Vuosi: 2024 - 2023 - 2022 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 15.06.2008 Väärä koulutuspolitiikka syynä hoitajapulaan - Helsingin Sanomat Kesän koittaessa monessa hoitolaitoksessa huokaillaan taas hoitajapulaa. Mikäli alan opiskelijoita ei ole kesätöihin tulossa, voi vastassa olla kouluttamattoman henkilön palkkaaminen. Vanhustenhuollossa pääkaupunkiseudulla työntekijää todella tarvitaan, eikä kohta ole varaa käännyttää ketään työhönottajaa ovelta. Myös lyhyisiin ja äkillisiin sijaisuuksiin, esim. sairauspoissaoloihin on vaikea löytää sijaista. Opiskelijalle kesätyö on ansiota, jonka eteen on kuitenkin tehtävä työtä ja kannettava vastuuta. Opiskelijat saattavat joutua työvuoroon keskenään, eikä koulutettua aisaparia ole rinnalla. Vanhustenhuollosta puuttuu lähihoitajia ja sairaaloista sairaanhoitajia. Mitä tehdä? Mielestäni koulutuspolitiikkaa olisi korjattava pikaisesti. Vanhustenhuoltoon olisi kehitettävä uusi ammattinimike, vanhustenhoitaja. Hänen koulutusaikansa voisi olla yhden vuoden. Vuosi tiukkaa teoriaa vanhenemisesta ja siihen liittyvistä sairauksista, hoitomuodoista, kuntoutuksesta ja lääkityksistä. Vuoteen sisältyisi myös työssäoppimista käytännön kentällä. Koulutus saattaisi olla mahdollisuus esim. kotona lapsiansa tai omaistansa hoitaneelle henkilölle. Inhimillisyydestä ja ihmisläheisestä otteesta tuskin olisi pulaa ja käytännön hoitotyötä kotonansa tehnyt henkilö omaisi alalla vaadittavaa käytännöllisyyden taitoa. Vanhustenhoitajat olisivat mielestäni hyvin tervetulleita lähi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden rinnalle! Sairaanhoitajapulaa on sitäkin mahdollista lievittää koulutuksen keinoin. Pitkään alalla olleita ja runsaan työkokemuksen omaavia apu- perus- ja lähihoitajia pitäisi kannustaa jatko-opintoihin. Kannustimena pitäisi käyttää jo opittuja tietoja ja taitoja ja räätälöidä opinnot sen mukaisesti. Kolmesta neljään vuoteen on mielestäni liian pitkä aika jatko-opiskella sairaanhoitajaksi, varsinkin jos takana on pitkällinen työkokemus. Turhien ns. täyteaineiden karsiminen olisikin opinnoista aloitettava heti. Lisäksi on toki muistettava, että koulu antaa aina vain perustiedot sen hetkisten hoitomuotojen ja mm. sairaalalaitteiston mukaan. Työ tekijäänsä neuvoo ja jokaisessa erikoisyksikössä on omat juttunsa opittavana, niin pitkään alalla olleelle kuin myöskin vastavalmistuneelle. Uudelleen rakennetun koulutuksen tuomaa lääkkeitä kokeilisin itse hoitajapulan ratkaisuun. Ammattitaidosta en ryhtyisi tinkimään.
