|
|
|
|
 
| |
Vuosi: 2024 - 2023 - 2022 - 2021 - 2020 - 2019 - 2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011 - 2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 200619.12.2007 Naiset seuraava säästökohde - Länsiväylä
Naistentautien yöpäivystyksen päättyminen Jorvin sairaalassa (LV 14.12.07) on takaisku espoolaisille naisille.
Ensi vuonna joudumme hakemaan apua vaivoihimme Helsingistä Naistenklinikalta. Syy tähän naisia “kirurgisoivaan” tekoon on resurssipula ja Husin halu keskittää ja tehostaa toimintaansa.
Länsiväylän jutun mukaan yöpäivystys olisi mielellään pidetty Jorvissa. Päivystyksen ylläpito on kuitenkin kallista. Säästöt näyttävätkin olevan todellinen syy yöpäivystyksen lakkauttamiseen.
Muutosten myötä myös naistentautien päivystys päiväsaikaan siirtyy päivystyspoliklinikalta synnytysvastaanotolle.
Jokainen Jorvin tai Naistenklinikan naistentautien päivystyksessä vieraillut tietää, että oli yö tai päivä, niin odottaa saa. Muun muassa uhkaavan keskenmenon tai kohdun ulkopuolisen raskauden kanssa tunteja kivuissansa odottava äiti saa tuntea äitiyden ensikosketukset kylmästi ja kliinisesti.
Yön pimeydessä Naistenklinikan jonon jatkeena vuoroansa odottava nainen on poissa päättäjien silmistä ja myös mielistä.
Yleisesti tiedetään, että noin joka kolmas raskaus päättyy keskenmenoon ja vain ani harva äidin itsensä tietämättä. Asiakkaita siis riittää. Onni olisikin, jos sattuisi olemaan se Jorvin laskelmien “ainoa” keskimääräinen vuorokausipotilas. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.
Kun vanhusten sekä terapiaa tarvitsevien lasten ja nuorten osalta säästöt on jo vedetty huippuunsa, olemme ne naiset luonnollisestikin seuraava säästökohde. Synnyttää saa vielä sentään kotikaupungissaan, mutta esim. epiduraalipuudutuksen kanssa voi olla niin ja näin. Sen joko saa tai ei- riippuen siitä, miten kiireinen tilanne puudutusta antavalla lääkärillä on.
|
|
 | | 17.11.2007 Lukijat - Seura (ei julkaisua)
Näyttelijä Siikander kehoitti suomalaisia ruuhkavuosissa paahtavia nelikymppisiä naisia katsomaan peiliin ja miettimään, mitä oikeasti haluaa elämältään. Työ, koti ja perhe ovat naista kalvava yhtälö, joka syö säälimättä. Tosiaankin, on aika lyödä jarrut pohjaan ja sanoa, nyt riittää. Tämän rohkean teon tekivät jo mm. Tehyläiset puheenjohtaja Laitinen-Pesolansa johtamana. Hienoa, suomalaiset sairaanhoitajat! Suominaisen sisu onkin nostanut päätänsä teidän muodossa. Astuitte esiin "kovat piipussa" olevana naisvaltaisena ammattiryhmänä ja kerroitte vaateenne. Suomalainen nainen, äiti, tytär ja hoivaaja haluaa lisää arvostusta ja rahaa. Naisten kapinoinnin ollessa Suomessa ennenkuulumatonta, on hallituskin päättänyt tositoimista. Naisten joukkoirtisanoutumiset ja lakkoilut ollaankin kieltämässä lailla vedoten potilasturvallisuuteen .Tällä teolla Suomen hallitus johtopäättäjineen on jälleen kerran näyttänyt pienipalkkaisen ja ruuhkavuosissa juoksevan naisen paikan. Se ei ole paalupaikalla, vaan kuten näyttelijä Siikanderkin totesi, autiolla asemalla. Ja sen aseman juna meni jo!
|
|
| | 01.11.2007 Pääkaupungin tekemät päätökset huolestuttavat (Lähetetty HS 11/2007 ei julk.)
