaan ja yöhön. Aamu-  ja iltavuoroon hoitajia jää kaksi kappaletta/ vuoro hoitajamitoituksen ollessa 0,2. Yövuoroon jää yksi hoitaja ja saa osakseen desimaalit 0,1.

Tämäkö on se hallituksen upea ja mahtava vanhuslaki, jota ministeri Jutta Urpilainen vertasi jopa kansanterveyslain hienouteen. Missä on se viisi hoitajaa jokaiselle kymmenelle vanhukselle? Pitäisikö meidän puhua hyvien lukujen sijaan sittenkin madonluvuista?

Tehdyn hoitajamitoitus päätöksen myötä hallitus tyrmää myös tällä hetkellä käytössä olevan Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen, jossa 0,5 hoitajamitoitus kuulutettiin jo vuosia sitten huonoksi. Sosiaali- ja terveysministeriön itsensä tekemässä laatusuosituksessa hyviksi hoitajamitoitus desimaaleiksi laskettiin 0,6-0,8.

Hallituksen tekemä päätös on vastaisku suomalaiselle vanhustenhoidolle myös siten, että lain turvaamana hoitajamitoitusta voidaan jopa laskea niissä hoitolaitoksissa, joissa ollaan jo päästy parempiin hoitajalukuihin 0,6-0,8. Hoitopaikoissa säästetään ja mistä syntyykään säästöjä paremmin kuin henkilöstöstä?

Vanhuslain hoitajamitoituksen alaarvoisella desimaalilla 0,5 hallitus viritti ansan, johon suomalainen vanhus hänen omaisensa ja hoitajansa putoavat harkitusti ja julmasti. Hallitus ei ole kertonut Suomen kansalle todellisia lukuka. Kymmenen vanhusta ei todellakaan saa osakseen viittä hoitajaa.






27.08.2012 Espoon kaupunginhallitukselta yksimielinen tuki palautusesitykselleni saattohoitosuunnitelmaan



Maanantain kaupunginhallitus 27.8. 2012 hyväksyi yksimielisesti palautusesitykseni saattohoitoon liittyvään asiaan. Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa 2011 esitettyyn epäkohtaan kaupungilta puuttuvaan saattohoitosuunnitelmaan ei saatu vastausta toimialajohtaja Juha Metsolta. Saattohoitosuunnitelman laatiminen nousi esiin tekemäni valtuustokysymyksen myötä kaksi vuotta sitten. Metson näkemys asiaan näyttikin olevan se, että asiaa ei tarvitse huomioida tai käsitellä. Samalla demokratialla tehtyjen päätösten merkitys ja tarkastuslautakunnan tekemien huomioiden tärkeys sai kolahduksen. Valtuutetut saavat tahtomattaan kumileimasimen roolin, kun virkamiesesitykset murjotaan läpi joko väsyttämällä eli viivyttämällä kokousta tai nopeasti ja huolimattomasti eli pimittämällä tietoa. Näin meinasi käydä myös maanantain kaupunginhallituksessa, sillä asiaan liittyvät asiakirjat ilmestyivät luettaviksi vain tovi ennen kokouksen alkua. Kuka lisäkseni ehti lukea ne? Virkamiestoiminnassa on paljon parannettavaa. Pahinta on, jos virkamies roolissaan unohtaa työnantajansa. Sama on kaupunginjohtajan kanssa. Kuka kertoisi sen heille?



24.08.2012 Tule tapaamaan meitä Espoon keskuksen markkinoille 25.8



Perussuomalaiset ovat lauantaina 25.8 eli huomenna tavattavissa Espoon Keskuksen markkinoilla. Tule juttelemaan! Olen itse paikalla klo 12.00 eteenpäin, mutta on siellä myös TIMO SOINI :) Timo saapuu klo 14.30. TULE SINÄKIN MUKAAN! Nähdään lauantaina :)



22.08.2012 Vanhuslain hoitajamitoitus vähentää työttömyyttä, Helsingin kaupungin malli tuo hoitajat



Tiedote  22.8.2012

Vanhuslakiin kirjatun hoitajamitoituksen mahdottomuudelle on etsitty syytä muun muassa hoitajapulasta. Sen väitetään pahenevan tulevaisuudessa. Julkisuudessa käydyn keskustelun tyyli hoitoalan työvoimapulan uhkakuvasta pelottelee ihmisiä, eritoten sairaita ja vanhuksia.

Suomessa vallitseva tapa puhua suomalaisen työttömyyden kasvusta tai työvoimapulasta siirtää työstä käytyä keskustelua väärään suuntaan. Tällainen tyyli ei tule vähentämään työttömyyttä tai lisäämään työvoimaa.  Negatiivisten ja synkkien uhkakuvien sijaan yhteiskuntamme tulisikin keskittää kaikki voimavaransa keskusteluun siitä, kuinka luoda uusia työpaikkoja sekä väistyvien työpaikkojen tilalle että työttömänä työnhakijoina oleville.

Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisin työllisyyskatsaus heinäkuulta 2012 kertoi, että avoimet työpaikat olivat lisääntyneet eniten terveydenhuollon ja sosiaalialan työssä sekä palvelutyössä. Samaan aikaan näillä aloilla esiintyi myös työttömyyttä. Tämä katsaus antaa meille selvän singnaalin siitä, että tekijöitä kyllä on jos on työtä mitä tehdä. Väistyvinä työpaikkoina taasen työllisyyskatsaus linjasi teollisen työn, rakennus ja kaivosalatyön sekä kaupallisen työn työpaikat.  Näissä ammattiryhmissä työttömyyden nousu oli suurinta.

Vanhuslailla ja siihen kirjatulla hoitajamitoituksella on äärettömän tärkeä merkitys. Kaikkien hallituspuolueiden tulisikin ymmärtää, että lainkirjauksen voimalla voisimme luoda lukuisia uusia työpaikkoja, sekä vähentää suomalaista työttömyyttä.

Hoitoala on vetovoimainen ala. Se on ihmisläheinen, arvostettu ja kunnioitettu ala ympäri maailmaa. Hoidettavan kiitos merkitsee hoitajalle paljon ja juuri hoidettava on se, joka usein tajuaa hoitajan arvon. Helsingin kaupunki kunnioitti esimerkillisesti vastavalmistuneita hoitajia kahdeksankymmentäluvun lopulla pääkaupunkiseudulla. Vanhustenhoidosta puuttui henkilökuntaa ja keinoja hoitajien löytämiseksi oli keksittävä. Yhdeksi hyväksi keinoksi osoittautui raha.

