|
|
|
|
 
| |
Vuosi: 2024 - 2023 - 2022 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 200613.08.2012 Henkilöstömitoituksesta ei saa tinkiä (HS 13.8.12)
Vanhuslakiin kirjatun hoitajamitoituksen sijaan vanhuslakiin on esitetty myös asetuksenantovaltuutusta. Siihen on suhtauduttava kriittisesti. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan muiden muassa kristillisdemokraatit vaativat hoitajamäärästä vähintään asetusta. Asetuksenantovaltuus ei sellaisenaan tuo puuttuvia käsiä vanhustenhoitoon, eikä tällaiseen asetukseen tule missään nimessä tyytyä. Takeita siitä, milloin ja miten asetus tulevaisuudessa pantaisiin täytäntöön ei todellisesti ole olemassa. Asetuksenantovaltuus ei siis yksin velvoita antamaan asetusta. Lakiluonnokseen kaavailtu valtuus siirtäisi sen sijaan päätäntävaltaa eduskuntaa alemmaksi sinne, missä valtiovarainministeriön painostus säästöihin tuntuu, ja säästöjähän meille on luvassa. Huolta on kannettava myös asetuksen mahdollisesta sisällöstä, sillä se voidaan kirjoittaa epämääräisen joustavaksi ilman vaikkapa nyt puhuttuun hoitajamitoitukseen liittyvää numeromitoitusta. Pelkona siis on, että asetuksesta tulisi vain pelkkä suositus. Henkilöstömitoituksen jättäminen ministeriön asetuksenantovaltuuden varaan saa lain näyttämään muodollisesti pätevältä tilanteessa, jossa hyvän henkilöstömitoituksen vaatimia resursseja ei oikeasti haluta kohdistaa vanhusten hoitoon.Perussuomalaiset ovat esittäneet koko vanhuslakikeskustelun ajan henkilöstömitoituksen kirjaamista vanhuspalvelulakiin. Asia on edelleenkin meille ehdoton.
|
|
 | | 10.06.2012 Hoitajien alimiehityksestä päästävä eroon (Länsiväylä 9.6.12)
Peruspalveluministeri Maria Guzenina Richardsson esittää aivan oikein kirjoituksessaan (lv 30.5.12), että laki ja asetus velvoittavat juridisesti yhtä vahvasti. Tekeillä olevaan vanhuslakiin sisällytettävään asetuksenantovaltuutukseen on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Asetuksenantovaltuus ei tule tuomaan puuttuvia käsiä vanhustenhoitoon. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, tullaanko asetusta antamaan, sillä asetuksenantovaltuus ei yksin velvoita antamaan asetusta. Lakiluonnokseen kaavailtu valtuus siirtää myös päätäntävaltaa eduskuntaa alemmaksi sinne, missä valtiovarainministeriön painostus säästöihin tuntuu. Lisäksi huolta on kannettava asetuksen mahdollisesta sisällöstä, sillä se voidaan kirjoittaa epämääräisen joustavaksi ilman vaikkapa nyt puhuttuun hoitajamitoitukseen liittyvää numeromitoitusta. Pelkona voimme käytännössä pitää sitä, että asetuksesta tulisikin vain pelkkä suositus. Jättämällä henkilöstömitoitus ministeriön asetuksenantovaltuuden varaan laki saadaan näyttämään muodollisesti pätevältä tilanteessa, jossa hyvän henkilöstömitoituksen vaatimia resursseja ei oikeasti haluta kohdistaa vanhusten hoitoon. Suomalainen lainsäädäntö lakeineen ja asetuksineen on runsas. Kaiken tarkkaan noudattaminen on mahdotonta ja sen tietää myös kuntataso. Taloudelliset rajoitteet tulevat vastaan ja resurssipula vaivaa. Hoitoalalla, niin vanhustenhoidossa kuin myös akuuttisairaanhoidossa, vallitsevan hoitajien alimiehityksen soisi kuitenkin joskus tulevan kuntoon. Milloin ja miten, sen päättävät päättäjät.