Oopperan toimii tappiolla ja musiikkitalo seisoo montussaan. Mikä on sellainen rakennuttaja tai rakentaja, joka ei talonsa perustuksia kaivaessaan tiedä, mitä ja millä rahalla meinaa talonsa pystyttää? Suurien hankkeiden, kuten nyt musiikkitalon, rakennusbudjettiarviot laaditaan heti kättelyssä todellisuutta matalammaksi- eihän ne muuten läpäisisi rahoittajien seulaa. Rakentajiakaan ei taideta musiikkitalon työmaalle löytää-bisneksen sijaan urakasta kun on tulossa painajainen. Tällaisien puolitiehen jätettyjen rakennushankkeiden ja kohteiden rahahanat onkin laitettava viisaasti ja tiukasti kiinni. Raha on hupaa ja musiikkitalon kaltaiset kohteet pohjattomia. Ihmettelen myös keskustelua, jossa etsittiin yksityisiä lahjoittajia rahoittamaan hanketta. Kirjailija Henning Mankell lahjoitti juuri 1,6 miljoonaa euroa uuden sos-lapsikylän rakentamiseen Chimoion kaupunkiin Mosambikiin. Hänen lahjoittamillaan rahoilla rakennetaan 15 perhetaloa, lastentarha ja koulu. Hänen kauttaan mm. lukuisat orvot saavat kodin. Eipä hänkään antanut omilleen, miksiköhän?
|
|
| | 01.10.2007 Kalakukko kiittää! - Iltalehti
Elinkeinoelämän Herlin ja Riski ovat esittäneet eriävän mielipiteen syksyn palkankorotuksista. Yrittäjyyttä tuntevana ymmärrän täysin yrittäjän aseman. Mitä enemmän työntekijöitä, sitä isommat palkkakustannukset. Pienille yrityksille voi koitua rasituksia, jotka johtavatkin toimenpiteisiin. Yritykset voivat joutua nostamaan hintojaan, mikä tuntuukin sitten palkansaajan kukkarossa. Yritys voi joutua myös turvautumaan irtisanomisiin. Ikäviä, kaikkia koskettavia asioita. Jäävuorenhuipulla olevat todella menestyneet yritykset eivät sen sijaan tunne painetta.Onneksi meillä Suomessa sellaisiakin on! Ymmärrän myös pienten ja köyhien kuntien hätää: kestääkö talous? Budjetit on vedettävä nahkakaljuiksi ja siitä "liikenneympyrästä" luovuttava. Herlin varoitti viime keväänä markkinoiden kiristymisestä(Kaleva). Hän otti esimerkikseen Kuopion torin kalakukkomyyjän, joka Herlinin mukaan joutuu kilpailemaan torin laidalla olevan hampurilaispaikan kanssa. Vertaus ei ole osuva, mutta nostaa kylläkin esille totuuden: aitouden merkityksen.
Aito ja alkuperäinen kalakukko ei tule koskaan kilpailemaan hampurilaisen tai kaupan tiskiltä löytyvän kopion kanssa. Kalakukko ei tule koskaan olemaan alennusmyynnissä. Kysyntä voittaa tarjonnan, jota säätelee myös kalakanta. Kun ahventa ei nouse, ei kukkoa synny. Kaikki kun eivät halua muikkua! Tällaista markkinataloutta kaipaisin myös suomalaiseen terveydenhuoltoon. Milloin kysynnän ja tarjonnan laki ymmärretään? Hoitajia ei ole, mutta oikealla hinnalla niitä on kyllä saatavissa. Syksyn korotuksissa saatu ns. tasa-arvo lisä jäi hoitajien osalta pieneksi. Se ei osoita alamme arvostusta eikä nosta meitä palkkakuopasta. Voimme kuitenkin olla ylpeitä siitä, että galluppien mukaan kansalaiset olisivat halunneet antaa meille enemmän. Kansalaiset tietävät mistä hoitaja on tehty: se on kuin kalakukko. Kun sisällys ja liisteet on syöty, seisoo pystyssä vielä kukon kuoret. Rukiista tehdyt, vahvat ja varmat. Sellainen on hoitaja suomesta ja kiittääkin tässä kansaa saamastaan tuesta!
|
|
| | 31.08.2007 Helsingin Sanomat uutisoi 31.8.07 sanomalehti Karjalaisen uutista hoitajien palkkauksesta.