Kansanedustaja Arja Juvonen aloitti vastavalmistuneena hoitajana vuonna 1987 työskennellen alalla aina vuoteen 2011. Juvonen muistaa lämmöllä silloista työnantajaansa Helsingin kaupunkia.

" Menin vastavalmistuneena töihin hyvin raskaaseen vanhustensairaalaan. Peruspalkka oli onneton, eikä se tahtonut millään riittää elämiseen ja asumiseen. Hoitajapulan ollessa todella vakava ja konkreettinen, työnantaja päätti ryhtyä houkuttelemaan työntekijöitä rahalla. Nuorille hoitajille maksettiin etukäteen ikälisiä, joita itsekin sain peräti kaksi kappaletta. Tästä innostuneena hain heti yhtä lukuisista avoinna olevista viroista",  Juvonen kertoo.

Hoitoalan ryhtiä on mahdollisuus nostaa. Se tapahtuu hoitoalan työpaikkojen lisämisellä ja näin yksittäisen hoitajan työn kuormittavuuden vähentämisenä. Se tapahtuu myös hoitajan palkkauksen noteeraamisella.





25.07.2012 Lakialoitteeni sähköautoverotuksen muuttamisesta sai taakseen 78 kansanedustajaa



Olen jättänyt 20.7.2012 lakialoitteen, jossa esitetään sähköautoverotuksen muuttamista sähköautojen osalta siten, että veroa ei kannettaisi lainkaan (nyt se on 5,0% auton verotusarvosta). Lisäksi esitän sähköautojen käyttövoimaveron, kansankielellä autoveron, laskemista  1.5 sentistä  0,5 sentiin, eli samalle tasolle kuin se on tällä hetkellä säädettynä jo hybridisähköautoille.

Perussuomalaisten edustajien ohessa aloitteen ovat allekirjoittaneet mm.seuraavat kansanedustajat: vihreistä Tuija Brax, Outi Alanko-Kahiluoto ja Johanna Karimäki, keskustasta Antti Kaikkonen, Kimmo Tiilikainen, Seppo Kääriäinen ja Sirkka-Liisa Anttila, kokoomuksesta Ilkka Kanerva, Kari Tolvanen ja Eero Lehti sekä sosiaalidemokraateista Antti Lindman, Mikael Jungner ja Hanna Tainio. Kaikkiaan aloitteessa on 78 allekirjoittanutta.

Öljypohjaisia polttoaineita käyttävät autot ovat merkittävä haitallisten hiilidioksidipäästöjen lähde. Hiilidioksidipäästöt heikentävät ilmanlaatua ja vaikuttavat myös maapallon ilmaston lämpenemiseen. Ajoneuvoveron muutoksella voisi olla positiivinen vaikutus autoilijoiden tekemiin valintoihin tulevaisuudessa. Autoilu on kallista, joten liikenteen uusi hinnoittelumalli ja verotus siinä voisivat toimia hyvänä kannustimena vähentää hiilidioksidipäästöjä tieliikenteessä.

(Keinoja voisi olla toki muitakin: ilmainen pysäköinti ja vapaa bussikaistojen käyttömahdollisuus on esimerkiksi Norjassa ollut hyvä kannustin.)

Käyttövoimaveron laskeminen sähköauton osalta samalle tasolle kuin se on jo sähköhybridiautossa, 0,5 senttiin, on perusteltua autojen samankaltaisuuden vuoksi. Tässä onkin tapahtunut lainsäädäntövaiheessa "kömmähdys", joka olisi nyt oikaistava.





06.07.2012 Kirjallinen kysymys Rio+20 kokouksesta ja Suomen roolista ratkaisujen edistäjänä



KIRJALLINEN KYSYMYS
Rio+20 –kokous ja Suomen rooli toteutuskelpoisten ratkaisujen edistäjänä
Eduskunnan puhemiehelle
 
Kesäkuussa 2012 maailman päättäjät kokoontuivat jälleen YK:n kestävän kehityksen konferenssiin Brasilian Rio de Janeirossa. Tapahtumassa oli mukana myös Suomen valtuuskunta ulkoministeri Erkki Tuomiojan johtamana. Politiikan näyttämöillä kansainvälisellä ympäristötietoisuudella on ongelmiin nähden suhteellisen lyhyt, mutta periaatteellisella tasolla vaikuttava historia. Ympäristön, yhteiskuntien ja talouden kannalta kestämättömiä ratkaisuja kokoonnuttiin arvioimaan Rioon ensimmäistä kertaa vuonna 1992. Ympäristökokousten kaikkiaan 40-vuotisen menneisyyden aikana maailman ympäristön tila on kuitenkin huonontunut lukuun ottamatta pieniä paikallisia parannuksia, joista esimerkiksi kelpaa Suomessa asutusten lähellä olevien vesistöjen laadun paraneminen 1960-luvulta lähtien.
Väestön kasvu, luonnonvarojen kohtuuton ja epäreilu käyttö, ympäristön saastuminen ja ilmaston lämpeneminen, epätasa-arvoisesti jakautuneet mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään sekä massiivinen köyhyys ovat maailmanlaajuisia ongelmia, jotka koskettavat nykyisin jollain tavalla kaikkia asuinpaikasta riippumatta. Ongelmien vakavuudesta ja niiden tiedostamisesta huolimatta kansainvälisen yhteistyön tulokset ovat olleet tähän mennessä heikkoja. Valtioiden ja yritysten välinen kilpailu, lyhyen aikavälin menestyksen tavoittelu sekä tuloeroja kasvattamaan pyrkivä politiikka on riittänyt syrjäyttämään vastuun kantamisen heikompien osasta ja siitä, mitä jätämme tuleville sukupolville.
Viimeisin Rio+20 –kokous oli maailman laajuisesti noteerattu pettymys. Loppuasiakirja jäi pääosin valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden hyvän tahdon ja samanmielisyyden vakuutteluksi. Juuri mitään konkreettista ja sitovaa luonnon kantokyvyn, kuluttamisen ja tuotannon välisestä suhteesta ei saatu aikaiseksi. Ihmisten asuin- ja elinympäristöön liittyviä ongelmia ja kestävää kehitystä tutkivan YK:n ohjelman (UNEP)  muuttaminen aktiivisesti toimivaksi erityisjärjestöksi jätettiin asiakirjasta pois. Keskeiset asiat, kuten ihmisoikeudet ja valtamerien monimuotoisuuden suojeleminen, päätyivät loppuasiakirjaan hajanaisina ja epäselvinä muotoiluina. Kestävän kehityksen tavoitteiden muotoutuminen jätettiin kahden vuoden prosessin varaan.
 