|
|
| | 21.02.2012 Myös ikääntyneet naiset kärsivät köyhyydestä (Hs 21.2.12)
Toimittaja Marjo Ollikainen listasi hallituksen toimenpiteitä pienituloisten naisten elämään (Hs 18.2.). Toimittajan analyysi naisten tilanteesta on hyvä keskustelunavaus, mutta siitä puuttui ikääntyneiden naisten asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka monet ikääntyneet elävätkin hyvää vanhuutta omissa kodeissaan, hyvinvoinnin riskitekijät ja uhkat olisi hyvä tunnistaa ja huomioida jo etukäteen. Ikääntyneiden hyvinvoinnin riskitekijöitä ovat pienet tulot, heikoksi koettu terveys ja huono tomintakyky. Myös puutteelliset asunnot ja asuinympäristö sekä julkisen liikenteen saatavuus vaikuttavat ikääntyneiden pärjäämiseen ja elämänlaatuun. Erityisen huolestuttava on ikääntyneiden naisten asema. Pienituloisuus koskettaa etenkin yli 75- vuotiaita yksinasuvia, leskeksi jääneitä tai puolisonsa laitoshoitoon menettäneitä naisia. Ikääntynyt pienituloinen nainen on unohtunut yhteiskunnallisesta keskustelusta. Emmekö nostaisi häntä esiin?
|
|
| | 17.02.2012 Tanskan kuntauudistus ei tuonut säästöjä (Maaseudun tulevaisuus 17.2.12)
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta teki viime syksynä vierailun Tanskaan, Kööpenhaminaan. Vierailimme Tanskan kuntaliitossa, jossa saimme kuulla laajapohjaisen selvityksen Tanskassa vuosina 2004-2007 tehdystä paikallishallinnon rakenne- eli kuntauudistuksesta ja sen eri vaiheista. Selvityksen meille kertoi kuntaliitosta juuri eläköitynyt toimitusjohtaja, Peter Gorm Hansen, jonka ohjauksessa kuntarakenneuudistus toteutettiin. Kuntauudistuksen myötä kuntien määrä väheni Tanskassa 271:stä 98:aan ja kuntien keskimääräinen väestöpohja nousi noin 55 000:een. Samalla vanhat 16 lääniä korvattiin 5 alueella. Tanskan kuntauudistuksen syyksi Peter Gorm Hansen kertoi talouden ja sen kyvyn rahoittaa toimintaa. Tanskassa oli eletty kuplataloudessa ajatellen, että kaikkea oli mahdollista saada ja hankkia. Kaiken priorisoinnin unohtuessa olikin sitten syntynyt taloudellinen romahdus. Tanskan kuntauudistuksen saavuttamista hyödyistä on tehty joitakin tutkimuksia ja lähivuosina tutkimustuloksia on luvassa lisää. Kuntaliiton entisen johtajan mukaan rakenneuudistuksen todellisia vaikutuksia palvelujen tehokkuuteen tai laatuun ei voida kuitenkaan vielä arvioida. Palvelujen kasvava kysyntä ja resurssien riittämättömyys ovat huolenaiheita, joihin olisi edelleen mietittävä uudistuksia ja parannuksia. Myös Tanskan valtiovarainministeriön tekemän selvityksen mukaan kuntauudistukseen jäi aukkoja. Kuntien hallintokulut eivät laskeneet, vaan pysyivät ennallaan. Hallintotehtävissä toimivien työntekijöiden määrä ei laskenut, vaan nousi entisestään. Sama toistui johtotason tehtävissä toimivien kanssa. Kunta kokojen kasvattamisesta aiheutuneista ikävistä muutoksista kuntademokratiaan saatiin myös näyttöä tutkija Asmus Leth Olsenin vuonna 2009 tekemästä tutkimuksesta. Kuntaliitosten seurauksena kunnanvaltuutettujen asema sekä kunta- ja lähidemokratia oli heikentynyt ja kuntalaisten poliittinen aktiivisuus vähentynyt. Keskustelu suomalaisesta kuntauudistuksesta käy kuumana. Leveällä harpilla piirretyt uudet kuntarajat ovat alkusoittoa uudistuksessa, jota ei saisi pakolla tai kiireellä toteuttaa. Onnistunut kuntauudistus tarvitsee laajapohjaista selvitystyötä, ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia, keskustelua, vertailua ja tutkimusta kuntauudistuksen syistä, tavoitteista ja keinoista. Myös kuntauudistuksen tuomista säästöistä tulisi puhua realistisesti. Pohjaa keskusteluun voisimme ottaa vaikkapa juuri naapurimaastamme Tanskasta, jossa kuntaliiton entisen toimitusjohtajan mukaan tiukka talouskuri ja kuntien rahapula ovat kuntauudistuksesta huolimatta edelleenkin olemassa ja hallitsevat myös kuluvaa vuotta 2012.