Maaseudun Tulevaisuus 09/07Perushoitajien kuukausiansioksi oli tilastokeskuksesta saatujen "tietojen" mukaan laskettu 2240 euroa. Summa on harhaanjohtava ja sillä halutaan olla mukana vesittämässä keskustelua palkkojen nostamisesta. Olen itse ollut hoitotyössä mukana vuodesta 1987. Työkymmeniä kertyy kaksi, takana vuorotyörytmi kaikkine ilta-, viikonloppu ja yötöineen. Jotta saisin näiden työvuosien aikana ansaitsemani peruspalkan, 1836, edes hitusen kohoamaan, joudun sitoutumaan epäsäännölliseen vuorotyöhön. Hoitoalalla vuorotyö ei ole enää vapaa valinta, vaan pakko. Vuorotyölisät ovat ne, jotka kartuttavat palkkapotin. Työelämän sivussa olen pyöräyttänyt kolme lasta. Lapset kaipaavat äitiään, eivätkä vielä ymmärrä, miksi äiti menee yöksi töihin ja nukkuu seuraavan päivän. Lapset eivät ymmärrä, miksi äiti on väsynyt.
Vuorotyö "repii" äidit lapsiltaan ja aiheuttaa paineita perhe-elämään. Hoitajan palkan hinta on siis vuorotyö. Se on väärin. Myös maanantaista perjantaihin työrytmin pitäisi olla mahdollinen ja juuri tällä Karjalaisen mainitsemalla liki 2300 euron palkalla. Heti, kun joku tarjoaa minulle sellaista, jätän vuorotyön ja alan elämään myös perheelleni.
|
|
| | 28.08.2007 Onko kunnanisillä sydäntä? Iltalehti
Palkkaneuvotteluihin kantaaottavien kunnanisien kannanotot ihmetyttävät.
Muun muassa Lappeenrannan kaupunginjohtaja Seppo Miettinen totesi lausunnossaan HS 21.8.2007, että rahanvaatijoilta on realismi unohtunut. Hän potkaisi vastuupallon kansalaisille tyyliin “sitä saatte mitä tilaatte”.
Uhkakuva maalattiin veroäyrin kiristymisen ja peruspalveluiden karsimisen myötä. Hoitajana tämä jälkimmäinen ihmetyttää: eikö hoitajien palkankorotusten yhtenä syynä juuri ole esimerkiksi peruspalvelujen parantaminen?
Tampereen taloussuunnittelu päällikkö Jukka Männikkö sen sijaan esitti mahdollisten palkkamenojen kasvuun joko lisäbudjettia tai säästötoimenpiteitä. Terveisiä hänelle, taidamme puhua samaa kieltä! Suomen kunnista ja kaupungeista löytyy taatusti hankkeita ja kohteita, joiden toteutuminen voi tulevien palkkaratkaisujen myötä odottaa. Budjetin vetäminen nahkakaljuksi ja tärkeiden asioiden ykköseksi asettaminen vaatii sydäntä, viisautta ja rohkeutta. Näitä piirteitä peräänkuulutankin Suomen kunnanisiltä!
|
|
| | 28.07.2007 Hoitajille tarjottava erorahaa - Iltalehti
Edellisen lama-ajan aikaan myös me hoitajat jouduimme osallistumaan säästötalkoisiin.
Vaihtoehtoja olivat mm. palkaton virkavapaa ja lomarahojen vaihto vapaaseen. Jossakin vaiheessa käytössä oli myös ns. eroraha, jolla yritettiin “kannustaa” työhönsä leipääntynyttä hoitajaa eroamaan vapaaehtoisesti virkasuhteestaan.
Käyttiköhän sitä mahdollisuutta silloin kukaan?
Syksyn palkkaneuvottelujen päättyessä ja uusien palkkataulukoiden selkeytyessä toivoisinkin työnantajapuolelta vastaavaa toimintaa: eroraha käyttöön!
Se olisi mielestäni hyvä kädenpuristus molemmille osapuolille. Mikäli neuvottelujen tulos olisi työntekijästä epätyydyttävä, voisi hän “kannustuslisien” kera hakeutua uusille markkinoille.
Työnantajakaan ei mielestäni jäisi nuolemaan näppejään. Hän saattaisi päästä eroon ns. vanhasta, kalliista ja väsyneestä työntekijästä saaden mahdollisuuden palkata nuoren ja reippaan hoitajan tilalle.
Kätevää, eikö totta?
|
|
| | 06.06.2007 Suurempi palkkapotti ammatti-ihmiselle - Länsiväylä
Kansanedustaja Hemming esitti ajatuksiaan Länsiväylässä 25.5.07. Hänen mielestään pääkaupunkiseudulla vallitsee väärä koulutuspolitiikka, joka on johtamassa aikapommiin. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut vetävät opiskelijoita toisen asteen ammattikoulutuksen sijaan.