Loppuasiakirja kertoo monista hienoista periaatteista: puhtaan veden aseman nostamisesta ihmisoikeudeksi, kalakantojen suojelemisesta ja yleisen terveydenhuollon tärkeydestä. Käytännössä se antaa kuitenkin lähinnä pohjan uusille neuvotteluille ja tulevaisuudessa kenties konkreettisemmille sopimuksille. Kansainvälisten toimijoiden lyhytnäköinen kilpailu ja sen tuottamat eturistiriidat ovat luoneet kansainvälisen perinteen, jossa kestävää kehitystä koskevat neuvottelut ovat jääneet pysähtyneisyyden tilaan. Maanosien ja maiden rajat ylittävä varallisuuden ja poliittisen vaikutusvallan keskittyminen, sosiaalinen eriarvoisuus sekä ympäristö- ja ilmasto-ongelmat ovat kuitenkin kärjistyneet viime vuosikymmeninä niin huimaa vauhtia, että nykyistä konkreettisempiin aloitteisiin ja toimenpiteisiin olisi kyettävä heti.
Suomen kansainvälisen maineen kannalta kokoukseen osallistuneen valtuuskunnan kokoonpano jätti toivomisen varaa. Valtuuskunnan puheenjohtajan, pääministeri Jyrki Kataisen, poisjääminen herättää kysymyksen siitä, kuinka vakavasti kokoukseen ja sen tavoitteisiin Suomen taholta suhtaudutaan.
 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
 
Mikä on hallituksen näkemys Rio+20 kokouksen tuloksista, ja
kuinka Suomi voisi profiloitua kansainvälisten, ympäristöä ja kestävää kehitystä käsittelevien kokousten linjausten konkretisoimisessa ja soveltamisessa nykyistä painokkaammin?
 
Helsingissä 6. päivänä heinäkuuta 2012
Arja Juvonen /ps



06.07.2012 Kirjallinen kysymys Rio+20 kokouksesta ja Suomen roolista hyvien ratkaisujen edistämisess



KIRJALLINEN KYSYMYS
Rio+20 –kokous ja Suomen rooli toteutuskelpoisten ratkaisujen edistäjänä
Eduskunnan puhemiehelle
 
Kesäkuussa 2012 maailman päättäjät kokoontuivat jälleen YK:n kestävän kehityksen konferenssiin Brasilian Rio de Janeirossa. Tapahtumassa oli mukana myös Suomen valtuuskunta ulkoministeri Erkki Tuomiojan johtamana. Politiikan näyttämöillä kansainvälisellä ympäristötietoisuudella on ongelmiin nähden suhteellisen lyhyt, mutta periaatteellisella tasolla vaikuttava historia. Ympäristön, yhteiskuntien ja talouden kannalta kestämättömiä ratkaisuja kokoonnuttiin arvioimaan Rioon ensimmäistä kertaa vuonna 1992. Ympäristökokousten kaikkiaan 40-vuotisen menneisyyden aikana maailman ympäristön tila on kuitenkin huonontunut lukuun ottamatta pieniä paikallisia parannuksia, joista esimerkiksi kelpaa Suomessa asutusten lähellä olevien vesistöjen laadun paraneminen 1960-luvulta lähtien.
Väestön kasvu, luonnonvarojen kohtuuton ja epäreilu käyttö, ympäristön saastuminen ja ilmaston lämpeneminen, epätasa-arvoisesti jakautuneet mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään sekä massiivinen köyhyys ovat maailmanlaajuisia ongelmia, jotka koskettavat nykyisin jollain tavalla kaikkia asuinpaikasta riippumatta. Ongelmien vakavuudesta ja niiden tiedostamisesta huolimatta kansainvälisen yhteistyön tulokset ovat olleet tähän mennessä heikkoja. Valtioiden ja yritysten välinen kilpailu, lyhyen aikavälin menestyksen tavoittelu sekä tuloeroja kasvattamaan pyrkivä politiikka on riittänyt syrjäyttämään vastuun kantamisen heikompien osasta ja siitä, mitä jätämme tuleville sukupolville.
Viimeisin Rio+20 –kokous oli maailman laajuisesti noteerattu pettymys. Loppuasiakirja jäi pääosin valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden hyvän tahdon ja samanmielisyyden vakuutteluksi. Juuri mitään konkreettista ja sitovaa luonnon kantokyvyn, kuluttamisen ja tuotannon välisestä suhteesta ei saatu aikaiseksi. Ihmisten asuin- ja elinympäristöön liittyviä ongelmia ja kestävää kehitystä tutkivan YK:n ohjelman (UNEP)  muuttaminen aktiivisesti toimivaksi erityisjärjestöksi jätettiin asiakirjasta pois. Keskeiset asiat, kuten ihmisoikeudet ja valtamerien monimuotoisuuden suojeleminen, päätyivät loppuasiakirjaan hajanaisina ja epäselvinä muotoiluina. Kestävän kehityksen tavoitteiden muotoutuminen jätettiin kahden vuoden prosessin varaan.
 
Loppuasiakirja kertoo monista hienoista periaatteista: puhtaan veden aseman nostamisesta ihmisoikeudeksi, kalakantojen suojelemisesta ja yleisen terveydenhuollon tärkeydestä. Käytännössä se antaa kuitenkin lähinnä pohjan uusille neuvotteluille ja tulevaisuudessa kenties konkreettisemmille sopimuksille. Kansainvälisten toimijoiden lyhytnäköinen kilpailu ja sen tuottamat eturistiriidat ovat luoneet kansainvälisen perinteen, jossa kestävää kehitystä koskevat neuvottelut ovat jääneet pysähtyneisyyden tilaan. Maanosien ja maiden rajat ylittävä varallisuuden ja poliittisen vaikutusvallan keskittyminen, sosiaalinen eriarvoisuus sekä ympäristö- ja ilmasto-ongelmat ovat kuitenkin kärjistyneet viime vuosikymmeninä niin huimaa vauhtia, että nykyistä konkreettisempiin aloitteisiin ja toimenpiteisiin olisi kyettävä heti.
Suomen kansainvälisen maineen kannalta kokoukseen osallistuneen valtuuskunnan kokoonpano jätti toivomisen varaa. Valtuuskunnan puheenjohtajan, pääministeri Jyrki Kataisen, poisjääminen herättää kysymyksen siitä, kuinka vakavasti kokoukseen ja sen tavoitteisiin Suomen taholta suhtaudutaan.
 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
 
Mikä on hallituksen näkemys Rio+20 kokouksen tuloksista, ja
kuinka Suomi voisi profiloitua kansainvälisten, ympäristöä ja kestävää kehitystä käsittelevien kokousten linjausten konkretisoimisessa ja soveltamisessa nykyistä painokkaammin?
 