09.02.2008 Aikuisten seksuaalinen ahdistelu vain jäävuoren huippua - Iltalehti Eduskunnan sisällä tapahtuneet aikuisten ihmisten kokemat seksuaaliset ahdistelut saavat miettimään. Palstatilaa asialle, jota aikuisten maailmassa on ja asiaan puuttumatta tulee aina olemaan. Millaista on eduskunnassa tapahtuva ahdistelu? Millainen on eduskunnassa työskentelevä henkilö, joka hiljaisesti antaa sen tapahtua? Eikö eduskunnassa työskentelevien pitäisi kyetä juuri avaamaan ongelmia? Eduskunnassa ajattelisi olevan hyvin toimivan luottamusmies- ja työsuojeluorganisaation. Mikään ei lopeta työpaikkakiusaamista tai ahdistelua tehokkaammin, kuin asian esille nostaminen henkilöstöedustajan kautta. Se on väylä, jonka kautta asioihin saadaan kaivattuja nollatoleransseja. Käden aikuisen polvelle laskemis-keskustelujen herättämänä sen sijaan pitäisi puuttua todellisten hyväksikäytön uhrien tilanteeseen. Puolustuskyvyttömiä ja hiljaisia uhreja löytyy arjesta: kodeista, päiväkodeista ja kouluista. Suomessa todetaan vuosittain yli viisisataa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Lukumäärät ovat kasvussa, eikä piiloon jääviä tapauksia lasketa. Suomen valtio teki päätöksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen varattujen määrärahojen puolittamisesta tältä vuodelta. Rahaa enemmän pula on kuulemma sosiaali-ja terveysministeriön virkamiehen mukaan tutkimuksia tekevästä henkilöstöstä. Eikö raha- ja henkilöstöpula kuitenkin kulje käsi kädessä? Kuka suojelee lasta? Kun lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä langetetut tuomiot ovat tekojen aiheuttamiin kärsimyksiin nähden mitättömiä, voi vain todeta, että ei kukaan. Luimme juuri lehdestä, kuinka Itä-Suomen hovioikeus alensi kainuulaisen miehen kahden ja puolen vuoden saamaa tuomiota kahdesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Niiin pääsi sekin mies kuin koira veräjästä.
27.01.2008 Milloin peruspalvelut toimivat Espoossa? - Helsingin Sanomat Ihmettelen tapaa, miten hyvämaineinen Espoo ohittaa vaikeavammaisten- ja vanhusten omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät. (hs.10.1.08) Kuukauteen kuuluvat kolme vapaapäivää ovat liian vaikeita espoolaisittain järjestää. Syitä tälle yritetään kiivaasti pohtia: hoitopaikkojen ja osaavan henkilökunnan puute ja palvelusetelin kattamattomuus ympärivuorokautiseen hoitoon esim. yksityiseltä palveluntuottajalta. Syyt ovat siis tiedossa, mutta ongelman oikeaoppinen ratkaiseminen ei. Kun isot ja mahtipontiset hankkeet ja niiden eteenpäin ajaminen ovat sokaisseet espoolaispäättäjien silmät, ei pientä ja hiljaista kuulla eikä nähdä. Lista tulevasta pyörryttää, mm. metro, Tapiolan teatteri, jätevesipuhdistamo, Puolarmetsän sairaalan korjaaminen ja laajentaminen, uimahalleja ja maauimalaa Leppävaaraan, virastotalojen korjaukset, kirjastoja, Kehä 1n parantaminen ja uusi kaupungintalo. Sokerina pohjalla mainittakoon erään sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsenen kertoma toivomus espoolaisesta raitiovaunuliikenteestä. Hei, espoolaispäättäjät, milloin päästään asiaan? Milloin peruspalvelut toimivat? Olisiko aika rakentaa lyhytaikaishoitoa tarvitseville aivan oma paikkansa ryhmäkoteineen? Vanhusten ja vaikeastivammaisten oma, rauhallinen yksikkö on tarpeen omine asiantuntijahoitajineen. Olisiko aika suurentaa palveluseteliä? Tilaaja-tuottajamallin toimiminen on taattava. Olisiko aika nostaa määrärahoja ja henkilökohtaisten avustajien palkkausta? 7-9 euron tuntipalkalla tarjottu fyysisestikin raskas työ ei ehkä tekijäänsä löydä. Rikas Espoo juhlii syntymäpäiviään koko kuluvan vuoden. Kynnys juhliin on kuitenkin korkea, eikä jokainen niihin haluava pääse mukaan. Juhlahumusta kaukana, arkipäivän olohuoneissa eletään draamaa, jonne juhlakalukin voisi tehdä elämysmatkan. Omaishoitajien ja heidän rakkaudella hoitamiensa läheisten auttaminen on aloitettava heti.

Tutustu julkaistuihin kirjoituksiini eri lehdissä vuosien varrella.