Hoitoalan ammattihenkilönä olen nähnyt oman alani tilanteen. Nyrkkityön tekijöitä ei enää ole. On hyvä, että Espoon kaltaisessa vauraassa ja korkean koulutustason omaavassa kaupungissa joudutaan myös pohtimaan ongelman vakavuutta. Mistä löytyy tulevaisuuden “luudanvarsityöntekijät”?
Hemmingin mielestä “me korkealle koulutetut vanhemmat emme osaa ohjata lapsiamme muualle kuin korkeakouluihin”. Hemmingin mainitsemista vanhemmista löytyy siis asennevamma, joka vaatisi pikaista korjausta.
Pitäisikö vanhemmat lähettää siis lastensa sijaan opon vastaanotolle? Riittääkö ammatti-ihmisen arvostuksen nostoon lause: kaikki työ on tärkeää?
Kun aikoinaan aloitin perushoitajan opinnot ja sattumalta kohtasin vanhan luokkakaverin, totesi hän ammatinvalintaani: lähdit sitten opiskelemaan siivoojaksi”. Siinä lauseessa kiteytyi jo silloin vanhemmilta peritty ajatusmalli. Poika itse opiskeli insinööriksi.
Hemming pohti kirjoituksessaan myös palkka-eroja. Hänen mielestään on “irvokasta”, että ammatti-ihmisen palkka saattaa nousta “siistiä sisätyöläistä” korkeammaksi. Mielestäni tämä on juuri oikeanlaista kehitystä, joskin ammatti-ihmisen palkan hintana on yleensä juuri rasittava vuorotyö. Ammatti-ihmisen peruspalkkapottia pitäisikin kasvattaa nykyistä suuremmaksi, jotta myös maanantaista perjantaihin työ olisi mahdollista. Sekin saattaa olla jollekin ammatin arvostamisen mittari. Pääpuheenvuoron saa kuitenkin tässäkin kirjoituksessa raha. Ammatti-ihmisen nenä haistaa sitä Espoossa olevan ja toivoisi sitä myös saavan.
Näin nousisi myös ammattialojen arvostus
|
|
| | 11.05.2007 Missä on naisten tahto ja sisu? - Länsiväylä
Alipalkattujen naisten asema ja tilanne huolestuttaa minua suuresti. Perushoitajana tiedän jököttäneeni palkkakuopassa koko työurani ajan. Alipalkattuja on toki muitakin. Syvältä palkkakuopan kuilusta löytyvät myös ne pahnanpohjimmaiset: siivoojat, laitosapulaiset ja keittiötyöntekijät.
Mitä syvemmälle mennään, sitä hiljaisimmiksi käyvät äänet. Työtä tehdään kuin kiitollisuudesta mikä suominaista vaivaa?
Missä on tahto ja sisu? Missä on äänemme, joka ainakin vitsien mukaan kuuluu kodeissamme “jöötä” pitäessämme?
Viimeistään nyt, sanan tasaarvotupo myötä on katsottava rohkeasti peiliin: sanahan koskee minua!
Naisten kaahatessa ruuhkavuosissaan olisikin aika lyödä jarrut pohjaan. Alipalkatun naisen poistuminen työestradilta tuskin toisi suuria säästöjä yhteiskunnalle. Sen sijaan se toisi muun muassa likaiset sairaalat, kylmät lounasleivät ja hoidon puutteeseen kuolevat ihmiset.
|
|
| | 02.05.2007 Suomi-mummon kutsukello soi - Kotiliesi
Sydämellinen kiitos aidosta ja koskettavasta lehtijutusta (Kotiliesi 4/7 07) koskien Töölön sairaalan neurologian osaston toimintaa ja eritoten hoitajien työtä siellä. Neurologian osasto 7 on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleeni: olin siellä opiskeluaikanani työharjoittelussa ja tutustuin myös tehostetun valvonnan puoleen. Paikka kosketti minua syvästi, olinhan silloin vasta 18-vuotias. Siellä tajusin, että ihmiset sairastuvat oikeasti ja että nuorikin voi kuolla.
En itse voinut ajatellakaan töihin menoa neurolle, vaan suuntauduin vanhusten puolelle. Ajattelin elämän olevan jotenkin lempeämpää ja luonnollisempaa heidän parissaan. Sitä se on ollutkin, joskin inhimillisyyttä kyllä kaivattaisiin enemmän heidänkin hoitoonsa.
Suomi-mummon ja -papan kutsukello on soinut pitkään ja nyt näyttäisi siltä, että kutsu on kuultu. Vanhusteema oli monen eduskuntaan pyrkivän ykkösasiana.