Helsingissä 6. päivänä heinäkuuta 2012
Arja Juvonen /ps



30.06.2012 Kirjallinen kysymys omaishoidon kehittämisestä



Tarkistettu versio 2.0 KK 442/2012 vp - Arja Juvonen /ps
Omaishoidon kehittäminen valtiontalouden kehyspäätösten puitteissa
Eduskunnan puhemiehelle
Omaishoito on vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitotilannetta, joista noin 60 000:n kohdalla hoidettava olisi laitoshoidossa ilman omaishoitoa. Sairaanhoidollisissa toimenpiteissä läheistään auttaa päivittäin noin 30 000 omaista. Työelämässä on noin 250 000 omaistaan samanaikaisesti hoitavaa henkilöä.

Laissa omaishoidon tuesta määritellään omaishoitajaksi henkilö, joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2010 noin 36 000 eli vähän yli kymmenesosa kaikista omaishoitotilanteista. Näin ollen lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä on vain pieni osa omaishoitotilanteista.

Jokainen omaishoidossa hoidettava tuo kunnalle säästöä 30 000-50 000 euroa vuodessa. Kaikkiaan omaishoitajat säästävät kuntien menoja 1,2 miljardia euroa vuodessa. Keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveysmenoista vain noin 0,6 % kohdistuu omaishoitoon.

Omaishoito on paitsi Suomelle välttämätön, myös kunnille edullinen ja hoidettavalle usein inhimillisin hoitomuoto. Omaishoidon merkitys kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti, eikä sen arvoa ole täysin ymmärretty. Omaishoitaja nähdään itsestäänselvänä resurssina, oletuksena läheisestä, jonka vastuulle huolenpito muutenkin kuuluisi. Omaishoito on kuitenkin raskasta ja vaativaa työtä, josta parhaiten selviytyvät itsesuojelukykyiset omaishoitajat, jotka osaavat vaatia itselleen tarpeeksi tukea. Haastavassa työssä ja omaisen roolissa liian monet sortuvat tuen puutteeseen.

Kokonaisvaltaisessa tarkastelussa omaishoitoa on lähestyttävä hoidettavan, omaishoitajan sekä perheen ja kotiympäristön näkökulmasta. Omaishoitajalla on oltava mahdollisuus saada kattavaa tietoa ja ohjeita hoitamiseen, mutta myös konkreettista apua hoitotyössä. Säännöllisen vapaan lisäksi omaishoitaja tarvitsee vertaistukea sekä riittävää taloudellista tukea. Tällä hetkellä näissä kaikissa on selviä puutteita. Koska omaishoitotyön tukeminen toteutuu koko maan tasolla erittäin vaihtelevalla tavalla, keskeiset ongelmat, kuten omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta loukkaava kohtelu sekä taloudellisen tuen riittämättömyys, tunnetaan varsin hyvin. Aiemmassa vastauksessaan kysymykseen omaishoidon tuen maksatuksen siirtämisestä Kelan vastuulle peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson kertoi, että omaishoidon tukea uudistetaan tällä vaalikaudella valtiontalouden kehyspäätösten puitteissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Pitääkö hallitus valtiontalouden kehyspäätösten puitteissa mahdollisena, että omaishoidon kehittämiseksi ja tukemiseksi voidaan vielä tällä hallituskaudella tehdä jotain konkreettista sosiaali- ja terveysministeriön asettaman omaishoitotyöryhmän lisäksi ja
mitä nämä toimet tulisivat olemaan?
Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 2012

Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 442/2012 vp:

Pitääkö hallitus valtiontalouden kehyspäätösten puitteissa mahdollisena, että omaishoidon kehittämiseksi ja tukemiseksi voidaan vielä tällä hallituskaudella tehdä jotain konkreettista sosiaali- ja terveysministeriön asettaman omaishoitotyöryhmän lisäksi ja
mitä nämä toimet tulisivat olemaan?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelma sisältää useita omaishoidon kehittämistavoitteita. Tavoitteena on omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuuden parantaminen, omaishoidon tuen saatavuuden ja kattavuuden lisääminen sekä omaishoitajien jaksamisen tukeminen kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia ja tukipalveluja. Hallitusohjelmaan sisältyy myös työelämän joustojen lisääminen omaishoidon mahdollisuuksien parantamiksi sekä omaishoitajille maksettavan hoitopalkkion verotuksen poistomahdollisuuden arviointi.

Suomelle laaditaan kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Kehittämisohjelman laatimiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut ajalle 1.2.2012-31.12.2013 laaja-alaisen työryhmän (KOHO-työryhmä). Kehittämisohjelmaan sisällytetään tällä ja seuraavalla hallituskaudella toteutettavat omaishoitoa koskevat tavoitteet ja toimenpiteet, toimenpiteiden kustannus- ja muiden vaikutusten arviointi sekä toimeenpanosuunnitelma. Työryhmän tehtävänä on myös koordinoida eri hallinnonalojen, kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden toimenpiteitä, yhteistyötä ja työnjakoa omaishoidon kehittämisessä sekä selvittää tarpeelliset säädösmuutokset. Työryhmän tulee ottaa työssään huomioon keskeiset valmisteilla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset. Vastaavaa laaja-alaista omaishoidontuen kehittämistyötä ei ole aiemmin Suomessa tehty.

Työryhmä on alustavasti suunnitellut antavansa väliraportin ehdotuksistaan kevään 2013 aikana.

Omaishoidon tukea sai vuoden 2010 aikana 37 500 henkilöä. Vuosina 1994-2006 tehtyjen kuntakyselyjen perusteella voidaan arvioida, että heistä noin puolet olisi laitoshoidossa tai muun ympärivuorokautisen palvelun piirissä ilman omaishoidon tukea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tukee KOHO-työryhmän työtä laatimalla vastaavan selvityksen tämän vuoden aikana.