|
|
| | 08.02.2012 Sporttikortit myös omaishoitajille (LV 8.2.12)
Espoolaisia ikäihmisiä kannustetaan liikkumaan sporttikortin avulla. Sporttikortti on kaikille espoolaisille yli 68- vuotiaille ikääntyville tarkoitettu ilmainen liikuntakortti, jonka tarkoituksena on saada ikääntyvät liikkumaan, ylläpitämään, lisäämään sekä säilyttämään jo olemassa olevaa kuntoaan. Sporttikortti oikeuttaa henkilön käyttämään mm. uimahalleja, kuntosaleja sekä ohjattuja liikuntaryhmiä ja alueellisia erilaisia sporttiklubeja. Hyvä kunto on yksi omatoimisuuden ja kotona pärjäämisen kivijalka ikääntyvälle ja erilaisiin liikuntajuttuihin meneminen nostattaa myös mielialaa ja lisää sosiaalisia suhteita. Liikkuminen on siis hyvästä ja Sporttikortti yksi vertaansa vailla oleva keino sen kannustajana! Sporttikortin piiriin kuuluvat myös osa niistä 305:sta yli 65 vuotiaasta omaishoitajasta, jotka tekevät tärkeätä työtä läheisensä eteen. Sporttikortin suoma pieni kodin ulkopuolinen toiminta, vertaistuki ja harrastus on usein juuri se, joka antaa virkeyttä, voimaa ja jaksamista tähän omaishoitajan raskaaseen arkeen. Liikkumisen mahdollisuuden ja varsinkin uimisen tärkeyttä hyvän olon tuojana sekä jaksamisen lisääjänä ovat korostaneet myös nuoremmat omaishoitajat, joita Espoossa on 420. Miksi Sporttikortti ei voisi siis koskettaa myös heitä? Tällaisen ajatuksen heitti ilmaan eräs nelikymppinen omaishoitaja, jonka pohdinta vietiin valtuustoaloitteen tasolle viime syksynä Espoossa. Vastausta asiaan odotetaankin monessa omaishoitajan perheessä kovasti. Kortin sosiaalinen tilaus on myös olemassa, sillä Sporttikortin tuomat omaishoitajan osallisuutta, jaksamista, kannustamista ja fyysisen kunnon ylläpitämistä edistävät toimenpiteet ovat myös valtakunnallisen Kaste- ohjelman tavoitteiden mukaisia, eli ennaltaehkäiseviä. Jokainen jaksava omaishoitaja on tärkeä Espoon kaupungille. Tärkeä hän on myös hoidettavalleen. Tuetaan siis omaishoitajan jaksamista yhdessä.
|
|
Tutustu julkaistuihin kirjoituksiini eri lehdissä vuosien varrella.
| |
|
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060,  , www.eduskunta.fi |
|