Hoitajankin kutsukello on soinut pitkään: palkankorotuksia uskalletaan varovasti toivoa- vastataankohan kutsuumme vihdoinkin? Vanhustenhuollon ja vanhustenhoitajien tilasta on puhuttu paljon, mutta mielestäni esille kuuluvat myös akuuttisairaaloiden ja neuron tyyppisten paikkojen tilanne. Hoitaja-pula on tosi, eikä niissä paikoissa riitä ainoastaan, että on sukkelat jalat ja ripeä työote. Tarvitaan myös valtava ammattitaito.
Oikein paljon kiitoksia jutustanne, muistot palasivat mieleeni ja suomalaisen koulutuksen korkeatasoisuus, laatu aj hyvät hoitajat. Ne ovat tänäkin päivänä, iltana ja yönä pelastaneet monen ihmisen hengen Suomen sairaaloissa. Hyvä tytöt ja pojat! Sydämellisesti onnea jutun sairaanhoitajalle Susannelle: kaikkea hyvää raskauteen ja tulevaisuuteen. Sinusta tulee hyvä äiti.
|
|
| | 06.04.2007 Taatelia kouraan hoitajille - Iltalehti
Hoitajien kutsukello on soinut jo pitkään. Jokohan siihen vastataan? Olemme tulleet kuulluiksi ja mm. iltalehti on osoittanut tarttumisellaan hoitajien asiaan selkärankansa: Kiitos!
Kenellekään ei ole enää epäselvää mihin suuntaan hoitajien palkkausta pitäisi kehittää. Taatelia on lyötävä lisää kouraan tai olemme tilanteessa, jota Super, Suomen lähi-ja perushoitaja liitto, päivänpolttavassa mainoskampanjassa povaa: omalle vanhalle isä-rakkaalle ei löydy hoitajaa!
Jotta jokaisen lapsen isät ja äidit saisivat hyvän, arvokkaan ja inhimillisen vanhuuden, vaadimme lisää rahaa. Jotkut työnantajat ovatkin tämän jo ymmärtäneet. Työministeriön avoimien työpaikkojen sivuilta löytyy paikkoja, joissa peruspalkaksi luvataan 1985 euroa tai 14,17 euron tuntipalkkaa ja normaalia paremmat vuorotyölisät sekä hälyytysrahaa. Uskon näiden paikkojen vetovoimaan!
Sivuilta löytyy myös ilmoituksia, joiden uskoisi olevan pilaa. Vaatimukset ovat kovat, mutta 1608 euron palkassa se ei näy. Pienen peruspalkan tueksi tarjotaan kolmivuoro-tai yötyötä. kyseinen työnantaja ei kaihda keinoja hoitajan väsyttämiseksi. Tällaisten työtarjousten varalle hoitajien rivien on oltava yhtenäiset ja vastauksemme täytyy olla kiitos ei.
|
|
| | 16.03.2007 Olisin täydellinen kätilö, opettaja, lääkäri tai tuomari - Helsingin Sanomat
Kiitos Markku Lehtoselle ytimekkäästä kirjoituksesta vanhusten ja hoitajien puolesta(Hoitotyö ei vaadi aina tieteellistä koulutusta, HS 7.3.07). Miksi pitäisi opiskella vuosikausia, jos puolivaloillakin voisi pärjätä elämässä? Pieni tutustuminen alaan kuin alaan riittäisi, ja sehän sopisi mainiosti esimerkiksi minulle!
Vuosikausia perushoitajan tehtäviä tehneenä olisi vihdoinkin aika nostaa kytkintä ja hakeutua tärkeämpiin ja vaativampiin työtehtäviin. Elämänkokemusta on ja näkemystä.
Kolme lasta synnyttäneenä uskoisin olevani täydellinen kätilö. Päivittäisen ruokahuollon huoltajana paikkani voisi olla vaikkapa presidentin itsenäisyyspäivämenun suunnittelijana tai tekijänä.
Lapseni koulunkäyntiä seuranneena olisin taatusti mitä parhain opettaja ja varhaiskasvattaja koulussa. Therapia Fennicaa lukeneena ja lukuisia lääkärikäyntejä kokeneena paikkani voisi myös olla terveyskeskuksen lääkärinä. Tällä maalaisjärjen juoksulla minusta voisi tulla mitä parhain käräjätuomari tai vallesmanni.