Omaishoidon tuen ja sitä koskevan lainsäädännön uudistamisesta sekä uudistusten edellyttämästä valtion lisärahoituksesta päätetään tarkemmin vuosittaisten valtiontalouden kehyspäätösten ja valtion talousarvioiden sallimissa rajoissa. Toimenpiteiden priorisoinnissa otetaan huomioon käytettävissä olevien valtion taloudellisten voimavarojen lisäksi erityisesti hallitusohjelman omaishoidon tukea koskevat kirjaukset ja KOHO-työryhmän ehdotukset. Työryhmä on työnsä alkuvaiheessa arvioinut kiireellisiksi muun muassa omaishoitajien jaksamista tukevat toimenpiteet. Esimerkiksi omaishoitajien säännöllisistä terveystarkastuksista on jo linjattu. Lisäksi omaishoidon tukeen sisältyvien palvelujen kehittämisessä kunnat voivat hyödyntää myös vuosina 2012-2015 toteutettavaan toiseen Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan (KASTE) sisältyviä kehittämishankkeiden valtionavustuksia.

Vuonna 2013 voimaan astuva vanhuspalvelulaki koskettaa myös iäkkäitä omaishoitajia. Vanhuspalvelulain ohjausryhmän ehdotus laiksi sisältää useita omaishoitajien ja omaishoidettavien aseman parannuksia. Työryhmän ehdotus laiksi on paraikaa lausuntokierroksella.

Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson





20.06.2012 Rio+20 Ilmastokonferenssissa Rio De Janeirossa 19-22.6.2012



Eduskunnan delegaatiossa Rio de Janeiroon matkustavat kansanedustajat Sirpa Paatero, Pertti Salolainen ja Arja Juvonen. Lisäksi mukana on ministerien valtuuskunta Erkki Tuomioja, Heid Hautala, Ville Niinistö ja Jari Koskinen. Suomen tavoitteena päätösasiakirjaan on mm.puhdas vesi ja viemäröinti ihmisoikeudeksi.



12.06.2012 Kirjallinen kysymys suolistosyövän seulonnan laajentamisesta koko maahan



Eduskunnan puhemiehelle
Suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpäsairaus Suomessa. Vuonna 2009 paksu- ja peräsuolen syöpään sairastui 2 631 henkilöä, ja suolistosyöpien määrän ennustetaan kasvavan entisestään. Syynä tähän on mm. väestön ikääntyminen, sillä suolistosyöpään sairastunut on keskimäärin 70-vuotias.

Suolistosyövän alkuvaihe on usein vähäoireinen tai täysin oireeton. Syövän varhaisella toteamisella on kuitenkin suuri merkitys. Suolistosyövän mahdollisimman varhainen toteaminen parantaa potilaan hoitoennustetta ja vähentää kärsimystä sekä taudista aiheutuneita hoitokustannuksia.

Yksi merkittävä suolistosyövän paljastaja on syöpäseulonta, joka otettiin käyttöön Suomessa vuonna 2004. Syöpäseulonnan kohderyhmäksi valittiin 60-69-vuotiaat henkilöt.

Vaikka syöpäseulonta tiedetäänkin hyväksi syövän löytömuodoksi, se ei ole silti levinnyt kattamaan tasapuolisesti koko Suomea. Kaikkiaan syöpäseulonta on käytössä 148 kunnassa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä suolistosyövän seulonnan laajentamiseksi koko maahan?
Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2012

Arja Juvonen /ps

Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 92/2012 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä suolistosyövän seulonnan laajentamiseksi koko maahan?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Seulonnoista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan valtakunnalliseen seulontaohjelmaan kuuluvat rintasyöpäseulonta, kohdun kaulaosan syövän seulonta sekä raskaana oleville järjestettävät seulonnat. Tämän lisäksi kunnat voivat halutessaan järjestää myös muita seulontoja. Jos kunta järjestää muun kuin valtakunnallisen seulontaohjelman mukaisen seulonnan, sen tulee arvioida, minkälaisia vaatimuksia seulonta asettaa terveydenhuollon palvelujärjestelmälle. Arvioon on sisällytettävä muun muassa seulonnan vaikuttavuutta ja kokonaiskustannuksia koskeva tarkastelu. Kansallisella tasolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa ja arvioi käynnissä olevia seulontaohjelmia ja niissä käytettäviä menetelmiä.

Vuonna 2010 suolistosyöpään sairastui Suomessa 2 735 henkilöä. Paksu- tai peräsuolen syöpään kuolee vuosittain yli 1 000 henkilöä. Sairastuneiden määrä kasvanee edelleen väestön ikääntyessä. Suolistosyövän ensisijainen hoito on leikkaus. Jos syöpä todetaan ja hoidetaan, kun se on vielä suoliston sisällä, potilas useimmiten paranee. Jos tauti on todettaessa jo levinnyt imusolmukkeisiin tai muualle suoliston ulkopuolelle, jatketaan hoitoja yleensä solusalpaajien ja sädehoidon avulla. Syövän varhaista toteamista vaikeuttaa se, että oireet ovat alkuvaiheessa usein epämääräisiä tai ne puuttuvat kokonaan. Seulonnalla pyritään löytämään yhä useampi syöpätapaus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ulkomaisissa tutkimuksissa seulonnan on havaittu pienentävän suolistosyöpäkuolleisuutta 16-33 prosentilla.

Vaikka seulonnalla on todettuja hyötyjä, siihen liittyy edelleen myös epävarmuutta. Esimerkiksi adenoomien, joista osasta kehittyy suolistosyöpä, löytyminen yksittäisellä seulontatestillä on lähes sattumanvaraista. Myöskään tähystystutkimus ei ole täysin varma adenoomien tai varsinaisen syövän osalta. Suolistosyövän seulonnan edellytyksiä ja vaikutuksia on arvioitu Suomessa jo vuonna 2000. Selvityksen mukaan ennen päätöstä valtakunnallisen seulontaohjelman aloittamisesta tulisi toteuttaa seulontatutkimus, josta saataisiin seulontojen toteutukseen ja vaikuttavuuteen liittyvää tietoa. Suolistosyövän seulonnan satunnaistettu kokeilu, johon kunnat voivat halutessaan osallistua, käynnistyi vuonna 2004. Ensimmäisenä vuonna kokeiluun osallistui 22 ja tänä vuonna 153 kuntaa. Seulontakokeilun kohdeväestönä ovat olleet 60-69-vuotiaat miehet ja naiset, joista puolet on satunnaistettu seulontaan ja puolet vertailuryhmään. Jos näyte on ollut poikkeava, henkilö ohjataan ottamaan yhteyttä kotikuntansa terveyskeskukseen suolistosyövän seulonnan yhteyshoitajaan jatkotutkimusten varmistamiseksi. Ensisijainen jatkotutkimus on paksu- ja peräsuolen tähystys. Vuonna 2010 suolistosyövän seulontaan osallistui 45 000 henkilöä. Seulontaan osallistuminen on Suomessa ollut aktiivista: kutsutuista lähes 70 % osallistuu. Vuonna 2010 seulonnassa löytyi 45 syöpää, 440 adenoomaa ja 146 polyyppia. Ensimmäisellä seulontakierroksella löydetyt syövät ovat olleet jonkin verran vähemmän levinneitä kuin verrokkiryhmässä.

Ensimmäinen väliarviointi suolistosyövän seulonnasta julkaistiin vuonna 2007. Ensimmäisten kolmen vuoden kokemukset ovat olleet myönteisiä: kuntien välittömät seulontakustannukset ovat olleet kohtuullisia, jatkotutkimukset on tehty nopeasti ja seulontatestien keskittäminen yhteen paikkaan on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Käynnissä oleva seulontakokeilu jatkuu vuoteen 2014 asti. Samalla saadaan lisää arviointitietoa muun muassa terveyspalvelujen käytöstä, seulonnan vaikuttavuudesta sekä kustannusvaikuttavuudesta. Satunnaistettu asetelma tarjoaa ainutlaatuista tutkimustietoa siitä, pieneneekö levinneiden tautitapausten ilmaantuvuus ja onko seulonnan ikäryhmä oikea.

Sosiaali- ja terveysministeriössä toimii kansallinen seulontatyöryhmä, jonka tehtävänä on arvioida seulonnoiksi ehdolla olevia seulontatutkimuksia. Tavoitteena on, että Suomessa on käytössä sairastavuus ja terveydenhuollon resurssit huomioon ottaen tarkoituksenmukaiset seulontaohjelmat. Tarkastelun kohteena ovat seulontaohjelmat, joilla on selkeä tavoite: taudin ennusteen paraneminen. Seulontatyöryhmä on seurannut suolistosyövän seulontakokeilua alusta lähtien. Suolistosyövän seulonnan mahdollista lisäämistä lakisääteisten seulontojen joukkoon käsitellään seulontatyöryhmässä vuoden 2013 aikana, kun tarvittavat tiedot ja kokemukset meneillään olevasta tutkimuksesta.

Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson




22.05.2012 Saattohoitoon ohjeistus Espoossa: Saattohoitosuunnitelman laatiminen etenee vihdoinkin



Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2010 saattohoitosuositukset "Hyvä saattohoito Suomessa". Yhtenä pontena suosituksissa oli se, että jokainen kunta ja kaupunki laatisi omat, kuntakohtaiset saattohoitosuunnitelmat.

Stm:n ohjeistukset jäävät usein kuitenkin vain paperille, eikä saattohoitosuunnitelmatkaan ole saaneet valtakunnallista läpimenoa. Tämä on ikävää ja epäkohtana varmistaa sitä ajatusta, että saattohoitoon ei edelleenkään Suomessa suhtauduta riittävällä vakavuudella.

Saattohoito on sitä, kun hoidon kaikki muut lääketieteelliset keinot on käytetty, eikä toivoa paranemisesta tai toipumisesta enää ole.

Esillä oleva eutanasiakeskustelu herättää tunteita. Hoitajana näen, että eutanasiakeskustelun taustalla olevat syyt johtuvat pitkälti suomalaisesta ontuvasta saattohoidosta, jonka on paikoin jopa epäonnistunutta.

Tämän päivän Suomessa jokaisella on oikeus kuolla kivuttomasti, eikä tähän asiayhteyteen kuuluisi liittää eutanasiakeskustelua. Kyse on oikeasta hoidosta, ennakoinnista, arvioinnista ja riittävästä kivunlievituksestä joka Suomessa kuitenkin hyvin tunnetaan.

Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen tekemäni valtuustostotoivomuksen, jossa esitettiin kaupungin oman saattohoitosuunnitelman laatimistyön käynnistämistä välittömästi.

Asiaa on käsitelty vuosia, joka kertonee sen, kuinka hitaasti ja hankalasti joidenkin ihmisille tärkeiden päätösten tekeminen, niiden ymmärtäminen ja täytäntöön paneminen voikaan kestää.

Arja Juvonen
Kansanedustaja(ps)
Espoon kaupunginvaltuutettu
Espoo

Lisätiedot
Arja Juvonen
050 5311108

Lähetetty iPadista



17.05.2012 Kiitos kaikille minua Hok vaaleissa äänestäneille!



Sydämellinen kiitos kaikille minua Hok vaaleissa äänestäneille! Ääniä kertyi 382 ja uusi edustajistokausi jatkuu varaedustajan mandaatilla.



15.05.2012 Hyvä vanhuus- keskustelutilaisuus Kansalaisinfossa, Pikkuparlamentissa 15.5 klo 17.00



HYVÄ VANHUUS – KESKUSTELUTILAISUUS IHMISARVOISEN VANHUUDEN EDELLYTYKSISTÄ
 
Tervetuloa kuuntelemaan asiantuntijoita ja keskustelemaan vanhustenhoidosta, ikäihmisten palveluista, omaishoidosta, hoitotestamentista ja edunvalvonnasta! Vapaa pääsy.
 
Tilaisuuden järjestäjä: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä, kansanedustaja Arja Juvonen
 
Aika:                 Tiistai 15.5.2012 klo 17.00 – 19.30
Paikka:              Kansalaisinfo, Pikkuparlamentti (Arkadiankatu 3)
 
OHJELMA:
 
17.00               Kahvitarjoilu
 
17.10               Arja Juvonen, kansanedustaja (PS)
  Tilaisuuden avaus
 
17.15               Sirkkaliisa Heimonen, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti
  Ihmisarvoinen vanhuus
 
17.35               Raija Moilanen, järjestöpäällikkö, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto 
  Hoitotyöntekijän näkökulma
 
17.55               Laura Eskelinen, palvelutalojohtaja, Villa Andante
                        Villa Andanten hoitofilosofia
 
18.15               Kristiina Mustakallio, puheenjohtaja, Espoon ja Kauniaisten omaishoitajat ja läheiset ry
  Omaishoito tänään
 