Onkohan koulutus mennyt hukkaan minun kohdallani? Ilman Lehtosen reipasta esiintuloa en olisi edes tohtinut ajatella minusta löytyviä mahdollisuuksia!
|
|
| | 28.02.2007 Tuleeko pojastasi lähihoitaja? - Iltalehti
Eräs äiti esitti Aamulehdessä kysymyksen, kuinka tukea ammatinvalintaiässä olevaa poikaansa, joka ajatteli kouluttautua lähihoitajaksi. Alan huono palkkaus arvelutti äitiä: kuinka poika pärjäisi pienellä palkalla ja joskus jopa elättäisi perheensä?
Äidin huoli on aiheellinen. Pitkään alalla olleena tiedän, miltä ammatti tuntuu. Arvostusta ei ole, palkka ei nouse. Olemme vuosikausia odottaneet tuntuvia palkankorotuksia.
Suomessa on kuitenkin joku taho, joka pitää rahakirstun tiukasti suljettuna. Tällainen tyyli kohdella ammatinsa osaavaa suomi-hoitajaa on lyhytnäköistä.
Kautta aikain vastavalmistuneet hoitajat on otettu ilolla töihin esim. vanhustenhuoltoon. Uudet ideat ja energiset hoitajat ovat olleet piristysruiskeita työpaikoilla. Palkkaansakaan he eivät ole valitelleet, vaan ottaneet sen, minkä ovat saaneet.
Aika on kuitenkin nyt muuttunut, ja hoitajakin tuntee oman arvonsa. kun vastavalmistuneen lähihoitajan palkka pääkaupunkiseudulla sijoittuu 1600-1700 välille, en ihmettele yhtään, ettei töihin tulijoita ole. Hyväntekijöiden täytyy löytyä jostakin muualta.
Kävely kaupungin halki kertoo totuuden, mistä tämän päivän nuoret on tehty. Eteenpäin pyrkiviä, tarmokkaita ja EU-ajassa eläviä tulevaisuudentekijöitä, joiden ajatusmaailmaan “alipalkatut” alat eivät kuulu.
Myös “vanhat hoitajat” ovat saaneet tarpeekseen. Alaa vaihdetaan, ja hoitoalan koulutus ja kokemus ovatkin suurta plussaa uusia töitä etsiessä.
Näiden näkemyksieni myötä toivotan onnea kaikille äideille ja isille, joiden lapset harkitsevat hoitoalaa. Tukekaa lapsianne, mutta esittäkää vaihtoehtoja.
|
|
| | 19.01.2007 Terveydenhuollon räjähtävä aikapommi - Iltalehti
Ministeri Liisa Hyssälä ehdottaa terveyskeskuslääkäreiden tueksi ns. kehittämiskeskusta. Sen tarkoitus olisi tukea, tarjota osaamista ja voimavaroja perusterveydenhuoltoon. Apu olisikin pikaisesti tarpeen.
Lääkärivaje on todellinen, ja suomalaisten potilasturvallisuus on vaarassa. Ongelma ei ole ainoastaan terveyskeskusten, vaan myös sairaalat ovat pulassa.
Ketkä ovat ne onnettomat, jotka joutuvat kokemattomien lääkärien käsiin ja samalla ehkä kuolemaan johtavan hoitovirheen uhriksi? Uhriksi voi tämän päivän Suomessa joutua vauva, nuori, aikuinen tai vanhus. Hoitovirhe ei katso ikää. Kokematon lääkäri on vaarallinen, ei ainoastaan terveyskeskuksessa vaan myös sairaalassa. Kun siihen lisätää vielä kieliongelma, vaara tuplaantuu.
Olkoon esimerkkinä tapaus, jossa viimeisillään raskaana oleva sai ulkomaalaiselta neuvolalääkäriltä tuomion: “Teillä olla vaarallinen infektio ja lapsi olla perätila!” Tunti sen jälkeen yksityislääkärin vastaanotolla käytiin kiivas keskustelu tämänpäivän terveydenhuollon tilasta.
Odottajalla ei ollut infektiota, eikä lapsi ollut perätilassa. Sen sijaan tehtiin “diagnoosi” suomalaisen terveydenhuollon räjähtävästä aikapommista eli kieli-ja ammattitaidottomista lääkäreistä.
|
|
Tutustu julkaistuihin kirjoituksiini eri lehdissä vuosien varrella.
| |
|
Arja Juvonen, Puh. 050-531 1108, 09-432 3060,  , www.eduskunta.fi |
|