18.35               Martti Merra, varatuomari, Sampo Pankki
                        Hoitotestamentti ja edunvalvonta
 
18.55               Keskustelua, kysymyksiä
 
19.30               Tilaisuus päättyy
 
 
Lisätietoja:
Arja Juvonen
Kansanedustaja
puh. 050-5311108
 



11.05.2012 Lakialoite, jonka toivon mahdollisimman monen kansanedustajan allekirjoittavan



LAKIALOITE
sähköautoverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi
Eduskunnalle
Öljypohjaisia polttoaineita käyttävät autot ovat sekä maailmanlaajuisesti että myös Suomessa merkittävä haitallisten hiilidioksidipäästöjen lähde. Jatkuvasti kasvava autokanta ylläpitää ja saattaa jopa lisätä näitä ongelmapäästöjä, vaikka kehittyvä teknologia onnistuukin vähentämään autokohtaisia päästöjä. Merkittävän avun ongelmapäästöjen vähentämisessä voi tulevaisuudessa tarjota sähköauto, koska sen käyttövoima eli sähkö on päästöpuhdasta ja ympäristöystävällistä. Sähköautostahan ei aiheudu ajon aikana lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Näin voidaan vaikuttaa tervehdyttävästi suurten kaupunkien huononevaan ilmanlaatuun ja yleisemminkin vähentää liikenteen päästöistä osaltaan johtuvaa maapallon ilmaston lämpenemistä.  
Lainsäätäjällä onkin tärkeistä ympäristösyistä täydet perusteet suosia sähköautoa. Samaan suuntaan vaikuttaa myös tietoisuus siitä, että globaalin öljyntuotannon rajojen saavuttaminen lähestyy koko ajan. Valtiovallan vahvasti positiivisesta suhtautumisesta sähköautoihin tarjoaa esimerkin Viro, jossa valtio tukee vahvasti sähköautojen ostajia, maksimissaan jopa 18 000 euron avustuksella ja tuhannen euron arvoisella pikalaturilla.
Yksi lainsäädännön tarjoama keino kuvattuihin ongelmiin vaikuttamiseksi on autoja koskeva verolainsäädäntö. Säätämällä sähköautoa koskevat auto- ja autoiluverot mahdollisimman alhaisiksi tai jopa nollatasoon lainsäätäjä voi tehdä sähköautoista tavallisille kansalaisille ja monille yrityksille kiinnostavan vaihtoehdon polttomoottoriautoille. Sähköautohan on jo nykyisillä, minimissäänkin noin 50 kilometrin latausväleillä hyvin käytännöllinen sellaisessa henkilöauto- ja pakettiautoliikenteessä, missä päivittäinen työmatka tai muu käyttö jää alle mainitun rajan. Sähköauto soveltuu erinomaisesti esimerkiksi posti-, paketti- ja muuhun sellaiseen pientavaran jakeluun sekä huolto- ja hoitohenkilöstön asiakaskäyntimatkoihin.
Sähköautoa verotuksellisesti suosiessaan lainsäätäjä samalla luo taloudellisen insentiivin sähköautoteknologian keksinnölliselle kehittämiselle niin, että sähköautojen akkuteknologia etenisi nykyistä parempiin ratkaisuihin akkujen koon, latautumisajan, lataamisväliaikojen ja tuotantokustannusten suhteen. Tällöinhän sähköautojen nykyään vielä korkea hintataso laskisi kilpailukykyiseksi. Esimerkkinä teknologian kehityksestä voidaan mainita, että uudemmalla ns. litium-akkutekniikalla saavutetaan noin nelinkertainen tehopainosuhde lyijyakkuihin verrattuna. Myös on mainittava, että USA:n autoteollisuuden johtavat toimijat ovat äskettäin muodostaneet sähköautoakkujen energiatiheyden kehittämiseen tähtäävän konsortion.
Autoja ja siis myös sähköautoja koskevia veroja ovat autoverolain (1482/1994) 6 §:n mukainen ensirekisteröinnin jälkeinen autovero sekä ajoneuvoverolain (1281/2003) 10 ja 11 §:n mukaiset vuotuinen perusvero ja päiväkohtainen käyttövoimavero. Määrällisesti näistä merkittävin on autovero, joka tällä hetkellä on 5,0 % auton verotusarvosta. Ajoneuvoverolain 10 §:n mukainen perusvero puolestaan on 1.1.2013 alkaen kaikilla sähköautoilla 43,07 euroa vuodessa, ja sanotun lain 11 §:n mukainen käyttövoimavero on 1,5 senttiä päivää kohden auton kokonaismassan jokaiselta alkavalta sadalta kilogrammalta.
Selostettua sähköautojen nykyverotusta voidaan merkittävimmin keventää poistamalla edellä mainittu ensirekisteröintiin liittyvä 5,0 %:n autovero kokonaisuudessaan Samoin on perusteltua keventää yllä kerrottua 1,5 sentin päiväkohtaista käyttövoimaveroa alimpaan käyttövoimaveron tasoon eli 0,5 senttiin.    
Tässä lakialoitteessa esitetyillä verohelpotuksilla ei ole valtiontalouden verokertymän kannalta merkitystä, johtuen sähköautojen häviävän pienestä osuudesta Suomen autokannassa. Trafin antaman tiedon mukaan Suomessa oli 30.11.2011 liikenteessä vain hieman toistasataa sähköautoa. Vaikka määrä tästä lähivuosina moninkertaistunee, lähestyttäisiin vasta yhden promillen luokkaa.  
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:
1.
Laki
autoverolain 6 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan autoverolain (1482/1994) 6 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1316/2011, seuraavasti:
     
6 §
                                                              - - - - - - - - 
Jos 1 momentissa tarkoitetun ajoneuvon käyttövoimana on yksinomaan sähkö, autoveroa ei ole suoritettava.
                                                                __________
 
Tämä laki tulee voimaan  ** päivänä ****kuuta 20**.
           
                                                                 ___________
 
2.
                                                                 Laki
                                          Ajoneuvoverolain 11 §:n muuttamisesta
 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ajoneuvoverolain (1281/2003) 11 §:n 1 momentin 2 kohdan a kohta, sellaisena kuin se on laissa 1401/2010, seuraavasti:
 
                                                                    11 §      
 
                                                                - - - - - - -
2) poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, käyttövoimaveron määrä päivää kohden on jokaiselta kokonaismassan alkavalta sadalta kilogrammalta:
a) 0,5 senttiä, jos ajoneuvon käyttövoima on sähkö;
                                                                 - - - - - - -
 

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.
 

Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2012
Arja Juvonen /ps



30.04.2012 Suomalaisen työn päivänä tehty kirjallinen kysymys sairaanhoitajien palkkakehityksestä



KIRJALLINEN KYSYMYS
Sairaanhoitajien palkkakehityksen huomioiminen farmakologisten opintojen kautta hankitun reseptinkirjoitusoikeuden myötä
Eduskunnan puhemiehelle
 
Sairaanhoitajat saivat 1.7.2010 voimaan tulleen lain mukaan rajoitetun lääkereseptien kirjoitusoikeuden. Vaatimuksena tähän on hyväksytysti suoritettu 30 - 60 opintopisteen lääkkeenmääräämiskoulutus, jota on järjestetty yhdessä yliopistojen kanssa Jyväskylän, Oulun seudun ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluissa. Koulutus sisältää farmakologiaa sekä reseptioppia, tautioppia, kliinistä lääketiedettä ja hoitotyötä. Koulutus on sairaanhoitajalle vapaaehtoinen ja se hankitaan työn ohessa. Opintoihin kuuluu teoriaopintoja, harjoittelujakso sekä opintojen päätteeksi valtakunnallinen loppukoe. Ensimmäiset tämän koulutuksen läpikäyneet sairaanhoitajat valmistuvat keväällä 2012 saaden näin rajatun lääkkeenmääräämis- ja reseptinkirjoitusoikeuden.
    Sairaanhoitajien toimenkuvan laajentaminen tuo yhteiskunnan käyttöön lisäosaamista ja samalla lääkärien työaikaa vapautuu potilaiden vaativampaan hoitoon. Lääkärivajeen korjaamiseksi työnjakoa ei ole kuitenkaan tarkoitettu, vaan kyseessä on perusterveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistaminen ja kehittäminen. 
      Sairaanhoitajien reseptinkirjoitusoikeus on lisäkoulutusta, joka antaa sairaanhoitajalle laaja-alaista pätevyyttä omalla työkentällään. Lääkkeenmääräämiskoulutus ja sen myötä saatu reseptinkirjoitusoikeus vaikuttavat myös sairaanhoitajien ura- ja palkkakehitykseen.
 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
 
Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta sairaanhoitajien osaamisen laajeneminen lääkkeenmääräämiskoulutuksen jälkeen huomioidaan myös heidän palkkakehityksessään?
 
Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 2012
Arja Juvonen /ps



19.04.2012 Uudesta vanhuslaki esityksestä unohtui hoitajamitoitus. Lue tiedotteeni asiasta.



Lisätietoa >>



10.04.2012 Sähköauto Kansalaisinfossa, Pikkuparlamentissa. Tule kuuntelemaan, kysymään, keskustelemaan ja katsomaan!



Tervetuloa Perussuomalaisten eduskuntaryhmän järjestämään tilaisuuteen keskustelemaan sähköautoista Kansalaisinfossa 10.4. klo 17.00 alkaen.
 
 
 
SÄHKÖAUTO OSANA PÄÄKAUPUNKISEUDUN LIIKENTEEN TULEVAISUUTTA
 
Aika:             Tiistai 10.4.2012 klo 17:00 – 19:30
Paikka:         Kansalaisinfo, Pikkuparlamentti (Arkadiankatu 3)
 
OHJELMA:
 
17.00             Kahvitarjoilu
 
17.30             Arja Juvonen, kansanedustaja
tilaisuuden avaus
 
17.35             Pekka Haavisto, kansanedustaja
                      ympäristönäkökulma
 
17.45             Ilkka Kanerva, kansanedustaja
                      sähköauto elinkeinopolitiikan näkökulmasta
      
17.55             Kaj Turunen, kansanedustaja
                      verotuksellisia näkökohtia
 
18.05             Esa Kaarlampi, latausjärjestelmien asiantuntija
 
18.30             Pauli Alexiew, sähköautoasiantuntija
 
18.55             Mika Väisänen, arkkitehti

Kaupunkisuunnittelun haasteet suojelutaloyhtiön näkökulmasta, As Oy Koivu 1904 yhteiskäyttöautoprojekti
 
 
19.05             Tommi Lempinen, Auto- ja liikennetoimittajat ry:n puheenjohtaja
                      Havaintoja sähköautoilusta, keskustelun yhteenveto
 
 
19.20             Keskustelua
 
19.30             Tilaisuus sisällä päättyy, ulkopuolella voi tutustua sähköautoon
 
 
Tervetuloa!
 
Järjestää: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä



23.03.2012 Olen mukana Sairaanhoitajapäivien keskustelupaneelissa, Helsinki Messukeskus, kello 9.00-11.00



Maamme hallitusohjelmassa sitoudutaan köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseen. Mikä on sairaanhoitajan rooli marginaaliryhmien hoidossa? Keskustelijat: vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, kansanedustaja, sos. ja terveysvaliokunnan jäsen, sairaanhoitaja Merja Mäkisalo-Ropponen, kansanedustaja ja sos. ja terveysvaliokunnan jäsen, perushoitaja, geronomi Arja Juvonen, kansanedustaja ja sos. ja terveysvaliokunnan jäsen, Lenita Toivakka. Paneelia vetää Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Merja Merasto. Saliavustajana toimii Marja Hollmen.

Lisätietoa >>



10.03.2012 Verkkouutisten artikkeli perussuomalaisten tekemästä kotihoidon tuen keskustelualoitteesta



Lisätietoa >>



07.03.2012 Keskustelualoite kotihoidon tuen leikkaamisesta jätettiin kaksi päivää ennen keskustan tekemää välikysymystä



Tekemämme keskustelualoite eduskunnan puhemies Eero Heinäluomalle ja puhemiesneuvostolle siitä, että eduskunnassa käytäisiin ajankohtaiskeskustelu kotihoidon tuesta ja sen mahdollisen leikkaamisen vaikutuksista lapsiperheille.

Lisätietoa >>



20.02.2012 Unelmista totta



UNELMISTA TOTTA -näyttely yhteistyössä Naisten Pankin kanssa 21.2. - 11.3.12.
Saan kunnian avata tapahtuman 21.2 kello 17:00.


Lisätietoa >>



19.02.2012 Ystävänpäivä eduskunnassa 14.2.2012



Lämmin kiitos kaikille, jotka vierailitte luonani eduskunnassa ystävänpäivänä!
Kiitos Anjalle kuvasta!





09.02.2012 Arja Juvonen oli mukana polittiikkaradiossa



Kuuntele lähetys >>







 
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060, , www.eduskunta.fi